Karl Steinhauser toteaa Bilderberg-kokousten olevan "vapaamuurareiden salapuolueen" toimintaohjeiden eteenpäinvälityskeinon. Kirjan "EU - huomispäivän super-Neuvostoliitto" tohtoritasoinen tekijä on tutkinut vapaamuurariutta kymmeniä vuosia.
Bilderberg -kokouksiin kutsutaan kerrallaan noin sata suurella huolella valittua "salapuolueen" tavoitteiden eteenpäin viemisen kannalta merkittäväksi katsottua henkilöä Yhdysvalloista, Kanadasta ja läntisen Euroopan maista. He ovat yleensä johtavia poliitikkoja, ammattiyhdistys- ja talouselämän johtajia, nimekkäitä tiedemiehiä, korkea-arvoisia sotilashenkilöitä sekä huomattavia tiedotusvälineiden edustajia.
Näissä näennäisesti epäpoliittisissa puolueettomissa ja julkisuudelta salassa pidetyissä, luottamuksellisissa tilaisuuksissa kuullaan "tarkoitukseen vihittyjen" asiantuntijoiden esityksiä maailman poliittisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista ongelmista.
Niiden välityksellä annetaan ne vapaamuurarijärjestön kansainvälisen huippujohdon salaiset toimintaohjeet, joita korkea-arvoiset vapaamuurarit eivät voi antaa looseissa vaarantamatta tarkoin varjeltua koskemattomuuttaan, Steinhauser väittää.
Hänen mukaansa itävaltalaisistaa huippupoliitikoista sai sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, entinen valtiovarainministeri, liittokansleri Vranitzky kutsun kaikkiin Bilderberg-ryhmän kokouksiin, joihin hänet kutsuttiin jo paljon ennen poliittisille johtopaikoille nousuaan pankinjohtajana toimiessaan.
Bilderberg -ryhmän nimi johtuu hollantilaisen hotellin nimestä, jossa ensimmäinen ryhmän kokous pidettiin 29-31.5. 1954.
Siihen osallistui 80 länsi-eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen valtaeliittiin kuuluvaa henkilöä, jotka olivat poliitikkoja sekä teollisuus-, pankki- ja tiedemiehiä.
Ruotsalainen Kjell Sjöberg kertoo vuonna 1983 ilmestyneessä teoksessaan "Låt varna er!" että Bilderberg-ryhmän perustivat kaksi Europan valtioiden yhdistämisaatteen ajajaa, Hollannin prinssi Bernhard ja puolalaissyntyinen Hieronim Retinger, jota syytettiin julkisuudessa sekä sosialistisen internationaalin että vapaamuurareiden, Vatikaanin ja Meksikon hallituksen agentiksi.
Hollannnin kuningattaren Julianan prinssipuoliso Bernhard, joka oli syntynyt vuonna 1911, oli maassaan merkittävä poliittinen taustavaikuttaja.
Toisen maailmansodan aikana hän toimi Iso-Britannian ja Alankomaiden pääesikuntien yhdysupseerina ja myöhemmin Alankomaiden puolustusvoimien ylitarkastajana.
Vuonna 1952 Retinger ja prinssi Bernhard kokosivat Pariisissa pidettyyn tilaisuuteen joukon muita liittovaltioaatteen kannattajia keskustelemaan suunnittelemansa ryhmän perustamisesta.
Tässä tarkoituksessa he matkustivat myös Yhdysvaltoihin keskustelemaan hankkeesta mm. CIA:n päällikön Walter Bedell Smithin ja presidentti Eisenhowerin turvallisuusneuvonantajan Charles Jacksonin kanssa.
Matkan tuloksena organisoituun johtoryhmään tulivat Yhdysvalloista mukaan mm. David Rockefeller ja Rockefeller-säätiön johtaja Dean Rusk, joka nimitettiin USA:n ulkoministeriksi vuonna 1961.
Euroopasta Bilderbergin johtoryhmään kuului Retingerin ja prinssi Bernhardin lisäksi mm. Fiatin pääjohtaja Agnelli.
Monet länsimaiden johtohenkilöistä ovat tulleet Bilderberg-ryhmän piiristä, mikä viittaa joko siihen, että sen johtoryhmä on osannut kutsua mukaan toimintaansa tulevaisuuden johtajat tai Bilderberg-ryhmä on kyennyt taustatuellaan nostamaan heidät asemaansa.
