Kristinopin keskeisimpiä käsitteitä ovat Kristuksen ruumis ja veri. Ne ovat symboleja ja kertovat sielun puhdistumisesta. Kun Kristus sanoi, että hänen seuraajansa "syövät" Hänen ruumistaan ja "juovat" Hänen vertaan, hän tarkoitti sillä sitä, että hänen seuraajansa syövät sitä Sanan leipää, jota Uusi Testamentti tarjoaa ja juovat sen uhrimaljan, jonka Kristus opetuslapsiltaan vaatii eli Hänen seuraamistaan sanoissa ja teoissa menipä syteen tai saveen. Kristillinen ehtoollinen symboloi siis opin teorian tutkimista (ehtoollisleipä) ja sen käytännön toteuttamista (ehtoollisviini). Tätä asiaa pyritään kristitylle terottamaan mieleen ehtoollismysteerion yhteydessä.
Kaikki seuraavat Raamatunkohdat puhuvat juuri tästä kaksivaiheisuudesta, jossa ihminen ensin löytää kutsumuksen teorian (leipä-ruumiin) ja sitten sen lisäksi vanhurskautuksen käytännön (viini-veren):
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle." (Matt 7:24)
"Jeesus sanoi: `Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan`." (Joh. 6:35)
"Minun Isäni tahtoo, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
(Joh. 6:40)
"Mutta sillä joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet." (Joh. 6:54)
Ja lisäksi vielä kaikkien mysteriouskontojen perusperiaate:
"Mutta Jeesus jatkoi: `Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen`." (Joh. 4:34)
Matteus 7:24 kertoo vanhurskautetusta henkilöstä, joka rakensi talonsa kallio- eli Kristusperustalle ja viimeisen tuomion tulvat eivät hänen taloaan kaataneet. Sen sijaan mies, joka kuuli Jeesuksen sanat mutta ei tehnyt niiden mukaan rakensi talonsa hiekalle ja tulvavesi vei sen mennessään. Hän oli kutsuttu, mutta ei valittu. Hän kuuli ohjeet mutta ei noudattanut niitä. Uusi Testamentti rinnastaa "uskomisen" ja "tekemisen" toisiinsa. Jos uskoo, mitä Jeesus sanoo, niin silloin myös noudattaa hänen ohjeitaan eli on "uskollinen" (pistos). Apostoli Jaakob toteaa (Jaak. 2:20): "...ilman tekoja usko on hyödytön."
Samaa asiaa käsittelee Jeesuksen vertaus armottomasta palvelijasta (Matt.18:23-35), jossa kyseinen palvelija oli käynyt läpi kääntymyksen kaikki kolme vaihetta mutta ei koskaan edennyt vanhurskautukseen, koska ei vastavuoroisesti antanut anteeksi muille vaikka isäntä oli antanut anteeksi hänelle. Uskonnollinen kääntymys ilman anteeksiantoa on pelkkää "Jeesustelua".
Jeesus oli sanonut: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen läsnä. Tähän lupaukseen perustui alkukristittyjen kokoontuminen ehtoolliselle. Herran Pyhään Ehtoolliseen- seremoniallisena toimituksena - eivät saaneet, kristikunnan alkuaikoina, ottaa osaa muut kuin uskovaiset, "pistoi", todelliset kastetut kristityt, sillä se vaati ja edellytti siihen osallistuvilta voimallista henkilökohtaista uskollisuutta Kristukseen ja sen antamaa epäitsekkyyttä.
Nauttiessan seremoniallisessa ehtoollisessa apostoleista vanhimman siunaamaa leipää ja viiniä, saivat osanottajat kokea sen ihmeellisen voiman, mikä tämän sakramentin toimittajasta virtasi ehtoollisateriaan.
Se todisti heille, että henki ja aine ovat lopulta yhtä. Siunauksen täyttämä leipä ja viini olivat sekä ainetta, että henkeä. Henki ja aine olivat niissä yhtä. Ja kun osanottajat nauttivat siunattua leipää ja siunattua viiniä, he joutuivat samaan pyhään, ylimaalliseen tunnelmaan, heidän sielunsa virittyi samaan hienoon ja korkeaan viritykseen niin, että he muodostivat ikään kuin yhdessä tuon symbolisen ehtoollismaljan, johon vuodattui Jeesuksen Kristuksen taivaallista viiniä. Se oli ehtoollisen ihme ja se on ehtoollisen tarkoitus tänäkin päivänä. Ehtoollisen tarkoitus oli ja on olla uskovaisten kesken tapahtuvana, pyhänä salaisena toimituksena, jolloin Jeesus Kristus saattaa kuolemattomassa ruumiissaan ilmestyä läsnäolijoille ja vahvistaa heitä.
Seuratessamme Kristuksen Vuorsaarnassaan meille antamia ohjeita, me puhdistamme sieluamme uskossa niin, että Jeesuksen Kristuksen voima voi tulla meihin ja silloin hän elää meissä. Sitähän kristitty toisensa perästä on saanut kokea kautta kaikkien maailmanaikojen: Jeesus Kristus elää hänessä. Ja ellei tämä olisi todellista, olisi kristinusko kadonnut maailmasta jo aikoja sitten valheellisena oppina.
