Milloin oli elämäsi parhaat vuodet?

Elän nyt 31-vuotiaana niitä parhaita vuosia. Odotan tulevilta vuosilta vielä enemmän.

Olet elänyt hyvää aikaa. Itse syntynyt 75 eli lapsuuden muistot -80 luvulta ja nuoruus -90 luuulta. Ihania vuosia molemmat vuosikymmenet! Nyt ei enää kun ahdistus ja lopun odotus. Maailma mennyt pahaksi.

Milloin olivat elämäsi parhaat vuodet ja minkä ikäinen olit silloin sekä mitä niihin vuosiin liittyi joka teki siitä ajasta elämäsi parhaan?

2016-2018 olin 20-22-vuotias ja seurustelin.

Elän elämäni parasta aikaa toiselle ihmiselle, en ehkä itselleni mutta uskon toisen ihmisen huomioimisen olevan ensiarvoisen tärkeää. Jos olisi kysytty milloin elit elämäsi helpointa aikaa olisi vastaus varmasti toisenlainen.
Elämä vaihtelee ja tulee jatkuvasti niitä hyviä hetkiä joita on mukava muistella.
Mitä muuttaisin elämästäni? Ehkä joitain henkilökohtaisia valintoja säätäisin mutta pääpiirteittäin elämä on kohdellut hyvin, ei voi valittaa.

AsianVierestä

Hyviä aikoja on pätkittäin vaikka missä. Esimerkiks viime kesä.

Mutta kyllä ne lapsuusajat muistuu mieleen huolettomuudesta. Huoli oli vain kotiintuloajan piinaava lähestyminen. Touhua ja hauskaa riitti, vsikkei ollut pleikkareita yms.

Oikeastaan toisaalta mä elän nyt toista lapsuutta. Muksut pärjää jo keskenään ja mä voin tehdä mitä melkein huvittaa. Saatan hurauttaa pyörällä kaverin luo, tai käydä pelaa golffia jätkien kanssa. Jos osuu kohdalleen aikataulut, voin käydä katusäbäilee.

Sit taas maistuukin joku aidan teko tai rännien putsaus ja päälle sauna. Paljolti huolet ja murheet tulee omasta päästä. Ei täältä tekeminen lopu. 😀

Elämä ei ole koskaan huoletonta.

Katsoisin kuitenkin, että elän täyttä elämää juuri nyt. Teen asioita, mitä haluan tehdä, saan nauttia ihmisten seurasta, joista pidän.

Olen pistänyt merkille, että tapanamme on haikailla liikaa menneisyyttä ja toivomme liikaa tulevaa. Se estää elämisen, tässä ja nyt.

Jaa no toivottavasti nyt 42 elinvuoteen mennessä ei niitä parhaita ole vielä nähty. Mutta jos jo eletyistä puhutaan niin varmaankin pari vuotta kymmenisen vuotta sitten kun olin exemännän kanssa.

Parhaat vuodet olivat silloin, kun olin 42 - 58 -vuotias.
Ihana rakkaussuhde, ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa,
Mies kuoli, ja nyt 74.vuotiaana olen jo hieman raihnainen.

Olisko ollut 1990-2010 välissä kun seurustelin naisten kanssa. Tai vain kahden naisen kanssa seurustelin ja ne oli kyllä parhaat vuoteni.

Kyllä ne on mulla vielä edessä kun arvostan nyt eri asioita kuin ollessani 20-vuotias, silloin yliopisto, päivittäiset bileet, aineita jos mitä sattui löytymään (rikokset jo vanhentuneet), naisia joka sormelle jne.

No naisia riittäisi nytkin liikaa ja kaipaan ainoastaan erästä tiettyä joka toisi mukanaan loppuelämni parhaat vuodet.

-86, kun menin lukioon alkoi elämä hymyillä. Koulukiusaaja ei lukioon tullut ja elämään tuli opettaja, joka kannusti minua eteenpäin ja näki mun osaavan asioita. Ensimmäinen poikaystäväkin tuli yli puoleksi vuodeksi kuvioon.

-88 syksyllä pääsin opiskelemaan paikkaan, josta olin haaveillut. Opiskelukavereista tuli tosi tärkeitä ja ovat osittain vieläkin jollain tavoin elämässäni, vaikka eri puolilla Suomea asutaankin. Oli ekaa kertaa sellainen olo, etten olekaan ihan friikki, vaan ympärilläni on kaltaisiani:)

-94 asuin Turussa ja olin kivassa työssä, jossa saatoin hyödyntää osaamistani. Silloisista työkavereista pari on edelleen parhaita kavereitani. Tutustuin ihmisiin, jotka ovat edelleenkin elämässäni, erityismainintani tietysti nykyinen kumppani. Elämäni oli huoletonta ja tuntui, että mikä vain on mahdollista. Maailma oli avoin.

