Synnyin todistajasukuun siinä 80-luvun taitteessa ja sain edun elää maailmassa, jossa lapset saivat temmeltää ilman kännyköitä ja muuta ylimääräistä teknologista hälinää. Toki olen tyytyväinen, että teknologia on kehittynyt, mutta ihan joka muksulla ei tarvitsisi olla älykännykkää taskussa orjuuttamassa.
No se siitä. Piti puhumani 80-luvun todistajuudesta.
Silloin kokouksissa oli elävää musiikkia. Elävöitti kummasti muuten lapselle (ja toki aikuisillekin) niin maan perusteellsen tylsiä kokouksia. Siihen aikaan kokouksissa oli myös väliajat. Viisi minuuttia, mutta ah niin tärkeitä minuutteja lapselle.
Konventeissa oli myynnissä makseisia ja muita virvokkeita. Oli lounas, ja näytelmät olivat ihan toisenlaisia kuin nykyään. Niihin oli panostettu visuaalisesti ja varsinkin Raamatun aikoihin sijoittuvia näytelmiä odotettiin innolla. Toki niin tylsän ohjelman oheen olisi odottanut innolla vaikka vesimäyrän juoksemista konventtihallin läpi.
Ohjelman jälkeen oli ostettavissa lihapiirakoita ja nakkeja, jopa hampurilaisia. Konventeissa oli tuolloin edes jotain juhlan tuntua. Ja ne mansikkaleivokset. <3
Tuohon aikaan täristiin vielä itsevarmana, että miljoonat jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan. Tärinä taisi olla Rutherfordin käsialaa. Sittemmin Rutherfordin aikaiset miljoonat ovat jo kuolleet, mutta tärinähän toki jatkuu.
Mitä teille muille muistuu mieleen 80-luvun todistajuudesta?
No se siitä. Piti puhumani 80-luvun todistajuudesta.
Silloin kokouksissa oli elävää musiikkia. Elävöitti kummasti muuten lapselle (ja toki aikuisillekin) niin maan perusteellsen tylsiä kokouksia. Siihen aikaan kokouksissa oli myös väliajat. Viisi minuuttia, mutta ah niin tärkeitä minuutteja lapselle.
Konventeissa oli myynnissä makseisia ja muita virvokkeita. Oli lounas, ja näytelmät olivat ihan toisenlaisia kuin nykyään. Niihin oli panostettu visuaalisesti ja varsinkin Raamatun aikoihin sijoittuvia näytelmiä odotettiin innolla. Toki niin tylsän ohjelman oheen olisi odottanut innolla vaikka vesimäyrän juoksemista konventtihallin läpi.
Ohjelman jälkeen oli ostettavissa lihapiirakoita ja nakkeja, jopa hampurilaisia. Konventeissa oli tuolloin edes jotain juhlan tuntua. Ja ne mansikkaleivokset. <3
Tuohon aikaan täristiin vielä itsevarmana, että miljoonat jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan. Tärinä taisi olla Rutherfordin käsialaa. Sittemmin Rutherfordin aikaiset miljoonat ovat jo kuolleet, mutta tärinähän toki jatkuu.
Mitä teille muille muistuu mieleen 80-luvun todistajuudesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten näistä palstan kakaroista päästään eroon?
Kirjoittamalla miten asiat sinun nuoruudessasi -50 luvulla olivat.
Jos vähän aiheen vierestä saa vastata, 90-luvun todistajuudessa sai konventeissa vielä lämpimän ruuan ja kahvit, laskettiin innolla 1914 vuoden "nähneiden" ts. viimeistään tuolloin syntyneiden määrää (sukupolven ei pitänyt kadota), rahaa ei jatkuvasti ruinattu kokouksissa, eivätkä hallintoelimen jäsenet juurikaan olleet esillä henkilöinä. Milton Henkseli ehkä juuri tiedettiin nimeltä. Suomessa todistajia johti arvostettu Erkki Kankaanpää ja hän nautti kohtalaista henkilöpalvontaa. Pelottavin asia Totuuden kannalta oli Åbergin kirja, iso paha netti teki vasta tuloaan. Tuokin oli todistajuuden kannalta vielä hyvää aikaa, mutta 80-luku lienee ollut ihan parasta. Sitä en kuitenkaan itse ehtinyt kokea.
"laskettiin innolla 1914 vuoden "nähneiden" ts. viimeistään tuolloin syntyneiden määrää (sukupolven ei pitänyt kadota)"
Toinen laskemista ja spekulaatiota herättänyt Totuuden™ ilmentymä oli sen Tosiasian™ toisteleminen, että koska voideltujen määrä laskee jatkuvasti (ainakin juuri 80-luvulle asti), loppu on vääjäämättä todella lähellä. Koska voidellut eivät kuolisi ennen loppua.
No, silloin voideltuja laskettiin olevan noin 8 000, nykyään taitaa mennä kohta 20 000 rikki.
Tätä kasvulukua Vt-seura ei hehkuta siunauksena. Kumma, ettei kelpaa, vaikka Jehova voitelee porukkaa liukuhihnalta.
Noista ostoksista tuli mieleen ne kupongit, joita jo ennen konventtia vaihdettiin rahaa vastaan ja jotka toimivat maksuvälineinä lihapiirakoille ja lounasruokailussa.
Paljonkohan niitä jäi käyttämättä ja kuka siitä hyötyi?
"Tervetuloa ystävät ruokailuun..."
Minä olin niitä nakkeja, lihapiirakoita ja hampurilaisia lämmittelemässä. Itse asiassa olin jopa niiden lämmittelyjen vastuu henkilö samoin kun myyntipisteiden. Olin urani huipulla. HEH!
Näytelmiinkin osallistuin. Eräässä näytelmässä olin pääosan esittäjä.
Näytelmiä alettiin harjoitella puoli vuotta aiemmin.
Yksi kohokohta oli joka kuukausi ilmestyvä Valtakunnan Palveluksemme.
Sieltä ensinnä katsoin raportin. Sitten teokraattisia uutisia.
Muuten yleensä tylsää settiä.
Ja Vartiotornissakin oli kunnon torni.
Konventtimuisteloita - itse muistan raivokkaat tukkapöllyt Hakametsän hallin takana konventin väliajalla kun en ollut ilmeisesti jaksanut seurata aamupäivän ohjelmaa riittävän tarkkaan muistiinpanoja tehden.
No, kyyneleet pyyhittiin ja lähdettiin iltapäivä-ohjelmaa kuuntelemaan päänahka aristaen..
Tämän todistin monen ikäkaverini kohdalla, joten täyttä totta. Varsinkin 80-luvulla ruumiillinen kurittaminen oli ihan normaalia.