yhä useampi tiedemies uskoo että maailman kaikkeus on saanutkin alkunsa mielestä jolloin aine on vain sen kuvitelma aineesta ja universumi sen kuvitellun aineen kuvitelluista rakenteista joten kysyttäväksi lienee mitä todellisuus todella on jos se ei olekaan se kuviteltu möhkäleistä rakennettu konstruktio vaan kuvitelluista möhkäleistä kuviteltu kuviteltu konstruktio rakennelma.
https://blogs.scientificamerican.com/observations/physics-is-pointing-inexorably-to-mind/
https://blogs.scientificamerican.com/observations/physics-is-pointing-inexorably-to-mind/
Vastaukset 20
Vanhimmat
Liikaa Matrixia katottu.
Kenen kivekset ja silmat soit tai siis otit vastaan? Lopulta Omasi, vai jonkun toisen, niinko ajattelet?
t.jmn
Tyhjästä syntyneet tai aina olleet Boltzmannin aivot, jotka kuvittelevat kaikkeuden moninaisuuden ja sen vuorovaikutukset. Yhdestä moneksi uneksien. Nämä Boltzmannin aivot eivät siis ole mitkään "aivot" ihmisaivomielessä, vaan avaruuden tietoinen rakenne ja kudelma joka ajattelee.
Sopivasti vielä universumin suurimman mittakaavan verkostorakenne muistuttaa aivojen rakennetta.
Jokohan viimeinkin tiedehenkilöt alkavat epäillä omia mielikuvitus sepustuksiaan, ja käsittää, että typerät utopiansa tyhjästä syntyneestä bigbängistä on täysin järjenvastaisia.
Varmaan aika moni miettinyt, että mitä jos kaikki ympärillä oleva, toiset ihmiset mukaan lukien, onkin vain kuvittelua, tai on mukana jossin pelissä, jossa kaikki näkevätkin ympärillään juuri saman kuin itse. Se jokin, vaikkapa Jumala, katsoisi sitten miten kukin reagoi samanlaisiin ympärillään oleviin tapahtumiin. Jonkin reaktioiden seuraukset voisi sitten laittaa vaikuttamaan kaikkiin tuleviin tapahtumiin.
yksi tietoisuus eri näkö kulmissa.
Mutta kysymys kuuluukin, että kuka sen aineen loi?
Eihän kukaan niin tyhmä voi olla, että luulee tuon ihmeaineen syntyneen itsestään? Eihän autokaan ilman tekijää synny tehtaalla. Miten sitten koko universiumi kaikki miljoonine lajeineen.
Mitä siellä sveitsin cernissä on saatu aikaiseksi?
Yritetään luoda "jumala partikkelia" kyllä tuo jää vaan pelkäksi yritykseksi.
Ihminen kieltää jumalan ja yrittää itse leikkiä samaa. Tuota leikkiä saa jatkaa ikuisuuteen asti, ennenkuin joutuu myöntämään, että pelkäksi leikiksi se jää.
alku ei selviä koskaan,koska se on mahdottomuus. ns. tyhjästä syntyvää kun ei voi olla.
kaikenlaiset höpinät on ihan utopiaa,olkoot sanoja herra tai narri.
Tyhjyys on määrittelykysymys. Sellaista tyhjyyttä ei ole missään missä ei kvanttipuuro porise sakeana. Meidän mielestä vaan mitään ei ole, jos me emme näe. Ikään kuin olisimme täydellisiä.
Ihminen riittävän älykäs tajutaksen ettei ymmärrä. Äärettömyyttä on mahdoton tajuta, samoin mitä on ulkopuolella jos maailmankaikkeus onkin rajallinen.
Tyhjästä on paha nyhjästä, eikä tyhjä ole tyhjää jos siinä "porisee kvanttipuuro". Mistä se sitten on tullut.
Jotkut tiedehenkilöt vaan ovat sitä mieltä, ettei tyhjyyttä ole olemassakaan. Tietysti tästä sitten seuraa vain lisää mietittävää, eli mistä se kvanttimaailma sitten tuli. Veikkaan ettei ongelmat siihenkään lopu, vaan tuonkin takana on vielä jotakin. Tyhjyyttä on siis melko vaikea löytää.
Todellisuus+ei+ole+se+5%+normaalia+näkyvää+ainetta+mitä+maailmankaikkeus+sisältää.+Ei+ainakaan+koko+todellisuus.+
Edellinen maailmankaikkeus oli luhistunut pienen pieneksi pisteeksi. Se räjähti ja syntyi nykyinen maailmankaikkeus. Tämäkin luhistuu aikanaan ja tulee uusi Big Bang ja se synnyttää taas seuraavan maailmankaikkeuden. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan ikuisesti.
Tuossa on vaan se ongelma, että maailmankaikkeuden laajeneminen näyttää vaan kiihtyvän ja lopulta kaikki leviää niin sanotusti taivaan tuuliin.
Missä tuo maailmankaikkeuden luhistuminen ja räjähtäminen tapahtui, jotainhan siinä ympärilläkin sitten täytyy olla, eikö se ympärillä olevakin pitäisi olla maailmankaikkeutta? Miten kaikki voi luhistua yhdeksi pisteeksi ettei missään muualla olisi mitään ja räjähtää uudelleen älylliseksi elämäksi? Äärettömyyttä on äärettömän vaikea ymmärtää, mutta niin on tyhjääkin.
Kaiken alkua siirretään vain aiemmas, perusongelma on sama, mistä ensimmäisen universumin alkurajähdys syntyi.
Filosofia -palstalla on hyviä keskusteluja tuohon asiaan liittyen, esim. mitä on tila jossa ei ole mitään?
On siinä jotain kun on kuitenkin se "ei mitään", siinä missä ei ole mitään. Eli se missä ei ole mitään, on aina jotain, vähintäänkin se sisältää aina sen "ei-mitään". Niin.
Lapsesta asti ihmetellyt, mutta onneksi tulee ajateltua muutakin, eikä edes yritä järjellä ratkaista. Sitä tyhjää ei edes pitäisi olla jos maailmankaikkeus ääretön, mutta ei sitäkään ymmärrä.
Suomen kielessä on sana joka kuvaa aihetta täydellisesti ja selvittää koko mysteerin; mieliteko.
Pirun pieru pilvessä me eletään.
Olemme suhteessa atomiakin pienempiä maailmankaikkeudessa.