Maa on litteä yleisen suhteellisuusteorian mukaan?

Osaisitko perustella miksi päättelyni on väärässä? Alan olla lähes 100% vakuuttunut että olen oikeassa, koska kukaan ei osaa perustella miksi olen väärässä.

Jos Maa kulkee suoraan ja pyörii akselinsa ympäri, niinkuin monet fyysikot ovat todistaneet, niin Maan täytyy olla litteä. Muuten sen eri osat pyörisivät eri tavalla ja Maa hajoaisi tuhannen päreiksi.

Trexnonar kirjoitti:

Osaisitko perustella miksi päättelyni on väärässä? Alan olla lähes 100% vakuuttunut että olen oikeassa, koska kukaan ei osaa perustella miksi olen väärässä.

Taidat trollata.

Et ole kertonut palstalla päättelyketjuasi eli perusteita sille, miksi olet päätynyt tuohon virheelliseen uskomukseen. Mutta kun lopputulos on tiedossa ja virheellinen niin päättelyssäsi on silloin tietenkin virhe.

Planeetan pinnan atomit eivät muuten liiku vapaasti gravitaation mukaan vaan ne ovat tuettuina toisiinsa sähkömagneettisen vuorovaikutuksen aiheuttavien vetävien voimien ja kvanttimekaniikan aiheuttamien hylkivien voimien välityksellä.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat trollata.

Et ole kertonut palstalla päättelyketjuasi eli perusteita sille, miksi olet päätynyt tuohon virheelliseen uskomukseen. Mutta kun lopputulos on tiedossa ja virheellinen niin päättelyssäsi on silloin tietenkin virhe.

Planeetan pinnan atomit eivät muuten liiku vapaasti gravitaation mukaan vaan ne ovat tuettuina toisiinsa sähkömagneettisen vuorovaikutuksen aiheuttavien vetävien voimien ja kvanttimekaniikan aiheuttamien hylkivien voimien välityksellä.

Lue lisää

Meille sanotaan että maa on pallo koska painovoima teki siitä pallon. Ja koska painovoima on aika-avaruuden kaareutumista, maa ei oikeastaan ole pallo, se vaan näyttää pallolta. Aivan kuten planeetan kiertorata näyttää kaarevalta, koska se kulkee kaarevassa aika-avaruudessa, vaikka todellisuudessa se kulkee suoraan.

Myös erityisessä suhteellisuusteoriassa huomasin asioita jotka vaikuttaa viittaavan litteään maahan, kuten ekvivalenssiperiaate, jonka mukaan kiihtyvyys ja painovoima on sama asia. Ekvivalenssiperiaatteeseen liittyen on näitä ajatuskokeita että meidän pitää kuvitella että maa kiihtyy ylöspäin, ja sillä tavalla aiheuttaa painovoiman, kuten raketti joka kiihtyy ylöspäin. Pallo ei tietenkään voisi kiihtyä ylöspäin.

Kuulostaa myös aika loogiselta että litteä maa tippuisi "ylöspäin", koska se on painava, ja me tiedämme että maa ja kaikki planeetat kulkee erittäin nopeaa avaruudessa. Meille sanotaan että planeetat kiihtyy, koska ne vaihtaa niiden suuntaa koko ajan. Joten varmaan ne kulkee suoraan todellisuudessa, ja kiihtyy koko ajan, mutta kaarevassa aika-avaruudessa ne näyttää kulkevan samaa vauhtia ympyröissä.

Trexnonar kirjoitti:

Meille sanotaan että maa on pallo koska painovoima teki siitä pallon. Ja koska painovoima on aika-avaruuden kaareutumista, maa ei oikeastaan ole pallo, se vaan näyttää pallolta. Aivan kuten planeetan kiertorata näyttää kaarevalta, koska se kulkee kaarevassa aika-avaruudessa, vaikka todellisuudessa se kulkee suoraan.

