Mikä on alkoholismiin johtava syy?
Onko se sairaus, johon perintötekijät voivat vaikuttaa yhdessä ympäristötekijöiden kanssa?
Onko se kokonaan ihmisen vapaasta tahdosta tapahtuva valinta ja sen seuraus?
Onko jokaisella alkoholistilla mahdollisuus vapautua viinan himosta ja alkoholismista?
Mitä ukko ylijumala tai Osiris sanoo Raamatussa näistä asioista (kyse on tietysti yhdestä ja samasta ylijumalasta eri uskonnoissa).
Onko se sairaus, johon perintötekijät voivat vaikuttaa yhdessä ympäristötekijöiden kanssa?
Onko se kokonaan ihmisen vapaasta tahdosta tapahtuva valinta ja sen seuraus?
Onko jokaisella alkoholistilla mahdollisuus vapautua viinan himosta ja alkoholismista?
Mitä ukko ylijumala tai Osiris sanoo Raamatussa näistä asioista (kyse on tietysti yhdestä ja samasta ylijumalasta eri uskonnoissa).
Vastaukset 64
Vanhimmat
Juoppo on juoppo ja moraalisesti alhainen ihminen riippumatta siitä, onko hänellä keskivertoihmistä enemmän tietoa eri jumalista ja Raamatusta.
Jos keräät säälipisteitä, niin mene sitten ateistien palstalle. Kristityiltä et sitä sääliä saa, koska humaltumistarkoituksessa tapahtuva juominen on syntiä ja juomarit eivät peri taivasten valtakuntaa. Pitäisi siis vapautua viinanhimosta, jos mielii pelastua, mutta se ei tunnetusti onnistu kaikkien kohdalla.
Haistsiekyrpä.
Prof,hemanus on sanonut--
kokomaaima sen tiedä,,et alkoholismi on ITSE HANKITTU VIKA,,,Raimo sailas puhui-----
omille heimolaisilke tiedoks,,et rahat ei riittä pitkään ,,,istia ja,,manien ,,hoidon
eli voi tulla sanoman,,,,laulut on laulettu,,,,,,,,
vielä lauletaan näin-----
kaikilla meillä
niinkuinhan teillä
on yhteinen, mukava jatkon
ja mahtavan kerrassa katkon,,,
Luulen, että on mahdollisuus vapautua, kuten mistä hyvänsä addiktiosta. Se vaatii paljon myös varmastikin itsensä kohtaamista. Ihminen kehittää addiktioita, kokeakseen turvaa ja hallitakseen elämäänsä ja loppuviimein addiktiot vievät pois juuri niitä asioita elämästä.
Vapaa tahto, on vaikea käsite, koska varmasti myös vaikuttaa asioita, joita ihminen ei kykene hallitsemaan esimerkiksi se, onko lähettyviltä saatavissa sellaista tukea tai vahvistutko niin, että se ei ole enää niin suuri kynnysasia, mutta varmasti aluksi kun ihminen on heikoilla, hän tarvitsisi myös tukea kanssa ihmisiltä, ja kuinka paljon siinä on sattumaa, kohdata ihmisiä, jotka aidosti haluavat ja osaavat olla oikein tukena kuitenkaan liikaa holhoamatta, ehkä se on tehtävä missä pitäisi osata olla yhtäaikaa myös periksiantamaton ja joustamaton, kun taas pitäisi oikeassa suhteessa osata joustaa ja antaa periksi.
Jokainen on kuitenkin addiktioidensa kanssa ja niistä kamppailun kanssa yksin, ilman muita ihmisiä. Alkoholismi ei ole ainoa addiktio, tämäkin voi olla addiktio, nettiaddiktio, tai shoppailuaddiktio, tupakointi, ihmissuhderiippuvuudet jne. ihminen pakenee jotain ja täyttääkseen jotain elämäänsä, niiden avulla... alkoholiriippuvuudessa vain tuhojen näkyminen, mitä se tuottaa ympäristölleen on aika selkeästi näkyvissä ja ne ovat laaja-alaiset, itselle ja muille, mitä tuhoa se siis tuottaa.
Uskon toisaalta, että on myös joillakin herkempi taipumus, tiettyihin addiktioihin enemmän kuin muihin, esimerkiksi jotkut alkoholistit ovat kertoneet, että heillä yksi kerta on riittänyt siihen, että on lähtenyt menemään alamäkeä elämässä... ja toiset sietävät juoda enemmän tuntamatta tarvetta saada jostain lisää alkoholia, silti heilläkin voi olla jotain muita asioia elämässä, joita voisi sanoa addiktioiksi... se on aika mielenkiintoista... ehkä jotkin asiat vaikuttavat aivoissa toisilla toisella tapaa ja toisilla toisin? onko se geneettistä? ympäristöstä johtuvaa?
Sosiaalista näkökulmaa voi nähdä, koska esimerkiksi on ihan tieteellisesti todistettu, että esimerkiksi syrjäytyneiden aikuisten lasten syrjäytyminen on todennäköisempää... entä alkoholismin kanssa?
Taustalla on perinnöllinen taipumus riippuvuuteen. Riippuvuus voi saada erilaisia muotoja (alkoholi, huumeet, ruoka, työ, pelaaminen, seksi tms.)
Riippuvuus voi olla joko fyysistä, psyykkistä tai kumpaakin. Fyysinen riippuvuus ilmenee selvinä fyysisinä vieroitusoireina, kuten päänsärkynä, hikoiluna, vapinana tai univaikeuksina.
Psyykkinen riippuvuus ilmenee siten, että tietystä aineesta tai toiminnasta on opittu hakemaan pikatyydytystä tai pakokeino vaikeisiin asioihin. Ja aineen tai toiminnan puute aiheuttaa voimakasta ahdistusta.
Juomisen lopettaminen ei välttämättä tarkoita, että on päässyt riippuvuudesta eroon. Yhden riippuvuuden tilalle kehittyy helposti toinen riippuvuus. Jos haluaa todella parantua, niin on selvitettävä mitä kipua alkoholilla tai tietyllä toiminnalla on yrittänyt paeta.
Vertaistuki on toiminut aika hyvin parantumisprosessissa. Sillä saman läpi käyneet ymmärtävät parhaiten mitä parantuminen ihmiseltä vaatii.
Oletko kokenut riippuvuuksia ja jos olet millaisia? ja jos olet, koetko olevasi niistä "kuivilla"? Tunnut tietävän mistä kirjoitat.
" .... on ihan tieteellisesti todistettu, että esimerkiksi syrjäytyneiden aikuisten lasten syrjäytyminen on todennäköisempää... entä alkoholismin kanssa?"
Syrjäytymisessä toimii mallioppiminen. Alkoholismissa perinnöllinen riippuvuus omat valinnat.
Lapset saattavat myös lähteä ihan toiseen suuntaan kuin vanhempansa. Minulla oli alkoholisti-isä, mutta veljeni ja minä emme ole koskaan perustaneet alkoholista. Se ei tarkoita, etteikö riippuvuustaipumus olisi periytynyt.
Alkoholistin omaisina kasvoimme pienestä pitäen läheisriippuvaisiksi (= alkoholistin omaisen ammattitauti). Muitakin riippuvuuksia olisi voinut nuorena kehittyä, mutta ymmärsin laittaa niille stopin.
Tajusin onneksi varhaisessa vaiheessa isänperintöni. Ja ryhdyin työstämään Jumalan kanssa sekä lapsuuden traumoja että riippuvuustaipumusta. Eräänä päivänä huomasin olevani kummastakin vapaa.
Riippuvuudella yritetään aina hoitaa jotain ihmismielen kipukohtaa. Ja kun se parantuu, niin lääke tulee tarpeettomaksi.
Ks. kommenttini klo 18:04. Avaan siinä hiukan omaa kokemustani asiasta. En ole itse käyttänyt alkoholia, enkä huumeita. Mutta riippuvuutta on monenlaista.
Ja vaikka jotkut riippuvuudet vaikuttavat sosiaalisesti hyväksyttävimmiltä, niin niiden takana vaikuttaa aivan sama mekanismi kuin alkoholismissa ja huumeriippuvuudessa.
