Tällä palstalla törmää usein tuohon käsitteeseen 'ekumenia', ja vähän tuntuisi että kaikilla ei ole ihan hallussa mitä se ekumenia oikein onkaan ja että miten siihen pitäisi suhtautua.
(Kristityille) On periaatteessa kahdenlaista 'ekumeniaa':
1. Yleinen uskontojenvälinen ekumenia, jonka tarkoitus on saavuttaa suurempaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri uskontojen edustajien välille. Kuitenkaan tarkoitus ei ole synkretisoida uskontoja yhdeksi möhkäleeksi. Eikö niin?
2. Kristillinen ekumenia, jonka tarkoitus on saavuttaa suurempaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri kristillisten kirkkojen edustajien välille. Ja mitä muuta?
Hindut haluaisivat suorittaa jotain omia riittejään Fatiman pyhäkössä. Mitä ekumeenikot täällä ovat mieltä tuosta? Ja jos se on okei niin pitäisikö vaikka muslimien päästää wiccat Meccaan? Vai onko tuollainen kaikensalliva ekumenia ainoastaan kristittyjen (eritoten katolilaisten) velvollisuus?
80-luvulla Canterburyn arkkipiispa Runcie esitti Englannin Kirkon jonkinasteista palaamista Katolisen Kirkon yhteyteen, ja tuo herätti suurta närää anglikaaneissa. He eivät olleet valmiita "ekumeniaan". Tuskin ovat vieläkään. Luterilaisten ekumeenisuus on niin ja näin, ainakin kun sankaritarinat Wittenbergin teeseistä on edelleen olennainen osa luterilaista kasvatusta ja jos luterilaista kirkkoa joku onneton syyttäisi anti-katoliseksi niin rippipappi ei varmaan katsoisi hyvällä.
Ja jos koko maailmanlaajuinen Katolinen Kirkko ihan vaikka vain chatkirkkolaisten huviksi omaksuisi luterilaiset opit, niin mitä vaikka anglikaanit tai etiopialaiset ortodoksit siitä sanoisivat? Ottaisivatko he tämän uuden Luterilaiskatolilaisekumenistisen kirkon omakseen ja liittyisivät Etiopialaisanglikaanisluterilaiskatolilaisortodoksiseksi kirkoksi?
Siis vähän järkeä peliin. Ainoa toimiva 'ekumenian' tulos on se, että kirkot säilyttävät omaleimaisuutensa ja omat oppinsa, mutta tunnustavat toisensa. Parhaana esimerkkinä tästä vaikka koptilaiskatolilaiset jotka ovat täysin yhteydessä Rooman primaattiin, mutta joilla on oma koptilainen messunsa.
Todellista ekumeniaa, tosin varmaan aika epärealistista, olisi sellainen ratkaisu että kukin kirkko tunnustaisi toistensa patriarkat Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten seuraajina:
Rooma (Pietari), Aleksandria (Markus), Canterbury (Andreas), Armenia (Bartolomeus) Syyria/Intia (Tuomas) Kreikka (Filippus) ja niin edelleen.
Vanhaa "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia" lorun voisi vääntää muotoon "luterilaisia emme ole, koptilaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis Roomalaiskatolilaisia"! :)
Oikeasti, katolilaisuus on etuoikeus! Olkaa nyt hyvät ihmiset kiitollisia siitä mitä olette!
(Kristityille) On periaatteessa kahdenlaista 'ekumeniaa':
1. Yleinen uskontojenvälinen ekumenia, jonka tarkoitus on saavuttaa suurempaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri uskontojen edustajien välille. Kuitenkaan tarkoitus ei ole synkretisoida uskontoja yhdeksi möhkäleeksi. Eikö niin?
2. Kristillinen ekumenia, jonka tarkoitus on saavuttaa suurempaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri kristillisten kirkkojen edustajien välille. Ja mitä muuta?
