Huh huh näitä juttuja. En oo varma kuuluuko tää tälle palstalle, mutta edelleen haluan paasata siitä että abortti on itsekäs teko ja väärin. Jospa vain tietäisitte abortin tehneet miten ihanalta oman lapsen potkut tuntuu kohdussa :) Päätös lapsen pitämisestä oli pitkän mietinnän takana, mutta eihän sitä ennenkään kyselty milloin lapset saa tulla. Muutenkin oon sitä mieltä ettei yhteiskunta tue ihmisen parhainta lisääntymisikää. Pitää opiskella koko paras lisääntymisikä ja teiniäitiys on suuri häpeä. Miksköhän ihmisen lisääntymisjärjestelmä toimii tietyssä iässä? :D Ei sitä voi itse päättää milloin lapsi saa tulla. Itsekästä touhua, god damn!
Kyllähän sitä saa itse päättää elämästä, juu :D
NellaMelinda
14996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yhteiskunnan lapsivihamielisyydestä.
Sitä ilmenee eri tavoin.
Työelämä on siitä hyvä esimerkki: Vanhempia rankaistaan perheelle uhrautumisesta potkun antamisena. Tarkoitan sillä, että jos/kun äidit uskaltavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia eli ovat vuosia poissa työelämästä.
Heidän palattuaan töihin heille ilmoitetaan tylysti, että työpaikka luovutettiin jollekin toiselle ( lapsettomalle ). Sellaista on tapahtunut omassa ystäväpiirissäni.
Yhteiskunnan tuki ja hyväksyntä äitien tekemästä valinnasta on näennäinen koska heiltä evätään oikeus ns. kotiäitivuosilta kertyneisiin eläkkeisiin.
Niin kauan kuin yhteiskunta viestittää meille äideille ristiriitaisia viestejä perheen merkityksestä ym. ei ihme kun meillä on vähemmän tai enemmän vaikeuksia yhdistää perhe ja työ. Meidän odotetaan asettavan perheen työn edelle.
Se voi johtua myös toisesta seikasta.
Jotkut vanhemmat ovat niin materialistisia ja he haluavat kaikkea samaan aikaan. Sekä lapsen että korkean elintason. Yhtälö on sen verran vaativa niin, että vanhemmat joutuvat takoamaan paljon rahaa. Sen huomaa helposti seuraamalla kun äidit vievät pieniä lapsia, jopa 1-vuotiaita päiväkotiin 8-10 tunniksi.
Tarkoitukseni ei ole syyllistää uraäitejä. Esitin vain asiallisesti syitä alkuperäiskirjoittajan esittämään kysymykseen - ilman tunnelatausta.
Äskeiseen viitaten elämänarvot tuntuvat olevan pikemmin kovat kuin pehmeät. Raha esittää korostetun tärkeää roolia eikä se voi olla vaikuttamatta lasten hankintaan. Ajoitus riippuu siitä onko tullut hankittua kaikkea mammonaa ennen lasten hankintaa. Jos ei omista asuntoa ( asuu vuokralla ),autoa, venettä ym. lasta ei toivoteta tervetulleeksi perheeseen uutena perheenjäsenenä. Lapsi maksaa, tietysti mutta eihän lapsi tarvitse taustakseen hirveesti maallista mammonaa. Lapsi ei kärsi jos vanhemmat eivät omista " yleisten " odotusten mukaisesti kaikkea.
Lapsi pärjää vähemmälläkin.
Me emme omista asuntoa. Aivan, asumme vuokralla. Emmekä omista autoa taikka mökkiä. Mutta rakkautta ei puutu! Emme suinkaan elä köyhyydessä mutta emme liioin kylpe rahoissa, vaan meille riittää perusasiat: on katto pään päällä ym. Teemme toki mukavia hankintoja mutta emme ole suuruudenhulluja eli emme shoppaile jatkuvasti yli varojen.
Emme ole ns. kouluttamattomia teineinä tulleita vanhempia. Olimme reilusti yli parikymppisiä ( mies lähempänä 30v ). Meillä oli tutkinto taskussa ja toisella meistä vakituinen työpaikka kun lapsi ilmoitti tulostaan. :)
On valitettavaa kun on vallalla vallitseva käsitys, että mitä enemmän maallista mammonaa perheellä on sitä onnellisempi lapsi on. Onnellisuutta ei voi korreloida omaisuuden määrään.
Olen nähnyt miten varakkaiden perheiden ainoiden lasten on käynyt: Heiltä ei puutu mitään, he ovat saaneet aina kaikkea mitä haluavat. Se teki heistä materialistisessa yltäkylläisyydessä hemmotelluista "köyhempiä" kanssasisaria kylmempiä ja se näytti vääristäneen heidän käsitystä ihmisarvosta. Sitä ei mitata sen mukaan mitä ja paljonko omistaa.
Monet ihmiset ovat nykyään aika materialistisia.
Sellaisiin törmään pääkaupunkiseudulla jossa olen asunut koko ikäni.
Se on porvareiden kasvunalusta.
Ps. En ole köyhän perheen kasvatti, päinvastoin.
