Minulle ei ole vieläkään selvää, onko Jehovan todistajilla tapana tervehtiä sellaista, joka on eronnut/erotettu järjestöstä. Omakohtaista kokemusta ei ole, itse kun en ole täysjäsen koskaan ollut.
Mitään virallista vastausta lienee turha odottaa. Valtakunnan palveluksemme tuo kyllä esille, että tervehtiminen on vaarallinen "ensi askel" lähempään tuttavuuteen, mutta Jehovan todistajien tiedotusosastolla on tunnetusti tapana kiemurrella, kun tulee puhetta kiusallisista opinkohdista. Itse tulkitsen, että Jehovan todistajien tiedotusosasto ainakin virallisesti kiistää "tervehtimiskiellon" olemassaolon, vaikka VT-seuran kirjallisuus siitä viitteitä antaakin. Eli otapa siitä selvää. Gallup-linjalle siis menee, omakohtaisten kokemusten kyselyksi.
Olen kiinnostunut lähinnä sellaisista kokemuksista, että ollaan oltu joskus hyviäkin kavereita, suorastaan veljeksiä/siskoksia. Ei mitään pelkkiä kokous- ja kenttätuttuja, vaan on ehkä paljonkin vietetty vapaa-aikaa yhdessä, käyty matkoilla yhdessä, jne. Onko todella niin, että jos erottamisen jälkeen lähikaupassa nähdään, on erotettu kuin ilmaa vain...
Mitään virallista vastausta lienee turha odottaa. Valtakunnan palveluksemme tuo kyllä esille, että tervehtiminen on vaarallinen "ensi askel" lähempään tuttavuuteen, mutta Jehovan todistajien tiedotusosastolla on tunnetusti tapana kiemurrella, kun tulee puhetta kiusallisista opinkohdista. Itse tulkitsen, että Jehovan todistajien tiedotusosasto ainakin virallisesti kiistää "tervehtimiskiellon" olemassaolon, vaikka VT-seuran kirjallisuus siitä viitteitä antaakin. Eli otapa siitä selvää. Gallup-linjalle siis menee, omakohtaisten kokemusten kyselyksi.
Olen kiinnostunut lähinnä sellaisista kokemuksista, että ollaan oltu joskus hyviäkin kavereita, suorastaan veljeksiä/siskoksia. Ei mitään pelkkiä kokous- ja kenttätuttuja, vaan on ehkä paljonkin vietetty vapaa-aikaa yhdessä, käyty matkoilla yhdessä, jne. Onko todella niin, että jos erottamisen jälkeen lähikaupassa nähdään, on erotettu kuin ilmaa vain...
Vastaukset 8
Vanhimmat
No se tervehtiminen on nii ja näin omiensakin kesken seurakunnassakin, koska ovat erittäin varautuneita kuin kirveen nielleet ja pelkäävät kasvojen menetystä joten ovat tarkkoina ketä tervehtivät ettei maine mene, riippuu aivan siitä millainen on taloudellinen taustasi jne. Seurakunnissa ei ole koskaan rentoa ja ystävällistä ilmapiiriä vaan he miettivät joka hetki mitä sanovat ja yleensä eivät paljoa sano ettei tule sanottua jotain väärin, kasvojen menetys on pahinta kuten Japanilaisessa kulttuurissa, siksipä jt usko menestyyki hyvin juuri Japanissa.
Pääsääntöisesti jehnut eivät halua tervehtiä. Siksi he karttavat katsekontaksteja exien kanssa ja esimerkiksi kaupassa exään törmätessään, he menevät paniikkiin ja naulaavat katseensa johonkin mukamas mielenkiintoiseen tuotteeseen ym...
Tosin on niitäkin jotka tervehtivät ja juttelevat ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan mutta heitä on aika vähän.
Minun toimintamallini:
Kun minä näen esimerkiksi kaupassa jonkun jehnun niin tervehdin häntä reippaalla ja kuuluvalla äänellä nimeltä johon he usein vastaavatkin vaivaantuneina (olisi noloa olla vastaamatta toisten katsellessa) ja potevat sen jälkeen huonoa omaatuntoa. Miksikö teen näin? Minua saa tervehtiä koska en ole kiristäjä, juoppo, herjaaja, enkä huoripukki, joten hymyillään kun tavataan, jeppulat ;-)
-Corrector-
Kiitoksia. Juuri näitä omakohtaisia kokemuksia kaipasinkin, virallinen linja kun on mitä on. Ei siitä ota selvää. Täytyy muodostaa kokonaiskuva pienempien sirujen perusteella.
