Olen uskova, tosin en milloinkaan ole kuulunut evankelisluterilaiseen kirkkoon. Vanhempani on eronneet kirkosta ollessani polvenkorkuinen.
Myöhemmällä iälläni on Jumalan sana herättänyt minut kaidalle tielle ja törmäsin ongelmaan, kun en käynytkään soveliaaksi samaan ehtoollispöytään kirkonpuolelta.
Eikö ehtoollinen ole osallisuus Kristuksen ruumiseen ja vereen. Hän on Herrani ja Vapahtajani.
Miksi pöytä on jaettu? Kerrotteko.
Myöhemmällä iälläni on Jumalan sana herättänyt minut kaidalle tielle ja törmäsin ongelmaan, kun en käynytkään soveliaaksi samaan ehtoollispöytään kirkonpuolelta.
Eikö ehtoollinen ole osallisuus Kristuksen ruumiseen ja vereen. Hän on Herrani ja Vapahtajani.
Miksi pöytä on jaettu? Kerrotteko.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko sinut kastettu?
Olen kastettu Oulussa hätäkasteessa. Luulivat minun kuolevan syntymäni jälkeen.
Tosin matkani varrelle ei osunut koskaan ohjausta kirkon puoleen, mutta herätyksen sain armeija-aikaan. Olen nykyään tosin vapaissa suunnissa, mutta pidän uskovina niin Luterilaisia, kuin muitkin Jeesuksen Herrakseen tunnustavat. Lapsuuden hyvä ystävä on luterilainen uskova, jos saisi sanoa, ensihedelmä kohdaltani.
Kun luen paljon, vanhat heränneitten kirjat ovat rakkaita sanan sisällön suhteen, myös olen vuosia ollut Suomen Raamattuopiston lähettämien kirjojen ystävä. No nyt olisin viettänyt ehtoollisyhteyden, mutta mutta, en ollut kelvollinen. Mietityttää miksi?
"Olisin VIETTÄNYT EHTOOLLISYHTEYDEN, mutta en ollut kelvollinen?? Mitä tämä tarkoittaa??
En ymmärrä.
Sydämestäni tahtoisin ymmärtää, koska olen munaskuitani myöden myötätuntoinen.
Kerro, jotta ymmärtäisimme hengellisen tuskasi.
Evankelisluterilainen kirkko ei jaa ehtoollista ulkopuoliselle uskovalle kuin hätätapauksessa ja sairaana olevalle.
Olin vain yhteisellä ehtoollisella ja minulle pappi antoi ymmärtää, että vain kirkkoon kuuluvalle annetaan ehtoollinen, ja silloin en voinut mennä samaan pöytään. Vietin rukouksessa tämän yhteisen hetken. Tosin olin palvellut muuten ko yhteisöä pyynnöstä, mutta tämä tuli yllävällä tavalla esille.
Kun olemme Kristuksessa yhtä, olisin voinut ottaa osaa siihen pöytään joka julistaa Kristuksen kuolemaa siihen asti kun Hän tulee.
Ajattelen seurakuntaa Kristuksen ruumiina, jonka pää on Jeesus Vapahtajamme, Hän asetti ehtoollisen ja sanoi, syökää tästä kaikki. Niin, kaikki. Kohdaltani se ohitettiin. Armonkerjäläisenä tiedän sen, että Hän on Lunastajani, Herrani ja Vapahtajani. Näin ollen ymmärtäisin olevani kelvollinen siihen pöytään.
No menen nyt nukkumaan. Siunausta ja Hyvää yötä.
Jäit siis ilma ehtoollista, vai? Missä halusit sakramentin? Missä sinut torjuttiin?
Kysyn vielä, miksi? Sinä sanoit kunnioitettavan rehellisesti avautuen: Tosin olin palvellut muuten ko yhteisöä pyynnöstä, mutta tämä tuli yllävällä tavalla esille.
Mitä teit? Kerro. Miten palvelit? Mikä yllätti?
Tämä hämmentää minua, koska en ymmärrä, miten pyyteetön kristillinen palvelusi ja toisaalta sakramenttiyhteys liittyy toisiinsa.
Mitä siis olet tehnyt, siis ihan konkreettisesti, ja mitä sinulle on opetettu ehtoollisyhteydestä? Miten itse luonnehtisit työsi ja ehtoollisen välistä yhteyttä?
Oletko sinä käynyt rippikoulun?