Millä tavalla työstit rakkauden kaipuuseen perustuvaa läheisriippuvuutta? Sen perimmäinen lähtökohtahan tulee tai juontaa jostain jota on jäänyt paitsi lapsuudessa, eikä kyse ole välttämättä alkoholistilasten ongelmasta vaan ehkä jopa laajemmasta ongelmasta yhteiskunnassa?
Läheisriippuvuushan ei sillä tavoin ole sama asia joidenkin muiden päihteiden kanssa, että esimerkiksi päihteiden käyttäjä ei voi koskaan ottaa sitä "ensimmäistä" ryyppyä tai mitä käyttääkin, koska se on aina paluu entiseen... mutta onko riippuvuuksia, joissa voi olla ikäänkuin "kohtuukäyttäjä"?
Ei tietenkään fyysisen riippuvuuden osalta. Mutta psyyken mekanismien osalta se on jokseenkin sama asia. Läheisriippuvainenkaan ei pysty hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan.
Läheisriippuvainen tuntee vetoa vain ns. kanssariippuvaisiin. Eli manipuloiviin kumppaneihin, jotka tarjoavat epävarmuutta ja intensiivistä tunteiden vuoristorataa. Ja elämästä tulee uuvuttavaa reaktio-vastareaktio - tanssia.
Parantuminen on samanlaista kuin muissakin riippuvuuksissa. Myönnetään oma voimattomuus, tunnistetaan mistä tuhoisa käytös on saanut alkunsa ja vältetään tilanteita ja ihmisiä, jotka vetävät siihen takaisin.
Parantumisvaihe on kriittinen. Sillä rikkinäisyys vetää puoleensa rikkinäisyyttä ja hylkii sitä mikä on tervettä. Terveys on vierasta ja pelottavaa. Rikkinäisyys tuttua ja turvallista.
Tervehtymisen merkki on, että pystyy nauttimaan myös ihmissuhteista, joissa voi rentoutua, eikä rakkautta tarvitse yrittää ansaita. Mies- ja naismaku muuttuu vähitellen.
Vanhojen riippuvuuksien kanssa on kuitenkin oltava hereillä. Käyttäytymismallit saattavat nousta pintaan stressaavissa tilanteissa. Ero on siinä, että ne tunnistaa, eikä niiden kanssa ole enää yhtä voimaton.
Alkoholi- tai huumeriippuvainen voi yrittää pysyä vapauduttuaan aineista erossa. Mutta esim. ruokaan liittyvissä riippuvuuksissa ruoan kanssa on tultava toimeen. Samoin läheisriippuvainen joutuu työstämään ongelmaansa ihmissuhteissa. Vaikea sanoa mikä on haastavampaa.
Minä olen tunneriippuvainen ollut suhteessa uskoviin ihmisiin. Kun olen ollut stressaantunut, olen ikäänkuin hakenut turvaa uskovista, että he voisivat jotenkin "vahvistaa" turvan tunnetta ja en kokisi olevani yksinäinen tunteeni kanssa. Eikö se ole läheisriippuvuutta, tunnistan mekanismin. Olen huomannut, että en loppuviimein saa heistä sitä turvan tunnetta, tai se jää hyvin lyhytaikaiseksi. Sehän on ihmissuhderiippuvuutta? eikö niin? Ajattelen niin, että heidän kauttaan Jumala kuin "kuulisi paremmin", mutta eihän se niin ole oikeasti, toki järjellisesti tiedostan sen.
Tuo lienee aika monen näillä foorumeilla roikkuvan toivoton pyrkimys.
Sana "riippuvuus" saattaa joidenkin kohdalla olla jopa liian lievä.
Helluntailaisten käyttämässä, nk. "uskoontulossa", ihmisen koko psyyke antautuu tälle "uskolle", mutta myös rikolliset ovat osanneet iskeä tähän. Helluntailaisilla on tapana tarkistaa uhriensa tila kyselemällä herttaisesti: "Oletko uskossa?" Tässä siis kristillinen usko, rikollisten käsissä, käännetään tuota uskovaa vastaan. Hyvä otetaan pahan valtaan. Paha, hyvän kautta, alkaa manipuloida uhriaan.
Esim. tässä syntyy riippuvuussuhde, uskomuksen kautta.
Me muutoinkin uskomme liian herkästi monia asioita. Uskomme, että Suomi on itsenäinen valtio. Se ei ole. Uskomme, että Suomi on demokratia. Se ei ole. Uskomme, että valtionpäämiehemme on S. Niinistö, hän ei ole. Ihan muut, näkymättömät henkilöt määräävät meitä. Uskomme ja luotamme päättäjiimme, viranomaisiimme, sairaaloihimme, lääkäreihin, kaikkeen yhteiskunnassamme, mutta jotka todellisuudessa pettävät meitä. Totuus on toinen kuin meille "virallisesti" kerrotaan. Tunnetko todella esim. naapurisi? Maailma on hyvin paha.
Elämämme on pelkän uskomme / luulojemme varassa. Mutta missä kohdin uskomme oikein, missä kohdin väärin? Olemmeko jopa vaarassa?
Olemme, erittäin suuressa, moneltakin taholta. Vahinko on jo tapahtunut, emme voi itse asialle enää mitään. On meneillään valtava, yhteiskunnallinen rikos.
Mitä me voimme? Pitää Jumala mielessämme ja itse itsestämme huolta.
Läheisriippuvaisuus (Codependency) estää monilta terveiden ihmissuhteiden syntymisen ja niiden pysymisen sen vuoksi, että läheisriippuvainen ei voi luottaa keneenkään toiseen ihmiseen. Hänestä tulee helposti kontrollifriikki. Näin erityisesti alkoholistiperheessä kasvaneiden lasten tai puolison kohdalla.
Läheisriippuvainen saa tarkoituksen elämäänsä siitä, että uhraa itsensä muiden auttamiseksi ja palvelemiseksi. Muiden hyväksyntä ja rakkaus täytyy heidän mielestään ansaita, koska heiltä puuttui "terve" kasvuympäristö ja "terveet" vanhemmat lapsuudessa ja nuoruudessa. Läheisriippuvainen asettaa toisen ihmisen tarpeet etusijalle toisin kuin "normaali" ihminen tai "toiseen takertuja".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Läheisriippuvuus
Riippuvaisuuksia on siis monia ja ne ovat yleensä pahoja. Kristillisestä näkökulmasta hyviä riippuvaisuuksia ei taida olla kuin yksi? Riippuvaisuus Jumalasta. Se on tervettä riippuvaisuutta ainakin terveissä rajoissa, kunhan uskalletaan siinä riippuvaisuudessa elää elämisen arvoista elämää. Läheisriippuvaiselle sellainen on vaikeaa ja päihderiippuvaisille mahdotonta niin kauan kuin he ovat himojensa orjia ja kiinni pahoissa tavoissaan.
Järjen puhuminen päihderiippuvaiselle tuntuu välillä turhalta ajan haaskaamiselta, mutta se on kuitenkin ainoa, mikä häneen voi tepsiä. Alkoholisti osaa käyttää hyväkseen erilaisia ihmisiä ja etenkin uskovaisia. Hän huomaa, jos joku puhuu "pehmoisia" eikä tunnusta totuutta. Jeppe juo, koska se on hänestä hyvä asia ja hän tahtoo tehdä niin. Vain Jeppe itse voi lopettaa juomisen ja päättää siitä asiasta.
Päihdeongelman takana on usein jokin muu ongelma, jota ei ole hoidettu. Alkoholisti on saattanut jopa unohtaa ne asiat tai sen asian, joka sai hänet juomaan. Terapiassa ja kristillisessä päihdetyössä on tarpeen pureutua asiakkaan menneisyyteen, jotta nämä syyt tunnistettaisiin ja voitaisiin hoitaa "potilas" terveeksi käsittelemällä ne "möröt" menneisyydessä.
