Murskaako evoluutio geneettisen seikkailumme?

Talidomidikatastrofi aiheutui siitä, että lääkettä kehitettäessä ei ymmärretty, että synteesissä syntyi kumpiakin peilikuvamolekyylejä, joista toiset aiheuttivat vakavat sikiövauriot.

Myöhemmillä tutkimuksilla on todettu, että vaikka nyt pystytäänkin tuottamaan vain toisenkätisiä talidomdimolekyylejä, nämä saattavat muuttaa aineenvaihdunnassa kätisyyttään, ja siksi talidomidia ei saa koskaan käyttää raskauden aikana.

Ihminen on luonnostaan utelias. Kun aloimme tiedostamaan itseämme ja ympäristöämme - kiihtyi intomme tietää enemmän, lisää ja nopeammin. Nyt ollaan tässä - geenirakenne kiehtoo kaikkia maailman geenitutkijoita, joista jotkut ovat kunnianhimoisempia kuin toiset tai sitten nokkelampia, suoraviivaisempia ja osaavampia - ehkä rohkeampiakin, kuten oli eurooppalainen Albert Einstein, joka kaavoillaan vapautti jättiläismäiset ydinvoimat.

Tiedeyhteisön laajasta varoituksesta huolimatta US-presidentti Harry S. Truman vapautti tuon ytimissä vellovan voiman - kaksi eri tyyppistä atomipommia pudotettiin Japaniin 1945 - lähinnä siviilien sekaan tunnetuin seurauksin. Näin Einsteinin uteliaisuus oli saanut rujon lopputuloksen - valtapoliittisin syin, kommunismin pelossa ja uhkavaroituksena Neuvostoliiton Josif Stalinille.

Nyt ei vielä ehkä vapautettu Pandoran lipasta, sillä genetiikan kehittäjä - luonto itse - evoluutiona, on osannut huomioida muutoksia, jatkumoita ja hitaan muuttujan tapahtumasarjoja - jo satoja miljoonia vuosia. Evoluutio on rakentanut geenit, niiden keskinäisyyden ja kehityspolun, joka on jatkuvassa liikkeessä.

Nyt tehty saksileikkaus on kiintoisa tapahtuma, sillä mitä lopulta leikattiin, kun tarkastellaan geenejä ja perintötekijöitä molekyylibiologian ja atomistiikan näkökulmasta, ehkä mennen vielä syvemmälle alkeishiukkasiin. Siis mistä geenit muodostuvat - kemiallisesti ja fyysisesti - mitään ei ole ilman atomeja ja alkeishiukkasia.

Miten geenit reagoivat nyt tuohon saksitteluun, kun emme tiedä kuinka tarkasti leikattu rajapinta osui ja mihin. Syntyikö tästä evoluutiolle nyt uusi kysymys ja tuntemattomuus ja ennen kaikkea yllätysmomentti, johon ei evoluution miljoonien vuosien työkalut pystykään - tai jos pystyvät, niin vasta "pitkien ajanjaksojen jälkeen"!

Meillä on vielä paljon tuntemattomia tekijöitä, olemme näpelöineet omaa kehitysrakennettamme joitain vuosikymmeniä - evoluutio on tehnyt sitä miljardin vuoden verran - syanoista ihmisiin.

…
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005913635.html

Hämmästyttävän pitkä älämölö, koska oikeaa sisältöä siinä ei ole kuin päiväys

"Se on kuitenkin täysin varmaa, että jokin ohjeistus sillä on ja jollain ohjelmalla se toimii".

No ei kai nyt täysin varmaa.

Evoluutiota on tapahtunut jo ennen elämän ilmestymistä. Ensin tarvittiin alkuaineiden evoluutio tähtien prosesseissa. Onko siellä mahdollisesti jokin toinen "ohjelma".

Perusluonnonlait ovat ne "ohjeistus", jonka puitteissa monimutkaisuus rakentuu ja evoluutio toimii. Mitää mystistä "ohjelmaa" ei tarvita.

Tällaisen löysin googlettamalla - avaajan tekstinä … onko ristiriitaisuuksia?

PERJANTAINA, JOULUKUUTA 23, 2016
Opetamme koneälyä, vaikka emme edes ymmärrä evoluution jatkuvuutta

(Tänään on muotisanoina rykelmä: automaatio, digitalisaatio ja robotisaatio – kaikki nämä tarvitsevat jatkuvuutta ohjelmointina. Ohjelmoitu elämä on myös evoluution perusrakenne. Evoluutio on taas päällimmäisempi ohjelmistokerros atomien ja molekyylien ”ikuisessa jatkumossa”, mitkä osaavat korjata ja lisääntyä* alkaen jostain meille toistaiseksi tuntemattomasta rajapinnasta lukien, jossa alkaa kaltaisemme elämä)


Ihmiskunta on kehittänyt itselleen apuvälineitä helpottamaan elämää ja samalla riidellyt itselleen suuremmat ongelmat, mitä koko aiemmasta ihmiskehityksestä ovat syntyneet. 200 vuodessa |1 enemmän ongelmia kuin edellisissä 20.000 vuodessa.