Myötätuntoisena (aina munaskuitani myöden) olen huolissani siirä, mitä sinulle on opetettu toisaalta palvelemisesta kirkossa ja toisaalta ehtoollisyhteydestä.
Toivottavasti sinä -uuttera ja palvelunhaluinen sekä sakramenttia kaipaava kristitty- saat toisaalta jatkaa diakonista palvelutehtävää- ja toisaalta löydät kirkon uskon ytimen, pyhät sakramentit, niin ettei kukaan olisi sinulle esteenä.
Uskon, että juuri sinä, rakas etsijä, oletkin niiden tarpeessa. Miksi muuten olisit rehellisenä etsijänä tänne luterilaispalstalle kirjoittanut hengellisin pohdinnoin? Kaikkea hyvää sinulle janossasi sakramenttien ääreen. Jaksa edelleen palvella vastedes. Toivottavasti saat, mitä toivot.
No leimaamatta paikaa ja hetkeä, olen musiikki-ihmisenä palvellut siellä missä on tarvittu.
Useampana viikkona olen palvellut ko. srk. tarvetta. Edellisessä yhteydessä tuli esille vastaus tuohon rippikouluasiaan, että siihen ei enempiä.
Kyse on vain siitä, että kun vietämme uskovina yhdessä. Tunnustamme Jeesuksen Herraksi. Jos tehtävämme kantaa kuitenkin eri katon alla samaa työtä, niin miksi kuitenkin ehtoollispöytä on jaettu. Asetammeko ihmisinä rajat? Itselleni on niinkuin kerroin selvä mitä on ehtoollinen, Herramme asettama muistoateria, se ateria jonka Hän on meille asettanut. Sitä ei voi ihmisanoin muuksi muuttaa, ei oppina eikä käsitteenä, koska Raamattu sen ainoana Jumalan sanan ohjeena asettaa. Niin onko raja ihmisen asettana tässä? Siksi kysyn.
Muuten hyvä juttu, mutta edelleen jää kysymys: miksi? Kuka epäsi ehtoollisen ja miksi? Luulen, että kysymys liittyy kasteeseen ja/tai rippikouluun. Melko turhaa on täältä hakea sympatioita, jos ei tiedetä syytä. Kannattaisi mennä päivystävän papin juttusille asian tiimoilta, niin hän osaa neuvoa eteenpäin.
Ns. vapaissa suunnissa ehtoollinen ymmärretään muistoateriana jossa ei Jeesus Kristus ole konkreettisesti läsnä leivässä ja viinissä. Näin ollen Pyhä Ehtoollinen ymmärretään aivan erilailla kuin evl.kirkossa. Asiassa on samantyyppinen oppi erimielisyys kuin kasteessakin. Näin perustavaa laatua olevissa oppi kysymyksissä kun on erimielisyyttä silloin ei voi myöskään olla ehtoollis yhteyttä.
Kasteen ja ehtoollisen merkitys meille Luterilaisille on pelastus kysymys, Jumalan teko ihmiselle. Monille ns. vapaille suunnille Kaste ja ehtoollinen ei merkitse juuri mitään, nehän onkin heillä ihmisen teko Jumalalle.
Ehtoollisesta esim. 1.Kor.10:14-22. ja 1.Kor.11:17-34.
Ns. yhteiskristillisyys jota vissiin ekumeeniaksi kutsutaan aiheuttaa vain hankaluuksia ja epätietoisuutta ja käy niin ettei ihmiset tiedä mihin uskoisivat.
Hyvä neuvo olikin täällä palstalla aiemmin,että keskustele luotettavan evl.kirkon papin kanssa.
Yllä olevasta tekstistä päätellen, koska sinua ei ole kastettu, et ole varmaankaan käynyt rippikoulua ja sen yhteydessä konfirmoitu. Yleensä kun se rippikoulu on tie mikä "antaa luvan" käydä herran ehtoolliselle.
Olit kirkon kirjoissa tai et, suosittelen kääntymään seurakunnan työntekijän puoleen. Hän osaa kertoa enemmän tuon aikuisten rippikoulun suorittamisesta sekä kasteesta.
Se ei ole sellainen kuin 15-vuotiaiden rippikoulu. Aikuisten rippikoulussa tarvitsee vain suorittaa tietty määrä tutustumista seurakunnan toimintaan, käydä välillä puhumassa pappien kanssa hengellisiä asioita ja opetella mm. uskontunnustus, Isä meidän -rukous sekä kirkon sakramentit, niiden merkitykset ja juuret.
