Muutama asia

Mää luule, et mun tarttis vähä selosta tätä meijä Neohumanismi, ko siit ni kauhiast puhuta. Toi Ropespiäri on armottoma viksu miäs, mut ko se puhu ni hianoi, et kaik ei iha ain taju, mitä se oikke meina.

Ensimmäine juttu o, et mailma on menos aiva kauhiaks. Tää tapahtu sen takki ko 1300 luvul meijä meemi kivettysivä (emmä ny ruppe selittä mikä se meemi o, mut hiano asia se kumminki o) Oikesta siit saakka olla menty huanompa päi. Se vaa voi näyttä silt, et jotta oltas saatu aikka, mut kyl se kaik on pelkkä harha.

Kuitenki koht alka semmone rytinä, et ei semmost iki enne o nähty. Älkä peljästykö, sil me olla poikatten kans kekattu, kui me siit selvitä. Me tehrä neohumanistine yhteiskunta. Ja se sit selvi kaikest ja säilyttä meijä kultturi. Ja tappa tiätty Elitti ko ne o petturei kaik.

Tää Neohumanistine yhteiskunta o hyvi pal erilaine ko tää nykyne. Se ol pal armottomampi, mut hianompi. Eikä siäl o ketä ulkomaalassi. Mittä pualuei ei tiätenkä ol. - Tai tiätty meijä Neohumanisti ova, mut ei sit mittä muut. Sit siäl o tuamioistuimis pelkki kansalaissi, neki tiätty Neohumanistei, mittä tuamarei ei tarvita ko ne kuitenki olisiva Elitti. Nii ja Elitti o jo tapettuki – armottomast tiätty.

Kaik tuamio ova eriomase kovi. Ja julkissi. Ja hirviä armottomi. Me ko olla ni armotont porukka. Ei ihmise muute usko. Mut täst kaikest hualimat me olla kaik tosi viksui. Toise vaa eivä ossa ymmrtä kui tärkiä tämmöne asia oikke o.

Näi me olla poikatte kans jakopiinilupis funteerattu.