*

”Puolet avaruudesta on jo kadonnut, vaikka se jatkanee ikuista laajenemistaan – lopulliseen tyhjyyteen”

|* ~ https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/01/elaman-synty.html -
~ http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/antimateria-atomi-saatiin-kiinni-ja-mitattiin-laserilla-ensi-kertaa-antivety-todella-kayttaytyy-tietyissa-asioissa-vedyn-tavoin-6609514 -


Ihminen luuli olevansa nokkela,

… sai evoluutiosopeumana isommat aivot, biomassaansa nähden kuin muut oliot. Aivot ovat kuin prosessori, jolla on käytössään keskusmuisti, käyttöjärjestelmä – massamuisti ja näytönohjain sekä hermostointernet, jonka tietosuoja on edelleen ylittämätön – emmehän pääse toistaiseksi toisen tietoisuuteen, vaikka kuinka haluaisimme.


Ihmiskehon hermoverkko on kuin maailmojen verkko – internet,

… sillä erolla, että jokainen toimiva biomassayksilö on itsenäinen tieto- ja kehityskonstruktio. Kehityskaari alkaa lapsesta tullen lopulta aikuiseksi - kokeilemalla, oppimalla, kertaamalla ja myös erehtymällä. Kuinka paljon koneäly tulee erehtymään?

Prosessorimme tarvitsee kokemuksia massamuistiinsa, jotta se osaisi löytää uutta, joka on kuitenkin aina ollut jo olemassa. Tyhjästä ei mitään synny, edes tietoisuuden tai keksintöjen tasolla. Luovuus on erityispiirre meillä ihmisillä, mutta suuntaammeko me sen oivallukset ”oikein”? |2


Nyt käsittelemme tietoa enemmän kuin koskaan –

… maailmanverkot kutovat tiedon tuottamisen yhteen ja massiiviset tietomäärät pureskellaan pilvipalvelimissa, joista sitten jaetaan tai otetaan luvalla tai luvatta dataa, kuka ja ketkä mitäkin tarvetta varten. On alkanut tiedon prostituutio, jota käytetään häikäilemättä ajamaan erilaisia päämääriä – jopa riitasointuisia tavoitteita harmoniseen kehitykseen nähden, jota evoluutio hakee herkeämättä. Tiedämmekö aina mikä on totta? |3

https://ilkkaluoma.blogspot.com/2016/12/opetamme-konealya-vaikka-emme-edes.html

Genomin muokkaamiseen sisältyy valtavasti riskejä. DNA on erittäin huolellisesti järjesteltyä informaatiota, jossa solun käyttämät jaksot voivat limittyä, olla sisäkkäin, ne voivat sijaita eri kromosomeissa ja niitä voidaan lukea molempiin suuntiin (5' ja 3'). Solu pitää yllä DNA:n kieliopin eheyttä epigeneettisillä mekanismeillaan. Aiheuttamalla muutoksen yhteen kohtaan DNA:ta voi samalla aiheuttaa vaarallisen ketjureaktion. Miksi?

Ihmisen genomissa ei ole kuin n. 19'000 proteiinien koodaamiseen käytettävää DNA-jaksoa, mutta erilaisten proteiinien määrä kehossamme on jopa n. kuusi miljoonaa. Miten tämä on mahdollista? Tekniikka perustuu monimutkaiseen mekanismiin nimeltään vaihtoehtoinen silmukointi (alternative splicing), jossa yhtä ja samaa DNA-jaksoa lukemalla solumme voivat valmistaa tuhansia erilaisia proteiineja eri käyttötarkoituksiin. Tätä pleiotropiksikin kutsuttua 'geenien' monitoiminnallisuutta ohjaavat epigeneettiset tekijät ja mekanismit. DNA on vain passiivista tietovarantoa solulle ja DNA:n ensisijainen tehtävä on tulla luetuksi transkriptioon, jonka tuloksena solu valmistaa toiminnallisia RNA-molekyylejä. Nämä ovat ohjelmallisia elementtejä ja niillä on useita tehtäviä solussa, kudoksissa ja elimistössä.

Sinun kaikissa soluissasi (neuroneja ja T-soluja lukuunottamatta) on täsmälleen samat DNA-jaksot. Solujen erilaistuminen perustuu epigeneettiseen ohjelmointiin. Eliöissä tapahtuvan muutoksen taustalta löytyvät siis epigeneettiset mekanismit ja tekijät. Tämän vuoksi voimme havaita eliöryhmien sisäistä muuntelua, mutta evoluutiolle ei ole mekanismia. Tiede ei tunne sellaista mekanismia, joka saisi aikaan biologisen informaation lisäystä siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun eliöissä.