Vanhojen ihmisten kunnioitus ympäri Eurooppaa alkaa olla heikolla tolalla. Mihin tuollainen tilanne ennen pitkää johtaa?
Vanhuus ja elämänkokemus sekä nuorempien kapean sektorin osaaminen ja kunnioituksen puute
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Totisesti nuoret saavat sen nähdä, vanhimmisto ei kehtaa katsoa.
Nykyinen Eurooppa tarjoaa häikäilemättömille, persoonallisuudeltaan häiriintyneille nuorille lähes rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja hyväksikäyttää toisia ihmisiä halunsa mukaan. Sosiaalisten suhteiden höllentyminen on johtanut viisauden halveksuntaan ja käytännössä tämän kaltaiset häiriintyneet nuoret välttävät vanhempien ihmisten sosiaalisten suhteiden kautta tapahtuvan tunnistamisen ja osoittamisen yhteisölle, jolloin häiriintynet nuoret voivat toimia vapaammin eurooppalaisissa yhteiskunnissa.
Saanko arvata, että nämä "viisaudet" ovat mm. että ilmastonmuutos on humpuukia ja suurinpiirtein puolet salaliitoista on totta ja rajat pitäisi sulkea välittömästi ja eristää maa muusta maailmasta? Persun haistaa mailien päähän.
Tässä viisauden käsitettä yritetään hämärtää ja vain leimata aikaisempia kirjoittajia menemällä asian käsittelyn sijasta henkilökohtaisuuksiin.
Milloin käsitellään vauhdilla radikalisoituvien nationalistien ongelma? Moninverroin suurempi asia, alkavat kerrasta riehumaan niin että porukkaa kuolee!
Radikaalit nuoret molemmilla äärisuunnilla, sekä vasemmistossa että oikeistossa eivät näytä kuuntelevan viisaita, kokeneita vanhempia. Mikä siis neuvoksi siihen, että yhä suurempi osa eurooppalaisista nuorista ei kuuntele viisaampiaan?
Mistä saadaan viisauden kunnioitus takaisin nuorille, kun he itse käytännössä rinnastavat kapean sektorin tiedot viisauteen luullen olevansa viisaita?
Elämäntaidot ja kyky käsitellä vastaantulevia ongelmia kasvavat kokemusten myötä. Mahdammeko liikaakin varjella ja lulluttaa lapsiamme, tehdä puolesta, opettaa helppoon elämään, uskotella että kaikki vastuun kantaminen, jo omasta itsestään, on hirvittävän raskasta eikä ollenkaan mukavaa ja siitä kuuluu saada palkkaa ja monenlaisia ilmaisia etuja.
Kokonaisvaltainen ote omasta elämästä ei vahvistu sillä, että teemme puolesta, emme esitä vaatimuksia, luovumme omasta osastamme jotta nuorellamme olisi kaikkea ja hiukan enemmänkin.
Vastineeksi saamme koppavuutta, ylimielisyyttä, kiittämättömyyttä niiltä, joiden vuoksi luovuimme paljosta, uhrasimme sen parhaan minkä pystyimme.
Kunnioitus kumpuaa siitä, että ymmärtää asioiden arvon. Joskus on ihan tervettä iskeä nyrkkiä pöytään ja ladella muutama totuus ja viitteellinen kustannusarvio annetuista eduista. Ja korostaa, ettei elämän kuulukaan olla aina hauskaa.
Lapset pois tuommoselta narsisitilta ja välittömästi. Lapsia kun kuuntelee ja antaa heidän toteuttaa itseään ja avustaa aikuisikään asti niin lähtevät ennenpitkää liitämään vahvalta pohjalta ihan ilman keppiä. Kaikki minunkin lapseni menestyvät hienosti. Jos olet kussut oman kasvatuksesi se ei meinaa että muiden tulisi antaa lisää keppiä. Minulla oli paska elämä, en halua samaa lapsilleni. Rivien välistä luin asenteestasi, että vahinko kiertämään ja sitä rataa?
Lapsiin sijoittaminen pakkaa maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin. Ennenpitkää löytävät sen oman juttunsa jolla tekevät rahaa.
Miten he menestyvät, polkemalla muita ihmisiäkö, jotta menestyvät? Ja tämäkö olisi toivottavaa?
Rahako on se arvojen lopullinen mitta, jolla ihmisyyttä arvotetaan? Eurooppalaisille vanhuksille taitaa koittaa kovat ajat? Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta lopulta kuitenkin kaikki nuoret ovat tulevia vanhuksia.
Suomessa menestyminen määritellään usein rahan kautta. Esimerkiksi Suomessa vanhustenhoidon tila tuleekin näkyviin viimeaikaisten hoitoalan konsernien vanhustenhoitoskandaalien vuoksi, missä raha näyttelee suurta roolia.
Siihen että "välittäminen" kasautuu sille joka välittää tuosta joukosta eniten, ja on riittävän voimakas piiskatakseen tottelemattomia.
Jos hyvä ei ole riittävän voimakas pitämään nuhteessa pahaa niin se ei pysy kurissa.
Eli siis synnin tekeminen osuu aina lopulta johonkin, lisäten sen vääryydestä tuntemaa vihaa, joka kasvattaa taas sen voimia toimia synnin tekoa vastaan.
Jos siis jollakin tämä voima toimia syntiä vastaan kasvaa suuremmaksi kuin syntiä tekevien kokonaisvoima, silloin tilanne palaa hallintaan.