En ollutkaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, että Neuvostoliiton Stalinin aikainen ulkoministeri ja synkän sotajakson Suomen ja Neuvostoliiton välillä aloittaneen Molotov-Ribbentrop -sopimuksen toinen allekirjoittaja Vjatsheslav Molotov eli vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1986. Itsekin olen siis elänyt Molotovin kanssa samaan aikaan, aika pitkäänkin. Kunnioittavaan ikään ehti etenkin Neuvostoliiton mittapuulla, vaikka itse henkilöön ei minkäänlaista kunnioitusta meikäläisellä olekaan.
Molotov eli yllättävän myöhään
Anonyymi
47277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
"vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1986."
Oli hyvä, että kakkospiru näki tunkion rappion vanhoilla päivillään, hyvä, hyvä!!!!
Molotovin lisäksi muutama muukin ihmisjäte sinnitteli pitkään: Katynin joukkomurhan yksi pääarkkitehdeistä Ivan Serov tuhlasi arvokasta happea vuoteen 1990 asti ja Ukrainan jättimäisen nälänhädän eli Holodomorin aiheuttajiin kuulunut Lazar Kaganovitš potkaisi tyhjää vasta 1991. Kumpikaan noista mulkvisteista ei Neuvostoliiton hajoamista ehtinyt näkemään, mutta käytännössä tuo kammotusvaltio oli noina aikoina jo romahtanut.
Ja Kerenski kuoli vasta 1970-luvulla.
Kerenski ei ollut kommunisti.
Venäjän vallankumous johtajia ja Stalinin tukijoita.
Saksassa natsit metsästettiin vankiloihin, naapurissa ne oli arvostettuja kansalaisia hautaan saakka.
Todellisia pahimman luokan sotarikollisia.
Mutta maksaako nykyään Venäjällä ihmishenki sen enempää?
Valitettavasti hauska tapa murhata preisdentti on loppunut amerikassa.
Eipä silti, onhan siellä niitä varsinaisia sotahaukkoja paljonkin, se oli vain shown kannalta aina näyttävää kun ammuttiin pressa.
Reagan ei kuollut, vaikka ammuttiin. Tottui kai elokuvissa näihin sankarirooleihin.
Sukulaiseni muutti josku viime vuosisadan alkupuolella Kanadaan. Sieltä sitten lähtivät rakentamaan iki-ihanaa kommunistista paratiisia Neuvostoliittoon. Oli työkalut mukana. Eräällä oli autokin. Kaikki kerättiin pois Leningradissa. Sieltä heidät vietiin Krasnyi borin metsäkämpille. Siellä he tapasivat kohtalonsa niskalaukauksen muodossa talvisodan alla. Leiri piti tyhjentää metsätyöväestä, jotta Suojärven talvisodan siviilivankeja voitiin sinne sijoittaa. Heidän kohtalonsa oli huomattavasti parempi.
Okei, näin kävi - mutta Molotov eli ja porskutti pitkään, niin kuin avauksessa muistaakseni kerrottiin.
Molotov olisi ollut sopivin ja pätevin Stalinin seuraajaksi. Sen sijaan valittiin typerä maalaistollo Hrutsev joka kyllä syrjäytettiin palatsivallankaappauksella. Molotovista Neuvostoliitto olisi saanut hyvän ja pitkäaikaisen johtajan!
Näiden Stalinin kätyrien siivoaminen vallasta oli ainoa oikea ratkaisu ja niitä harvoja asioita, jotka on Venäjällä tehty oikein.
Hrushtshov aloitti aivan oikein destalinisaation ja menneisyyden rehellisen tarkastelun, mutta änkyrät eivät tykänneet ja syrjäyttivät Hrustsevin.
Menneisyyttä ei uskalleta vieläkään katsoa rehellisesti silmiin Venäjällä, vaan esim. Stalinia palvotaan jälleen "sankarina".
Nikita Hruštšov oli yksi stalinistisen terrorin toteuttajista, oltuaan jo 1930-luvulla ensin Moskovan ja sitten Ukrainan puoluejohtaja.
Paljastaessaan Stalinin teot NKP:n 20. puoluekokouksessa Hruštšov pesi samalla itseään puhtaaksi, tuhoamalla niitä asiakirjoja, jotka olisivat voineet toimia häntä itseään vastaan.
Entinen KGB-johtaja Aleksander Selepin kertoi vuonna 1988 salaisen poliisin virkailija Ivan Serovin tuhonneen 261 sivua Hruštšovin Stalinin hallinnon vuosina tekemiä tappolistoja.
Hruštšov oli Stalinin lailla "kyynärpäitä myöten veressä" teurastuttamiensa kansalaisten tappotuomioista.
Se, että Hrustsev oli itsekin sotkeutunut Stalinin hirmutekoihin, ei muuta sitä tosiasiaa, että destalinisaatio oli oikein. Harmi vain, että Stalinin tekojen tuomitsemiseen liittyvä suojasään aika jäi turhan lyhyeksi.
