Silloin oli ystäviä, oli optimismia, oli tulevaisuudenuskoa. Murheet alkoivat vasta myöhemmin. Mitä enemmän ikää tulee sitä synkemmäksi tämä elämä muuttuu. Alat lopullisesti olla kasvokkain sen tosiasian kanssa, etteivät ne haaveet toteudu, mistä silloin nuorena haaveilit. Ei sinusta tule rikasta eikä onnellista. Et löydä sopivaa kumppania, etkä koskaan voita lottovoittoa. Huomaat vain että kaikki se työ, mitä olet tehnyt haaveidesi eteen on ollut ihan turhaa.
Nuorena ei ollut murheita
Anonyymi
1152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samoin, olen 55-vuotias, elämä mennyt vaan ollessa enkä mitään ole saanut aikaiseksi.
En ymmärrä miksi pitäisi niin kovasti "saavuttaa" ja haalia asioita. Kun ne kuitenkin kuolemassa kaikki menettää.. Kukaan ei voi sinua jättää, kun sinulla ei ole ketään. Vaimosi ei voi kuolla kun ei ole vaimoa jne jne..
Itse olen kyllä kovasti kokoajan tehnyt töitä haaveideni toteutumisen eteen mutta hidasta on. En halua lopullisesti sanoa että tämä oli tässä, sillä vielä on toivoa. Ei tämä elämä kyllä mitään helppoa ole. Täytyy olla hieman masokisti että jaksaa ottaa vastaan ne pettymykset, mitä elämä tuo. Harvaan asiaan täällä lopujen lopuksi pystyy kovinkaan paljon vaikuttamaan. Helppo se on niiden puhua, jotka ovat syntyneet hopealusikka suussa ja ovat rikkaita. Valitettavasti raha, status ja materia määrittää liian paljon asioita tässä elämässä.
Ei se elämä ole kovin kivaa siloinkaan jos jää aina kakkoseksi vaikka miten yrittää.
Miksi täältä on poistettu kaikki vastaukset? Ihan älyvapaa koko tämä suomi24.☹️
Rikkaaksi voi tulla älykkyydellä..
Rikastuminen on kuin shakin peluuta. Älykäs ihminen keksii keinon tehdä rahaa..
Toisaalta sama pätee naisasioissakin.. Jos ihminen haluaa jotain, niin älykäs ihminen keksii keinon saavuttaa haluamansa.
Helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa, olin minäkin erittäin älykäs ja fiksu ideoideni kanssa kun olin vielä 15-vuotias.
Itse keskityn tekemään koko ajan kaikkea muuta kuin haaveiden edistämistä. Se käy ikään kuin itsestään. Tiedättekö?
Tavallaan allekirjoitan tuon, että haaveitaan voi pitkälle toteuttaa, ja niillä voi olla taipumuksena toteutuakin. Älykkyydestä siinä ei kylläkään ole kysymys lähinnä. Ja yksinkertaista tai helppoahan se ei ole.
Raha yms. mammona ei ole koskaan merkinnyt elämässäni mitään. Tai tietysti perustarpeiden tyydyttyminen on joku elinehto. Mutta siihen se sitten jääkin. Raha on yhdentekevää. Ei edes väline juuri mihinkään.
Minä olen lopettanut haaveilemisen menen vaan päivän kerrallaan ja katson mitä eteen tulee. Ei ainakaan pety.
Mutta voiko silloin olla kokonaisesti, täydesti oma itsensä? Mitä mieltä olet? Tai miten olet tuon ratkaissut? Ehkä haaveilet, toivot kuitenkin, vaikka elätkin hetkessä? Ehkä sellainen on viisasta - en tiedä...
Mitä vanhemmaksi tulee niin huomaa että tarvitsisi paljon taitoja vaikka mihin.
Se tiedetty tietämättömyyden yö, pimeässä saa sitten suunnistaa kohti tiedon valoa.
Onneksi on tullut opiskeltua, mutta monet asiat silti kiinnostaa.Mikä kiinnostaa niin siitä vaan uutta oppimaan.