Nimimerkki ROT väittää eliöstän rappeutuvan ja ilmeisesti viimeisimmän mielipiteen mukaan genomin koko pienenee samalla kun eliöstä tulee elinvoimaisempi, kaikkiruokaisempi ja ylipäätään inhottavampi.
Patogeeneistä löytyy kuitenkin genomin koon suhteen päinvastaiset selviytymisstrategiat, jotka ovat hyödyllisiä. Genomin koko ei siis todista rappeutumista ja genomin koon vaihtelut käytännössä murskaavat rappeutumisuskomuksen.
Tunnettu esimerkki genomin pienenemisestä on lepran aiheuttaja Mycobacterium leprae. Se on menettänyt monia toiminnalisia geenejä kun niistä on tullut pseudogeenejä. M. leprae elää isännän sisällä, joten monet ulkopuolella elämisen mahdollistavat geenit ovat tulleet tarpeettomiksi. Ajan oloon nämä tarpeettomien funktioiden geenit ovat mutatoituneet pseudogeeneiksi. Organismille voi olla edullista hankkiutua eroon tarpeettomista geeneistä, koska se tekee DNA:n replikoinnin nopeammaksi ja energiatehokkaammaksi.
Tietyt kasvitaudit ovat esimerkkinä genomin koon kasvattamisen hyödyllisyydestä. Moninkertaistuneet geenit sisältävät tietoja isäntäkasvin interarktioon vaikuttavista proteiineista. Geenien monistamisella ja sitä seuraavilla mutaatioilla lisääntyy mahdollisuudet uusien virulenttien ominaisuuksien syntymiseen ja näin hyödyttää kasvitautien menestymistä suuren genomin avulla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Genome_evolution
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1438422100800995?via=ihub
https://www.nature.com/articles/nrmicro2790
Patogeeneistä löytyy kuitenkin genomin koon suhteen päinvastaiset selviytymisstrategiat, jotka ovat hyödyllisiä. Genomin koko ei siis todista rappeutumista ja genomin koon vaihtelut käytännössä murskaavat rappeutumisuskomuksen.
Tunnettu esimerkki genomin pienenemisestä on lepran aiheuttaja Mycobacterium leprae. Se on menettänyt monia toiminnalisia geenejä kun niistä on tullut pseudogeenejä. M. leprae elää isännän sisällä, joten monet ulkopuolella elämisen mahdollistavat geenit ovat tulleet tarpeettomiksi. Ajan oloon nämä tarpeettomien funktioiden geenit ovat mutatoituneet pseudogeeneiksi. Organismille voi olla edullista hankkiutua eroon tarpeettomista geeneistä, koska se tekee DNA:n replikoinnin nopeammaksi ja energiatehokkaammaksi.
Tietyt kasvitaudit ovat esimerkkinä genomin koon kasvattamisen hyödyllisyydestä. Moninkertaistuneet geenit sisältävät tietoja isäntäkasvin interarktioon vaikuttavista proteiineista. Geenien monistamisella ja sitä seuraavilla mutaatioilla lisääntyy mahdollisuudet uusien virulenttien ominaisuuksien syntymiseen ja näin hyödyttää kasvitautien menestymistä suuren genomin avulla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Genome_evolution
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1438422100800995?via=ihub
https://www.nature.com/articles/nrmicro2790
Vastaukset 9
Vanhimmat
Evoluutioteoria ei yritä johtaa korrelaatiota genomin koon ja eliön monimutkaisuuden (esim. monimutkaisilla eliöillä on paljon kromosomeja), funktion (esim. rappeutuneilla raadonsyöjähirvillä on vähän kromosomeja) tai evoluutiopuussa olevan paikan mukaan (esim. mitä enemmän lajiutumisia, sitä vähemmän kromosomeja). Sensijaan tieteellinen kreationismi jaarittelee rappeutumisesta, jolle ei ole mitään muuta todistetta kuin nämä väitetyt korrelaatiot ja kun niitä ei oikeasti ole, niin tieteellinen kreatiosmi hirttää itse itsensä.
Hakusanat:
bacterial genome deletional bias
disgenet.org 628,685
rappeutuminen tarkoittaa siis kehitystä ja sopeutumiskykyä joka johtaa lajoutumiseen?
Juuri niin. Sopeutumisella on hintansa. Mitä enemmän adaptoitumista, sitä enemmän geneettistä rappeutumista. Havaitsemme muutosta, joka voi ilmetä jopa ns. lajiutumisena, mutta koska syynä on informaation häviäminen, ei kyse ole evoluutiosta.
Hienoa, että alat vähitellen ymmärtää.
Lajiutumien on evoluutiota kaikkien järjellisten määritelmien mukaan. Yrität kääntää mustan valkoiseksi ja rakentaa mieleisesi olkiukon evoluutioteoriasta. Itsestäsi sinä vain pellen teet, väittämällä ettei lajiutuminen ole evoluutiota.
"Mitä enemmän adaptoitumista, sitä enemmän geneettistä rappeutumista. "
Laitahan tieteellinen tutkimus, missä näin todetaan. Googlasin "adaptaatio genomin rappeutuminen" kuinka ollakaan esiin putkahti suuri määrä kreationistisia sivustoja.
Millainen on sitten mielestäsi se eliö ollut, joka ei ollut yhtään rappeutunut?
Ihminen tai kissa tai sammakko tms. se ei ainakaan ole voinut olla vaan aivan jotain muuta, koska kaikki edellämainitut ynnä monet muuta selvästikin ovat monie lajiutumisten tulosta.
"bacterial genome deletional bias"
Tuohan on yksi tapa pitää genomi kompaktina ja siistinä varsinkin esitumallisilla. En ole pysynyt kärryillä rappeutumisuskomuksen viimeisimmistä oletuksista, onko rappeutuminen genominen supistumista deleetioilla vai genomin "roskaantumista" uusilla mutaatioilla? Deleetiot pitävät yllä siistiä genomia poistamalla noita tarpeettomia, ei-koodaavia geenejä. Luonnonvalinta hoitaa tietysti haitalliset geenit pois.
Furthermore, deletional bias, rather than natural selection, is the primary mechanism by which the compact gene packing within most prokaryotic genomes is maintained.
https://academic.oup.com/gbe/article/doi/10.1093/gbe/evp016/599702
Ymmärrän kyllä, miksi spällymälöö käytti sinusta ilmaisua v********* p********* (hiukan siistittynä). Se kun on vähän lempeämpi vaihtoehto kuin m**********.
eli kun matkustamme ajassa 5-6 miljoonaa vuotta taaksepäin, miten paljon parempi genomi olikaan sillä kädellislajilla josta me polveudumme. Todella fiksu ajatus...