Hindut haluaisivat suorittaa jotain omia riittejään Fatiman pyhäkössä. Mitä ekumeenikot täällä ovat mieltä tuosta? Ja jos se on okei niin pitäisikö vaikka muslimien päästää wiccat Meccaan? Vai onko tuollainen kaikensalliva ekumenia ainoastaan kristittyjen (eritoten katolilaisten) velvollisuus?
80-luvulla Canterburyn arkkipiispa Runcie esitti Englannin Kirkon jonkinasteista palaamista Katolisen Kirkon yhteyteen, ja tuo herätti suurta närää anglikaaneissa. He eivät olleet valmiita "ekumeniaan". Tuskin ovat vieläkään. Luterilaisten ekumeenisuus on niin ja näin, ainakin kun sankaritarinat Wittenbergin teeseistä on edelleen olennainen osa luterilaista kasvatusta ja jos luterilaista kirkkoa joku onneton syyttäisi anti-katoliseksi niin rippipappi ei varmaan katsoisi hyvällä.
Ja jos koko maailmanlaajuinen Katolinen Kirkko ihan vaikka vain chatkirkkolaisten huviksi omaksuisi luterilaiset opit, niin mitä vaikka anglikaanit tai etiopialaiset ortodoksit siitä sanoisivat? Ottaisivatko he tämän uuden Luterilaiskatolilaisekumenistisen kirkon omakseen ja liittyisivät Etiopialaisanglikaanisluterilaiskatolilaisortodoksiseksi kirkoksi?
Siis vähän järkeä peliin. Ainoa toimiva 'ekumenian' tulos on se, että kirkot säilyttävät omaleimaisuutensa ja omat oppinsa, mutta tunnustavat toisensa. Parhaana esimerkkinä tästä vaikka koptilaiskatolilaiset jotka ovat täysin yhteydessä Rooman primaattiin, mutta joilla on oma koptilainen messunsa.
Todellista ekumeniaa, tosin varmaan aika epärealistista, olisi sellainen ratkaisu että kukin kirkko tunnustaisi toistensa patriarkat Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten seuraajina:
Rooma (Pietari), Aleksandria (Markus), Canterbury (Andreas), Armenia (Bartolomeus) Syyria/Intia (Tuomas) Kreikka (Filippus) ja niin edelleen.
Vanhaa "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia" lorun voisi vääntää muotoon "luterilaisia emme ole, koptilaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis Roomalaiskatolilaisia"! :)
Oikeasti, katolilaisuus on etuoikeus! Olkaa nyt hyvät ihmiset kiitollisia siitä mitä olette!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, olisi hyvä jos aina määriteltäisiin mitä "ekumenialla" tarkotetaan, ennen kuin aletaan puhumaan "ekumenisuudesta" tai "epäekumeenisuudesta". Muuten koko termistä voi tulla pelkkä keppihevonen, jolla ajetaan ihan muita, itse termin klassiselle käytölle vieraita tavoitteita (vrt. kristillinen "rakkaus", "Jumalan armo", "suvaitsevaisuus", "tasa-arvo").
ameriikan keisari helssingin yliopistoon ja mene siellä teologiseen lukemaan ekumeniikkaa. sitä opettavat systemaattisen teologian laitoksella. sitten kun gradusi ekumeniikasta jättänyt, niin sitten palaa asiasi kanssa tänne. Sitten jo jotain tiedätkin ja luulet ja provoilet vähemmän. Siihen asti naama kiinni asioista mistä et mitään tajua.
Ekumenia tähtää ennen kaikkea kristittyjen ykseyden palauttamiseen. Uskontojen välinen dialogi on minusta asia erikseen. Molemmat ovat tärkeitä.
Kohdasta 1. Ei ole tarkoitus muodostaa yhtä uskontoa kokoamalla siihen kaikkien olemassaolevien uskontojen sisältö, ei myöskään karsimalla kaikki erottava ja pitäytymällä vain minimiin.