2000-luvun alkuvuosina syntyivät lapseni ja heidän vauva- ja taaperoaikansa oli ihanaa aikaa, aivan parasta:)

2020 vaikuttaa olevan seuraava tärkeä käänteentekevä vuosi. Uudet tuulet puhaltavat ja suurin haave lapsesta asti on alkanut toteutua. Odotan ja vähän jännitän ensi vuotta:) Ja sitä seuraavia vuosia. Kaikenlaista on suunnitteilla.

Noihin samoihin vuosiin ja niiden välille sattuu myös monta mustaa hetkeä, menetystä ja surua, mutta niistähän ei tässä kysytty:) Ja ei räsymatoissakaan ne värikkäät ja vaaleat raidat erottuisi, jos ei olisi niitä tummia seassa. (Huomaa, että olen juuri käynyt mattopyykillä;))

Ala-asteen aika oli parasta aikaa elämässäni, eli 80-luvun loppupuolisko ja 90-luvun alku. Sen ikäisenä lähes kaikki asiat jaksoivat viihdyttää. Ei ollut mitään todellisia huolia, ja kiksejä sai jopa Aku-Ankkaa lukemalla. Osasi elää hetkessä, pää unelmia täynnä. Sen ikäisenä unohti toisinaan jopa ajan ja paikankin ja pystyi elämään jonkun elokuvan mukanaan tuomissa fiiliksissä. Vielä nykyäänkin, kun muistelee jotain tiettyä lapsuuden kesää, näkee mielessään sen maailman, johon joku tietty hetki silloin sijoittui. Mutta kun ajattelee aikuisen aivoilla, koko homma vesittyy ja näkee vain pienen pusikon ja isohkon kiven jossain Suomen pikkupitäjässä. Ei se ollutkaan jylhä metsä Kalliovuorten juurella, jossa oli intiaaneja ja villihevosiakin. Nykyään tulee hieman kalliimmaksi päästä sinne, mikäli haluaa fiilistellä.

Silloin oli kavereita ja tuttuja. Ala-asteen jälkeen koko homma muuttui ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Ainoastaan muistot vertailukohtana, ja niitä on vaikea lyödä, vaikka olisi ihan oikeaa elämääkin ympärillä. Uskonkin, että paras aikani on jo takanani. Itse asiassa olen tuntenut jo pitkään koko elämäni olevan takana. Loppu on vain pelkkää kitkuttelua siihen saakka, kunnes ei enää tarvitse olla.

Kun sain viime viikolla 1,85 kg ahvenen niin se oli mun alämäni parasta aikaa.

2000-luvun alussa. Olin nuori mies ja juuri aloittanut opiskelun. Naisia tuli ovista ja ikkunoista. Parissa vuodessa ehti olla yli pari sataa naista. Ja kaikki mahdollinen tuli kokeiltua. Sitä kadun, että en jatkanut villiä poikamies elämää vielä muutamaa vuotta enemmän. Näin eronneena nelikymppisenä se ei ole samalla tavalla mahdollista -ainakaan nuorten naisten kanssa. Nyt pitää kantaa vastuuta omista lapsista jne. Ei voi notkua joka ita baarissa eikä netistäkään löydä seksiseuraa helposti kuten silloin aikoinaan.

Elämä oli silloin parasta kun oli vielä ystäviä,aikuisiän myötä ihmisistä on tullut kusipäisiä itsekkäitä omaa etua tavoittelevia ihmisiä, vielä kun olisi 9-13 v niin elämä olisi parasta.

Ei ole hyviä vuosia ollutkaan. Viimeiset 12-vuotta ovat olleet täysin p*skaa aikaa mielenterveysongelmien takia. Teini ikä oli myös p*skaa aikaa ja oli osaltaan myös poikimassa noita mielenterveysongelmia.

Ainahan sitä voisi olla paremmin. Kai...

Mut en kaipaa menneisyyteen. Nyt on ihan riittävän hyvä. Turhat vuoristoradat elämässäni jääneet taakse ja homma etenee tasaista tahtia loppua kohti(milloin se sitten tulekaan). Elämä on hienoa kun saa vihdoinkin mahdollisuuden elää ennen kaikkea itselleen ja sen jälkeen vasta muille... :)

Parhaat vuodet oli vuosina 2010-2013. Tosin ei nekään hääppöisiä olleet,

Parhaat vuodet ovat edessäpäin, aina

Kaksi ajankohtaa on jäänyt mieleeni.