Myös erityisessä suhteellisuusteoriassa huomasin asioita jotka vaikuttaa viittaavan litteään maahan, kuten ekvivalenssiperiaate, jonka mukaan kiihtyvyys ja painovoima on sama asia. Ekvivalenssiperiaatteeseen liittyen on näitä ajatuskokeita että meidän pitää kuvitella että maa kiihtyy ylöspäin, ja sillä tavalla aiheuttaa painovoiman, kuten raketti joka kiihtyy ylöspäin. Pallo ei tietenkään voisi kiihtyä ylöspäin.

Kuulostaa myös aika loogiselta että litteä maa tippuisi "ylöspäin", koska se on painava, ja me tiedämme että maa ja kaikki planeetat kulkee erittäin nopeaa avaruudessa. Meille sanotaan että planeetat kiihtyy, koska ne vaihtaa niiden suuntaa koko ajan. Joten varmaan ne kulkee suoraan todellisuudessa, ja kiihtyy koko ajan, mutta kaarevassa aika-avaruudessa ne näyttää kulkevan samaa vauhtia ympyröissä.

Lue lisää

Kirjoitat hassuja.

Gravitaatio taivuttaa planeetan pinnan kohdalla avaruuden palloksi vasta siinä vaiheessa, kun planeetalla on massaa mustan aukon verran. Silloin pallopintaa kutsutaan tapahtumahorisontiksi.

Sitä ennen pätee edelleen tuo aiempi vastaukseni. Lähin "helposti" havaittava esimerkki avaruuden kaareutumisesta gravitaation vuoksi on Merkuriuksen kiertorata Auringon ympäri. Sen radan Aurinkoa lähimmän pisteen (periheli) kiertymisnopeus Auringon ympäri poikkeaa Newtonin mekaniikan perusteella lasketusta noin 43 kaarisekuntia vuosisadassa. Kiertymää aiheuttavat muut planeetat yli 400 kaarisekuntia vuosisadassa mutta kun ne on huomioitu niin jäljelle jää aikanaan selittämätön osuus. Sen selitys löytyy yleisestä suhteellisuusteoriasta.

Toisin sanoen kolmen miljoonan vuoden aikana eli 12 miljoonan Auringon ympäri kulkeneen ratakierroksen kuluessa Merkuriuksen radan ellipsin pisin halkaisija on kiertynyt yhden kerran Auringon ympäri avaruuden kaareutumisen vuoksi. Syynä siis se, että Auringon ympäri mitatun ympyrän ympärysmitta ei olekaan sen halkaisija kertaa pii vaan hieman poikkeaa siitä ja ero on sitä suurempi mitä lähempänä ollaan Aurinkoa.

www.pitt.edu/~jdnorton/teaching/HPS_0410/chapters/general_relativity_massive/

Tuossa esimerkkiä siitä, miten gravitaatio vaikuttaa avaruuden kaareutumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat hassuja.

Gravitaatio taivuttaa planeetan pinnan kohdalla avaruuden palloksi vasta siinä vaiheessa, kun planeetalla on massaa mustan aukon verran. Silloin pallopintaa kutsutaan tapahtumahorisontiksi.

Sitä ennen pätee edelleen tuo aiempi vastaukseni. Lähin "helposti" havaittava esimerkki avaruuden kaareutumisesta gravitaation vuoksi on Merkuriuksen kiertorata Auringon ympäri. Sen radan Aurinkoa lähimmän pisteen (periheli) kiertymisnopeus Auringon ympäri poikkeaa Newtonin mekaniikan perusteella lasketusta noin 43 kaarisekuntia vuosisadassa. Kiertymää aiheuttavat muut planeetat yli 400 kaarisekuntia vuosisadassa mutta kun ne on huomioitu niin jäljelle jää aikanaan selittämätön osuus. Sen selitys löytyy yleisestä suhteellisuusteoriasta.

Toisin sanoen kolmen miljoonan vuoden aikana eli 12 miljoonan Auringon ympäri kulkeneen ratakierroksen kuluessa Merkuriuksen radan ellipsin pisin halkaisija on kiertynyt yhden kerran Auringon ympäri avaruuden kaareutumisen vuoksi. Syynä siis se, että Auringon ympäri mitatun ympyrän ympärysmitta ei olekaan sen halkaisija kertaa pii vaan hieman poikkeaa siitä ja ero on sitä suurempi mitä lähempänä ollaan Aurinkoa.

www.pitt.edu/~jdnorton/teaching/HPS_0410/chapters/general_relativity_massive/

Tuossa esimerkkiä siitä, miten gravitaatio vaikuttaa avaruuden kaareutumiseen.