En puolustele Hrustsevia, mutta aika vähissä ne tuon ajan vallankahvassa tai siinä liepeillä olleet henkilöt olivat, jotka eivät olisi olleet jollain lailla osasyyllisiä Stalinin ajan hirmutekoihin.
Mutta esimerkiksi se, että mm. Soltshenitsynin "Vankileirien saaristo" oli Hrustsevin aikaan 1950-luvulla vapaasti luettavissa Neuvostoliitossa, kertoo osaltaan siitä, kuinka tosissaan Stalinin teot pyrittiin tuomitsemaan ja kuinka rehellisesti niitä yritettiin tarkastella.
Eikös se ollut Ivan Denisovin päivä joka Hrussen aikana julkaistiin. Sama aihepiiri toki kuin Vankileirien saaristossa.
Korjaus : Denisovitsin päivä.
” Sen sijaan valittiin typerä maalaistollo Hrutsev joka kyllä syrjäytettiin palatsivallankaappauksella. Molotovista Neuvostoliitto olisi saanut hyvän ja pitkäaikaisen johtajan!”
Molo joutui epäsuosioon jo 1956. Sitä ennen oli Stalin eläissään lähettänyt Molon vaimon, Polonian, vankileirille ilman, että vaimoaan syvästi rakastanut Molo nosti sormeakaan avuksi. Vaimo kullä palasi hengissä vuosien päästä leiriltä!
Epäsuosioon joutuneelle Mololle järjestettiin neukkumittapuun mukaan pahin mahdollinen ihmiskohtalo! Hänestä tuli Mongoolian pitkäaikainen suurlähettiläs!
Olet oikeassa! Tuolloin 60-luvun hetkellisen suojasään aikana Solzenitsynin romaani julkaistiin Neuvostoliitossa.
Samaei koskenutlaisinkaan kirjaa ”Vankileirien saaristo”, jonka Solzenitsyn kirjoitti salaa ja se salakuljetettiin ja julkaistiin lännessä! Ja vain lännessä! Neukku paheksui syvästi kirjaa, mutta ei uskaltanut teloittaa Solzenitsyniä vaan karkoitti tämän länteen.
Kirja jurppi niin kovasti neukkuviranomaisia, että sen julkaisu Suomessa suomenkielellä estettiin ja lopulta sen julkaisi suomeksi ruotsalainen kustantamo.
Nyttemmin teos on julkaistu suomeksi Suomessa Sofi oksasen kustannusliikkeen toimesta!
Sittemmin on asenteet myös Venäjällä muuttuneet ja sekä Vankileirien saaristo että Ivan Denisovits kuuluvat sielläpakollisiin oppikirjoihin!
Suojärven siviilejä ei viety Krasni Boriin. Eikä siellä tainnut olla muutenkaan mitään vankileiriä.
Suojärveläisiä vietiin Interposolkaan lähelle Aunusta ja Kaimaojan leirille Karhumäen pohjoispuolelle.
Eihän sieltä uudelta mantereelta tulleita heti teloitettu. He tekivät työtään erilaisissa työpaikoissa. Osa palasi vielä takaisin, osa laitettiin leireihin, osa teloitettiin.
Molotov eli yllättävän myöhään, reilusti yli puolen yön.
Minutkin yllätti,että Molotov eli kuolemaansa asti. Eli tosi pitkään.
Jeesuskin kuoli aikaisin. Jo ajanlaskumme alussa. Molotov kuoli vasta yli 1900 vuotta myöhemmin,
Molotuv elää vieläkin. Asuu Viipurissa ja vartioi pariasataatuhatta sodassa tappamaansa suomalaista.
Onko tiedossa muitakin suurmiehiä, jotka elivät kuolemaansa asti eli yllättävän myöhään?
Toisaalta,kuoliko joku jo ennen sitä eli aikaisin?
"...synkän sotajakson Suomen ja Neuvostoliiton välillä aloittaneen Molotov-Ribbentrop -sopimuksen toinen allekirjoittaja Vjatsheslav Molotov eli vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1986..."
Nürnbergin oikeudenkäynnissä Ribbentrop oli syytettynä rikoksista rauhaa vastaan, rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja salaliitosta rauhaa vastaan.
Miksi Molotov sai elellä leppoisasti ilman syytöksiä ???
Ai miksi? Et sitten huomannut, että neukut voitti sodan.
Kyllä oikeusvaltioissa tuollaiset rikolliset yleensä joutuvat vastaamaan teoistaan.
Miksi Molotov sai elellä leppoisasti ilman syytöksiä ???”
Koska hän oli voittajien puolella! Ainoa syy!
Olisiko Kekkosen kuolema 15 vuotta aiemmin ollut maalle hyväksi. Ehkä olisi, jos Väyrynen tai joku muu kepulainen ei olisi siinä vaiheessa päässyt pressaksi.
