Hei JUURI SINÄ, oletko ylipainoinen - tunnusta!

Nykyinen elämäntyyli vahvistaa lihavuus­geenien vaikutusta: Uusi tutkimus havainnollistaa, kuinka perimä ja elintavat vaikuttavat lihomiseen
Sadantuhannen norjalaisen tutkimusaineisto osoittaa, että lihavuudelle altistavat geenit ja ympäristö kulkevat käsi kädessä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006167340.html

JOILLAKIN ihmisillä on geneettinen alttius lihomiseen, mutta myös ympäristö vaikuttaa huomattavasti.

Uuden tutkimuksen mukaan lihomiselle alttiit henkilöt ovat nykyään huomattavasti painavampia kuin he olisivat 1960-luvulla pelkästään geeniensä ansiosta olleet.

Huonot elintavat ja vähäinen liikunta ovat siis vahvin selittäjä nykyiselle lihavuusepidemialle, esittävät norjalaiset kansanterveys- ja lihavuustutkijat British Medical Journalissa ilmestyneessä laajassa tutkimuksessa.

MAAPALLOLLA talsiva ihmismassa on yhä raskaampaa. Neljä prosenttia aikuisista oli merkittävästi ylipainoisia 1970-luvun puolivälissä, eli heidän painoindeksinsä oli yli 30.
Maailman terveysjärjestö WTO:n tilastojen mukaan nykyään jo 13 prosenttia aikuisista ylittää tuon rajan. Lihavuus on siis kolminkertaistunut alle puolessa vuosisadassa.

KAIKKIAAN kaksi miljardia aikuista ylittää lievän ylipainon rajan eli heidän painoindeksinsä on yli 25.

Tällä mittarilla maailman aikuisväestöstä peräti 40 prosenttia on vähintään lievästi ylipainoisia. Lapsista ylipainoisia on viisinkertainen määrä 1970-lukuun verrattuna.

Norjalaiset tutkijat yrittivät nyt erotella geenien ja ympäristön vaikutuksia lihavuusepidemiaan laajalla aineistolla, joka kattoi yli 100 000 norjalaista 1960-luvulta nykypäivään.

VANHIMMAT tiedot saatiin paino- ja pituusmittauksista, joita tehtiin tuberkuloosin tutkimusten yhteydessä. Myöhemmin Pohjois–Trøndelagin läänissä toteutettiin koko aikuisväestön kattava kohorttitutkimus, jossa kerättiin tietoa elintavoista.

Tutkijat havaitsivat, että ihmisten painoindeksit alkoivat kohota huomattavasti 1980- ja 1990-luvuilla.

1970-luvulla syntyneillä oli jo nuorina aikuisina korkeampi painoindeksi kuin menneinä vuosikymmeninä varttuneilla.

EROTELLAKSEEN geenien ja ympäristön vaikutusta tutkijat tarkastelivat kaikkiaan 96:n suurempaan painoindeksiin yhdistetyn geenin vaikutusta.

Tutkimuksiin osallistuneilta oli siis kerätty myös dna-näytteitä. Tunnetuin näistä lihavuusgeeneistä lienee niin kutsuttu FTO. Tämä geenimuunnos altistaa lihomiselle, mutta se ei yksinään selitä painonnoususta kuin pienen osan.

Tässä tutkimuksessa geeneillä oli suuri vaikutus lihomiseen. Tutkijat käyttävät esimerkkinä 35-vuotiasta, keskimittaista norjalaismiestä, jolla on geneettinen alttius painon kertymiseen.

Jo 1960-luvulla tämä mies olisi ollut ikätovereitaan tuhdimpi, mutta vain muutaman kilon erolla sellaiseen, jonka perimää eivät lihavuusgeenit rasita.

Samoilla geeneillä varustettu 35-vuotias olisi nykyään tilastollisesti 14 kiloa lihavampi.

6,9 kiloa tästä noususta selittyy hänen geeneillään mutta 7,1 kiloa ympäristön vaikutuksella. Nykyinen, lihavuutta ruokkiva ympäristö olisi keskimäärin kerryttänyt jälkimmäiset 7,1 kiloa myös niiden vyötärölle, joilla ei geneettistä alttiutta lihomiseen ole.
HUONOT elintavat siis altistavat lihomiselle geeneistä riippumatta, mutta erityisesti ne monistavat geenien vaikutusta jo ennestään alttiilla.

Tällainen havainnoiva tutkimus ei voi osoittaa syy- ja seuraussuhteita. Geeneillä ja ylipainolla oli kuitenkin vahva tilastollinen yhteys. Tutkimuksessa ei myöskään pystytty erottelemaan tarkemmin, mitkä tekijät ympäristössä ja elintavoissa selittävät painon nousua.

Trondheimin yliopistollisen sairaalan lastenlääkäri ja kansanterveystieteen tohtoriopiskelija Maria Brandkvist pohtii tutkimuksen antia BMJ-lehden blogisivulla. Nyt julkaistu tutkimus on osa Brandkvistin väitöskirjatyötä.

Brandkvist muutti aikoinaan Kanadasta Ruotsiin opiskelemaan lääkäriksi. Hän muistelee vaikutelmiaan Tukholmasta:

”Vaikka ruotsalaiset ja kanadalaiset ovat arvomaailmaltaan samanlaisia, elintavoissa oli näkyviä eroja. Ihmiset nauttivat lämpimän aterian lounaalla sekä päivällisellä, ja jalostettua ruokaa oli vähemmän saatavilla kuin Kanadassa”, Brandkvist kirjoittaa.

”Ihmiset pyöräilivät tai kulkivat bussilla, kun Tukholman keskustaan ei päässyt autolla. Ylipäänsä kaduilla kävelevät tukholmalaiset näyttivät yhtä vaatekokoa pienemmiltä kuin ihmiset kotikaupungissani Torontossa.”
Jatk. ETC .linkki_