Ja on tosiaan mielenkiintoista, että Jehovan todistajien mielestä "jokainen, joka ajattelee eri tavalla kuin Vartiotorni-seura opettaa" = "kiristäjä, juoppo, herjaaja, jne.". Aika kirkkaasti mennään yli sen, mitä on kirjoitettu...
"Tiedotusosastolla on tunnetusti tapana kiemurrella, kun tulee puhetta kiusallisista opinkohdista"
->Tämä täyttää valehtelun kriteerit.
Osasto huijaa varmasti myös valtiota.
Julkaisujen ohjeet vain kasaan ja eduskuntaan lappu "virallisen vastauksen" kanssa.
Oppisivat.
Jos todella on näin, että VT-seuran julkaisut ja Jehovan todistajien paikallinen tiedotus menevät selvästi ristiin, tulee väkisinkin mieleen seuraava selitys:
VT-seuran julkaisut ovat "sisäistä käyttöä" varten, siis ohjeeksi Jehovan todistajille. Tiedotusosaston kommentit ja mm. Veikko "Kyllä tervehditään!" Leinosen lausunnot taas on tarkoitettu pelkästään ulkopuolisten hämäämiseksi.
Ja sitten varoitellaan nuorisoa, miten vaarallista "kaksoiselämä" on :)
Jos osutaan esim kaupassa liian lähelle, niin melken ostoskärryt kaatuu kauhunreaktiosta. Ihan niinkuin se "pahuus" pääsisi tarttumaan ilman välityksellä. Paras on jos entiset ystävät näkevät minut jo kaukaa, niin ehtivät kunnolla karkuun, etteivät joudu liian liki erotettua.
Jos näät vanhoja renttu-JT-tuttuja, ne voivatkin moikata jos muut paremmat uskovat ei näe. Salilla hekään ei tietenkään moikkaa kun vanhimmat näkis. Lopuille oletkin sitten näkymätön "henkiolento". Sinua ei nähdä, eikä kuulla. Sama kuin olisit kuollut. Sitä kait ne toivookin.
Tiedotusosaston jutut on PR:ää ja mianosmiesten kikkailua eikä niiden juttuja saa ottaa vakavasti. Eihän me uskota muihinkaan mainoksiin. Tai ehkä vähän...
Tosielämässä minua (poistunut takavasemmalle, en ole eronnut eikä erotettu) tervehtivät useimmat tuntemani jt:t. Siis lähes kaikki yli 20v tässä kaupungissa, nuoremmat olivat niin nuoria kun jättäydyin pois, etten itsekään tunnista heitä. Osa jt:sta, ne kirjanoppineimmat ja farisealaisimmat, katsovat parhaaksi olla edes huomaamatta minua, vaikka päälle kävelisivät tai vaikka kuinka isoon ääneen kailottaisin omat tervehdykseni. En edelleenkään ole syömäri tai juomari tai haureellinen tms.
Lapseni 23v. on eronnut omatoimisesti ryhdyttyään katumattomasti harjoittamaan haureutta avoliitossa rakastamansa vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan henkilön kanssa ;-). Kukaan seurakunnasta ei virallisesti lotkauttanut korvaansa koko asialle (mutta kuten tiedätte, puskaradiossa meinasivat palaa käämit), mutta koska lapseni arvostaa rehellisyyttä, hän erosi oma-alotteisesti. Häntä ei enää tervehdi julkisilla paikoilla kuin jotkut harvat. Muutamat uskaliaat rohkenevat kaveerata edelleen (pari heistäkin asuu avoliitossa, mutta siihen suhtaudutaan niin kuin pedofiliaan järjestössä eli virallisesti sitä ei tapahdu). Huvittaviakin tilanteita sattuu: eräs alle 30v pienten lasten äiteliini puhkesi itkuun, kun lapseni ystävällisesti hymyillen tervehti häntä kadulla, mutta hänkin piti pintansa eikä tervehtinyt. Voi poloista!
Järjestö kuvittelee tekevänsä kiusaa eronneille/erotetuille, mutta eniten hankaluuksia aiheutuu jt:lle, jotka tuon tuostakin joutuvat tukaliin tilanteisiin. Heidän on kyettävä sekunnin murto-osassa torjumaan luonnollinen, kaikkien kulttuurien hyväksymä ja vaatima käyttäytymismalli eli tutun henkilön tervehtiminen. He joutuvat supistamaan kanssakäymisensä erotetun/eronneen sukulaisensa kanssa minimiin ja joutuvat hylkäämään luonnollisen kiintymyksen (2.Tim.3:3). VT-seuran rajoitukset eivät kohdistu eronneisiin/erotettuihin, vaan seurakunnassa edelleen oleviin. Heidän pitäisi älytä nostaa syyte VT-seuraa vastaan järjestelmällisestä ihmisoikeusloukkauksesta.