Tässä on hyvänä apuna kristityn kokema syntien anteeksisaaminen ja Jumalalta saatavana ole kyky antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Kun ihminen ei ole enää vihainen ja katkera ja kostonhimoinen, niin hän voi elää "normaalia" elämää vapaana päihteistä ja muista pahoista riippuvuuksista. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan syntien anteeksisaamisen ja uuden elämän johdosta on voimavara, jota valitettavasti vain kristityt "potilaat" voivat hyödyntää.
Läheisriippuvuus voi toki syntyä missä tilanteessa tahansa, jossa kotona on joku niin iso ongelma, että se vie kaiken huomion.
Lapsi joutuu silloin hakemaan huomiota ja rakkautta suorittamalla ja huolehtimalla muiden hyvinvoinnista.
Koin itse totaaliuupumuksen parikymppisenä. En aluksi tajunnut mikä oli vikana, sillä kaikki oli siinä vaiheessa ulkonaisesti hyvin. Lopulta jouduin myöntämään, että olin uupunut siksi, että hain hyväksyntää yrittämällä miellyttää sairaalloisesti.
Vapautuminen oli pitkä tie. Siinä joutui tunnistamaan, tunnustamaan ja työstämään asioita. Antamaan anteeksi ja tekemään itsekin parannusta. Asiat ja lapsuuteen liittyvät tunteet oli työstettävä yksi kerrallaan. Se teki myös kipeää.
Kysyin kerran Jumalalta olenko tulossa hulluksi? Sisimmästäni nousi vastaus: Et ole, työstän sinua ja kun olen lopettanut, niin osaat levätä armossa ja ottaa vastaan rakkautta.
Aikaa meni kipuillessa. Mutta eräänä päivänä tajusin olevani vapaa.
Läheisriippuvainen saattaa olla harjaantunut rakkauden teoissa, mutta rakkauden vastaanottaminen on hänelle vaikeaa. Hän ei sisimmässään usko ansaitsevansa sitä. Ja sen vuoksi hän ajautuu myös ihmissuhteisiin, joissa toinen osapuoli ei pysty sitä antamaan.
Parantuminen tervehdytti samalla myös Jumala-suhteen. Sillä Jumalaankin voi suhtautua läheisriippuvaisesti ja siitäkin parantuu vain armossa kasvamalla.
Sinä kirjoitat asioita kuin jostain oppikirjasta. Me ihmiset tahdomme olla sellaisia, että latelemme totuuksiamme.
edellinen 14:21 tulleeseen kommenttiin.
En pyri diagnosoimaan. Mutta oletko kuullut riippuvaisesta persoonallisuudesta. Löydät halutessasi siitä tietoa netistä.
Riippuvaisilla on usein jo lapsuudesta lähtien taipumus olla varovaisia ja pelätä kaikkea uutta. He ulkoistavat mielellään vastuun ja päätöksenteon muille. Myös heidän suvuissaan saattaa ilmetä ahdistuneisuushäiriötä ja fobioita sekä estynyttä persoonallisuutta.
Riippuvaista persoonallisuutta on hoidettu pohdiskelemalla mistä "elämänpelko" on saanut alkunsa. Ja sen lisäksi järjellisesti kyseenalaistamalla asioita ja uskomuksia, joita oma mieli yrittää syöttää.
Sinulla itselläsi on avaimet omaan elämääsi sekä Jumala-suhteeseesi, koska tunnet oman historiasi. Ja asioita pohtiessa on uskallettava mennä sisimmässään sinne mikä eniten pelottaa. Jumalan avulla se onnistuu.
Tukeakin saa toki hakea, kunhan ei odota ihmisiltä liikaa.
"Sinä kirjoitat asioita kuin jostain oppikirjasta."
Asiaan syvällisesti ja omakohtaisesti perehtynyt voi joskus kuulostaa siltäkin. Kerroin parantumiskokemuksestani, koska kysyttiin. Matkan varrella olen toki myös lukenut metrin verran aiheeseen liittyvää ammattikirjallisuutta.
Sorry. Huomasin vasta jälkeenpäin, ettet vastannutkaan minulle.
Minä olen kuin oppikirja. Olen täysin kykenemätön tuntemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan, vaikka autan heitä vapautumaan riippuvaisuuksista.
Pidän visusti omat tunteeni piilossa tehdessäni päihdetyötä. Minulle päihdetyössä on kyseessä "lääkäri-potilas" suhde, jossa lääkäri ei saa samaistua liikaa potilaaseen eikä tuntea myötätuntoa häntä kohtaan enemmän kuin lääkärin työssä on tarpeen. Liika inhimillisyys ja rakkaus potilaita kohtaan tekee vaikeaksi lääkärin työn enkä kannata sitä tapaa.
En hyväksy Hunter Adamsin oppeja ja tapaa hoitaa potilaita. Sellainen ei sovellu etenkään kristilliseen päihdetyöhön, jossa potilaat pyrkivät käyttämään hyväksi hoitohenkilökunnan tunteita ja heikkoutta pitäessään kiinni oikeudestaan jatkaa päihteiden käyttöä. Tai kieltäessään syyllisyytensä. Jos kyse olisi elimellisestä sairaudesta, niin ymmärtäisin empatian potilaita kohtaan, mutta koska kyse on omista valinnoista ja opituista elämäntavoista, niin en voi tuntea myötätuntoa "sairastavia" kohtaan.
Kehotan "parannukseen" eli mielenmuutokseen ja synnin hylkäämiseen samoin kuin Jeesus ja apostolit tekivät. Siinä ei hempeily, tunteilu ja valehtelu auta. Päinvastoin! Pitää tunnustaa totuus, vaikka se on ruma! Vain siten on mahdollista päästä vapaaksi pahoista riippuvuuksista ja tulla terveeksi Jeesuksen opettamalla tavalla.
Mistä voi tietää mikä eniten pelottaa? Minua pelottaneet monetkin asiat, joissa on päässyt eteenpäin, mutta ahdistun omassa henkilökohtaisessa elämässäni helposti asioista, joista muut eivät ehkä ahdistuisi ja kokisi pelkoa. Pelkoni saattaisivat herättää huvittuneisuutta? Se on sellainen salattu puoli jota ei halua tuoda esiin, koska se voisi tuoda kuvan, että on jotenkin neuroottinen. Tavallaan tunne voittaa puhtaan järjen käytön, kun pelkää. Ja joskus on tuntunut kuin olisi tarvinnut jonkun ihmisen sanomaan, ettei ole mitään hätää ja ei ole syytä pelätä, en tiedä tarvitsenko sitä nykyään oikeasti tai koenko niin, mutta pelon tullessa kokee olevansa suunnattoman yksin sen tunteen kanssa.
Ehkä se on sitä läheisriippuvuutta, nehän on vain termejä ja ihminen on aikamonimuotoinen "olento".
"Me muutoinkin uskomme liian herkästi monia asioita. Uskomme, että Suomi on itsenäinen valtio. Se ei ole. "
Sinun kannattaisi googlettaa epäluuloinen persoonallisuus. Se on yleisempi miehillä kuin naisilla. Ja tuottaa juuri tuollaista maailmankuvaa.
Mietin myös jos pelokkuuteni onkin myös luonteenpiirre, olla herkkä asioille, eikä sitä voi sillä tavoin "parantaa"? Usein annetaan neuvoja kuinka voi parantua siitä ja siitä häiriöstä, mutta entä jos ihminen onkin monimuotoisempi kuin stereotypiat? Mitä jos olenkin vain herkkä ja missä vaiheessa jokin taho määrittää sen häiriöksi? Jos minua pelottaa, miksi en voisi löytää ihmisiä, jotka jaksavat kärsiä minun jatkuvaa pelokkuuttani... tai en tarkoita, että kenenkään tulisi kokea kärsivänsä toisesta, mutta... miksi vierellä ei saisi olla ihmisiä, jotka kokevat sen herkkyyden olevan osa persoonallisuutta josta välittävät... miksi sen pitää olla piirre, joka aiheuttaisi väsymystä kanssaihmisille?
Ihmisen mieli on kuin sipuli, joka pitää kuoria ennen kuin pääsee asian ytimeen.