Lue lisää

Myönnät että Merkuriuksen rata johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta. Siitä herää sitten kysymys että jos alettaisiin siirtämään Merkuriuksen rataa lähemmäksi aurinkoa, kuinka lähelle sitä voi siirtä, että sen kiertorata ei enää johdu aika-avaruuden kaareutumisesta?

Kyllähän teoriassa maa"pallon" ympäri voisi kulkea vakuumiputki joka olisi 10 metrin korkeudella, ja sen sisällä voisi kulkea satelliitti, jonka kiertorata kaareutuisi painovoiman vuoksi, joten kyllähän se aika-avaruuden kaareutuma pätee lähelläkin maan pintaa. Itse asiassa, aika-avaruus kaareutuu enemmän mitä lähempänä ollaan.

Mikä siinä maan pinnassa on niin erikoista että aika-avaruus ei voi kaareuttaa sitä, kun se voi teoriassa kaareuttaa vaikka satelliitin radan joka kulkee vakuumiputkessa 10 metrin päästä maan pinnasta?

Trexnonar kirjoitti:

Myönnät että Merkuriuksen rata johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta. Siitä herää sitten kysymys että jos alettaisiin siirtämään Merkuriuksen rataa lähemmäksi aurinkoa, kuinka lähelle sitä voi siirtä, että sen kiertorata ei enää johdu aika-avaruuden kaareutumisesta?

Kyllähän teoriassa maa"pallon" ympäri voisi kulkea vakuumiputki joka olisi 10 metrin korkeudella, ja sen sisällä voisi kulkea satelliitti, jonka kiertorata kaareutuisi painovoiman vuoksi, joten kyllähän se aika-avaruuden kaareutuma pätee lähelläkin maan pintaa. Itse asiassa, aika-avaruus kaareutuu enemmän mitä lähempänä ollaan.

Mikä siinä maan pinnassa on niin erikoista että aika-avaruus ei voi kaareuttaa sitä, kun se voi teoriassa kaareuttaa vaikka satelliitin radan joka kulkee vakuumiputkessa 10 metrin päästä maan pinnasta?

Lue lisää

Et taida lukea saamiasi vastauksia kun jatkat höpöttämistä.

Tuossa kerroin, että Merkuriuksen rata on muilta osin Newtonin mekaniikan hallitsema mutta että sen radan perihelin kiertymästä kymmenesosa eli yksi kierros kahdentoista miljoonan ratakierroksen kuluessa on avaruuden kaareutumisen aiheuttamaa. Siinä ei vielä halkaisijan ja ympärysmitan suhde paljoa piistä poikkea.

Avaruus kaareutuu massan ympärillä varsin vähän, ellei kyseessä ole neutronitähti tai musta aukko.

Trexnonar kirjoitti:

Myönnät että Merkuriuksen rata johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta. Siitä herää sitten kysymys että jos alettaisiin siirtämään Merkuriuksen rataa lähemmäksi aurinkoa, kuinka lähelle sitä voi siirtä, että sen kiertorata ei enää johdu aika-avaruuden kaareutumisesta?

Kyllähän teoriassa maa"pallon" ympäri voisi kulkea vakuumiputki joka olisi 10 metrin korkeudella, ja sen sisällä voisi kulkea satelliitti, jonka kiertorata kaareutuisi painovoiman vuoksi, joten kyllähän se aika-avaruuden kaareutuma pätee lähelläkin maan pintaa. Itse asiassa, aika-avaruus kaareutuu enemmän mitä lähempänä ollaan.

Mikä siinä maan pinnassa on niin erikoista että aika-avaruus ei voi kaareuttaa sitä, kun se voi teoriassa kaareuttaa vaikka satelliitin radan joka kulkee vakuumiputkessa 10 metrin päästä maan pinnasta?