Esim. Henry Kissinger oli Bilderberg -kokousten säännöllinen osanottaja jo kauan ennne Yhdysvaltain ulkoministeriksi tuloaa toimiessaan melko tuntemattomana Harvardin yliopiston professorina.
Myös presidentti Gerald Ford osallistui bilderbergiläisten kokouksiin jo 1960-luvulla, jolloin hän oli Yhdysvaltain kongressin rivijäsen.
Niin ikään kaikki vuosina 1954-83 Englannin pääministereiksi valitut olivat sitä ennen osallistuneet Bilderberg -kokouksiin.
Siinä oli mukana myös NATO:n pääsihteeriksi valittu Joseph Luns.
Ruotsista olivat ryhmän kokouksiin osallistuneet sen 30 ensimmäisen toimintavuoden aikana mm. pääministerit Tage Erlander ja Olof Palme, ammattiyhdistysjohtaja Arne Geijer sekä teollisuusjohtajat Marcus Wallenberg ja Björn Lundvall, viimeksi mainittu L.M. Eriksson oy:n toimitusjohtaja.
Ilmeisesti Bilderberg-ryhmään on jo sen toiminnan alkuvuosikymmeninä kuulunut joitakin suomalaisen valtaeliitin edustajia, mutta nämä ovat vaienneet osallistumisestaan.
Kjell Sjöberg kiinnittää teoksessaan huomiota siihen, että Bilderberg-ryhmällä on useita tuntomerkkejä, jotka muistuttavat vapaamuurariutta.
Sen kokouksia ja toimintaa verhoaa ehdoton salaperäisyys. Kokouksen osanottajiksi hyväksyttiin pitkään vain miehiä, minkä lisäksi ryhmällä oli runsaat 20 vuotta kuninkaallinen suojelija, mikä on ollut yleistä myös vapaamuurariveljeskunnissa.
Yhteistä molemmille on Sjöbergin mukaan se, että ne kumpikin toimivat uuden hallinnollisesti keskitetyn maailmanjärjestyksen aikaansaamiseksi ja "siten miinoittavat yksityisten kansakuntien itsenäisyyttä".
Hän siteeraa Bilderberg-ryhmän jäenen, NATO:n pääsihteeri Lunsin lausuntoa, joka muistuttaa enemmän vapaamuurariuden kuin läntisen sotilasliiton omaksumia aatteita: "Hitaasti ja vakaasti kasvava yhtenäisyys EUroopassa on lupaava tae ihanteenamme olevan yhtyneen maailman puolesta."
Garmischissa Länsi-Saksassa syyskuussa 1955 pidetyssä Bilderberg-kokouksessa todettiin sen kaikkien osanottajien vastuulliseksi tehtäväksi saada luoduksi yhteiset eurooppalaiset markkinat.
Sjöbergin siteeraaman salaisen kokouspöytäkirjan mukaan kokousten osanottajien tuli viedä yhteisesti hyväksyttyjä näkökantoja "eteenpäin yleiseen mielipiteeseen omilla vaikutusalueillaan" niiden lähdettä paljastamatta.
USA:n suurlähettiläänä Saksan Liittotasavallassa toiminut Georg McGhee on Sjöbergin mukaan nimenomaisesti todennut, että Euroopan yhteismarkkinoiden perustamiseen johtanut Rooman sopimus syntyi Bilderberg-ryhmän kokouksissa.
Hollannin prinssi Bernhard, jolla oli läheiset liikesuhteet Rockefellerien hallitsemaan Exxon-yhtiöön (hän oli sijoittanut siihen osan omaisuudestaan) toimi Bilderberg-ryhmän johtajana aina vuoteen 1976 asti.
Amerikkalaisen lentokoneita valmistavan Lockheed-yhtiön pääjohtaja myönsi helmikuun alussa 1976 yhtiön antaneen miljoonalahjuksia prinssi Bernhardille lentokonekauppojen edistamiseksi.