80-luvun loppu, jolloin olin lukiossa ja valannut vaihto-oppilas vuodelta. Oli ajokortti (vapaus) ja suomella meni hyvin ja perheellämme meni hyvin, koska isäni yrityksellä oli paljon töitä. Tuntui, että elämä on mahdollisuuksia täynnä. Turhan nopeasti vaan rupesin vakavasti seurustelemaan, sen sijaan, että olisin nauttinut.

Toinen ajankohta on sitten ollut 2014 - nykyhetkeen asti. Erosin 2014 alussa ja siitä nopeasti toivuttuani rupesin nauttimaan vapaudestani toden teolla. Kävin baareissa, tinderöin jne ja vastoin odotuksiani menestys naismaailmassa oli todella hyvä ja taloudellinen tilannekin on hyvä.

Vesku Loiri joskus sanoi kysyttäessä häneltä parasta ikää. Nelikymppisenä tajusi jo tästä maailmasta jotakin ja jaksioi vielä panna oikein kunnolla.

Taitaa olla nykyhetki, vaikka koitan aina tehdä tulevasta parempaa. 20-vuotiaana matto vetäistiin jalkojen alta, että on tilastollinen ihme, että olen nykyään täysin terve ja vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. En kaipaa noita vuosia, kun olisi ollut vain helpompaa luovuttaa eikä ollut toivoa tulevaisuudesta. Kun lopulta voitin elämäni suuremman taistelun, palkintona oli pitkäaikaistyöttömyys hyödyttömänä ja tarkoituksettomana luuserina. Nyt kuitenkin koulutukseni mukaisessa työssä ja olen siinä hyvä.

Lukiossa, noin 12 vuotta sitten. Musiikkiluokka, sen ihana yhteisöllisyys ja kivat vaihto-oppilaskaverit tekivät varsinkin abivuodesta parhaan ikinä. Olen tosi kiitollinen myös amk-ajasta sen jälkeen, kyllä kiinteä kaveriporukka tekee onnelliksi.

DarkFearilla on ne parhaat nuoruusvuodet vielä edessäpäin.

Juuri nyt on. Kuten aina juuri nyt. Menneet on menneitä. Mitä vähemmäksi päivät käyvät sitä arvokkaampia ne ovat.

Parhaat vuodet on miehellä silloin kun kanki seisoo kaks varvii peräkkäin ja kolmas pienen tauon jälkeen,kaiholla muistelen aikoja.

En kokenut elämää mitenkään riemullisena lapsena, nuorena enkä keski-ikäisenä (= alle 45v). Parhaat vuodet olivat n. 45-52 ikävuosina. Mainittuna aikana minulla oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kolme naisystävää. Tuttaviakin oli muutama, työ oli lähes rutiinia ja palkkaus riittävä leskimiehelle. Matkustelin ensimmäisen naisystävän kanssa muutaman kerran vuodessa ja voisin jopa sanoa, että nautin elämästä.
Sitten alkoi "alamäki" minusta riippumattomista syistä. Läheiseni sairastuivat, pari naisystävää muutti pois, ja nyt olen elänyt elämäni huonoimpia vuosia (viime vuosi oli toivottavasti pohjanoteeraus). Valoa näkyy tunnelin päässä, toivottavasti se ei ole Kanaalitunnelissa vastaantuleva juna.

Äitini kohdussa oli elämäni parasta aikaa.

Ikävuosien 50 - 60 välissä, ns. 50 villitys, irtiottoja arjesta ja kaikesta siitä, mitä perhearki oli sisältänyt. Lapset isoja ja omillaan ja siipalle piti opettaa, että parisuhteessakin voi olla sekä omia että yhteisiä menoja. - Nm. Riemukkaita reissuja

