Ihan huvikseni kysyn, kun en muista, mistä sakramenttikokouksen kaava on peräisin? Olin jotenkin luullut, että se on ihan mormonien oma juttu, mutta kerran näin tv:ssä jostakin amerikkalaisesta uskonnollisesta (babtisti- tai helluntailaistyyppisestä)kokouksesta ja siellä kaikki meni samalla tavalla. Oli esimerkiksi laulunjohtaja, joka seisoi säestäjän vieressä ja huitoi tahtia, kuten m-kirkossa. Onko tämä käytäntö vielä Suomessakin? Aina vierailemaan tulleet "ulkopuoliset" ihmettelivät tätä, että miksi se siellä huitoo, enkä osannut sanoa mitään, varsinkaan jos huitoja huitoi väärään tahtiin.
Onko tämä siis yleinen amerikkalainen tapa?
Sitten on tietenkin alku- ja loppurukous, puheet ja laulut ja sakramentin siunaaminen, eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen.
Onko tämä siis yleinen amerikkalainen tapa?
Sitten on tietenkin alku- ja loppurukous, puheet ja laulut ja sakramentin siunaaminen, eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"...sakramentin siunaaminen, eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen..."
VEDEN??? Kristus käytti ehtoollisella viiniä!
"Mutta minä sanon teille: en minä suinkaan silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa." (Mt 26:29)
Niin, mormonien sakramenttikokouksessa jaetaan leipää ja vettä. Leipä oli vaaleaa leipää (oliko ranskanleipää? Jotain väittelyä muistan leivän alkuperästä kappelin keittiössä) ja vesi otettiin kraanasta suoraan pieniin muovipikareihin. Joskus veljillä oli kiire ja pikarit lentelivät ja vesi roiskui. Sakramentti jaetaan kaikille suoraan penkkeihin.
Kyllä tälle veden käytölle oli jokin selitys, mutta en nyt jaksa lähteä tarkistamaan. Varmaan mormonit itse vastaavat. Liittyikö se mahdollisesti viisauden sanaan?
mutta Uusi testamentti ei tuomitse alkoholin käyttöä (Joh. 2:1–11; 1. Tim. 3:8; Tiit. 2:3), mutta hillittömiä juominkeja se pitää pakanallisena menona (1. Piet. 4:3, ks. myös Ef. 5:18). Jeesus ja apostolit nauttivat viiniä ajan tavan mukaan. Viini kuului paikalliseen ruokakulttuuriin. Viini on ehtoollisen toinen aine Jeesuksen käskyn mukaan.
luterilaisessa kirkossa vasta sohina alkaa kun ehtoolliselle mennään...
kaikki puhuu penkeissään ja ihmiset menee edestakaisin ja yhdet ottaa alkoholitonta viiniä ja toiset ei...
katselin hämmästyneenä sitä touhua viime kesänä kun olin sukulaistyttöni rippijuhlissa ja ajattelin kiitollisena oman seurakuntani rauhallista ja kunnioittavaa tunnelmaa sakramenttia jaettaessa.
Kyllä sitä sohinaa on joka kirkossa. Luterilaisessa konfirmaatiossa on yleensä kirkko täynnä väkeä, sukulaisia ja kummeja ym. satoja ihmisiä. Ainakin missä minä olen ollut läsnä. Ei sitä nyt aivan hiljaisuudessa saa menemään.
Mormonikirkossa voi parhaimmillaan/pahimmillaan istua parikymmentä mummua. Siellä on hiljaisempaa.
Muistan, kuinka itse joskus katselin ihmetellen niiden muovipikareiden kanssa hätäilemistä siellä kappelin keittiössä. Ensin ne levitettiin tarjottimelle ja sitten suoraan hanan alle koko höskä. Ei sekään "sakramentin valmistelu" näyttänyt mitenkään kunnioittavalta. Joku toinen pilkkoi leipää siinä tiskipöydällä ja siellä keittiössä kaikki ihmiset tramppasivat samaan aikaan, kuka juomassa, kuka mitäkin meetinkiä pitämässä.
Mutta näin me näemme asiat eri tavalla!
seurakunnassa on paljon ihmisiä jotka ovat eri-ikäisiä.... on paljon lapsia , leikki-ikäisiä ja vauvojakin... on tosi paljon nuoria ja nuoria aikuisia ja toki muutama mummoikäinenkin.