Yhtiö piti tätä avainhenkilönä pyrkiessään saamaan aikaan suuren lentokonekaupan NATO:n kanssa. Lockheed-yhtiö oli tiettävästi maksanut prinssi Bernhardille 1.1 miljoonaa dollaria. Mutta myös toinen amerikkalainen lentokoneiden valmistaja, Northrop, jonka pääjontaja oli Bilderbergissä mukana, oli antanut tälle samassa tarkoituksessa 750 000 dollaria.
Lahjusskandaalin seurauksena prinssi Bernhard joutui luopumaan kaikista julkisista tehtävistään ja jätti myös paikkansa salaisen Bilderberg-ryhmän johdossa. Tapahtuneen lahjonnan paljastuminen oli erityisen kiusallinen Alankomaiden hallitukselle, jonka asettama kuusi kuukautta asiaa tutkinut komitea ei löytänyt merkkejä siitä, että prinssi Bernhard olisi saanut varoja suoraan Lockheed-yhtymältä.
Vuonna 1989 Bilderberg-ryhmän kokous järjestettiin Trelfsissä Tyrolissa olevassa alppihotellissa. Siihen osallituivat Steinhauserin mukaan mm. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger, Saksan liittokansleri Helmut Kohl, maailman villieläinsäätiön johtaja, Edinburghin herttua Philip, Eurooppalaisen pyöreän pöydän -klubin keskeisiin vaikuttajiin kuulunut italialainen teollisuusmagnaatti Giovanni Agnelli sekä maailmanpolitiikan ja maailman finanssielämän harmaa eminenssi David Rockefeller.
Eräiden maailman johtavien lehtien toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella Steinhauser katsoo "poliittiseksi valtakartelliksi" kutsumansa Bilderberg-ryhmän onnistuneen maailman johtavien tiedotusvälineiden johtajiin luomillaan yhteyksillä estämään ryhmän olemassaoloa koskevan informaation ja julkisuuden.
Tähän on hänen mukaansa myötävaikuttanut "salaisen vapaamuuraripuolueen" saavuttama vahva asema suurten lehtitalojen ja muiden tiedotusvälineiden johdossa ja toimituksissa.
Voidaankin aiheellisesti kysyä, minkä vuoksi esim. Suomen televisio tai mainostelevisio eivät ole lähettäneet ohjelmia tai valtalehdet julkaisseet selostuksia, joissa olisi käsitelty laajaa yleistä mielenkiintoa herättävien Bilderberg-ryhmän ja Eurooppalaisen pyöreän pöydän -klubin toimintaa.
Lontoossa ilmestyvän Financial Times -lehden kolumnisti kirjoitti 6.5. 1975 Bilderberg-ryhmästä: "Jos Bilderberg-ryhmä ei ole jonkinlainen salaliitto, on se organisoitu sellaisella tavalla, että se antaa silmäänpistävän hyvän käsityksen sellaisesta." Kolumnisti erotettiin, vaikka hän oli lehden pitkä-aikaisin kirjoittaja.
Vastaavan kohtalon alaiseksi joutumisen pelkoko on myös Suomen johtavissa tiedotusvälineissä Bilderberg-ryhmän osalta vaikenemisen syynä?
Esimerkkinä Bilderg-ryhmän yhteydenpidosta kansainvälisen lehdistön huippuedustajiin Steinhauser mainitsee Baden-Badenissa 6.-9. 6. 1991 pidetyn bilderbergiläisten kokouksen.
Siihen osallistuivat hänen mukaansa seuraavat yhdeksän maailmanlehdistön "ykköshenkilöä": The Wall Street Journal - lehdestä Robert Bartley, Daily Telegraphin Conrad Black, Die Zeitin päätoimittaja Theo Sommer ja kirjeenvaihtaja Christoph Bertram, Berlinske Tidente -lehden julkaisija Aage Deleuran, Helsingin Sanomien Aatos Erkko Suomesta, Washington Postin edustaja Katharine Graham, Le Point -lehden päätoimittaja Claude Imbert Ranskasta ja Mandelsblad -lehden päätoimittaja Ben Knapen Hollannista.
Suomesta siis Erkko. Spotlight -lehti USA:ssa julkaisi osallistujaluettelon, joten pyrkimys saada tiedotusvälineet vaikenemaan ei ole täysin onnistunut. Spotlight-lehden syksyllä 1991 julkaisemien laajojen artikkeleiden mukaan Bilderberg-ryhmän toiminta on Rockefellerin pääomadynästian ja Rothschildien pankkiirisuvun rahoittama.