Ennen 8. luokkaa eli vuoden 2016 syksyä (:D). Silloisten parhaiden frendieni kanssa ajuduin pelkästään blaadaamaan pariksi vuodeksi, mikä on paitsi epäilemättä vaikuttanut aivojeni kehitykseen ja passivoinut, myös ennen kaikkea ajanut minut piireihin, joista lukioon "tavallisten", sanotaan vaikka viattomien nuorten pariin siirtyminen ei ole käynyt aivan mutkattomasti.
Olin käytännössä koko ajan tekemisissä lähinnä melko yksinkertaisten, elämänkouluhtavien tulevien nistien tai ainakin kovan luokan luuserien kanssa ja yli 9:n keskiarvon lukioon päästyäni innoissani mahdollisuudesta muuttaa tämä. Kun koulu sitten alkoi ja mahdollisia uusia tuttavuuksia elämääni rysähti välittömästi parisen sataa, sai tietynlainen sosiaalinen osaamattomuuteni aivan uudet mittasuhteet.
Vuotta myöhemmin olenkin syksyn alussa hirveästi "roolia haettuani" saanut jonkinlaisen nistin tai ainakin pajapään sekä känniääliön leiman, vetäissyt suuren osan kursseista aivan penkin alle ja oikeasti samanhenkiset ystävät sekä seurustelusuhde puuttuvat yhä. Ryhdyin syksyllä käymään salilla, mutta koko talven kuin hevonen syötyäni näytän vain läskimmältä. Eli todella lihavalta.
Tähän settiin sopii kuin nenä naamaan ajoittain paniikinomainen kuolemanpelko ja ajatus elämäni tuhlaamisesta. Feels good.
En tiedä, miksi päätin kirjoittaa tämän S24:ään käytyäni saitilla ensimmäistä kertaa aikoihin treeniohjeiden perässä, mutta sainpahan edes hieman puettua ajatuksiani sanoiksi. Nyt ulos.

Olen 82 v, ja elämäni parhaat vuodet vielä ovat edessäpäin. Nyt kun katson taaksepäin en missään nimessä haluaisi nuoruuteni vuosia takaisin. silloin olin epäkypsä enkä tiennyt elämästä mitään. Nyt on viisautta enemmän. Olen pitänyt itseni hyvässä kunnossa ja nautin elämästä täysin siemauklsian. Harrastan vielä kilpaurheilua.

Erään Varissuon variksen parhaat "nuoruus vuodet" ovat vasta edessä päin. Tosin kun se saavuttaa ne vuodet siinä 46-58 v. välillä, sillä ei ole enää siitä maankuulusta Sasi-kranssistaan jäljellä yhtään ainoaa karvaa. Ei edes niitä munakarvojaan mitä se on koko nuoruutensa kulkenut Tallinnassa asennuttamassa siihen kranssinsa huipulle. Sillä on vain kiiltävä kalju, posket täysi FINAa ja etuneitsyys tukevasti tallella ja taka eli perseneitsyys yhtä tukevasti menetetty.

80-luku vuodesta 85-91 oli minulle parhainta aikaa, rahaa tuli joka puolelta, kun vain jaksoin tehdä pitkiä päiviä. Ihmisillä oli silloin rahaa ostaa mitä vain, paitsi näitä kännyköitä, mitä nykyään on jokaisella köyhälläkin. Sain pankistakin korkoa talletustilille yli 10%, mutta monet muut otti velkaa silloin, kun pankit oikein tyrkytti rahaa asuntoihin, taloihin ,autoihin ym. Sitten 92 vuonna yhtäkkiä pankit laittoi rahahanat kiinni ja ihmisillä oli satojatuhansia velkaa, mutta ei tuloja suhteessa velkoihin ja pankit pyysi lisää vakuuksia, jolloin asunnot myytiin puoleen hintaan ja velat jäi entiselle asukkaalle, autovelat, kulutusluotot ym. Niinkuin nytkin kohta käy, kun lähes kaikki asunnot on 15-25 vuoden maksuajalla, samoin aito 60kk, kortilla ostetaan ruokaa kuukausi velaksi, kun tili tyhjenee aina tilipäivänä jo elettyyn kuukauteen. Silti äänestetään porvaria, vaikka joka aamu lähdetään kerjään työnantajalta tuloja, kun ei työläinen tiedä mikä ero on porvarilla ja työläisellä. Ja, sama lama on nyt jo havaittavissa, 1000 työpaikkaa loppuu lähes joka viikko. Ei ole niin hyviä aikoja ollut enään yhtenäkään vuosikymmenenä, kuin 80-luku minun näkökulmasta, Olin silloin 20-ja yli, niin naisia olisi ollut, vaikka kuinka paljon tulossa kanssani joka ilta ja päivälläkin, mutta nyt kun olen 50 ja täysin vapaa, niin kummasti kaikki kauniit naiset on hävinnyt, sellaiset tasapaksut naiset kynittyjen hiustensa kanssa yrittää jotain, mutta kun ei ole minun makuuni olevia edes ulkonäöllisesti, niin en mitenkään himoitse, enkä halua edes seksiä siiderin tai oluen kittaajan kanssa. Himoja olisi, kun vain kaunis 35-55v hiuksellinen, tatuoimaton ja mukavan luonteen omaava eroottinen nainen ilmestyisi jostain. Ehkä nyt joku kesälomalainen erehtyy tännekkin päin ja saa minun mielenkiinnon heräämään, kun ei paikallisia kiinnosta, kuin juhliminen ja tapahtumat. Kjori

Noh sanotaan, että osapuilleen nyt parhaillaan. Olen balansessa ja tunnen elämäni hyväksi.☺️

Niitä ei ole ollut ja olen syntynyt -75. Mutta tiedä sitten jos ne vielä tulee ennen kuin multaa ropisee arkunkannelle. Näyttää siltä kumminkin, että multa ehtii ensin.