Kohdsta 2. Ekumenian päämääränä on kyllä näkyvä ykseys, koska se olisi eittämättä Jumalan tahto.
Vatikaanin II kirkolliskokous julkaisi dekreetin ekumeniasta (De Oecumenismo, suom. Katolinen kirkko ja kristittyjen ykseys). Sen mukaan jokainen voi tehdä paljonkin ekumenian eteen. Tärkeintä on sisäinen kääntymys. Itse asiassa yli kirkkokuntien ollaan ymmärretty, että mitä lähempänä kristityt ovat Kristusta (Jumalaa), sitä lähempänä he ovat myös toisiaan.
Mutta älä ole huolissasi. Ekumeniassa ei vaadita ketään luopumaan itselleen arvokkaasta. Sinä saat olla rehellisesti ja täydesti katolilainen.
Katolinen kirkko Suomessa julkaisi v.1996 Katolinen näkökulma -sarjassa noin satasivuisen ekumenian ohjeiston. Siihen tutustuminen on kaikille suositeltavaa. Sieltä löytyvät niin tavoitteet kuin ne kehyksetkin, joiden rajoissa eri tahoja velvoitetaan ekumeeniseen ajatteluun ja toimintaan. Meillä tavallisillakin katolilaisilla on paljon tehtävää.
"Totuus on aina Pyhästä Hengestä, lausukoon sen kuka tahansa" (s.39). Toisiin kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin tutustuminen on se, mistä jokainen voi oman ekumeenisen aktiviteettinsa aloittaa. Kannattaa perehtyä jakautuneisuuden ja sovintoon pyrkimisen historiaan ja muiden kristittyjen opillisiin asenteisiin. Jotkut erot niiden opetuksessa ja uskon ilmaisussa katoliseen opetukseen nähden ovat sosio-kulttuurisia, jotkut opit ovat aidosti ristiriidassa katolisen opin kanssa. Edelliset eroavuudet ovat sellaisia, joiden poistamiseen ei ekumeniassa edes pyritä.
Todellisista opillisista eroista neuvotteleminen on hidasta ja vaatii suurta taitoa ja asiantuntemusta. Se työ ei tapahdu paikallistasolla. Silti meillä on paljon mahdollisuuksia ja myös velvollisuus toimia ymmärryksen parantamiseksi ja syventämiseksi oman kirkkomme ja muiden kristittyjen välillä.
Se, mitä kirjoitat uskontojen välisistä suhteista, on ihan toinen asia.
oikean tiedon tärkeydestä löytyi, kun äsken lueskelin ortodoksien keskusteluja. Valitettavasti yksi katolilainen siellä näkyy kirjoittelevan venäläisvastaisuuksia.
Tässä on yhden ortodoksin vastaus hänelle. Katsokaa, mitä toteaa lopussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000007098741
Huomaan että viittasit kirjoitukseeni. Nyt asiayhteydestä irroitettuna täytyy sanoa, että sävy oli turhan poleeminen. Tarkoitus oli kärjistyksellä osoittaa, että Marien (se venäläisvastainen katolilainen) kirjoittelun kaltaista roskaa voi vääntää mistä tahansa asiasta. Tärkein pointti oli muiden kunnioittaminen ja turhan vihanpidon välttäminen.
Käsitykseni room. kat. hiippakunnan nykyisestä ekumeniavastaisuudesta perustuu "vain" lukemaani ja kuulemaani enkä tiedä seurakuntalaisten mielipiteitä tai asenteita. Jostain syystä edellisen piispan aikana tilanne oli itse asiassa päin vastoin eikä ekumeniavastaisuudesta ollut tietoakaan.
Mitä sanot oikean tiedon tärkeydestä, on täysin totta.
En muuten ole ortodoksi.
Ystävä hyvä!
