Evoluutiolle ei ole mekanismia. Evoluutiouskovaiset perustavat pseudotieteellisen oppinsa ikivanhaan Darwinin keksimään mantraan, jonka mukaan satunnaiset muutokset ja luonnonvalinta auttavat eliöitä sopeutumaan. Teorian mukaan hyödylliset muutokset vakiintuvat populaatiossa ja hyödyttömät karsiutuvat pois. Nykytiede kumoaa tällaisen sadunkerronnan totaalisesti.
Eliöissä tapahtuu muutosta, se on selvä asia eikä sitä kukaan kreationisti kiellä. Kyse onkin siitä, MIKSI muutosta tapahtuu ja MIHIN muutos johtaa.
Muutos ei todellakaan perustu satunnaisiin mutaatioihin ja kuviteltuun luonnonvalintaan, vaan tarkasti toimiviin mekanismeihin ja niihin vaikuttaviin ympäristötekijöihin.
Tyypillinen esimerkki on Italian seinälisko, jossa tapahtuneita muutoksia evoluutiouskovaiset juhlivat noin 15 vuotta sitten. He toitottivat maailman eri medioissa, kuinka evoluutiota on tapahtunut silmiemme edessä. Sittemmin tutkimuksen edistyessä onkin havaittu, että itseasiassa seinäliskon kohdalla ei mitään evoluutiota tapahtunutkaan. Kyse oli vaihtuneen ravintotyypin aikaansaamasta epigeneettisestä kytkennästä ja säätelystä. Muutoksilla oli selkeä syy ja ne tapahtuivat nopeasti.
Toinen esimerkki kuolleesta evoluutioikonista on sokea luolakala, jonka silmien menetystä pidettiin selvänä evoluution todisteena. Nykytiede on selvittänyt, että kalat kykenevät aistimaan ympäristön valon määrää solujensa valoa aistivilla reseptoreilla, joissa on opsin-nimistä proteiinia. Tieto kulkeutuu kalan aivoihin ja sitä kautta epigeneettiseen säätelyyn ohjaamaan poikasten silmien kasvua tai kasvattamatta jättämistä. Kaikki tämä tapahtuu nopeasti, muutamassa sukupolvessa.
Epigeneettisillä muutoksilla on kuitenkin hintansa; ne aiheuttavat virheitä eli mutaatioita passiiviseen DNA-alustaan, jota solut tarvitsevat valmistaakseen toiminnallisia RNA-molekyylejä. Vaikka soluilla on useita DNA:n korjausmekanismeja, niin kaikkia virheitä solut eivät korjaa. Tämä johtaa väistämättömään geneettiseen rappeutumiseen, jota tapahtuu luonnossa kaikkialla. Mekanismit ovat jo pitkälti tiedemiesten tiedossa ja niistä löytyy paljon tutkimustietoa.
Merkittävin geneettistä rappeutumista aiheuttava mekanismi on metyloituneen sytosiiniemäksen vaihtuminen tymiiniksi deaminaatiossa. Metyloitumaton sytosiini deaminoituessaan vaihtuu urasiliksi, ja tämän base excision -korjausjärjestelmä korjaa mutta jos sytosiinissa on metyyliryhmä (CH3), vaihtuu se deaminaatiossa tymiiniksi. Mikäli solu replikoituu, seuraa myös guaniinin vaihtuminen adeniiniksi, jotta genominen kielioppi olisi kunnossa. Näin siis tapahtuu CG > TA -vaihdos. Tiedemiesten kohteena on n. 32000 CG<TA-vaihdosta ihmisen genomissa. Niillä on selkeä yhteys geneettisiin sairauksiin.
Metylaatiovaikutteisesta hypermutatoitumisesta on ketjussa tutkimukseen johtava linkki.
Toinen epigeneettiseen säätelyyn liittyvä rappeutumismekanismi on avoimen kromatiinin mutaatioherkkyys. Tutkijat ovat havainneet, että avoin kromatiini on altis geneettisille virheille. Avoimeksi kromatiini tulee silloin, kun HDMT:t RNA-molekyylien johdolla poistavat DNA-jaksosta tai histoneista metyylimarkkerit esim. transkriptiota varten. Tästä löytyy myös ketjussa linkki tutkimukseen.
Epigeneettisellä säätelyllä on siis suora yhteys geneettiseen rappeutumiseen. On selvää, että mitä enemmän eliölaji joutuu sopeutumaan muuttuviin ympäristötekijöihin, sitä enemmän sen genomiin tulee virheitä. Mitä enemmän virheitä, sitä heikommat edellytykset eliöllä on selvitä ympäristön haasteista. Jossain vaiheessa lajia uhkaa sukupuutto. Tätä havaitsemme luonnossa tapahtuvan erittäin nopealla tahdilla. Evoluutiosta ei ole tietoakaan.