Ruuhkavuodet ja lapset åieniä💕

Tämä on ehkä elämäni paras vuosi, vaikka avioerolla alkoikin. Suhde toki loppui jo aiemmin. Vuosi sitten en nähnyt mitään ulospääsyä ongelmistani. Avioero tulollaan, , ei rahaa edes välttämättömään. Irtisanominen...

Olin jo päättänyt, miten, missä, milloin, ratkaisen kerralla kaiken pask...n.
Olin toisella paikkakunnalla töissä. Kurjassa murjussa asuin. Joulu lähestyi, tiesin että viettäisin joulun yksin murjussa kaukana kotoa. Ei mitään tekemistä. Olin ihan loppu. Ajattelin etsiä pirististystä, iltoihin ja öihin aasialaiselta treffipalstalta.

Loppu onkin kuin Doris biisistä. Paitsi että mulla on nyt myös loisto työpaikka. Ihanin nainen jonka koskaan olen tavannut. exään on välit kunnossa. Huikein loma juuri takana, uusi matka tulossa, Sain vielä pojankin, joka aikanaan jäi saamatta.

Poika suhtautui minuun heti luontevasti. Äiti käski teitillä, mut sanoin että me ollaan kavereita, me sinuttelemme.

Kaikki tuntuu nyt onnistuvan, paremmin kuin voisin kuvitella. Siksi laitoin lotonkin vetämään, vaikken usko sen minua onnellisemmaksi tekevänkään. Mut tekisin muutaman muun onnelliseksi.
56v mies

Jos huolettomat nuoruuden kesät eivät ole olleet elämän parasta aikaa jollekin, niin ihmettelen kovasti. Aikuinen jolla on vastuita ja velvotteita joka suuntaan ei pääse koskaan samalle onnellisuuden tasolle.

Parhaat vuoteni olivat 1990 luvulla ja 2000 vuodet. Silloin jaksoi vielä ihmeen paljon tai sitten oli enemmän tekijöitä. Onneksi en muista, hyvä niin. Erosin 2004 vuoden alkupuolessa välissä sen jälkeen tututuin pariin mieheen kuten rappioalkikseen jonka lastehootaja käytännössä olin ja sitten kahteen todella luonnehäiriöiseen mieheen, voimani meni siinä. Oikeastaan en ole tapaillut ketään vuoden 2016 jälkeen ja huomannut eläväni aika laadukasta elämää näin.

Lapsuus 13 - vuotiaaksi asti 70 - luvulla. Oli tosin paljon väkivaltaa. Toinen onnellinen ajanjakso olivat opiskeluajat 90 - luvulla. Se oli kyllä elämäni parasta aikaa! En ole ollut päivääkään onnellinen sen jälkeen, kun täytin 25. Jp joko ahdistunut tai masentunut. En näytä sitä kenellekään, paras kaveri tietää siitä tosin vähän jotain. Olen nähnyt ja tehnyt kaiken, mitä olen halunnut. En oikein tiedä, miksi täällä enää olen. Parisuhde on toisaalta onnellinen. Toisaalta äärimmäisen vaativa ja stressaava, vaikka mies on kiltti ja kunnollinen.

Parhaat vuoteni olivat mielestäni 1985-1995 olin silloin 20-30 vuotias. Terveyttä riitti, koulut ja armeija oli käyty. Elämä näytti hienolta. Vaimoni, jonka tapasin 1986 on edelleen rinnallani ja meillä on hieno poika. En panisi pahakseni, jos nykyinen olotola jatkuisi. Vakavia sairauksia ei ole ja töitä on edelleen. Vanheneminen mietityttää.

Elämäni parhaimmat vuodet olivat silloin, kun olin ylä-asteella eli 13-15-vuotias. Elämä oli täynnä draivia ja menoa ja melskettä. Sitten lukion alussa minuun iski paniikkihäiriö. En puhunut kenellekään asiasta vaan kärsin yksin. Tuolloin paniikkihäiriötä ei tunnettu niin kuin nykyisin. En tiennyt mistä pelko ja paniikki tuli minuun jja mistä se johtui. Se murensi itseluottamukseni ja koko elämäni. Vieläkin olen katkera siitä, kun menetin rohkeuteni. En tiedä millainen olisin ollut ilman tuota kokemusta. Opiskelut, naissuhteet ja kaikki muu olisi ollut täysin erilaista. Nyt hukutan suruani alkoholiin ja kärsin nykyisestä iästäni. Tunnen että elämä on menetetty. Olen 50 .