Mieleen nousevat asiat ja tunteet on käsiteltävä yksi kerrallaan. Eikä niitä pidä väkisin penkoa. Ihminen uskaltaa tiedostaa vain ne asiat, jotka hän sillä hetkellä pystyy käsittelemään.
Ihmisiä pelottaa esim. usein hylätyksi tuleminen. Jos sen tunnistaa itsessään, niin voi miettiä mistä se on saanut alkunsa. Seuraavaksi voi pohtia onko pelko realistinen? Mitä jos joku hylkää? Lakkaako maailma pyörimästä? Ei. Selviääkö siitä? Ajan kanssa kyllä.
Ihmisellä on enemmän voimavaroja kuin hän luulee. Presidentti Roosevelt sanoi "ei ole muuta pelättävää kuin pelko". Pelko saa kaiken näyttämään uhkaavammalta kuin se onkaan. Sen - kuten muutkin ongelmat - voi voittaa vain pienin askelin.
Ei siinä ole mitään vikaa, jos tarvitsee välillä rohkaisua. Sitä varten me ihmiset maailmassa olemme. Kunhan ei odota ihmisiltä liikaa.
Niin, en kait voi odottaa ihmisiltä sellaista välittämisen osoitusta, että voisin kokea olevani tärkeä ja "ainutkertainen". Se kait tunne on loppuviimein omassa sisimmässä. Se on jännä juttu, miten ihmiset odottavat toisilta sitä, minkä tulisi löytyä omasta sisimmästä, välitetyksi tulemisen tunnettakaan ei saa toisilta, jos sitä ei koe sisimmässään henkilökohtaisesti.
Erinomainen oivallus. Toinen ihminen ei voi koskaan täyttää sitä rakkauden tarvetta, jonka vain Jumala voi täyttää.
jos veri suonije elastisyyden on jo hävijamassa etylinitsehoidosta on melkoinen
haaste joka MAKSAA , MAKSAN,HINNALLA,,
mut,,kaikista huolimatta,,,nyky lääketieden ja kaverin kunnon sinnikkyyden tuovat useasti
merkittävän tuloksen,,
toivotan niille kavereille kunnon herätyken ja helpotuksen
Alkoholismi on yksi riippuvaisuus monien joukossa. Se on tosi paha ja siihen liittyy myös fyysinen riippuvaisuus psyykkisen lisäksi.
Alkoholisteilla onkin tapana sanoa, että "alkoholi päättää" juomisesta sen sijaan, että he itse tekisivät tietoisen valinnan. Vaikka tämä on kärjistetty tapa esittää alkoholiriippuvaisuutta, niin se kuvaa hyvin alkoholistin mieltä. Hän ei tahdo itsekään olla vastuullinen juomisestaan vaan panee sen milloin minkäkin muun asian syyksi: se on sairaus, jolle ei mahda mitään, se on puolison syytä tai lasten syytä tai työpaikan tai työkaverin tai huonon tuurin syytä.
Ihan sama, mikä syy on, mutta alkoholisti karttaa tunnustamasta omaa syyllisyyttään ongelmia aiheuttavaan juomiseen. Kristillisessä päihdehoidossa parantumisen edellytys on se, että alkoholisti tunnustaa oman syyllisyytensä. Jos hän panee osan syyllisyydestä muiden piikkiin, niin hän ei parane koskaan. Vain sellainen päihdeongelmainen tulee täysin raittiiksi, joka tunnustaa olevansa yksin täysin syyllinen siihen, että on juoppo.
Juu, juu, juu.
Huomaa, ettet itse ole alkoholisti.
Kenties entinen juoppo, muttet alkoholisti.
Kuvauksesi alkoholisteista meni lähelle, mutta oleellisissa kohdin ohi.
Kenties Iso Kirjan kurssilla opittua tai olet lukenut jonkin D. Wilkersonin puoskari-teoksista.
Jos et tiedä, mistä puhut, käsittelet muiden kuolemanvakavaa ongelmaa, olisit mieluummin hiljaa. Te hellarit, kenties hyvienkin tekojenne lisäksi, olette myös, ehkä enemmänkin, tappaneet alkoholisteja. Tätä te ette kerro, mutta tästä kuulee, itse alkoholisteilta.
Väärillä diagnooseillanne masennatte aidosta ja Isosta Ongelmasta kärsiviä, olette ajaneet itsemurhiin. Muistan itsekin, Saalemienne ja telttojenne takapenkeissä surullisena istuen kuunnellut valhe-alkoholistienne sepustuksia, joita olette, vastoin totuutta vaatineet "todistamaan", myös sellaista joka ei pidä paikkaansa.
"Miksi Jumala auttaa toisia, muttei minua? Miksi toisilla kaikki käy noin helposti, mutta minulla ei raittius onnistu? Jumala ei välitä minusta, minua Hän ei rakasta. Kiva, että sulla siellä mikrofonin takana kaikki pyyhkii hyvin. Miksi en tappaisi itseäni, ei helvetti enää tämän pahempi voisi olla?..."
Kun jätin helluntailaisuuden ja sen valheet, liityin kristilliseen kirkkoon ja lähdin asiaankuuluvasti ammatti-ihmisten huoltoloihin hoitamaan itseäni, vapauduin myös alkoholista. Luonnevikojen kanssa on edelleen tekemistä, mutta myös hyväksyminen niiden asioiden kohdalla, joita ei voi muuttaa.
~
Oliko alkoholista vapautuminen millään tavalla kiinni sinusta itsestäsi vai oliko se pelkästään Jumalan tai sinua auttaneiden henkilöiden ansiota?
Johtuiko juominen ja alkoholismi sinusta itsestäsi vai oliko se "sairaus", johon et voinut itse mitenkään vaikuttaa? Sinun piti juoda, koska se oli sinulla geeneissä etkä voinut muutakaan tehdä.
Oletko edelleen alkoholisti? Oletko viinan himon orja?
Moni alkoholisti on pysynyt raittiina jopa vuosikymmeniä esimerkiksi AA:n avulla. He eivät ole kuitenkaan koskaan vapautuneet viinanhimosta ja parantuneet alkoholismista. He ovat alkoholisteja niin kauan kuin elävät.
Kristitty Jumalan lapsi ei ole enää alkoholisti sen jälkeen, kun Jeesus (tai Jumala) on vapauttanut hänet pahoista himoistaan (mm. viinanhimo) ja muuttanut hänen mielensä (auttanut häntä itseään muuttamaan oma mielensä tunnustamalla tosiasiat ja elämällä sen mukaan:
"Minä yksin olen syyllinen" juomiseeni ja kaikkeen pahaan ja vain minä yksin voin sen asian muuttaa hyväksymällä oman syyllisyyteni ja pyytämällä Jumalalta apua tullakseni täysin vapaaksi hänen antamansa mielenmuutoksen kautta, minkä jälkeen en enää himoitse alkoholia enkä ole mieleltäni alkoholisti.
Tämän ovat entiset alkoholistit kokeneet seurakunnissa ja kristillisessä päihdetyössä niiden palveljoiden käsittelyn alla, jotka eivät ole mukautuneet tämän maailman puoskareiden opetuksiin, joiden mukaan alkoholisti ei olekaan yksin syyllinen alkoholismistaan ja siitä, että hän juo.
Jos etsit valheeseen perustuvaa myötätuntoa ja väärään rauhaan tuudittamista, niin hakeudu toki sellaisten seuraan, jotka sanovat, että et ole itse syyllinen alkoholismiisi vaan olet uhri, joka on sairas eikä voi sille asialle yhtään mitään: ei ole voinut, ei voi eikä ole voiva. Näiden valheiden kautta et tule koskaan terveeksi. Et vapaudu viinanhimosta etkä parannu alkoholismista.
Joillekin alkoholisteille olisi kenties parempi jatkaa juomista kuin kärvistellä himojensa orjana ja olla juomatta vastoin tahtoaan, vaikka mieli tekisi. Tulee mieleeni muuan sketsi, jossa Ville Myllyrinne ja Jari Ketola... viinanhimon orjille ja alkoholisteille on käsittämätöntä se, että joku voi vapautua täysin viinanhimosta ja tulla terveeksi alkoholismista. Sellaiset synnin orjat väittävät, että ne eivät olleet tosi alkoholisteja, jotka ovat sen Jumalan voimasta kokeneet...
