Lueskelin tuolta VL:stä eroamista. Kuulostaa aivan joltain natsismilta tai muulta ääriliikkeeltä: Jos eroat, niin kaikki painostavat. Suomessa on sentään uskonvapaus, sananvapaus, mielipidevapaus. Ei tuollaista ismiä ole ihmisen pakko sietää, itse erosin Ev.lut kirkosta omastapäätöksestäni. Suku hieman ihmetteli, mutta latelin raa'at faktat ja mielipiteet pöytään, niin johan hyväksyivät päätökseni.
Ei voi
Olla totta
3570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvelen itse, että lestadiolaiset ovat hyvin tiivis yhteisö, jossa yhteisön hylkääminen pyritään tekemään henkisesti niin raskaaksi, ettei eroamispäätöstä voisi tehdä kevyessä mielentilassa. Yhteisön tiiviys nimittäin kärsii, jos eriäviä mielipiteitä ilmaistaan ääneen tai jos porukkaa alkaa lipumaan ulos yhteisöstä. Eroaminen voi olla uhka koko aatteelle. Tämä on siis vain arvaus.
Luterilainen yhteisö on taas hyvin kirjava ja hajanainenkin ja sitä pitää kasassa mielestäni valtion siunaama kirkollisvero, koulujen uskonnonopetus ja ilmaiset perheriitit. Eroaminen ei ole suora uhka hyvin runsaslukuisessa yhteisössä. Näin epäyhtenäisestä "perheestä" on helpompi irtaantua, sillä yhteisön johto ei tunne jäseniään kovinkaan hyvin, jos ollenkaan. Seurakuntalaiset eivät myöskään valvo toistensa tekoja kovinkaan intensiivisesti, ainakaan laajassa mittakaavassa. Uskonnon moraalisääntöjä noudattamattomia on paljon, eikä se yllätä yhteisöä.
Olen silti kuullut myös suhteellisen kivuttomista eroamisista lestadiolaisista. Vähän siis riippuu myös, millainen lähipiiri on ja etenkin miten kaukana siitä asuu.
Hyvä analyysi, Tanja. Vastaavia tiiviitä yhteisöjä, joissa erilaisuus koetaan uhaksi, on monia muitakin. Asiasta on olemassa myös tutkimuksia. Joissakin yhdenmukaisuuden paine on johtanut jopa fyysiseen väkivaltaan ja äärimmilleen vietynä joukkoitsemurhiin.
En tarkoita että vl-liikkeessä olisi näitä piirteitä, siellä riittää se että ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä, hylkäämistä, kuolemaa. Pelko kytkeytyy yhteisön ulkopuolelle jämiseen erityisesti silloin kukn ihminen on kasvatettu sen arvomaailmaan. Yksin jäämisen ja kuoleman pelko ym. ovat kovasti inhimillisiä ominaisuuksiamme joiden varassa voidaan ajautua todella myös mielivaltaan.
Pelko on siten oikeastaan vaarallista, kun ajatellaan yhteisön terveyttä ja vakautta. Ihmiset joilla ei ole syytä pelätä, voivat kohdata ja hyväksyä myös erilaisuutta kokematta uhkaa.
Yhdistyksillä kautta linjan on aivan oikeutetusti omat sääntönsä. Jos toimintasi ja esimerkkisi on tapojen ja vaikka kirjoittamattomienkin traditioiden vastaisia niin tottakait sanomista tulee ja taatusti syystäkin.
Turhaa on kynsin hampain rimpuilla jossakin, mihin tietää olevansa valheellinen tai muuten yksinkertaisesti sisäistämättömästi soveltumaton, mutta JOS todellista kiinnostusta asioihin on olemassa niin tietysti omiakin jälkiään voisi hieman haistella, sillä jokin vana meistä kaikista jää aina jälkeemme.
Kokemukseta moni, ja itsekin olen huomannut että elämän viestijärjestelmät ovat enemmän kuin pelkästään pinta-aistimuksiin perustuvia. Sanotaan että jo ajatus on ainetta, joten salaisuuksien raja ei ole omaan nahkaan rajoittuvaa ja se olisi pikkuhiljaa jokaisen ihmisen oivallettava.
Ihmiset haluavat aina oikeutetusti henkisen viiteryhmänsä ja kasvukumppaninsa ympärilleen ja useat taas haluavat vain turvallisia ulkoisia kulisseja itselleen, vaikka sisäsiisteys ei olisikaan kunnossa, ja voivotellen kiistellään asioista jotka hän on itse kertonut todeksi jo monin tavoin.