Rippikoulu ei ole pelkkää henkistä kasvattamista, vaan siellä myös oppii tuntemaan, miksi tehdään kaikkea mikä kirkon toimintaan kuuluu. Erityisesti juuri ehtoollinen, se opetetaan juurta jaksaen, kuitenkin ”sillai kivasti”.
olisi pitänyt järjestää 5-15 min pika rippikoulu jolloin olisitte voineet keskustella ja todennäköisesti päässet yhteisymmärrykseen ja sinä ehtoolliselle
kun ei tarvinnut osallistua jumalattomien kanssa samaan ehtoollispöytään.
Mistä tiedät millaisessa ehtoollisseurassa olet sillä kirkon ehtoollinen on avoin julkijumalattomille ilman parannuksen tekoa.
Tulet osalliseksi myös heidän synteihin. Jos olet vastaanottanut evankeliumin ja tehnyt parannuksen synneistä ( hyljännyt entisen syntielämän) niin hakeudu uskovien seurakuntaan. Siellä ei synnissä elävä osallistu samaan ehtoollispöytään. SE ON TODELLINEN RAKKAUDEN ATERIA MISSÄ ON MUKANA MYÖS JEESUS PYHÄN HENKENSÄ KAUTTA.
Siunausta sinulle ja uskon vaelluksellesi.
Onko sillä merkitystä että et päässyt yhteiselle ehtoollis aterialle ev.lut. kirkossa? Valtion kirkossa muutenkin on siirrytty olennaisista asioista vähemmän olennaisiin jonkinverran.
Ehtoollisen voit nauttia vaikka yksin kotona. Tunnustat ensin synnit ja pyydät niille anteeksi annon. Siunaat leivän ja viinin. Katso raamatusta, miten siellä Jeesus teki sen. Ei ne opetuslapsetkaan mitään pappeja ollut vaan tavallisia ihmisiä, joten miksi me ei voida itse ottaa ehtoollista, jos sen tekee raamatun mukaisesti?
Siinähän se olisi varsinainen yhteyden sakramentti...
Mikäänhän ei estä perustamasta yhden miehen /naisen lahkoa.
Miksi pitäisi perustaa oma lahko/seurakunta? Eikö kaikki jotka uskossa ovat kuulu samaan yhteen suureen seurakuntaan Jeesuksen Kristuksen ruumiseen. Sen vuoksi en näe mitään syytä siinä että ehtoollisen ottaa vaikka yksinkin synnintunnustuksen jälkeen.
Eihän apostolienkaan aikana mitään organisaatioita ollut missä vain pappi sai antaa ehtoollisen. Raamatussa Jeesuskin opettaa: Kun te nautitte ehtoollista, tehkää se minun muistokseni. Ehtoollisessa käsittääkseni aina uudistetaan liitto uudelleen ja uudelleen.
Miksi sitten et tee niin?
>>kirjoitat-
>>Myöhemmällä iälläni on Jumalan sana herättänyt minut kaidalle tielle ja törmäsin ongelmaan, kun en käynytkään soveliaaksi samaan ehtoollispöytään kirkonpuolelta.Jeesukseen kristukseen Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen välityksellä niin, en ymmärrä miksi sinulla olisi tarve mennä ehtoollispöytään joka Raamatullisesti kaikiltaosin on kirkon oppien suhteen ohi Raamatullisen seurakunta opetuksen!
Osallistu sellaiseen ehtoollispöytään jossa on selkeä Raamatullinen järjestys uskon ja kasteen suhteen! Kirkoissa tullaan "kristityksi" vauvakasteen välityksellä kun taas n`s vapaissa suunnissa tullaan Kristityksi uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa!
Kirkon ehtoolliseen saa osallistua kuka tahansa joka on kirkon jäsen, vaikka hän sisimmässään olisi Jumalan kieltäjä! Tai mikä muu tahansa!
Jäsenyys kirkkoon riittää ja jäsenyys tulee juuri mainitsemani vauvasteen myötä! Tai aikuisille rippikoulun ja konfirmaation suorittamisen kautta!
>>Kysyt lopussa!
>>Miksi pöytä on jaettu? Kerrotteko.>2 Kor. 6:15
"Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?"
Terv, Jeesukseen "upotettu"! ;)