Paavali on kenties kauneimmalla tavalla, oman kokemansa pohjalta, kuvaillut rakkautta 1. Korinttilaiskirjeessään. Kun ihminen persoonallisessa tajunnassaan käsittää tämän rakkauden, aukeaa hänelle uusi näköala elämään, hänessä herää usko ja silloin hän voi ottaa vastaan Kristuksen ja päästä sisäisen Jumalansa yhteyteen. Silloin tapahtuu se mysteerio, että Jeesus Kristus vuodattaa verensä, oman voimansa häneen ja hän saa ottaa vastaan Jumalan Pojan. Hän ymmärtää silloin Paavalin sanat: "- ja minä elän, en enää minä vaan Kristus elää minussa" (Gal.2:20).
Kaikki seuraavat Raamatunkohdat puhuvat juuri tästä kaksivaiheisuudesta, jossa ihminen ensin löytää kutsumuksen teorian (leipä-ruumiin) ja sitten sen lisäksi vanhurskautuksen käytännön (viini-veren):
"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle." (Matt 7:24)
"Jeesus sanoi: `Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan`." (Joh. 6:35)
"Minun Isäni tahtoo, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
(Joh. 6:40)
"Mutta sillä joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet." (Joh. 6:54)
Ja lisäksi vielä kaikkien mysteriouskontojen perusperiaate:
"Mutta Jeesus jatkoi: `Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen`." (Joh. 4:34)
Matteus 7:24 kertoo vanhurskautetusta henkilöstä, joka rakensi talonsa kallio- eli Kristusperustalle ja viimeisen tuomion tulvat eivät hänen taloaan kaataneet. Sen sijaan mies, joka kuuli Jeesuksen sanat mutta ei tehnyt niiden mukaan rakensi talonsa hiekalle ja tulvavesi vei sen mennessään. Hän oli kutsuttu, mutta ei valittu. Hän kuuli ohjeet mutta ei noudattanut niitä. Uusi Testamentti rinnastaa "uskomisen" ja "tekemisen" toisiinsa. Jos uskoo, mitä Jeesus sanoo, niin silloin myös noudattaa hänen ohjeitaan eli on "uskollinen" (pistos). Apostoli Jaakob toteaa (Jaak. 2:20): "...ilman tekoja usko on hyödytön."
Samaa asiaa käsittelee Jeesuksen vertaus armottomasta palvelijasta (Matt.18:23-35), jossa kyseinen palvelija oli käynyt läpi kääntymyksen kaikki kolme vaihetta mutta ei koskaan edennyt vanhurskautukseen, koska ei vastavuoroisesti antanut anteeksi muille vaikka isäntä oli antanut anteeksi hänelle. Uskonnollinen kääntymys ilman anteeksiantoa on pelkkää "Jeesustelua".
Jeesus oli sanonut: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen läsnä. Tähän lupaukseen perustui alkukristittyjen kokoontuminen ehtoolliselle. Herran Pyhään Ehtoolliseen- seremoniallisena toimituksena - eivät saaneet, kristikunnan alkuaikoina, ottaa osaa muut kuin uskovaiset, "pistoi", todelliset kastetut kristityt, sillä se vaati ja edellytti siihen osallistuvilta voimallista henkilökohtaista uskollisuutta Kristukseen ja sen antamaa epäitsekkyyttä.
Nauttiessan seremoniallisessa ehtoollisessa apostoleista vanhimman siunaamaa leipää ja viiniä, saivat osanottajat kokea sen ihmeellisen voiman, mikä tämän sakramentin toimittajasta virtasi ehtoollisateriaan.
Se todisti heille, että henki ja aine ovat lopulta yhtä. Siunauksen täyttämä leipä ja viini olivat sekä ainetta, että henkeä. Henki ja aine olivat niissä yhtä. Ja kun osanottajat nauttivat siunattua leipää ja siunattua viiniä, he joutuivat samaan pyhään, ylimaalliseen tunnelmaan, heidän sielunsa virittyi samaan hienoon ja korkeaan viritykseen niin, että he muodostivat ikään kuin yhdessä tuon symbolisen ehtoollismaljan, johon vuodattui Jeesuksen Kristuksen taivaallista viiniä. Se oli ehtoollisen ihme ja se on ehtoollisen tarkoitus tänäkin päivänä. Ehtoollisen tarkoitus oli ja on olla uskovaisten kesken tapahtuvana, pyhänä salaisena toimituksena, jolloin Jeesus Kristus saattaa kuolemattomassa ruumiissaan ilmestyä läsnäolijoille ja vahvistaa heitä.
Seuratessamme Kristuksen Vuorsaarnassaan meille antamia ohjeita, me puhdistamme sieluamme uskossa niin, että Jeesuksen Kristuksen voima voi tulla meihin ja silloin hän elää meissä. Sitähän kristitty toisensa perästä on saanut kokea kautta kaikkien maailmanaikojen: Jeesus Kristus elää hänessä. Ja ellei tämä olisi todellista, olisi kristinusko kadonnut maailmasta jo aikoja sitten valheellisena oppina.
Paavali on kenties kauneimmalla tavalla, oman kokemansa pohjalta, kuvaillut rakkautta 1. Korinttilaiskirjeessään. Kun ihminen persoonallisessa tajunnassaan käsittää tämän rakkauden, aukeaa hänelle uusi näköala elämään, hänessä herää usko ja silloin hän voi ottaa vastaan Kristuksen ja päästä sisäisen Jumalansa yhteyteen. Silloin tapahtuu se mysteerio, että Jeesus Kristus vuodattaa verensä, oman voimansa häneen ja hän saa ottaa vastaan Jumalan Pojan. Hän ymmärtää silloin Paavalin sanat: "- ja minä elän, en enää minä vaan Kristus elää minussa" (Gal.2:20).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.