Olen aika varakkaasta perheestä mutta olen siitä huolimatta hieman vaatimaton. Syy lienee tieto äitini taustasta: Hän oli köyhä tavatessa isäni.
Äitini tavallaan koki tuhkimotarinan kun varakas mies ( isäni ) otti hänet vaimokseen.
Joka tapauksessa yhteisunnan pitää muuttua radikaalisti perustuksia myöten niin, että se kannustaa naisia hankkimaan lisää lapsia ennenkuin me suomalaiset kuolemme sukupuuttoon.
Yhteiskunnan matka lapsiystävälliseksi on vielä pitkä...
Äiti tuossa esittelikin jo osan syistä abortteihin siis yhteiskunnan painostuksen ja materealistisen vakaan elämän odotukset. Unohtuipa hältä kuitenkin pari oleellista; me kaikki emme ole lapsi rakkaita, emme rakasta, emmekä tulisi rakastamaan lastamme niinkuin äidin yleensä odotetaan rakastavan. Lisäksi kaikille ei abortti ole sen kummempi vaihtoehto (eettiseti mitenkään väärin...), vaan sisäisessä tärkeysjärjestyksessä niin monet muut asiat menevät tärkeämmäksi kuin perhe tai lapset, esimerkiksi opiskelu, matkustelu, vapaus ja työ, muista kuin materialistisista tarkoitusperistä (ihmisen sisäinen kasvu).
Alkuperäiselle sanoisin, että tiedän, mielestäsi kaikki ovat tekosyitä, sinulle lapsen etu on tärkein.... Mutta esimerkiksi omasta mielestäni on tekosyy vastustaa naisen oikeutta aborttiin vedoten, että ihminen ei voi leikkiä jumalaa, siis päättää kellä on oikeus elää ja kellä ei. Mielestäni kaikki syyt vastustaa ihmisen oikeuksia omaan elämäänsä ovat hölynpölyä, minulle elävän, tuntevan, kaikinpuolin itsenäisen ja kykenevän yksilön etu on tärkein (niin eläimet kuin ihmisetkin)... Kysymys on vaan siitä, että tietynlainen ajattelu ei sovi minun sisäiseen arvomaailmaani, siis mielipiteistä...
Minut ymmärretään tietysti väärin abortin puolustajaksi... Niin kannatan ihmisen oikeuksia omaan elämäänsä, en puolustele elämän lopettamista. Joskus vaan se, että on oikeuksia ja yrittää vaikuttaa asioihin vaatii tiettyjä kompromisseja, niinkuin tässä asiassa. En ole missään nimessä valmis kieltämään naisen oikeutta omaan kehoonsa, mutta tietenkin toivoisin, että lapset säästyisi... Kaikkea ei voi saada! Ihmisoikeudet ovat kuitenkin niin laaja asia, että on mielestäni kummastuttavaa, että joku voi niitä vastustaa, noinkin tunkkaisin mielipitein.
Yksilön oman kehon hallinnan oikeuden vastustajana meilestäsi tietenkin syrjintä (hunnutus kiellot kouluissa...), pakollinen varusmiespalvelu, eutanasian kieltäminen, eläinten tehotuotanto jne. ovat OK? Kyse siis on laajemmasta asiasta kuin siitä kuoleeko lapsi. Kyse on siitä hyväksyykö yhteiskuntamme ja me, sen jäsenet, sen että ihmisoikeuksiimme kajotaan.
Nyt kun asia oikein nuosi taas pinnalle mietteissäni, haluaisin kysyä teiltä, jotka abortti oikeutta vastustatte, miksi? Onko lapsirakkaus niin suuri juttu, että mielestänne lasten kuuluu saada syntyä elämään, jossa heiltä on jopa evätty oikeus oman kehonsa päätösvaltaan? Niinkuin joku täällä onkin jo sanonut, että eikö se elämän laatu ole kuitenkin tärkeämpää kuin määrä? (En siis tarkoita yksittäisen lapsen elämää, vaan sitä jos naisilla ei olisi oikeutta esimerkiksi aborttiin.) Onko abortti asia mielestänne irrotettavissa jotenkin muista perusoikeuksistamme tehdä omia päätöksiämme, omasta elämästämme?
lapsista enkä halua lasta elämääni. Onhan se toki jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei. Tosin olen huolehtinut ehkäisystä niin, etten kertakaikkiaan voi tulla raskaakai; kohtu on poistettu.
kertakaikkiaan hyvin tehty!
ai itsekäs teko?
Melko itsekäs olet kyllä, kun olet itsekin harkinnut että pidätkös lapsen.
Olisiko vaihtoehto lapsen pitämiselle ollut adoptio, vai se pahamaineinen abortti?
Itsekäs kun edes ajattelit aborttia. HYi sinua.
Eipä kaikki ole mitään ekaa lasta odottavia!! Minä odotan viidettä ja todella tiedän miten ihania lapsen potkut ja syntymä ovat! Mutta viisi lasta on aika monta, varsinkin miehen kanssa ketä asia ei tunnu nappaavan. Joten täällä sitä mietitään siksi keskeytystä, todellakin omaa jaksamistaan miettien.