Spotlight kertoi 11.4.1994 ilmestyneessä numerossaan, että seuraava Bilderberg-ryhmän kokous pidetään Helsingissä.
Suomalaiset tiedotusvälineet eivät reagoineet asiasta niille toimitettuun amerikkalaislehden uutiseen millään tavoin.
Helsingin Sanomat, jonka hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko oli Bilderberg-kokousten osallistuja ja joka oli avoimesti asettunut ryhmän tuikeman EU-propagandan äänitorveksi, salasi kokouksen viimeiseen asti. Se kertoi siitä vasta kokouksen alettua ja paljastuttua otsikolla "Ahtisaari ja Aho esiintyvät Bilderberg-kokouksessa". Viikonlopun tilaisuus pidetään Helsingissä suljettujen ovien takana".
Ryhmän taustasta, todellisista tavoitteista ja perimmäisestä luonteesta ei kirjoituksessa kuitenkaan kerrottu. Sitä, että Suomen tasavallan presidentti ja pääministeri osallistuivat kokoukseen puheenvuorojen käyttäjinä, ei lehdessä sen enempää kommentoitu. Ainoastaan todettiin, että heidän puheenvuorojansa ei julkisteta, koska bilderbergiläisten kokoukset pidetään suljettujen ovien takana.
Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakki kirjoitti lehdessä myöhemmin otsikolla "Mikä ihmeen Bilderberg?"
Asiantuntevasti laaditussa artikkelissa Rislakki toteaa Bilderbergin ryhtyneen ajamaan toisaalta "Länsi-Euroopan yhdentymistä, toisaalta Pohjois-Amerikan ja Euroopan yhteistyön säilyttämistä."
Jaakko Iloniemi sanoi, että "Olisihan se lystiä, jos aktiivipolitikot olisivat hävittämässä omia valtioitaan".
Tämmöisen lystin todistajina olemme kun maailma muuttuu - ja muuttuu Bilderbergin salaisten päätösten suuntaisesti.
Bilderberg on salaliitto maailmanvaltaan pääsemiseksi, jonka kaltaisesta tavoitteestahan meillä on ennakkotapaus Nürnbergistä.
Bilderberg -kokouksiin kutsutaan kerrallaan noin sata suurella huolella valittua "salapuolueen" tavoitteiden eteenpäin viemisen kannalta merkittäväksi katsottua henkilöä Yhdysvalloista, Kanadasta ja läntisen Euroopan maista. He ovat yleensä johtavia poliitikkoja, ammattiyhdistys- ja talouselämän johtajia, nimekkäitä tiedemiehiä, korkea-arvoisia sotilashenkilöitä sekä huomattavia tiedotusvälineiden edustajia.
Näissä näennäisesti epäpoliittisissa puolueettomissa ja julkisuudelta salassa pidetyissä, luottamuksellisissa tilaisuuksissa kuullaan "tarkoitukseen vihittyjen" asiantuntijoiden esityksiä maailman poliittisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista ongelmista.
Niiden välityksellä annetaan ne vapaamuurarijärjestön kansainvälisen huippujohdon salaiset toimintaohjeet, joita korkea-arvoiset vapaamuurarit eivät voi antaa looseissa vaarantamatta tarkoin varjeltua koskemattomuuttaan, Steinhauser väittää.
Hänen mukaansa itävaltalaisistaa huippupoliitikoista sai sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, entinen valtiovarainministeri, liittokansleri Vranitzky kutsun kaikkiin Bilderberg-ryhmän kokouksiin, joihin hänet kutsuttiin jo paljon ennen poliittisille johtopaikoille nousuaan pankinjohtajana toimiessaan.
Bilderberg -ryhmän nimi johtuu hollantilaisen hotellin nimestä, jossa ensimmäinen ryhmän kokous pidettiin 29-31.5. 1954.
Siihen osallistui 80 länsi-eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen valtaeliittiin kuuluvaa henkilöä, jotka olivat poliitikkoja sekä teollisuus-, pankki- ja tiedemiehiä.