Juuri tuollaiset sinunkaltaisesi puoskarit saavat aikaan sen, että monet heikot ihmiset tappavat itsensä ja ovat tappaneet. Et kanna mitään vastuuta sanoistasi ja teoistasi.
Sen sijaan kerskaat sillä, miten hyvä ihminen itse ja parantuneet alkoholistit ovat verrattuna niihin, jotka eivät koskaan vapaudu ja pysyvät sairaina kuolemaansa saakka, koska eivät mahda sille mitään: se on heillä veressä, perimässä, kehossa, mielessä,... se on osa heitä, jota ei voida poistaa heistä.
Olet kylmä ja kova rakkaudeton syyllistäjä! Et paranna ketään vaan tapat sanoillasi ja armottomuudellasi! Jumala ymmärtää alkoholisteja ja rakastaa heitä, vaikka nämä ovat koko loppuelämänsä synnin orjia. He pelastuvat silti, jos uskovat Jeesukseen. Tätä sinä et voi koskaan ymmärtää tai hyväksyä. Olet varannut taivaan vain onnistuneille ja hyville ihmisille, mutta suljet ulkopuolelle ne, jotka eivät pysty elämään yhtä puhdasta ja pyhää elämää kuin sinä!
Olet puoskari ja murhamies!
Uhriesi veri huutaa maasta!
Naura vain kun kaltaiseni heikot ihmiset viiltävät ranteensa auki tai hyppäävät alas sillalta kuolemaan. Sehän on sinulle mieleen senkin sadisti! Et taida edes tietää sitä, mitä helvettiä on kärsiä alkoholismista? Ongelmat pysyvät ja pahenevat, kun päihteistä ei pääse eroon, vaikka yrittäisi. Mieli tekee jatkuvasti vain ryypätä tai vetää pää täyteen, koska se on ainoa onnellisuutta tuottava asia tässä maailmassa. Muut vain paheksuvat ja tuomitsevat...
Voi sitä euforiaa, kun tuntee omistavansa koko maailman humalassa! Saa olla sankari ja hyvä tyyppi: menestynyt! Sitten tulee totuuden hetki, kun rahat ja viina loppuvat: tulee krapula ja reaalimaailma. Jostakin pitäisi saada ruokaa ja rahaa laskujen maksamiseen, mutta sitä ei ole. Terveyskin on mennyt. Jäljellä on vain kaikki se saasta ja lika ja hoitamattomat asiat, jotka ovat syytä sairaudesta, jota kukaan ei voi parantaa: vähiten profeetta itse!
Naura vain ja ilku: pilkkaa minkä kerkiät! Syyllistä! Hauku! Se ei asioita muuta tai tee alkoholistin elämään paremmaksi. Minun on pakko juoda sen vuoksi, että en voi mitään muuta tehdä. Se on osa minua: parantumaton osa, jota ei voida leikata pois niin kuin syöpäkasvainta. Synti on osa minua ja pysyy minussa kiinni, vaikka kuinka paljon tahansa sitä vastaan taistelisin!
Kuka voi kieltää omat himonsa? Sen, miten ajattelee? Jos omien mielihalujen mukaan toimiminen ei olisi luvallista, niin mitä pitäisi tehdä? Tappaa itsensä? Mitään muuta ei syntinen ja kurja voi tehdä kuin toteuttaa omia mielihimojaan ja tehdä sitä syntiä, mikä nyt sattuu milloinkin sitomaan ihmistä. Toiset ovat tahdosta riippumattomalla tavalla homoseksuaaleja, toiset transsukupuolisia, toiset päihderiippuvaisia, toiset seksiriippuvaisia, toiset uhkapelureita, toiset valehtelijoita, toiset avionrikkojia, toiset...
ja he kaikki pelastuvat Jumalan armosta, jos uskovat! Puhu sinä vaan pukille synneistä vapautumisesta ja pyhästä elämästä! Me emme voi siihen itse millään tavalla vaikuttaa ja olemme syyttömiä sairauteemme! Miksi syyllistät syyttömiä? Eikö se ole syntiä Jumalan silmissä? Kauhistus!
Sananlaskut:
28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Pitäisikö vain tunnustaa totuus omasta itsestä: minä olen syyllinen eikä kukaan tai mikään muu!
Puhut juuri sillä tavalla, mistä Paavali varoittaa: petät suloisilla sanoilla horjuvia sieluja ja viet heidät perikatoon kanssasi.
Käännät Jumalan armon irstaudeksi. Paavalin mukaan sellaiset ihmiset, joita luettelit (homoseksuaali, juomarit, jne.) eivät pelastu. Pidätkö nyt Paavaliakin rakkaudettomana ja armottomana lainsaarnaajana, koska hän niin kirjoitti eikä yhdy sinun sielullisiin valheisiisi: itsepetokseen, totuuden vääristelyyn, perversioiden hyväksymiseen, syntien orjuuteen, himojen orjuuteen, syntiin ja jumalattomuuteen?
Synnin orjilla ja hyväksikäyttäjillä on muuten tapana uhata totuuden puhujia itsemurhalla. He vaativat muita hyväksymään sen, että he jatkavat synnissä elämistä ja ovat syntiensä orjia (homoseksuaaleja, varkaita, rikollisia, juoppoja, narkomaaneja,...). Jos muut eivät hyväksy heidän elämäntapansa jatkamista vaan vaativat luopumaan siitä ja tuomitsevat sen syntinä, johon vain syntinen itse on syyllinen ja yksin vastuussa siitä, niin he uhkaavat tappaa itsensä.
Senkös vain tapat itsesi! Ei ole lainkaan minun tai kenenkään uskovaisen moraalisaarnaajan syy! Teet sen päätöksen ihan yksin samoin kuin olet päättänyt aivan yksin jatkaa synnissä elämistä ja synnin tekemistä. Sitä päätöstä eivät muut tee sinun puolestasi ja olet yksin vastuussa sellaisista päätöksistä. Ne ovat sinun oppimasi ja valitsemasi elämäntapa sen sijaan, että olisivat synnynnäinen sairaus tai seurausta olosuhteista ja ympäristöstä, niin että et olisi voinut siihen millään tavalla vaikuttaa tai et nyt voisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja toimia rehellisesti, totuuden mukaan.
Aloita vaikka siten, että tunnustat Jumalan edessä olevasi yksin syyllinen syntiisi! Voit saada syntisyytesi ja syntisi anteeksi vain siinä tapauksessa, että tunnustat sen Jumalalle! Et saa syntejäsi anteeksi eikä sinusta tule synneistä vapaata Jumalan lasta niin kauan kuin syytät muita syntisyydestäsi ja synneistäsi! Syyllinen ei ole perimäsi (DNA), eivät vanhempasi, sisaresi, kasvuympäristösi, työpaikkasi, olosuhteet,... sinä yksin olet syyllinen!
Miksi et kestä kohdata omaa syyllisyyttäsi Jumalan edessä? Se johtaisi sinut uuteen elämään ja vapauteen, mutta suljet itsesi iankaikkisen elämän ulkopuolelle niin kauan kuin jatkat valheessa ja itsepetoksessa elämistä: kiellät oman syyllisyytesi ja syytät muita siitä, mihin olet itse yksin syyllinen!
Ymmärrät varmasti myös sen, että ongelmasi vähenevät ja katoavat, jos lopetat juomisen ja päihteiden väärinkäytön. Monet alkoholistit tahtovat kyllä päästä eroon juomisen aiheuttamista ongelmista, mutta eivät niiden aiheuttajasta eli juomisesta. He tahtovat juoda, koska se tuntuu hyvältä ja he rakastavat sitä. Vaikka he ymmärtävätkin sen, että ongelmat aiheutuvat juomisesta, niin he eivät tahdo lopettaa juomista, joten ongelmat jäävät ja pahenevat.