35 ja elämäni parhain vuosi. On ollut vähän rankka elämä takana, työttömyyttä kodittomuutta velkoja kipeitä ihmissuhteita, lemmikkien kuolema, kuoleman uhkaa, itsariyritys... mutta olen myös viettänyt Laatuaikaa todella hyvän naisen kanssa ja nyt tuntuu siltä ettei ole enää mitään mitä olisi jäänyt kokematta mutta pitäisi. Talous on kunnossa, henkisesti oon vahvempi kuin koskaan, itsetuntemus on parantunut rytinällä vaikka vielä on paljon tehtävää sillä saralla, aika vähän sosiaalista kanssakäymistä vapaa-ajalla muttei se häiritse.

Koen olevani tosi onnekas vaikka olenkin korkeintaan alempaa keskiluokkaa tulotasoltani, ja varmaan myös ikisinkku.

Parhaat vuodet olivat 38-46 v iän paikkeilla. Jaksoi vaikka mitä; jäkikäteen ihmetyttää miten paljon ja monenlaista! Silloin tuli pystytettyä monia juttuja jotka kantavat edelleen, lähes seitsenkymppisenä.

Tähän mennessä elin parhaita vuosiani 2002saakka Olin tuolloin 40 vuotias, silloin sairastuin niin pahoin, jotta terveys meni, sen seurauksena ihmissuhteet, työ. En ole vielä menettänyt kuitenkaan toivoani. Ehkä parhaat vuodet ovat edessäpäin, olen vielä hengissä ja arvostan pieniäkin asioita. <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Parhaat vuodet olivat 1992-2011.

Tuskin koskaan enää sellaisia.

Firma meni alas vuonna 2008, Kaikki duunarit pihalle ja firma ulkomaille.
Sen jälkeen vuosi liitolla ja alamäki alkoi siintä, Karensi kun en ottanut mitä ne mulle
tarjosivat, Paskaa aikaa mutta onneksi sekin loppui kun täytin 65 ja eläkkeelle.
Nyt on mun paras aikani saan olla kotona tai missä huvittaa eikä ole mitään tärkeetä
tapaamista kenenkään kanssa, Ja tämä riemu loppuu vasta kun kirkon kellot soi mulle.

Elämä sinänsä on ihmiselon parasta aikaa, tulee hyviä ja huonoja hetkiä vuorotellen, mutta joka vuosi on enemmän hyviä kuin huonoja ollut ja uskon että niin on jatkossakin.

Toivottavasti ne vielä ovat edessäpäin.

Nyt.piha leikattu .aurinko porottaa.kuuma hiki.edessä eka kylmä kalja...kaikki on omassa kaalissa ja asenteessa.t.äijä 53v

En tiennytkään, että täällä on näin korkea keski-ikä.

-flowersreally-

Olen 60v ja elän elämäni parasta aikaa juuri nyt Lapset aikuisia ja oma rakas vierellä

Olen 60v elän elämäni parasta hetkeä juuri nyt Lapset aikuisia ja oma rakas vieressä

Saan seksiä usein joten parhaat vuoteni ovat menossa. Eihän seurustelua naisen kanssa voita mikään. En ole ollut sinkku viimeisten 15 vuoden aikana. Sinkkuna on elämän tuhlausta , elämä pitää jakaa jonkun kanssa.

70 luku.

Silloin kun olin pilke isän silmäkulmassa :()

Noin nollasta seittemään ikävuoteen. Sen jälkeen olen ollut liian älykäs ollakseni onnellinen.

Ehdottomasti opiskeluajat. Olin silloin 18-22v.

Yläasteella 90-luvun alussa. Olin vastarakastunut ja elämä oli henkisesti rikasta ja mielenkiintoista. Myöhemmin ei ole ollut yhtä vilkasta sosiaalisesti, eikä ole tapahtunut yhtä tärkeitä asioita kuin silloin.

On vituttanut syntymästä asti aina 47-vuotiaaksi, kunnes saisn kenkää töistä ja sen jälkeen on elämä hymyillyt. Nyt on hyvä olla.