Eliöissä tapahtuu muutosta, se on selvä asia eikä sitä kukaan kreationisti kiellä. Kyse onkin siitä, MIKSI muutosta tapahtuu ja MIHIN muutos johtaa.
Muutos ei todellakaan perustu satunnaisiin mutaatioihin ja kuviteltuun luonnonvalintaan, vaan tarkasti toimiviin mekanismeihin ja niihin vaikuttaviin ympäristötekijöihin.
Tyypillinen esimerkki on Italian seinälisko, jossa tapahtuneita muutoksia evoluutiouskovaiset juhlivat noin 15 vuotta sitten. He toitottivat maailman eri medioissa, kuinka evoluutiota on tapahtunut silmiemme edessä. Sittemmin tutkimuksen edistyessä onkin havaittu, että itseasiassa seinäliskon kohdalla ei mitään evoluutiota tapahtunutkaan. Kyse oli vaihtuneen ravintotyypin aikaansaamasta epigeneettisestä kytkennästä ja säätelystä. Muutoksilla oli selkeä syy ja ne tapahtuivat nopeasti.
Toinen esimerkki kuolleesta evoluutioikonista on sokea luolakala, jonka silmien menetystä pidettiin selvänä evoluution todisteena. Nykytiede on selvittänyt, että kalat kykenevät aistimaan ympäristön valon määrää solujensa valoa aistivilla reseptoreilla, joissa on opsin-nimistä proteiinia. Tieto kulkeutuu kalan aivoihin ja sitä kautta epigeneettiseen säätelyyn ohjaamaan poikasten silmien kasvua tai kasvattamatta jättämistä. Kaikki tämä tapahtuu nopeasti, muutamassa sukupolvessa.
Epigeneettisillä muutoksilla on kuitenkin hintansa; ne aiheuttavat virheitä eli mutaatioita passiiviseen DNA-alustaan, jota solut tarvitsevat valmistaakseen toiminnallisia RNA-molekyylejä. Vaikka soluilla on useita DNA:n korjausmekanismeja, niin kaikkia virheitä solut eivät korjaa. Tämä johtaa väistämättömään geneettiseen rappeutumiseen, jota tapahtuu luonnossa kaikkialla. Mekanismit ovat jo pitkälti tiedemiesten tiedossa ja niistä löytyy paljon tutkimustietoa.
Merkittävin geneettistä rappeutumista aiheuttava mekanismi on metyloituneen sytosiiniemäksen vaihtuminen tymiiniksi deaminaatiossa. Metyloitumaton sytosiini deaminoituessaan vaihtuu urasiliksi, ja tämän base excision -korjausjärjestelmä korjaa mutta jos sytosiinissa on metyyliryhmä (CH3), vaihtuu se deaminaatiossa tymiiniksi. Mikäli solu replikoituu, seuraa myös guaniinin vaihtuminen adeniiniksi, jotta genominen kielioppi olisi kunnossa. Näin siis tapahtuu CG > TA -vaihdos. Tiedemiesten kohteena on n. 32000 CG<TA-vaihdosta ihmisen genomissa. Niillä on selkeä yhteys geneettisiin sairauksiin.
Metylaatiovaikutteisesta hypermutatoitumisesta on ketjussa tutkimukseen johtava linkki.
Toinen epigeneettiseen säätelyyn liittyvä rappeutumismekanismi on avoimen kromatiinin mutaatioherkkyys. Tutkijat ovat havainneet, että avoin kromatiini on altis geneettisille virheille. Avoimeksi kromatiini tulee silloin, kun HDMT:t RNA-molekyylien johdolla poistavat DNA-jaksosta tai histoneista metyylimarkkerit esim. transkriptiota varten. Tästä löytyy myös ketjussa linkki tutkimukseen.
Epigeneettisellä säätelyllä on siis suora yhteys geneettiseen rappeutumiseen. On selvää, että mitä enemmän eliölaji joutuu sopeutumaan muuttuviin ympäristötekijöihin, sitä enemmän sen genomiin tulee virheitä. Mitä enemmän virheitä, sitä heikommat edellytykset eliöllä on selvitä ympäristön haasteista. Jossain vaiheessa lajia uhkaa sukupuutto. Tätä havaitsemme luonnossa tapahtuvan erittäin nopealla tahdilla. Evoluutiosta ei ole tietoakaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja tässä tutkimustietoa rappeutumisen mekanismeista:
https://jb.asm.org/content/200/24/e00371-18
https://www.labroots.com/trending/cell-and-molecular-biology/13307/warning-using-epigenetic-modifiers-therapeutic-targets
https://sciencerefutesevolution.blogspot.com/2018/10/epigenetic-modifications-often-result.html
Sellaista ei ole kuin evoluutio uskovainen, eikä evoluutio ole edes uskon asia vaan tieteellinen todistettu fakta.