Vain raittius vähentää juomisen aiheuttamia ongelmia ja poistaa ne lopulta kokonaan. Valitse siis raittius, vaikka et uskoon tulisikaan! Mutta älä syyllistä väärin uskovaisia tai kristillistä päihdetyötä siitä, että sinä tai joku muu jatkaa juomistaan hamaan kuolemaansa saakka! Se ei ole meidän syy. Se on juomarin itsensä syy!
Sananlaskut:
13:24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.
Missä teet päihdetyötä?
Kun luin tuon vastauksesi minulle, niin en voinut tehdä muuta kuin käydä ostamassa itselleni alkoholia. Nyt kylmä juoma valuu ihanalla tavalla alas ruokatorveani ja posket alkavat punottaa veren kuohahtaessa. Velat muuttuvat saataviksi. Olen taas maailman paras ihminen, vaikka yrititkin mollata minua ja lyödä minut maan rakoon. Et siinä onnistunut!
Ahaa, tarkoititkin kiusaajalla tuota kirjoittajaa?
Joidenkin meidän tekstit voivat kirjoitustavaltaan muistuttaa toisiaan, mutta itse mielipiteet kyllä ovat erilaiset.
Tuo pelle tuossa edellä ilm. edustaa sitä "kaikkitietävää" l-tyypin alkoholismia, jonka hän todellakin on itse itselleen juomalla hankkinut. Hän ei tunne alkoholismi-sairauksia riittävästi, vaan tuomitsee myös meidät, ll-tyyppiin holistit, omien, kesyjen kokemustensa mukaisesti.
Hänellä ei ole aavistustakaan siitä kauhusta, joka on ollut meidän, sen perinnöllisen ll-taudinkuvan omaavilla ja joka, raittiinakin jatkuu elämämme loppuun asti. Tästä sain tuntuvan muistutuksen juuri viime yönä, erään haamun jälleen noustua haudastaan.
Sikäli pohdittavaa on, miksi tuo tyyppi ilmaantuu painajaisiini juuri silloin kun fyysinen kuntoni on heikoimmillaan. En kai terapioissa häntä riittävästi käsitellyt? Kuulin myöhemmin hänen kuolleen. Tein lumisateessa matkan toiselle paikkakunnalle, yksinäiselle metsähautausmaalle, istuin penkillä, ajattelin häntä hetken. Sitten hylkäsin hänet roudan alle kuoppaansa ja päätin unohtaa lopullisesti.
En edelleenkään halua häntä ajatella. Mutta haavat eivät kaikilla noin vain parane kuin muutamilla "entisillä", selvästikin sen helpomman, l-tyypin alkoholisteilla.
Meillä toisilla on aaveemme, jotka eivät ole unohtaneet meitä.
"Miksi Jumala auttaa toisia, muttei minua? Miksi toisilla kaikki käy noin helposti, mutta minulla ei raittius onnistu? Jumala ei välitä minusta, minua Hän ei rakasta. Kiva, että sulla siellä mikrofonin takana kaikki pyyhkii hyvin. ..."
Kenen ajatuskulku tämä oli? Hellarit eivät tätä sinulle kertoneet. He kertoivat vain, että Jeesus voi vapauttaa. Sinä päättelit, että wau, nyt ei tarvitse tehdä itse mitään. Ja tuskastuit kun se ei ollutkaan niin helppoa. Ja tyypillisen alkoholistin tavoin syytät muita pettymyksestäsi.
Tästäkin asiasta kannattaisi ottaa vastuu.
Totta!
Ne 2-tyypin alkoholistit (alkoholismi on heidän mielestään perinnöllinen sairaus, josta ei ole mahdollista ikinä parantua) luulevat, että kunhan uskoo Jeesukseen, niin sitten kaikki tapahtuu ihan itsestään ja sen jälkeen ei tarvitse enää syntiä tehdä, koska "Jumala hoitaa kaiken".
Eihän se noin mene!
Raamattua ja etenkin Uusi testamentti on täynnä nuhteita, varoituksia, kehotuksia, lohdutusta, rohkaisua, anomista, pyytämistä, vetoamista, ohjeita, käskyjä ja kaikkea sitä, mikä vetoaa ihmiseen itseensä ja tekee hänestä vastuullisen olennon Jumalan edessä vielä sen jälkeen, kun on uskoon tullut (ja uudestisyntynyt)!
Jos joku luulee, että ei tarvitse muuta kuin pitää totena ja sen jälkeen Jumala vaikuttaa kaiken tahtomisen ja mielenalueen liikkeet, niin hukassa on ja eksyy. Ei tule ikinä terveeksi eli ei parane synneistään!
Sellaiselle on ihan oikein sanoa: Paranna itse itsesi profeetta!
Ei sellainen voi ketään muutakaan auttaa paranemaan ja vapautumaan synnistä ja sen himosta, joka on itse vielä synnin ja pahojen himojen orja eikä ota siitä vastuuta puhumattakaan siitä, että suostuisi luopumaan siitä! Hoivaa omaa syntiään ja himojaan kuin rakkainta aarretta tässä maailmassa!
Valehtelee vielä ummet ja lammet, jotta ei tarvitsisi tuntea huonommuutta ja omaa syntisyyttään! Panee sen muiden tai olosuhteiden syyksi! Tuollaisia kieroja ja heitä hyysääviä hölmöjä on seurakunnat täynnä! Puhuvat rakkaudesta, mutta eivät ymmärrä siitä halaistua sanaa!
Rakkautta ei ole se, että valehdellaan ja vaietaan totuudesta: syytetään jotakin muuta synnistä ja syntisyydestä kuin ihmistä itseään!
Rakkautta on näyttää toteen se, että ihminen on itse läpeensä mätä ja paha, kieroileva valehtelija, joka voi vapautua synnistä ja tulla rehelliseksi vain tunnustamalla tuon mädän itsessään ja hylkäämällä sen: antamalla Jumalalle luvan vaikuttaa mielenmuutosta ja voimaa pyhään synneistä vapaaseen puhtaaseen elämään!
Ei onnistu vastuun kiertäjiltä ja valehtelijoilta! Olen saanut sellaisista tarpeekseni kristillisessä hoitotyössä. Tuloksia ei saavuteta niin kauan kuin itsepetoksessa ja valheessa eletään. Totuuden sanan mukaan toimivat ja elävät kokevat sitä iloa, vapautta ja rauhaa, josta Paavali kirjoitti ja jonka usko Jeesukseen saa aikaan Jumalan tahdossa pysyvissä uskovissa!
Tult virhe, kun en harkinnut sitä, mitä kirjoitin.
Alkoholismia (2-tyypin) sellaisena sairautena pitävät ihmiset, jotka pitävät mahdottomana siitä parantumisen, eivät ajattele niin, että ei tarvitse muuta kuin pitää totena evankeliumi ja Jumala hoitaa sen jälkeen kaiken (vapauttaa mm. synnistä ja pahoista riippuvaisuuksista).
He nimenomaan kieltävät sen, että Jumala voisi tahdosta riippumattomalla tai tahtoon vaikuttavalla tavalla vapauttaa alkoholistin himoistaan ja parantaa hänet: tehdä hänet terveeksi ja vapauttaa himojen orjuudesta, joiden vallassa alkoholistit elävät jatkuvasti, vaikka eivät toteuttaisi käytännössä himojaan vaan olisivat juomatta.
Tämä ei silti vapauta näitä "vääriä" heidän harhaanjohtavista sanoistaan ja opetuksistaan. He väittävät vastoin totuutta, että 2-tyypin alkoholismi on sairaus, josta on mahdotonta parantua. Mahdollista olisi ainoastaan pidättyä juomasta ja siinä toiset onnistuvat toisia paremmin, mutta ketään ei saisi syyllistää sen vuoksi, että nämä juovat tai ovat alkoholisteja.