Minulla elämä menee cyklissä. Synnyin 1954 ja elin kymmenen vuotta aivan ihanaa lapsuutta Töölössä. Meitä kakaroita oli paljon ja leikittiin sovussa yhdessä. Ollessani kymmenen vanha äitini kuoli äkillisesti. Tästä alkoi kymmenen vuoden pimeä jakso. Tämän jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni ja aloitin työt, Elin hektistä ihanaa ja rikasta aikaa. Lapset syntyivät 80-luvun alussa. Molempien kanssa viettämäni äitiysloma oli parasta. Koimme pakkastalvet ja lämpimät kesät. Nautin siitä ajasta, toki oli yövalvomisia, muttei haitannut, Nyt olen eläkkeellä ja elämä hymyilee jälleen aivan toisella tavalla. En koe olevani vielä tarpeeksi vanha hautaan. Kaikesta voi nauttia mikäli asennoituu tulevaan positiivisesti. Onneksi olen hyväkuntoinen nyt 65-vuotiaana. Matkustelen paljon, luen kieliä ja vietän aikaa mökillä.

Taisi olla vuonna - 76 kun synnyin. Sitten mennyt vähän heikommin. 😁

Nyt, kun olen elakkeella.

Jokainen ikä kuuluu kasvuun, joten niitä ei voi verrata toisiinsa. Elämä koostuu kokemuksista, jotka ketjun tavoin pikku hiljaa muodostavat kokonaisuuden. "Välitilinpäätös" tehdään erilaisten kokemusten kautta.

Muistan vuonna-82 olleen lapsuuden viimeisimmän kesän. Sitten alkoi yläaste, eikä kukaan enää leikkinyt kirkonrottaa, eikä persistä pihakeinuissa..

Haikeaa..😞😄

Paras ja mielekkain elama sen jalkeen, kun sain/ laitoin asiani kuntoon Jumalan kanssa. Elamalla on tarkoitus ja toivo myos sen jalkeen, kun taman elaman jatamme.

Elämän parhaat vuodet ovat alle 35 vuotiaana. Sitten kun 50 vuotis ikä alkaa lähestymään, niin elämän prhaat vuodet ovat poissa.
50 vuotiaana olet elänyt elämästä yli 70 % ja vajaa 30% on jäljellä.
En oleta, että eläisin yli 70 vuotiaaksi ja sekin on mahdollista, ettei enää aamulla olekaan elossa.
Mikään ei ole niin epävarma asia, kuin elämä. Kuolema on maailman varmin asia, koska jokainen kuolee.

Olisiko ollut vähän ennen paria kymppiä. Nyt on toinen hyvä kausi menossa keski-iässä, tuntuu muuten nuoremmalta mutta terveysongelmia paljon. Sitä ei tiedäkkään mitä menettää kun ei ole terve, ennen kuin se tapahtuu. Kovalla työllä pistetty itseä kuntoon. Arvauskeskuksen avuilla olisi varmaan jo haudassa.

Elämäni parhaat vuodet olivat -90 luvun alussa kun olin niin pieni etten ymmärtänyt mistään mitään. Ala-asteelta eteenpäin koko paska on ollut vain jatkuva alamäki enkä ole aidosti nauttinut hetkestäkään.

Olen 53-vuotias ja parhaat vuodet oli ehdottomasti 1990-luvun alussa kun sain ihanat kaksi lasta. Oli lama, työttömyyttä, velkoja, penninvenytystä, mutta silti se oli onnellista aikaa, hoidin lapsia ja pientä kotia, kaikki ruuat tein alusta lähtien itse, jopa makkarat ja makaronit, kun oli niin tiukkaa. Rahapula ei haitannut, kun elämä oli muuten onnellista. Kun lama loppui, alkoi jumalaton työnteko, yhteinen aika loppui, stressi iski ja tuli avioero. Velat silti jäi. Muutin lasten kanssa pois, silloinkin tosi köyhää rahallisesti, mutta oltiin niin onnellisia ahtaassa asunnossa, oli rauhallista elämää. Sekin elämänjakso oli hyvää aikaa, kun sitä nyt muistelen. Summa summarum, raha ei tuo onnea; kun sitä ei ole, keskittyy muuhun hyvään mitä on.

80-luvun alussa. Silloin näin ilman laseja ja olin aina pelaamassa jalka tai koripalloa. Kolikko ja videopelit tekivät tuloaan ja kaikki oli niin uutta ja innostavaa. Kavereita oli silloin.

Ei ole ollut parhaita vuosia ikinä. Olen nyt 35v M. VIINA VIE. VITTU.

Nyt juuri 70~vuotiaana kun matkamoottoripyörää valmistellaan tienpäälle "nuoren" tyttöystävän kanssa. Eurooppa odottaa, ja asfaltti on kuumaa,, siltä näyttää säätiedoitus. Ei taloudellisia kuin työongelmia, voiko elämä hienompaa enää olla.