Olet säälittävä harhainen idiootti.
Näytäpä yksikin tieteellinen todiste evoluutiolle, niin tarjoan sulle kahvit.
Mikä sinulle kelpaa evoluutioksi, kaksinaamainen huijari? Pitääkö kissalle kasvaa siivet vai riittääkö että se synnyttää hiiriä?
No jos bakteeri kehittyy joksikin muuksi kuin bakteeriksi tai koiraeläimestä jalostetaan jotain muuta kuin koiraeläin, niin sitten uskon, että evoluutiota tapahtuu. Alahan siis etsiä todisteita, hopihopi!
Opettajana tiedät varmasti mitä evoluutio terkoittaa, mutta kuvittelet edelleen että sinulla on jokin pyhä oikeus määritellä se toisin kuin tieteessä ja yleiskielessä. Olet joko kaksinaamainen huijari tai sitten niin Jumalan sokaisema, että ammattitaitoasi on aihetta epäillä.
Kallistun kaksinaamaisen huikariuden kannalle, koska luikit pakoon edellisistä keskusteluista ja aloitit uuden jossa jankkaat samaa asiaa ties monettako kertaa. Ei kannata sanoa että saisit hävetä, koska sitähän sinä et osaa. Haudu liemessäsi, toivottavasti joskus kypsyt ja kasvat aikuiseksi.
Sinulle+ei+kelpaa+mikään+todiste,+vaikka+hyvin+tiedät,+että+maailman+johtavien+yliopistojen+biologianlaiitoksilla+todisteita+pidetään+varmoina.
Minun pitäisi saada joku mitali, huoh, näin ne parhaat vuodet menee. Jaa juu, en halua kahvia.
Chris Stringer Vain yksi jäi (s. 274 - 275)
[Assosiaatiotutkimuksissa] on tutkittu 270 ihmistä, joilta on kultakin kartoitettu usea miljoona SNP:tä (yhden emäksen monimuotoisuuskohtaa). He ovat synytyperältään eurooppalaisia, nigerialaisia, kiinalaisia ja japanilaisia. Nämä yksittäiset "kirjainmutaatiot" ovat laajempien DNA-sekvenssien sisällä. Segmenttejä pilkkoutuu ja yhdistyy uudella lailla DNA:n järjestäytyessä kromosomeissamme aina uuden sukupolven syntyessä. Uudet mutaatiot voidaan paikantaa, ja niiden ikä arvioidaan sen perusteella, kuinka paljon ympärillä on tapahtunut uudelleensekoittumista.
Merkkejä tuoreista valintaprosesseista löytyi kuin löytyikin, ja kaiken kukkuraksi niitä oli paljon; vaikutus näkyi ehkä 20 prosentissa geeneistämme. Jotkin niistä olivat ilmiselvästi maanviljelyksen synnyttämiä. Esimerkiksi laktaasigeeni voitiin yhdistää uusiin ravintolähteisiin [-----].
Samaan aikaan on syntynyt mutaatioita, joiden ansiosta voidaan käyttää muita "uusia" hiilihydraatteja, Länsi-Afrikassa mannoosia sekä Itä-Aasiassa mannoosia ja sakkaroosia. Myös geenissä, joka säätelee tärkkelystä pilkkovaa amylaasia, on tapahtunut muutoksia. Muutokset koskevat sekä geenin rakennetta että geenikopioiden lukumäärää.
On tiedetty jo vuosikausia, että malariaa vastaan on geenivalinnan ansiosta syntynyt ainakin kaksikymmentä erilaista muutosta, jotka ovat evolutiivisesti tuoreita. [----] On myös lukuisia muita muutoksia,jotka näyttävät lisäävän vastustuskykyä infektiotauteja vastaan. [----] Tuoreita mutaatioita on kohdistunut myös aivojen välittäjäaineisiin, joiden toiminta on yhteydessä mielialaan ja käyttäytymiseen. Tällaisia mutaatioita on arviolta sata, ja ne lienevät valikoituneet siten, että pystymme elämään väestönpaljoudessa ja tulemaan toimeen siitä aiheutuvien jännitteiden kanssa.
Sinulle esitettiin joukko tieteellisiä todisteita. Monelleko aiot kahvit tarjota ja koska?
Tosiasia on, ettei uskonnollinen uskosi mahdollista sinulle myöntää evoluution olemassaoloa. Jo eliöstön lähes täydellisen muutokset eri maailmankausina todistavat evoluution tai vastaavan muutooksen olevan eliökunnassa jatkuvaa.