Alkoholismi ei todellakaan ole synnynnäinen ominaisuus ihmisessä. Yksikään lapsi ei ole alkoholisti syntyessään! Kenelläkään ei ole sellaista geenistöä, joka pakottaisi hänet juomaan alkoholia ja tulemaan siitä riippuvaiseksi, niin että ei parane koskaan tästä "sairaudestaan". Tuollainen on juuri sitä sielunpuoskareiden puppua, jota tämän maailman ihmiset juovat kuin totisinta totta olevaa Jumalan sanaa! He elävät valheessa ja sen vankeina!
Jospa vain kääntyisivät pois pahuudestaan, niin että Jumala saisi heidät parantaa ja vapauttaa valheistaan!
Ai, noinko se kohdallani meni?
Ehkä.
Olin alkoholisti, joka ei yrityksistään huolimatta onnistunut vieroittumaan. Te hellarithan pelastatte itsenne omien tekojenne kautta. Tätähän juuri minulle julistat! Jotenkin samalla vedätte siihen "Jeesuksenkin" mukaan.
Minusta ei ollut itseni pelastajaksi. Minulla ei ollut muuta toivoa kuin "Jumala", jota pilkkaat!
Otin kyllä vastuuta, sen minkä niillä voimilla kykenin.
On siinäkin "alkoholisti", joka lyö toista alkoholistia. Jumpeli, kuulostat ihan yhdeltä huijari-evankelistalta, oli itseään täynnä ku mikä... Herra pelasti ja hän itse elämässään teki sitä ja tätä ja menestyi, oli niin polleaa, että!...
Onneksi tuolloin muuan toinen alkoholisti sattui kertomaan minulle yhteiskunnan hoitolaitoksistakin. Kuuntelin ällistyneenä. En ollut ennen kuullut. Otin avun heti vastaan. Tämä oli se oma vastuuni ja valintani ja iso asia olikin, niillä voimilla.
Ne voimat olivat sellaiset, että elimme yksiön lattialla olevalla patjalla. Sieltä laihana, seinistä kiinni pitäen hoipuin keittokomeron puolelle, paistamaan perunaa ja makkaraa, tuon rakastetun maatessa, lima suusta valuen lattialla ja jonka joka päivä räsymattoa apuna käyttäen vedin vessaan kuselle ja pesulle.
Yhteiskunnan hoitolat, hellareista eroaminen ja oikean, kristillisen seurakunnan löytäminen, kaikki yhdessä itseasiassa pelasti minut.
Itsepä itsesi pelastit ihan samalla tavalla kuin hellaritkin!
Kukaan muu ei lopeta juomista tai päätä sen lopettamisesta kuin juomari itse!
Apua tarjotaan ja sitä saa, mutta vastoin tahtoa ei kukaan vapaudu viinanhimoista ja tule terveeksi!
Toiset eivät vapaudu himoista ikinä, koska eivät koe uudestisyntymistä ja omaksuvat Jumalan sanan vastaisen opin, jonka mukaan uskovainen voi olla homoseksuaali, narkomaani, avionrikkoja, juomari, murhamies, varas ja vaikka mitä, koska vapautuminen himoista on mahdotonta. Osa pystyy olemaan lankeamatta käytännön tekoihin, mutta himoista vapautuminen on näille syntisille ja jumalattomille mahdotonta!
Jeesus opetti päinvastaista! Vapautuminen ja paraneminen lähtee ihmisen sydämestä: siitä, että se muuttuu hyväksi ja samalla arvomaailma muuttuu Jumalan sanan mukaiseksi! Ihmisen ajatukset, mieli, tahto, elämä, sanat ja kaikki muuttuvat sen seurauksena, että Kristus asuu hänen sydämessään! Jos eivät muutu, niin ei sellainen ole tosiuskovainen ja siinä on syy, miksi nämä väärät hyökkäävät meitä tosiuskovia vastaan!
Jumalan sanaa ja Jeesusta te vihaatte: ette meitä ensisijaisesti! Me puhumme teille sielullisille ja lihallisille Jumalan sanan totuutta, mikä saa teidät raivoon ja vihan vimmassa hyökkäämään kimppuumme! Syytätte meitä rakkaudettomuudesta, armottomuudesta, taidon puutteesta, lihallisuudesta ja milloin mistäkin, vaikka asia on juuri päinvastoin!
Te olette sielullisia ja lihallisia, niin että teissä ei Jumalan Henki asusta, mutta me olemme hengellisiä ja meillä on Kristuksen mieli! Siksi teitä vihaatte, koska olemme sellaisia kuin Jeesus tässä maailmassa eläessämme!
"Te"? Ketkä "te"?
"Me"? Hellarit?
No tuossapa itse helluntaisi todistit.
~
Eikö täällä ole koko ajan toitotettu, että yksin armosta ja uskosta? Älkää siis kehdatko asettaa alkoholiriippuvaiselle lakia pelastuskysymykseksi.
Nk.+juoppous+ja+alkoholismi+ovat+aivan+täsmällisesti+ottaen+kaksi+eri+asiaa.
jotkut raitistuneet alkoholistit, ovat siirtyneet vahvojen psyyke-lääkkeiden käyttäjiksi.
- mikä sitten "paras" ??
..."käyttäjiksi".
Sille käyttämiselle yleensä on syynsä. Jotkut tietenkin voivat VÄÄRINKÄYTTÄÄ näitä psyykenlääkkeitä, mutta niiden itse tarkoitus olisi niiden oikeinkäyttö.
Jo itse alkoholismin taustalla ovat psyykkiset syyt. Alkoholisti LÄÄKITSEE itseään alkoholilla. Yrittää hukuttaa siihen murheitaan, niinku sanotaan. Hän ei siis jaksa elää ilman vahvistavaa lääkettä.
Alkoholi on kuitenkin väärä lääke, sillä se on ihmistä jokatavoin tuhoava hermomyrkky.
Alkoholisti varmasti tarvitsee jonkinlaista terapiaa ja psyykenlääkitystäkin, kunnes psyyke siitä tokenee, jos koskaan tokenee. Univaikeudet ovat ainakin yksi varsin yleinen ongelma. Jos ihminen on esim. 20 vuoden ajan joka ilta sammunut alkoholin vaikutuksessa, hän ei alkoholista luovuttuaan noin vain yhtäkkiä ala nukkua, vaan hän tarvitsee tähän jotain muuta kemiallista apua.
Näin on myös psyykenlääkkeiden laita. Ansioitunut alkoholisti on usein monenlaisen väkivallan uhri, sairastaa myös muita psyykkisiä sairauksia, jotka vaativat lääkityksen.
Alkoholistit ovat usein monisairaita, mm. epilepsia on yleistä. ADHD, skitsofrenia, kaksisuunt.häiriö, erilaiset fobiat, paniikkihäiriöt, psykoosit, painajaiset, takaumat, unettomuus, harhat. Ei ne sillä lopu, että korkki meni kiinni. Ne ehkä olivat juuri ne sairaudet joita alkoholisti yritti viinalla itse hoitaa, mutta alkoholi vain pahensi, vahvisti näitä sairauksia.
Alkoholista luopuminen on vasta alku, monisairaan, rääkätyn sielun hoidossa.
Tässä pari aiheeseen liittyvää laulunpätkää:
Froikkarit - Särkynytsydämiset
https://youtu.be/6NcsAbJi6jk
Poutahaukat - Paha vaanii:
https://youtu.be/zIfTJI72txk
Kiitos. Olkaa hyvä.
Sinä olet jotenkin pelottava hahmo tällä palstalla. Se ei ole järjellinen tunne, se on vain tunne, että olet pelottava.
Teräs, graniitti, betoni. Kuvailisin niin. Sinä et murru koskaan.
Oikeastaan tunnistan sinut nyt. Sinä olet minun kiusaajani ollut palstalla. En tiedä miksi vasta sen nyt näen.
Minä, sinun kiusaajasi tällä palstalla?
Tuo on sinun oma kokemuksesi, tunteesi minusta.
Sinä koet minut noin.
Minä en tiedä kiusaavani täällä ketään.
Jos sanani satuttavat, se johtuu sinusta itsestäsi, en ole kuitenkaan itse suunnannut niitä juuri sinulle.
Joskus, kovin sanoin vastaan takaisin itse ilkeille ihmisille.