1978 ,muistan tuon hetken ja kesän..jäin orvoksi ja urheilu oli elämäni,9v onneksi asuin urheilukentän vieressä..talvella jääkiekko ja kesällä yleisurheilu..olin koulussa 10 liikunnassa, koulut loppu ,otin
jalkapallon ,kesäinen hellepäivä..istuin hetken kentän reunalla heinä suussa ,siihen aikaan maradona,marco van basten..nuoria lahjakkuuksia ,otin pallon ,tyhjä kenttä,helle,uimaranta vieressä.
pomputtelin palloa jaloilla..silloin tuli hyvän olon tunne ,pystyn tekemään tällä pallolla mitä vaan haluan .kikkailin ,nautin..nauroin.pikku sjippi eteen ja puoli volleysta suoraan yläkulmaan,,sinne tarkoitin.. sit uimaan..urheilullinen elämäni jatkuu..tennis on helppoo kuin heinän teko..pyöräilkää ihmiset..ok

Minulle 80 -luku oli elämäni rankinta aikaa. Silloin opiskelin yliopistossa, tein kokopäivätyötä ja minulla oli myös perhe sekä kaksi lasta. Päivät menivät luennoilla, illat työssä ja monet yöt luin tentteihin. Tämä ei ollut minulle uutta, sillä suoritin myös lukion työn ohessa iltaoppikoulussa.
Kuusi vuotta siinä meni kunnes sain maisterin tutkinnon suoritettua, ja sen jälkeen työelämässä raataminen jatkui.
Kun nyt myöhemmin ajattelen, niin paljon aikaa mikä tähän kaikkeen meni oli lapsilta pois, mutta minä nostin sukuni sosiaalisen statuksen, jota statuksen nostamista lapseni jatkoivat. Poikani on tohtori ja tyttäreni on myös hyvin koulutettuja,

Nyt olen eläkkeellä, ja tämä aika on elämäni parasta aikaa.

Enää ei tarvitse öitä valvoa eikä viikonloppuina, vapaa-aikana valmistella seuraavan viikon työtehtäviä ja aamuisin rynnätä turhauttaviin ja usein myös turhiin kokouksiin.

Nyt voin tehdä ihan mitä haluan,

Matkustelen, harrastan kulttuuria, ja puutarhan hoitoa, sekä terveyteni ylläpitämistä.

Sairastuin 8-vuotiaana borrelioosiin. Tulloin punaista rinkulaa, ilmestyneitä polvikipuja ja myöhemmin tullutta päänsärkyä ei osattu tulkita miksikään. 18-vuotiaaksi asti elämä meni verukkeilla että olen vaan laiska, huonot geenit, olen vain epäonnistuja, kunnes 19v iässä räjähti koko homma aivan käsistä ja alkoi hervottomat nivelkivut ja nukahtamisvaikeudet. Nyt 29 vuotiaana vielä samalla tiellä nivelkipujen, heikkolaatuisen unen, huonon muistin ja olemattoman keskittymiskyvyn kanssa. Uskon että minulla ei ole sellaista asiaa kuin "parhaat vuodet" Olkaa onnellisia niistä vuosista.

Pientä toivonkipinää antaa juuri tällä viikolla antaa löytämäni artikkeli että kolmen antibiootin yhdistelmä tappaisi lymyävän bakteerin lopullisesti. Tämä tieto tullenee suomeen noin 10-vuoden viiveellä.
https://www.sciencedaily.com/releases/2019/04/190423133448.htm
Lopullinen vastaus että hyvällä tuurilla vielä edessäpäin, mutta vielä kaukana edessä. Ehkä jo 40v iässä pääsis taudista eroon jos ei kupsahda ennen sitä.

En ole vielä elänyt niin kuin itse toivoisin. Ikää 27v ja ei vielä ensimmäistäkään työpaikkaa. Aina vedotaan siihen että hei sulla ei oo kokemusta. Ei olekaan kun kukaan ei luota niin että palkkaisi.

Taas koko kesän hakenut töitä ilman esimmäistäkään työhaastattelua.

Omaa autoakaan ei tuosta syystä ole. Ja Miljoona muuta asiaa mitä pitäisi itse omistaa mutta se vaatii rahaa mitä työttömänä ei juuri ole.

Opiskellut koodausta viimesen 3 vuotta. Koulua takana 20 vuotta ei näköjään riitä.

Elämäni parhaat vuodet elän nyt. 40 vuotiaana naisena. Ihan huikea elämänvaihe ja ikä ja kaikki muutokset, joita vuodet ovat tuoneet.

2. elokuuta 2019 on ollut elämäni parhain päivä, koska Rita Niemi-Mannisen Instagram -tili kaapattiin.