Ekumenia on ensisijassa eri kristillisten tunnustuskuntien välistä keskustelua, jossa pyritään
rakentamaan siltoja näiden välille. Ohjakseksi on otettu Kristuksen rukous, jossa hän rukoilee "jotta he olisivat yksi". Viimeiset lähes 1700 vuotta kirkko on hajoittanut katolisuuttaan. Kristiukunta on saanut erilaisia uskontulkintoja, jotka kumpuavat samasta katolisen, eli yleisen kirkon uskosta, johon me kaikki eritoten kolminaisen Jumalan tunnustajat kuulumme jatkumona. Ongelmana on ollut se, että eri tulkinnat eivät ole pystyneet elämään sovussa keskenään. Tämä on vastoin Herrankin rukousta.
Me luterilaiset todentotta opetamme kirkoissamme sitä uskon tulkintaa, jota Luther julisti. Luther ei ole meille kuitenkaan ehdoton auktoriteetti, vaan kirkkomme ylin auktoriteetti on yksin Kristus. Kuitenkin se uskontulkinta, jonka Luther ja Melanchton kumppaneineen muodostivat on osa luterilaisuuttamme. Se on meille yhtä tärkeä kuin teille katolisille katolinen identiteettinne.
Meidän ei tarvitse hävittää identiteettiämme, vaan etsiä ymmärrystä toinen toistemme kanssa. Ymmärrystä, joka kumpuaa siitä apostolisesta Kolminaisen Jumalan uskosta, jonka me yhdessä tunnustamme.
Keisarin ajatus todellisesta ekumeniasta siten, että kukin kirkko tunnustaisi toistensa patriarkat apostolien seuraajiksi, on mielenkiintoinen!
Se muistuttaa Porvoon kirkkoyhteisöä: Pohjoismaidenn, Baltian ja Brittein saarten luterilaiset ja anglikaaniset kirkot tunnistivat kirkkojensa seuraavan apostolista oppia ja omaavan yhteisen viran.
Jospa nyt ensin vaikkapa Rooman patriarkaatti ja ortodoksiset patriarkaatit tekisivät samoin, saataisiin ns. suuri skisma päättymään!
Keisarin ekumeenisia pohdintoja lainatakseni: tämä saattaa olla sitä epätodellista ekumeniaa, mutta tosiasiassa se on ainoa tie ekumenian etenemiselle.
Ja ainahan kirkoillakin täytyy olla unelmia ja utopioita. "I have a dream," julisti Martin Luther King muinaisella 60-luvulla. Porvoon sopimuksen idean tie olkoon Rooman, muiden vanhojen ja uudempienkin patriarkaattien unelma!
Porvoon sopimuksen tyyppisen järjestelyn soveltaminen suurten kirkkokuntien kesken tuntuu kyllä kieltämättä herkulliselta. Kuitenkin siihen liittyy muutamia vaikeita ongelma kohtia
1.naispappeus, en usko Ortodoksien haluavan nähdä naispappeja alttareillaan, katolisilla on suuremmat mahikset, kun siellä asiasta sentään kä'ydään keskusteluja.
2. Ehtoollinen. no tästä on täällä puhuttu ennenkin-
3. Filiogue lisäys...
Porvoon tiehän merkitsisi nimenomaan sitä, että opillisista kysymyksistä saavutettaisiin jonkinlainen konsensus - vaikka painotuserot toki sallittaisiin.
Silloinhan filioque ym. "lisäykset" olisi jo tavalla tai toisella sovittu. Ehtoollisyhteys olisi sopimuksen seurausta.
Kieltämättä virka puolella törmättäisiin tuohon naispappeuteen.Se saattaisikin muodostua odotettuakin suuremmaksi yhteyden esteeksi - jolleivat sitten niin lännen kuin idän katolinen kirkko muuttaisi radikaalisti käytäntöjään...
on peijoonin nätti ja se kirkko kans, se on oikeen romantillinen. ja brunbergin herkut on nannnaa ja museossa on semmonen taulu, missä hevosen häntä on oikeeta hevosen häntäkarvaa. Kun sen näin, niin ääneen nauroin. Porvoo on kiva kaupunki ja nätti.