Kuten adventistille, jonka ainoa, pääsanoma, on jatkuvasti häväistä kristittyjen pyhäpäivää. Nimitellä Kristuksen ylösnousemuspäivää pedon merkiksi!
Minä en hyökkää keitään vastaan.
Ainoastaan vastaan hyökkäyksiin.
monet entiset hellarit ovat "sortuneet" alkoholiin, enkä yhtään ihmettele !
kirjoitit: 13.08
samaa itsekin kokeneena, helluntaiseurakunta YRITTÄÄ kovasti tuoda "armollisesti", vaan sen johtoporras tuskin välittää, - enempää kuin ainoastaan: JÄSENMÄÄRÄSTÄ !
kaikki eivät vapaudu, ns. näkyvistä synneistä", vaan "salasyntiä ( että maine pysyy), saa sitten tehdä , kunhan muistaa käydä "synnin tunnuksessa". . ., tiedän kokemuksella kuinka kieroja jotkut voivat olla, (mukamas "Jumalan asialla". . .).
- ei se niin mene, että kaikki asiat sen jälkeen vain onnistuu, menestyy, jne.
Uusi Testamentti, ei "puhu" lainkaan menestymisestä, niin kuin vaikkapa Daavid menestyi kääntyessään Jumalan puoleen.
KOKO HELLUNTAI LAHKO on syntynyt Amerikkalaisuudessa, entiset alkoholistien, ja narkomaanien keskuudessa, että: parempi nimi sille olisi: entiset Alkoholistit ry. niin kuin se alkujaan ollutkin. Enää se ei ole sitä, ei kuitenkaan "normaali" moraalisesti eläville ei ole oikea kirkko. Terve omatuntoiset siellä sairastuu, ja "sairaan" omantunnon omaavat kovettuu. Niin se menee.
10.7.2019 16:11 Anonyymille
Äläpä vääristele asioita!
Omatunto ei ole mikään synnin ja vanhurskauden mittari!
Omatunto eli samvete on jo nimensäkin mukaan "yhteistunto" eli se on täysin riippuvaista yhteisön moraalinormeista, laeista, käskyistä, säännöistä, opetuksista ja ohjeista. Jos yhteisö pitää homoseksuaalisuutta hyväksyttävänä asiana, niin siinä yhteisössä elävät eivät tunne syyllisyyttä homoseksistä.
Tästä on esimerkkinä antiikin ajan herrasmiesten tapa pitää itsellään homopoika rakastajana. Eivät he sitä hävenneet tai katuneet eivätkä tunteneet siitä syyllisyyttä. Se oli heistä mitä luonnollisin ja paras tapa nauttia luojan luomasta seksistä! Elämme samankaltaista aikaa, kun yhteiskunnan "omatunto" on muuttunut ja pitää homoseksuaalisuuden tuomitsevaa uskonnollisuutta pahana asiana sen sijaan, että tuomitsee sen syntinä!
Jumalan sana kertoo meille sen, mikä on syntiä ja mikä on vanhurskautta, mikä hyvää ja mikä pahaa, mikä kiellettyä ja mikä luvallista. Jumalan sana todistaa sen, että homoseksuaalisuus ja juoppous ovat molemmat pahojen himojen orjuutta ja syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Se on opittua ja valittua sen sijaan, että olisi synnynnäinen sairaus. Sen vuoksi sekä homot että juopot ovat yksin vastuussa siitä sitovasta synnistä, josta eivät ole vapautuneet. Turha tässä on alkaa uskovia syyttelemään: me perustamme arviomme yksin Jumalan sanaan ja se on ikuinen totuus moraaliasioissa!
helluntailaisuudessa "sama laki", kuin elämässä yleensäkin:
"syö tai tule syödyksi"
tiedän "liuta" ENTISIÄ helluntailaisia !! joiden "hampaissa" elämä mennyt. . .
Tervettä Järkeä ja Uskoa ne ei siedä !
Yksi helluntailainen neuvoi minua pyytämään myyntikieltoa paikalliseen Alkoon ja kauppaan, niin että en voisi ostaa alkoholia, kun kiusaukset tulevat tai joku viettelee juomaan kanssaan.
Tuo on typerä neuvo. Jos joku tahtoo juopotella kanssani, niin silloin kiellosta ei olisi mitään hyötyä. Se kaveri ostaisi juomat.
Vielä typerämpi tuo neuvo on sen vuoksi, että alkoholin myyjät eivät voi toimia Suomen lakien ja asetusten vastaisella tavalla. Heidän täytyy myydä alkoholia, jos asiakas on täysi-ikäinen, selvinpäin ja maksaa ostoksensa hyväksytyllä tavalla (ei siis osta velaksi).
helluntailaiset neuvoo ny mitä vaan !!
Mulle yks kateellinen helluntailainen(entinen alkoholisti), kun jäin seurakunnasta, se sanoi: juo vaan, saahan tuota tehdä.
p.s. en ollut sitä ENNEN käyttänyt alkoholia. (siis oli kateellinen, kun olin ollut "puhdas" nuori. . .) sieltä niitä kateellisten neuvoja. . .
että. . .sellainen seurakunta
Omatunto:
Omatunto on "Jumalan ääni ihmisessä"
- kuinka kukaan voisi "pelastua" VAIN LAKIA NOUDATTAMALLA.
- sitähän ne farisealaisetkin Jeesukselle "puolusteli". . .
Me totiset aitoluterilaiset emme juurikaan viljele viinaa. Siemailemme olutta kohtuudella oppi-isämme autuaan Martti-tohtorimme esikuvan mukaan. Prosit!
luterilaisilla onkin käytöstapoja, - toista se on helluntai seurakunnissa, noh. . .
ne kun on yleensä vähän niin kuin. . .ettei niillä tietoa: "mikä oikein, mikä väärin" ??
- sitten tulevat vieläpä neuvomaan: "kuinka pitäisi elää".
p.s. "entinen helluntailainen"
Tulipa taas hyvä Monokulttuuri Oulusta.
Tää on parempaa ajankohtaisohjelmaa ku joidenkin Ylen ja Maikkarin kaltaisten valhemedioiden. Ne jauhotettiin taas kerran.
Ensi keskiviikkona jakso 200 ja isot bileet.
Hyvä Junes, Tiina ja Tuukka!
~ Asyl tekee kaiken oikein! ~ 🌷🦢
Jo avausviestin otsikon "Mahtava krapula ja suuri juoppous" olisi pitänyt saada lukijoiden hälytyskellot soimaan.
Avausviestin kirjoittaja on vedättänyt teitä!
Hän on tunnettu oululainen alkoholisti ja toisin ajattelija, joka aina silloin tällöin herättää huomiota esiintymällä uskovaisena kristittynä, erityisesti helluntailaisena, vaikka ei ole ikinä ollut Helluntaiseurakunnan jäsen!
Samainen hörhö on kirjoittanut monia viestejä nimettömyyden turvin ja tuli tuossa hetki sitten itkemään olkaani vasten, että mitä on tullut taas tehtyä ja voisiko sen saada anteeksi!
No ei ihan tasan tarkkaan saa anteeksi, kun kaveri jatkaa juopottelua ja pilkkaa julkisesti Jumalaa!
Siis oululainen, juoppo lessu? Tämä ei kylläkään ilmene aloitusviestissä, ei edes kristillisyys. Höpöttää jotain Osiriksesta.
Mitä vedätystä tuossa muka? Alkoholisti, joka pohtii tärkeää kysymystä: mikä on juoppouden syy? Antaa hänen kysyä. Ja paljon hän vastauksia saikin. Erilaisia.
Älä, aloittaja kuule pode mitään morkkista! Et sinä ole mitään väärää tehnyt! Et mitään, mitä pitäisi pyytää anteeksi!
Niistä nyt nenäsi. Jeesuksen Nimessä ja Veressä on kaikki taas kuitattu!
Syö voileipä ja mene nukkumaan. 🙂
anonyymi: 21.08 ???
yritätkö "puhdistaa" hellareitten mainetta. . ., - suurin osahan hellareista on juurikin, niin kuin aloittaja kertoo.