Yhtenä iltana sinä puhuit suhteellisuuksista - enkähän minä kysyä kehtaa! Että mikä se oli se ajatus lopen lopen. Että sano nyt, tai ota syliin vai pelottaako sinua etkö halua etkö ikinä oliko se niin.
Mutta tuossa istuit vastapäätä päivällä, nyt tänä päivänä sateista ollut, kuuntelen ääntäsi mielelläni, silloin nähtiin toistemme silmät, minun piti verhota enemmän VAIKKA halu ja tahto oli olla verhoamatta enää. Tulla ja haistella sinun hajua, yksinkertaisia juttuja, niskaa koskettaa, vaikka. Mutta eihän sitä.
Menee hetket juosten.
Me ollaan sillä lailla kummallisia ihmisiä. Mutta silti. Vaikka minunkin sydän retkottaa apposen auki sinulle päin, verhot vetäisen eteen vikkelään, jotta et minua näkisi. Sillä minä tänne kirjotin, kun en sinulle ihan suorin kehtaa enää, sitä vain, että miksikä tämä on muuttunut, en minä meitä osaa erilläänkään oikein nähdä.
Mutta tuossa istuit vastapäätä päivällä, nyt tänä päivänä sateista ollut, kuuntelen ääntäsi mielelläni, silloin nähtiin toistemme silmät, minun piti verhota enemmän VAIKKA halu ja tahto oli olla verhoamatta enää. Tulla ja haistella sinun hajua, yksinkertaisia juttuja, niskaa koskettaa, vaikka. Mutta eihän sitä.
Menee hetket juosten.
Me ollaan sillä lailla kummallisia ihmisiä. Mutta silti. Vaikka minunkin sydän retkottaa apposen auki sinulle päin, verhot vetäisen eteen vikkelään, jotta et minua näkisi. Sillä minä tänne kirjotin, kun en sinulle ihan suorin kehtaa enää, sitä vain, että miksikä tämä on muuttunut, en minä meitä osaa erilläänkään oikein nähdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olet Sä, joka olet mustis myös valkoiselle pyyhkeelle, valkoiselle autolle, lanssikuskeille ja käelle Mä otan sut! Ehdottomasti! Soita! Txt tai mailaa, mutta ei nyt lomalla työmailiin:)
En ole mustis tällä hetkellä kuin paistinpannulle. Työstän asiaa. Mutta niinpä niin, mustasukkaisuus kertoo jotakin meistä itsestämme.