Ruotsalainen Kjell Sjöberg kertoo vuonna 1983 ilmestyneessä teoksessaan "Låt varna er!" että Bilderberg-ryhmän perustivat kaksi Europan valtioiden yhdistämisaatteen ajajaa, Hollannin prinssi Bernhard ja puolalaissyntyinen Hieronim Retinger, jota syytettiin julkisuudessa sekä sosialistisen internationaalin että vapaamuurareiden, Vatikaanin ja Meksikon hallituksen agentiksi.
Hollannnin kuningattaren Julianan prinssipuoliso Bernhard, joka oli syntynyt vuonna 1911, oli maassaan merkittävä poliittinen taustavaikuttaja.
Toisen maailmansodan aikana hän toimi Iso-Britannian ja Alankomaiden pääesikuntien yhdysupseerina ja myöhemmin Alankomaiden puolustusvoimien ylitarkastajana.
Vuonna 1952 Retinger ja prinssi Bernhard kokosivat Pariisissa pidettyyn tilaisuuteen joukon muita liittovaltioaatteen kannattajia keskustelemaan suunnittelemansa ryhmän perustamisesta.
Tässä tarkoituksessa he matkustivat myös Yhdysvaltoihin keskustelemaan hankkeesta mm. CIA:n päällikön Walter Bedell Smithin ja presidentti Eisenhowerin turvallisuusneuvonantajan Charles Jacksonin kanssa.
Matkan tuloksena organisoituun johtoryhmään tulivat Yhdysvalloista mukaan mm. David Rockefeller ja Rockefeller-säätiön johtaja Dean Rusk, joka nimitettiin USA:n ulkoministeriksi vuonna 1961.
Euroopasta Bilderbergin johtoryhmään kuului Retingerin ja prinssi Bernhardin lisäksi mm. Fiatin pääjohtaja Agnelli.
Monet länsimaiden johtohenkilöistä ovat tulleet Bilderberg-ryhmän piiristä, mikä viittaa joko siihen, että sen johtoryhmä on osannut kutsua mukaan toimintaansa tulevaisuuden johtajat tai Bilderberg-ryhmä on kyennyt taustatuellaan nostamaan heidät asemaansa.
Esim. Henry Kissinger oli Bilderberg -kokousten säännöllinen osanottaja jo kauan ennne Yhdysvaltain ulkoministeriksi tuloaa toimiessaan melko tuntemattomana Harvardin yliopiston professorina.
Myös presidentti Gerald Ford osallistui bilderbergiläisten kokouksiin jo 1960-luvulla, jolloin hän oli Yhdysvaltain kongressin rivijäsen.
Niin ikään kaikki vuosina 1954-83 Englannin pääministereiksi valitut olivat sitä ennen osallistuneet Bilderberg -kokouksiin.
Siinä oli mukana myös NATO:n pääsihteeriksi valittu Joseph Luns.
Ruotsista olivat ryhmän kokouksiin osallistuneet sen 30 ensimmäisen toimintavuoden aikana mm. pääministerit Tage Erlander ja Olof Palme, ammattiyhdistysjohtaja Arne Geijer sekä teollisuusjohtajat Marcus Wallenberg ja Björn Lundvall, viimeksi mainittu L.M. Eriksson oy:n toimitusjohtaja.
Ilmeisesti Bilderberg-ryhmään on jo sen toiminnan alkuvuosikymmeninä kuulunut joitakin suomalaisen valtaeliitin edustajia, mutta nämä ovat vaienneet osallistumisestaan.
Kjell Sjöberg kiinnittää teoksessaan huomiota siihen, että Bilderberg-ryhmällä on useita tuntomerkkejä, jotka muistuttavat vapaamuurariutta.
Sen kokouksia ja toimintaa verhoaa ehdoton salaperäisyys. Kokouksen osanottajiksi hyväksyttiin pitkään vain miehiä, minkä lisäksi ryhmällä oli runsaat 20 vuotta kuninkaallinen suojelija, mikä on ollut yleistä myös vapaamuurariveljeskunnissa.
Yhteistä molemmille on Sjöbergin mukaan se, että ne kumpikin toimivat uuden hallinnollisesti keskitetyn maailmanjärjestyksen aikaansaamiseksi ja "siten miinoittavat yksityisten kansakuntien itsenäisyyttä".
