Katson kaupassa iltalehden otsikkoa, en muista tarkalleen otsikointia, mutta jotenkin niin sanoma meni, että kansa sai jotain kaipaamaansa, kun sai vihdoin odotetun kuninkaallisen pojan kuvan.
Jee! Ihanko tosi? Nämä asiatko kiinnostavat ihmisiä mietin, viikosta viikkoon kuukaudesta kuukauteen... kuninkaallisia joita seurata. Ihmisiä siinä kuin kuka tahansa muukin.
Ehkä kansa kaipaa täysin turhaa huvia, jolla turruttaa aistinsa? Ehkä ihminen kaipaa sitä, jotta voi sulkea silmänsä järjettömyyksiltä.
Toisaalta mietin tänään ihmisten luonnetta. Ei ole kuin muutamia vuosikymmeniä edellisestä maailmansodasta ja mitä hirveyksiä siihen sisältyykään... mitä hirveyksiä sisältyy tänäkin päivänä sotaan, ihmiset tappavat toisiaan... mikä on hyvä ja mikä on paha, kun ihminen tappaa silmittömästi toisiaan. Mitä elämän haaskausta, mitä kärsimystä?
Tänään tuli myös eteeni tällainen asia: "Tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän". Jo vuosisatoja sitten ihminen toi uskontoihinsa käsitteen, lähimmäisen rakkauden kaavasta. Mietin, onko se toiminut?
Katson itseäni kaiken turhautumisen edessä ihmiskuntaa kohtaan ja näen myös itsessäni epäonnistumista, en ole ollut mikään pyhimys.
Päätän, lasken taakan harteiltani ihmiskuntaa kohtaan ja samalla taakan itseäni kohtaan, tahdon jatkaa vain matkaa.
Jee! Ihanko tosi? Nämä asiatko kiinnostavat ihmisiä mietin, viikosta viikkoon kuukaudesta kuukauteen... kuninkaallisia joita seurata. Ihmisiä siinä kuin kuka tahansa muukin.
Ehkä kansa kaipaa täysin turhaa huvia, jolla turruttaa aistinsa? Ehkä ihminen kaipaa sitä, jotta voi sulkea silmänsä järjettömyyksiltä.
Toisaalta mietin tänään ihmisten luonnetta. Ei ole kuin muutamia vuosikymmeniä edellisestä maailmansodasta ja mitä hirveyksiä siihen sisältyykään... mitä hirveyksiä sisältyy tänäkin päivänä sotaan, ihmiset tappavat toisiaan... mikä on hyvä ja mikä on paha, kun ihminen tappaa silmittömästi toisiaan. Mitä elämän haaskausta, mitä kärsimystä?
Tänään tuli myös eteeni tällainen asia: "Tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän". Jo vuosisatoja sitten ihminen toi uskontoihinsa käsitteen, lähimmäisen rakkauden kaavasta. Mietin, onko se toiminut?
Katson itseäni kaiken turhautumisen edessä ihmiskuntaa kohtaan ja näen myös itsessäni epäonnistumista, en ole ollut mikään pyhimys.
Päätän, lasken taakan harteiltani ihmiskuntaa kohtaan ja samalla taakan itseäni kohtaan, tahdon jatkaa vain matkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.