Kyllä lapset täytyy tehdä nuorina olen samaa mieltä, itse niin olen tehnytkin ja elämää olen rakentanut siinä sivussa, opiskellut ym. Mutta nyt minun täytyy miettiä myös jo olevia rakkaita lapsiani, ei äiti saa ollaan loppuun palanut. Sterilisaatiota olen myös miettinyt, olen todella hedelmällistä sorttia, eikä hormonaaliset ehkäisyt sovi.
Ehkä siihen pystyy vaikuttamaan itse, milloin lapset tulee. Nimittäin käyttämällä ehkäisyä oikein tai pidättäytymällä seksistä. Ei ole ohme kun on osaamattomia ja avuottomia teiniäitejä kun ehkäisyä ei osata käyttää tai seksiä ruvetaan harrastamaan jo kapaloikäisenä...=)
Ottakaa vastuu tai aloittakaa sänkypuuhat vasta kun olette aikuisia ja vastuullisia!
Entäpä jos tämän lapsen saisi joku 12-vuotias tyttö joka on raiskattu!?? Pitäisikö silloinkin se lapsi pitää??? En itse ainakaan pitäisi jotain, minkä joku sairas paska on itsekkäästi ja väärin aiheuttanut!!
No joo, ehkäpä täällä taas haukutaan lyttyyn mua kun vastustan aborttia (syyllisyydentuntoko?). Ehkä meen jollekin fiksummalle foorumille täältä.
Eli miten on jos vaikka 12 vuotias LAPSI on joutunut insestin uhriksi ja tulee raskaaksi, miten on pitäskö hänen synnyttää??
minusta jokaisen naisen oma asia mitä tekee raskaaksi tultuaan. Asia ei kuitenkaan aina ole vain naisen sillä kuuluuhan lapsella olla myös isäkin. On upeita naisia jotkajaksavat ja haluavat kasvattaa lapsen yksin, ilman isää kaikista ei siihen ole.
Kuten joku jo kirjoitti niin nykyajan yhteiskunta ei suosi lisääntymistä, raskaana ollessaan on turha hakea työpaikkaa tai odottaa määräaikaiselle työpaikalle jatkoa. Kun olet työelämästä poissa vuoden olet jo pahasti pihalla ja sinulla on vielä lapsi joka työnanatajan mielestä kuitenkin sairastaa ja joudut sitten olemaan sen vuoksi pois töistä. Paras työntekijä on lapseton työntekijä.
Lapset olisi hyvä tehdä juu nuorena, mutta jos et ole ollut töissä perusäityispäiväraha on jopa huonompi kuin pienin työttömyyspäiväraha ja sillä rahalla pitäisi elää sentään kahden äidin ja lapsen.
Entä lasten päivähoito jos perheessä on kaksi työssäkäyvää ihmistä kohoaa hoitomaksut äkkiä maksimiin eli noin 200e/lapsi. Ei ole halpaa sekään varsinkaan kahden lapsen kanssa, kolmannesta saa sentään jo sisaralennusta. Jos palkkaa jää äidiltä käteen noin 1000e ja hoitomaksut päältä pois vaika kahdesta lapsesta jää jäljelle noin 600e elä sillä sitten. Lapsilisät tietenkin tulee, mutta kyllä lapsiin hoitomaksun jälkeenkin rahaa uppoaa.
sanotaan ettei saisi suosia materiaa vaan voi vuokrallakin asua, joo kenellä on vara asua vuokralla? jos on vähänkin tienaava perhe eli molemmat aikuiset käyvät töissä ei tipu asumistukea ja jos haluaa asua kasiota isommassa ei ole vara maksaa vuokraa jotka ovat hävyttömiä nyky Suomessa. Haluat siis ostaa oman että saat rauhassa tehdä niitä lapsia eri huoneessa kuin edeltävät lapset ja täytyy tässä vielä nuo lainan lyhennyksetkin hoitaa. Ja koska lasten hoitopaikka ja työpaikka eivät ole vierekkäin eikä eikä edes kodin vieressä on myös kulkuneuvo välttämätön.
Eli lapset ja perhee varallisuus eivät oikein kulje käsikädessä. Nyky-yhteiskunta vain on sellainen että kouluja täytyy käydä ja töitä tehdä ja lasten teon lykkäys tuntuu aika järkevältä kunnes on se vakituinen työpaikka.
"Jospa vain tietäisitte abortin tehneet miten ihanalta oman lapsen potkut tuntuu kohdussa"
Ei sitten ole tullut mieleen, että se mistä sinä pidät joku muu ei pidäkään.
Joku tykkää suklaasta toinen mansikoista jne.
Ja millä perusteilla voit sanoa, että abortin tekeminen on itsekästä? Oletko muka tehnyt kattavan tutkimuksen miksi abortteihin päädytään?
Mutta ihan hyvä homma, jos teit OMALLA kohdallasi oikean ratkaisun. Sehän se kamalaa olisi jos tulisi katumapäälle liian myöhään.
Mitäs jos tiedät että lapsi on vakavasti vammainen ja mahdollisesti ei tule elämään kauan syntymän jälkeen?Eikö ole parempi, että tekee abortin?