Hän siteeraa Bilderberg-ryhmän jäenen, NATO:n pääsihteeri Lunsin lausuntoa, joka muistuttaa enemmän vapaamuurariuden kuin läntisen sotilasliiton omaksumia aatteita: "Hitaasti ja vakaasti kasvava yhtenäisyys EUroopassa on lupaava tae ihanteenamme olevan yhtyneen maailman puolesta."
Garmischissa Länsi-Saksassa syyskuussa 1955 pidetyssä Bilderberg-kokouksessa todettiin sen kaikkien osanottajien vastuulliseksi tehtäväksi saada luoduksi yhteiset eurooppalaiset markkinat.
Sjöbergin siteeraaman salaisen kokouspöytäkirjan mukaan kokousten osanottajien tuli viedä yhteisesti hyväksyttyjä näkökantoja "eteenpäin yleiseen mielipiteeseen omilla vaikutusalueillaan" niiden lähdettä paljastamatta.
USA:n suurlähettiläänä Saksan Liittotasavallassa toiminut Georg McGhee on Sjöbergin mukaan nimenomaisesti todennut, että Euroopan yhteismarkkinoiden perustamiseen johtanut Rooman sopimus syntyi Bilderberg-ryhmän kokouksissa.
Hollannin prinssi Bernhard, jolla oli läheiset liikesuhteet Rockefellerien hallitsemaan Exxon-yhtiöön (hän oli sijoittanut siihen osan omaisuudestaan) toimi Bilderberg-ryhmän johtajana aina vuoteen 1976 asti.
Amerikkalaisen lentokoneita valmistavan Lockheed-yhtiön pääjohtaja myönsi helmikuun alussa 1976 yhtiön antaneen miljoonalahjuksia prinssi Bernhardille lentokonekauppojen edistamiseksi.
Yhtiö piti tätä avainhenkilönä pyrkiessään saamaan aikaan suuren lentokonekaupan NATO:n kanssa. Lockheed-yhtiö oli tiettävästi maksanut prinssi Bernhardille 1.1 miljoonaa dollaria. Mutta myös toinen amerikkalainen lentokoneiden valmistaja, Northrop, jonka pääjontaja oli Bilderbergissä mukana, oli antanut tälle samassa tarkoituksessa 750 000 dollaria.
Lahjusskandaalin seurauksena prinssi Bernhard joutui luopumaan kaikista julkisista tehtävistään ja jätti myös paikkansa salaisen Bilderberg-ryhmän johdossa. Tapahtuneen lahjonnan paljastuminen oli erityisen kiusallinen Alankomaiden hallitukselle, jonka asettama kuusi kuukautta asiaa tutkinut komitea ei löytänyt merkkejä siitä, että prinssi Bernhard olisi saanut varoja suoraan Lockheed-yhtymältä.
Vuonna 1989 Bilderberg-ryhmän kokous järjestettiin Trelfsissä Tyrolissa olevassa alppihotellissa. Siihen osallituivat Steinhauserin mukaan mm. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger, Saksan liittokansleri Helmut Kohl, maailman villieläinsäätiön johtaja, Edinburghin herttua Philip, Eurooppalaisen pyöreän pöydän -klubin keskeisiin vaikuttajiin kuulunut italialainen teollisuusmagnaatti Giovanni Agnelli sekä maailmanpolitiikan ja maailman finanssielämän harmaa eminenssi David Rockefeller.
Eräiden maailman johtavien lehtien toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella Steinhauser katsoo "poliittiseksi valtakartelliksi" kutsumansa Bilderberg-ryhmän onnistuneen maailman johtavien tiedotusvälineiden johtajiin luomillaan yhteyksillä estämään ryhmän olemassaoloa koskevan informaation ja julkisuuden.
Tähän on hänen mukaansa myötävaikuttanut "salaisen vapaamuuraripuolueen" saavuttama vahva asema suurten lehtitalojen ja muiden tiedotusvälineiden johdossa ja toimituksissa.
Voidaankin aiheellisesti kysyä, minkä vuoksi esim. Suomen televisio tai mainostelevisio eivät ole lähettäneet ohjelmia tai valtalehdet julkaisseet selostuksia, joissa olisi käsitelty laajaa yleistä mielenkiintoa herättävien Bilderberg-ryhmän ja Eurooppalaisen pyöreän pöydän -klubin toimintaa.
