Rinteen hallitus on kovan paikan edessä. On luvattu nostaa työllisyyden tasoa. mikä Suomelle olisi erittäin tärkeätä, mutta esitetyt keinot ovat lähinnä näpertelyä. On luvattu lisätä TE-palvelujen resursseja - ihan hyvä. On luvattu parantaa osatyökykyisten mahdollisuutta työllistyä, ihan hyvä. Näiden keinojen hyötysuhde vain on kovin matala, maksavat paljon suhteessa siihen, mitä tuottavat. Pitkäaikaistyöttömyyden suma pitäisi purkaa eikä suman purkaminen voi mitenkään onnistua jos elämäntapatyöttömät jätetään rauhaan niinkuin he itse vaativat, että heidät jätetään.
Elämäntapatyöttömyyttä ei tietenkään ole tutkittu joten arvailuahan sen olemassaolo ja laajuus on. Vain äärimmäisen harvat elämäntapatyöttömät tunnustavat avoimesti valintansa. Yleisesti keksitään erilaisia verukkeita omalle työttömyydelle. Ihan turjaa ja nöyryyttävää on etsiä työtä kun sitä ei ole - on se tavallisin veruke. Suomen pätkäaikaistyöttömien määrä on kuitenkin valtava verrattuna vaikka muihin pohjoismaihin, Yhdysvaltoihin, Saksaan tai Japaniin. Suomessa kohtaanto-ongelma on todellinen ja vakava. Ei se selity muulla kuin eritasoisella elämäntapatyöttömyydellä. Mielestäni aktiivimallin vastustus selkeästi paljasti elämäntapatyöttömyyden olemassolon. Aktiivimallissa oli totta kai kritisoitavaa, osa kritiikistä oli ihan asiallista, mutta pääosa oli tunneperäistä onttojen verukkeiden inttämistä.
Miten elämäntapatyöttömyys syntyi Suomeen, joka on pitänyt itseään ahkerien ja rehellisten työtötekevien naisten ja miesten maana? Pääsyitä on kaksi. Ensimmäinen syy on globalisaatio, joka on polkenut palkkoja ja heikentänyt työehtoja. Toinen syy on maassa ennen Sipilän hallitusta harjoitettu epäkansallinen, maan etujen vastainen politiikka. Kun globalisaation ongelmat puhkesivat akuutiksi finanssikriisin seurauksena niin Suomi reagoi niihin viiveellä ja hitaasti. Maassa harrastettiin liberalistista ylikansallista politiikkaa ja oman maan asiat laiminlyötiin. Talous ajautui vähitellen pitkäaikaiseen taantumaan. Kun muualla sopeuduttiin tilanteeseen niin Suomen hallitus ei tehnyt mitään, odoteltiin vain, että kansainväliset suhdanteet ja EU korjaisivat tilanteen. Kun Suomi ei maana sopeutunut globalisaatioon parantamalla kilpailukykyään niin suomalaiset joutuivat sopeutumaan pitkäaikaiseen työttömyyteen. Tämä sopeutuminen sitten synnytti eriasteista elämäntapatyöttömyyttä. Ihminen on kekseliäs. Kun on pakko niin konstit keksitään. Ihmiset alkoivat löytää työttömyydestä myös hyviä puolia. Suomen kansantalouden kannalta pitkäaikaistyöttömyydessä ei kuitenkaan todellakaan ole mitään hyvää, ei varsinkaan kovenevan globaalin kilpailun aikana.
Elämäntapatyöttömyyttä ei tietenkään ole tutkittu joten arvailuahan sen olemassaolo ja laajuus on. Vain äärimmäisen harvat elämäntapatyöttömät tunnustavat avoimesti valintansa. Yleisesti keksitään erilaisia verukkeita omalle työttömyydelle. Ihan turjaa ja nöyryyttävää on etsiä työtä kun sitä ei ole - on se tavallisin veruke. Suomen pätkäaikaistyöttömien määrä on kuitenkin valtava verrattuna vaikka muihin pohjoismaihin, Yhdysvaltoihin, Saksaan tai Japaniin. Suomessa kohtaanto-ongelma on todellinen ja vakava. Ei se selity muulla kuin eritasoisella elämäntapatyöttömyydellä. Mielestäni aktiivimallin vastustus selkeästi paljasti elämäntapatyöttömyyden olemassolon. Aktiivimallissa oli totta kai kritisoitavaa, osa kritiikistä oli ihan asiallista, mutta pääosa oli tunneperäistä onttojen verukkeiden inttämistä.
Miten elämäntapatyöttömyys syntyi Suomeen, joka on pitänyt itseään ahkerien ja rehellisten työtötekevien naisten ja miesten maana? Pääsyitä on kaksi. Ensimmäinen syy on globalisaatio, joka on polkenut palkkoja ja heikentänyt työehtoja. Toinen syy on maassa ennen Sipilän hallitusta harjoitettu epäkansallinen, maan etujen vastainen politiikka. Kun globalisaation ongelmat puhkesivat akuutiksi finanssikriisin seurauksena niin Suomi reagoi niihin viiveellä ja hitaasti. Maassa harrastettiin liberalistista ylikansallista politiikkaa ja oman maan asiat laiminlyötiin. Talous ajautui vähitellen pitkäaikaiseen taantumaan. Kun muualla sopeuduttiin tilanteeseen niin Suomen hallitus ei tehnyt mitään, odoteltiin vain, että kansainväliset suhdanteet ja EU korjaisivat tilanteen. Kun Suomi ei maana sopeutunut globalisaatioon parantamalla kilpailukykyään niin suomalaiset joutuivat sopeutumaan pitkäaikaiseen työttömyyteen. Tämä sopeutuminen sitten synnytti eriasteista elämäntapatyöttömyyttä. Ihminen on kekseliäs. Kun on pakko niin konstit keksitään. Ihmiset alkoivat löytää työttömyydestä myös hyviä puolia. Suomen kansantalouden kannalta pitkäaikaistyöttömyydessä ei kuitenkaan todellakaan ole mitään hyvää, ei varsinkaan kovenevan globaalin kilpailun aikana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.