Teleportaatio ja ruumiin ylösnousemus

Nuo teleportaatiot ovat ihmisjärjen kehitelmiä. Järki yrittää keksiä erilaisia keinoja kuinka "tieteellisesti selittää" tällainen matkailu.

Tempaus tai ylösnousemus ei tapahdu noin. Kun heittää ihmisjärkensä nurkkaan ja uskoo vain sen, miten Raamattu asian kertoo, silloin vain ymmärtää kuinka se tapahtuu.

Pasuuna soi. Taivas täynnä enkeleitä. Kaiken keskellä Jeesus. Tämä näkyy samaan aikaan ympäri maapallon. Älä kysele "miten se on mahdollista?" Me emme sitä ikinä ymmärrä, mutta niin vain tapahtuu.

Sitten TEMPAUS! ja hupsistahuijaa, nousemme taivaalle ja...:
https://youtu.be/9neDIowyhaA
~

kristittyjen toivo on ruumiin ylösnousemuksen toivo ja sen ruumiin, joka nousee ylös tai muuttuu silmänräpäyksessä katoamattomaksi ja kuolemattomaksi ruumiiksi, täytyisi olla ainetta. Tuleva maa ja uudet taivaat, jotka Herra Jumala on valmistava pelastuville sieluille, on aineellinen maailma, joten aineettominen henkien elämä sellaisessa maailmassa ei ole järkevää. (Ilm. 21-22; Jes. 65-66; Hes. 40-48)

Perustelemme tätä näkemystä sillä, että jos ihmisen elämä jatkuisi ruumiin kuoleman tai ylösnousemuksen jälkeen pelkästään henkenä tai sieluna, niin mihin silloin tarvittaisiin ”uutta maata”? Nyt sellainen uusi maa on kuitenkin meille luvattu. Jos olisimme pelkkiä aineettomia henkiä ja sieluja ruumiin kuoleman ja Herran tulemuksen jälkeen, niin emme tarvitsisi mitään maata asuaksemme siellä. Voisimme viettää ikuisuuden autuaina Jumalan taivaassa henkiolentoina tarvitsematta aineellista ruumista tai maailmaa sen jälkeen.

Jos pelastuvat sielut pääsisivät heti ruumiin kuoleman jälkeen paratiisiin tai Jumalan taivaaseen, niin miksi he odottavat yhä vielä ylösnousemusta? (1. Tess. 4:13-17) Mihin ylösnousemusta yleensä tarvittaisiin? Jos henki tai sielu eläisi ikuisesti ilman aineellista ruumista, niin koko ylösnousemuksen toivo olisi tarpeeton ja turha. Paavali ei olisi sanonut poisnukkuneiden olevan kadotettuja, jos asia olisi näin. (1. Kor. 15:18)

Raamatun mukaan Jumalan valitut ja pyhät tuomitsevat tulevaa maailmaa ja jopa enkeleitä; he hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. (1. Kor. 6:3; Ilm. 3:21; 22:4; 22:1-5) Jos he olisivat viettäneet tätä ennen aikaa Jumalan taivaassa tai paratiisissa, niin eikö laskeutuminen alas sieltä syntisen maailman keskelle olisi shokki, joka vähentäisi heidän iloaan ja riemua pelastuksen johdosta?

Jos pelastuvat siirtyisivät ruumiin kuoleman jälkeen jonkinlaiseen välitilaan odottamaan ylösnousemusta, niin mikä merkitys tällä olisi? Miksi se välitila ei koskisi myös Paavalia, joka uskoi saavansa olla Herran kanssa heti välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen? (Fil. 1:21-26) Vai ovatko Herra Jeesus ja Isä Jumala yhtäaikaa sekä välitilassa että paratiisissa ja Jumalan taivaassa, jos nämä ovat kaksi eri paikkaa tai olotilaa?

Jos ikuinen elämä ei olisi ihmisen elämää ruumiissa aineellisena olentona ja fysiologisessa maailmassa, niin mihin yleensä tätä nykyistä materiaalista maailmaa on tarvittu? Ihmisten ja eläinten koelaboratorioksi? Miksi luoja ei heti alussa tehnyt ihmisistä aineettomia ja kuolemattomia henkiä tai sieluja, joiden ei tarvitsisi kärsiä ruumiin vaivoja, tuskaa ja yleensä ihmisten ”maallisia” murheita?

Muutama sata ihmistä on jo noussut taivaaseen. Heitä kutsutaan astronauteiksi. Mutta mitään elämää tai Jumalaa ei vielä ole löytynyt, joten voi olla että tieteen pitää keksiä teleportaatio tai alcubierre drive, ennen kun voimme nousta tarpeeksi korkealle taivaassa, että löydämme Jumalan.

Aika monien futuristien mukaan, kuten juutalaisen Ray Kurzweilin mukaan, meistä tulee tulevaisuudessa enemmän robotin kaltaisia, niin ehkä sitä tarkoitetaan sillä että me saadaan kuolematon keho. Sitten jos aineettoman tietoisuuden voi siirtää toiseen kehoon, sillä tavalla voi pidentää elinikää myös.

Hemmo.K:n teksti on täynnä fiksuja kysymyksiä. Olen osaltani vastannut tuon tapaisiin kysymyksiin monta kertaa, niin että kyllästyttää, koska kysyjillä ei sitten kuitenkaan ole riittänyt työkalupakissa välineitä käsitellä saamaansa tietoa.

Uskonto on se rajoitin, joka estää ihmistä laajentumasta ja sielultaan jalostumasta. Uskonto pitää yksilön työkalupakin tyhjänä ja ylösnousemuksesta osattomana.

Raamatun mukaan jopa aineettomat henget eli enkelit ovat langenneet ja tehneet syntiä. (1. Moos. 6:4; 2. Piet. 2:4; Juuda 1:5-6; Ilm. 12:1-12; vrt. Hes. 28:11-19) Sitä varten ei olisi tarvinnut luoda materiaalista maailmaa, että joku voi langeta ja lankeaa Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan. Jos ihminen saisi alkunsa tämän elämän aikana äitinsä kohdussa ja tulisi tuomituksi ikuisesti aineettomana henkenä tai sieluna joko kadotukseen tai ikuiseen elämään, niin se olisi järjetöntä. Ruumiillinen välivaihe olisi tarpeeton.

Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat taivaasta alas karkoitettuja pahoja henkiä, demoneja. Esimerkiksi muslimit ovat tätä mieltä (tai osa heistä) ja jotkut Raamattua esoteerisesti tulkitsevat uskovaiset. Jotkut ovat sitä mieltä, että osa ihmisistä on saanut sisälleen avaruusolion asumaan ja vaikuttamaan siellä. Olipa niin tai näin, niin jokainen ihmisen ruumiissa elävä ihminen on kuitenkin ihminen ja vallaltaan rajallinen olento, niin että ei voi normaalitilassa toimia luonnonlakeja vastaan.