Mormonikirkossa nimenomaan on kaikenikäisiä ihmisiä mukana joka sunnuntai...
sehän on oikein meidän "tavaramerkkimmekin" ja se osoittaa sen, että kirkko on elävä ja seurakunta hyvin toimiva!!
Enpä ole huomannut mitään erityistä kaavaa. Kokous etenee johdonmukaisesti ilman mitään erityistä liturgiaa: alkulaulu, alkurukous, ilmoitukset tarvittaessa, sakramettilaulu, jonka aikana leivän murtaminen, sitten leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen siten, että ensin siunataan ja jaetaan leipä. Tätä seuraavat jäsenten, piispakunnan ja mahdollisten vierailijoiden puheet, joiden välillä voi olla laulu, jos aikaa riittää. Kokous päätetään loppulauluun ja loppurukoukseen. Kokouksen kulkuun voidaan aivan hyvin tehdä muutoksia tarpeen mukaan. Esim. alkurukouksen jälkeen saattaa olla musiikkiesitys.
Se on aivan luonnollinen ja johdonmukainen järjestys. Laulunjohtaja on hyvinkin tarpeen, jotta aloitetaan yhtä aikaa ja pysytään tahdissa, mutta voidaan laulaa ilman laulunjohtajaakin. Helpompi on laulaa, kun on johtaja.
tietty kaava.
"Enpä ole huomannut mitään erityistä kaavaa."
Jos kerran kokous etenee joka kerta tietyssä järjestyksessä. Silloin siinä nimenomaan on kaava. Vai voidaanko alkulaulut ja rukoukset jättää väliin, jos siltä sattuu tuntumaan tai voidaanko kokouksen eri elementtejä sijoittaa eri järjestykseen erikseen päättämättä randomina valitsemalla? Vaikka sillä "nyt tuntuu tältä" -menetelmällä? Ensin vaikka puheet, sitten rukoukset, sakramentti ja vasta lopuksi hoilotetaan niitä korvia viiltäviä lauluja.
Tuo vastauksesi sopii kyllä kertomaan kaikesta muustakin käsityskyvystäsi kirkon asioista: Etpä ole tainnut huomata mitään erityistä vikaakaan kirkossa...
Mikään etukäteen annettu kaava ei määrää, että kaiken pitäisi tapahtua juuri niin kuin aina ennenkin. Joskus on tapahtunut, että on unohdettu tuoda sakramenttileipä. Silloin on ilman muuta voitu siirtää sakramenttia kokouksen myöhempään vaiheseen. Ei siis ole mitään ehdotonta kaavaa kuten monilla muilla kirkoilla.
No, anteeksi, kaava on ehkä väärä sana, sanotaan vaikka kokousjärjestys. Tarkoitin sitä (jos nyt toistan), että tosiaan luulin esim. laulunjohtajan olevan vain mormonikokouksissa, mutta se onkin yleinen käytäntö muissakin uskonnollissävytteisissä kokouksissa Amerikassa.
Kyllä siihenkin mormonina tottuu, mutta ulkopuoliset sitä ihmettelivät, varsinkin, kun johtaja saattoi sekä laulaa väärin/hiljaa ja yleensä aina huitoi väärään tahtiin. Tämä on vain pieni sivuhuomio, mutta tuli mieleeni, sillä istuin kirkossa käännytettävän aviopuolisoni kanssa monta vuotta ja hän sattui olemaan muusikko :D No, älkää tästä ainakaan suuttuko!
uusi laulukirjamme? Sen takaosassa on ohjeet laulunjohtajille. Kaikki laulunjohtajamme eivät ole opiskelleet musiikkia, mutta hyvin monet ovat ja vielä useammat osaavat itse soittaa jotain instrumenttia. Pienessä seurakunnassa voi taitoa olla vähemmän.
niin halutessaan... kokouksella on aina johtava virkamies, joka voi tehdä niin.
Mutta kyllä kirkossamme on huomattavasti vähemmän "kaavoja" kuin esim. ortodokseilla tai vaikkapa kotimaamme luterilaisillakin...siellähän pappi laulaa ja seurakunta vastaa just kaavan mukaan ja on rukouksia jotka luetaan suoraan kirjasta ... jne.
Kyllä mormonien "kaava" on hyvin joustava... jos sitä nyt yleensä ottaen voi edes kaavaksi sanoa.