Lontoossa ilmestyvän Financial Times -lehden kolumnisti kirjoitti 6.5. 1975 Bilderberg-ryhmästä: "Jos Bilderberg-ryhmä ei ole jonkinlainen salaliitto, on se organisoitu sellaisella tavalla, että se antaa silmäänpistävän hyvän käsityksen sellaisesta." Kolumnisti erotettiin, vaikka hän oli lehden pitkä-aikaisin kirjoittaja.
Vastaavan kohtalon alaiseksi joutumisen pelkoko on myös Suomen johtavissa tiedotusvälineissä Bilderberg-ryhmän osalta vaikenemisen syynä?
Esimerkkinä Bilderg-ryhmän yhteydenpidosta kansainvälisen lehdistön huippuedustajiin Steinhauser mainitsee Baden-Badenissa 6.-9. 6. 1991 pidetyn bilderbergiläisten kokouksen.
Siihen osallistuivat hänen mukaansa seuraavat yhdeksän maailmanlehdistön "ykköshenkilöä": The Wall Street Journal - lehdestä Robert Bartley, Daily Telegraphin Conrad Black, Die Zeitin päätoimittaja Theo Sommer ja kirjeenvaihtaja Christoph Bertram, Berlinske Tidente -lehden julkaisija Aage Deleuran, Helsingin Sanomien Aatos Erkko Suomesta, Washington Postin edustaja Katharine Graham, Le Point -lehden päätoimittaja Claude Imbert Ranskasta ja Mandelsblad -lehden päätoimittaja Ben Knapen Hollannista.
Suomesta siis Erkko. Spotlight -lehti USA:ssa julkaisi osallistujaluettelon, joten pyrkimys saada tiedotusvälineet vaikenemaan ei ole täysin onnistunut. Spotlight-lehden syksyllä 1991 julkaisemien laajojen artikkeleiden mukaan Bilderberg-ryhmän toiminta on Rockefellerin pääomadynästian ja Rothschildien pankkiirisuvun rahoittama.
Spotlight kertoi 11.4.1994 ilmestyneessä numerossaan, että seuraava Bilderberg-ryhmän kokous pidetään Helsingissä.
Suomalaiset tiedotusvälineet eivät reagoineet asiasta niille toimitettuun amerikkalaislehden uutiseen millään tavoin.
Helsingin Sanomat, jonka hallituksen puheenjohtaja Aatos Erkko oli Bilderberg-kokousten osallistuja ja joka oli avoimesti asettunut ryhmän tuikeman EU-propagandan äänitorveksi, salasi kokouksen viimeiseen asti. Se kertoi siitä vasta kokouksen alettua ja paljastuttua otsikolla "Ahtisaari ja Aho esiintyvät Bilderberg-kokouksessa". Viikonlopun tilaisuus pidetään Helsingissä suljettujen ovien takana".
Ryhmän taustasta, todellisista tavoitteista ja perimmäisestä luonteesta ei kirjoituksessa kuitenkaan kerrottu. Sitä, että Suomen tasavallan presidentti ja pääministeri osallistuivat kokoukseen puheenvuorojen käyttäjinä, ei lehdessä sen enempää kommentoitu. Ainoastaan todettiin, että heidän puheenvuorojansa ei julkisteta, koska bilderbergiläisten kokoukset pidetään suljettujen ovien takana.
Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakki kirjoitti lehdessä myöhemmin otsikolla "Mikä ihmeen Bilderberg?"
Asiantuntevasti laaditussa artikkelissa Rislakki toteaa Bilderbergin ryhtyneen ajamaan toisaalta "Länsi-Euroopan yhdentymistä, toisaalta Pohjois-Amerikan ja Euroopan yhteistyön säilyttämistä."
Jaakko Iloniemi sanoi, että "Olisihan se lystiä, jos aktiivipolitikot olisivat hävittämässä omia valtioitaan".
Tämmöisen lystin todistajina olemme kun maailma muuttuu - ja muuttuu Bilderbergin salaisten päätösten suuntaisesti.
Bilderberg on salaliitto maailmanvaltaan pääsemiseksi, jonka kaltaisesta tavoitteestahan meillä on ennakkotapaus Nürnbergistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...kirjoittais niin julkaistaisikohan se?