Kekkonenkin oli siis syyllinen kuolemaansa asti elämiseen, kun olisi pitänyt kuolla jo aikaisemmin.
Onhan Värynen silti ehtinyt pyrkiä pressaksi ainakin kolme kertaa.Jos elää kuolemaansa asti, niin voi pyrkiä vielä neljännen kerran.
Mitäpä jos Paavo Matti Väyrynen onkin kunnioitettaviin ikävuosiin ehtineen raamatun Metusalahin sukua?
Tämän vakuutetaan eläneen peräti 969 vuotta vanhaksi, ja kun Väyrynen on häneen verattuna nykyään vasta ritsat perstaskussa kirmaileva polvihousupojanjolppi, niin Metusalah-teorian mukaan hänellä saattaa olla edessään vielä ainakin sata, ehkä jopa toistasataa mahdollisuutta asettua ehdolle tasavallan presidentin vaaleissa!
Aika näyttää, sillä tutkimattomat ovat sekä herran että Herran tiet.
” Jos elää kuolemaansa asti, niin voi pyrkiä vielä neljännen kerran.”
Tuskin sentään Kepun ehdokkaana!
Paavo saattaa elää pitkäänkin, mutta ei kuolemaansa pidemmälle.
Kolmet vaalit hävinneenä hänellä ei ole pressaksi mitään jakoa.
Seuraavassa vaalissa on ehdolla kaikki puolueiden kovat nimet, kun Sauli ei ole pelottelemassa.
miten tää liittyy molotooviin?
Siten kuin kaikki muukin.
Ei mitenkään.
Sodan jälkeen syntynyt sukupolvemme ei tiedä elämän hirveyksistä mitään.
Paitsi luettuna.
Paha on tehnyt työtään ja tekee vieläkin.
Näiden kauheuksien takia en pysty sanomaan mitään asiaan.
Onneksi on ollut rauha, kiitos siitä.
Hemmetin hyvä kommentti. Paha vain, ettei se lukeminen ja tietäminen auta mitään.
Taas on runsain määrin liikkeellä näitä väkivallan ja vihan lietsojia.
Miten ihmeessä Skrjabinin tapainen pösilö selvisi Dzhugashvilin vainoista hengissä? Vai selvisikö juuri siksi, että oli niin pösilö? Dzhugashvili ei kokenut Skrjabinia uhaksi vallalleen, ja antoi tämän elää ja toimia osana valtakoneistoaan?
Vasarainen oli äärimmäisen tunnollinen,tarkka ja aikaansaava työntekijä.
Jo Leninin aikaan häntä nimitettiin Kivikankuksi selän takana,koska hän saattoi istua työpöytänsä takana lähes ympäripyöreitä työpäiviä.
1950-luvun alussa hänet oli jo sysätty pois toveri Teräksisen sisäpiiristä ja tie niskalaukauksen paikkaan oli hahmoteltu.
Pelastukseksi koitui se,että samaan kyytiin olisi mennyt useampikin vanhoista enemmistöläisistä.Siksi todennäköisesti Berija järjesti Isännälle semmoiset verenpainelääkkeet,että aivoverisuoni sanoi poks.Olihan Isäntä jo siinä iässä,jossa äkkikuolema on luonnollinen tapahtuma,joten jälkien peitto oli helppo homma.
Berija palkittiin ammattitaitoisesta työstään pian ikiomalla niskalaukauksella,mutta Kivikankku säilytti asemansa jonkin aikaa,kunnes Hrustsev passitti hänet potaskatehtaan johtajaksi riittävän kauas pääkaupungista.
Molo oli syvästi rakastunut vaimoonsa Poloniaan. SILTI kun Stalin toimitti Polonian vankileirille 40-luvun lopulla ei Molo nostanut sormeakaan auttakseen. Kun Stalin kuoli 1953 niin myös Polonia vapautettiin. Kotiin päästyään Polonia, vakaa kommunisti kun oli, kysyi, että mitä toveri Stalinille kuuluu. Kuultuaan tämän juuri kuolleen Polonia pyörtyi!
Pyörtyi varmaankin syvästä onnen tunteesta.
Polonia joi Mololle tarkoitettua poloniumia.
Mitä sitten. Yksiössä eli paskaisessa, koska menetti etuudet hävittyään valtataistelun 50-luvulla musikalle.
Todella erikoista oli,että Molotov eli kuolemaansa asti,mutta ei sekuntiakaan sen jälkeen.
Liekö toista vastaavaa tapausta?
Eiköhän tämä "vitsi" ala olla jo nähty.
Stalinin aikainen sisäministeri Berija hoiti teloitukset ja niitähän oli kymmeniä miljoonia. Stalinin kuoltua teloitettiin, ilmeisesti perinteisesti, kuten oli Venäjällä tapana ampumalla,