Paleontologian tulokset kieltääksesi, joudut kieltämään useita luonnontieteiden osa-alueita. Kambrin jänis on löytymättä samoin kuin triaskauden trilobiitit. K/T rajan yläpuolella ei ole dinoja, eikä alapuolella ihmisiä.
"No jos bakteeri kehittyy joksikin muuksi kuin bakteeriksi tai koiraeläimestä jalostetaan jotain muuta kuin koiraeläin, niin sitten uskon, että evoluutiota tapahtuu."
Auta armias... Akateemisesti koulutettu ihminen sortuu Mark5-tasolle, jonka asiasta kiinnostunut yläkoululainenkin tajuaa huuhaaksi.
Ja mm. näin epigeneettistä säätelyä tapahtuu. Kirjoittajat, lukijat ja poistajat. Muutos on vaan dynaamista säätelyä, mutta se johtaa genomin rappeutumiseen.
https://www.epigentek.com/catalog/histone-modification-enzymes-exploring-the-writers-and-erasers-n-6.html?newsPath=17
Ja millä kohtaa tuossa kerrottiin epigeneettisen säätelyn johtavan genomin rappeutumiseen. Osaat varmaan lainata kyseistä tekstinkohtaa.
"uudet mutaatiot voidaan paikantaa"
"Muutokset koskevat sekä geenin rakennetta että geenikopioiden lukumäärää."
No, ei kreationistilta voi odottaa sisälukutaitoa ...En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa ;D
Mutta valehtelu heiltä sentään sujuu, eihän totuudella ole mitään väliä kun on "uskossa"
Kun epigeenisyys on noin kamalaa, miksei kaikki elämä ole jo kuollut sukupuuttoon aikaa sitten?
Et ole muuten vieläkään vastannut kysymyksiin geneettisestä monimuotoisuudesta paradiisissa ja vedenpaisumuksen jälkeen.
Kreationismi on aikamme suurin harhaoppi. Älkää eksykö, ihmiset.
Ja jos ei suurin niin ainakin naurettavin.
Taikauskoisen pseudotieteellistä paapatusta jonka olet pääosin kopioinut kretusivustoilta ja muilta jeesuksenmorsiammilta.
"Evoluutiolle ei ole mekanismia*
Onhan niitä ja moniakin.
Uskon heti sinua kun esität yhdenkin vertaisarvioidun
ja tiedeyhteisön hyväksymän tieteellisen tutkimuksen joka on osoittanut ettei evoluutiolla ole mekanismeja.
Ja mm. täällä tieteellisen yliopiston sivustoilla niitä mekanismeja luetellaan: https://evolution.berkeley.edu/evolibrary/article/evo_14
Ja jeesuksenmorsiammena joudut taas turvautumaan valehteluun.
Ihan vapaasti voi väittää maata litteäksi, se ei kiinnosta ketään mutta jos siihen oikeasti uskova henkilö olisi ammatissaan tekemisissä lasten kanssa, olisin melko huolissani.
Darwinin aikaan solua pidettiin yksinkertaisena, joten huijaus on onnistunut pitkään. Mutta kun tiede on kehittynyt, niin valheet paljastuu.
Kun tiede on kehittynyt, evoluutioteoria on kyetty todentamaan tavoilla, joista Darwin ei osannut vielä haaveillakaan. Kreationistien valheet ovat paljastuneet karulla tavalla tieteen kehittyessä, tai jos ei aina valheet, niin ainakin heidän uskomustensa harhaisuus ja lapsellisuus.
Marjaana Lindeman lääkärilehdessä:
"– Tieteen historia ei tunne yhtään tapausta, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista, vaan aina poispäin siitä."
"Muutos ei todellakaan perustu satunnaisiin mutaatioihin ja kuviteltuun luonnonvalintaan, vaan tarkasti toimiviin mekanismeihin ja niihin vaikuttaviin ympäristötekijöihin."
Eli eliöiden jälkeläisiin ei kohdistu mitään valintaa? Jos mekanismit reagoivat ympäristötekijöihin (ja niiden muutoksiin), mitä muuta se on kuin toinen versio luonnonvalinnasta?
Mutta sinähän et pidäkään täsmennuyksistä, kunhan hourailet.
ROT näyttäisi kuvittelevan (tai olevan kuvittelevinaan) että luonnonvalinta on joku persoona tai aktiivinen toimija, eli ei ymmärrä tai ei ole ymmärtävinään, että luonnonvalinta on vain abstrakti käsite ja lyhyempi nimitys ympäristön vaikutukselle eliöpopulaatioon.