Lue lisää

"Mikä siinä maan pinnassa on niin erikoista että aika-avaruus ei voi kaareuttaa sitä, kun se voi teoriassa kaareuttaa vaikka satelliitin radan joka kulkee vakuumiputkessa 10 metrin päästä maan pinnasta?"

Satelliitin rataa ei määrää avaruuden kaareutuminen. Jos avaruus kaareutuisi satelliitin radan kohdalla satelliitin radan mukaisesti niin satelliitista katsottuna kaikkien tähtien suunnat vääristyisivät avaruuden kaareutumisen määräämällä tavalla.

Vain massattomat hiukkaset eli valo ja muu sähkömagneettinen säteily kulkee avaruudessa sen kaarevuutta seuraten. Massallisiin kappaleisiin kuten satelliittiin vaikuttavat koordinaatiston kaarevuuden lisäksi myös muut voimat.

Anonyymi kirjoitti:

Et taida lukea saamiasi vastauksia kun jatkat höpöttämistä.

Tuossa kerroin, että Merkuriuksen rata on muilta osin Newtonin mekaniikan hallitsema mutta että sen radan perihelin kiertymästä kymmenesosa eli yksi kierros kahdentoista miljoonan ratakierroksen kuluessa on avaruuden kaareutumisen aiheuttamaa. Siinä ei vielä halkaisijan ja ympärysmitan suhde paljoa piistä poikkea.

Avaruus kaareutuu massan ympärillä varsin vähän, ellei kyseessä ole neutronitähti tai musta aukko.

Lue lisää

Ei voi olla kaksi eri painovoimaa. Jos Einstein oli oikeassa, aika-avaruuden kaarevuus on 100% se joka saa esineet putoamaan maahan, eli se mitä Newton kuitsui painovoimaksi. Einsteinin mukaan painovoima on pseudovoima, Newtonin mukaan se on voima.

Ei sekoiteta siis Newtonia tähän, koska minulla on oletuksena se että Einstein oli oikeassa. Jos Newton oli oikeassa, maa on tietysti pallo, koska painovoima vetää sen palloksi, mutta jos Einstein oli oikeassa, se vain näyttää pallolta, ja se on todellisuudessa litteä.

Trexnonar kirjoitti:

Ei voi olla kaksi eri painovoimaa. Jos Einstein oli oikeassa, aika-avaruuden kaarevuus on 100% se joka saa esineet putoamaan maahan, eli se mitä Newton kuitsui painovoimaksi. Einsteinin mukaan painovoima on pseudovoima, Newtonin mukaan se on voima.

Ei sekoiteta siis Newtonia tähän, koska minulla on oletuksena se että Einstein oli oikeassa. Jos Newton oli oikeassa, maa on tietysti pallo, koska painovoima vetää sen palloksi, mutta jos Einstein oli oikeassa, se vain näyttää pallolta, ja se on todellisuudessa litteä.

Lue lisää

Sinun oletuksesi on väärä, sillä näytät ajattelevan avaruuden kaareutumista silmin havaittavissa olevana ilmiönä. Maapallon massaisten kappaleiden lähellä sitä ei voi silmin havaita. Mustan aukon ja gravitaatiolinssien kohdalla tilanne on toinen ja kaareutuminen näkyy.

Avaruus toki kaareutuu, mutta jo hyvin pieni kaareutuminen saa aikaan merkittäviä voimia. Maapallon massan aiheuttama gravitaatio on yksi esimerkki tuollaisesta pienen kaareutumisen aiheuttamasta suuresta voimasta. Kun kaareutuminen on voimakkaampaa niin silloin painovoimaan tulee näkyviin tutun 1/r^2 termin lisäksi myös muita pienempiä korjaustermejä, jotka aiheuttavat mm. Merkuriuksen perihelin siirtymisen.

Jos luet suhteellisuusteoriaa niin siellä kerrotaan että valo kulkee omasta mielestään aina suoraan kaarevassakin avaruudessa. Kun valo ei planeettojen ohi kulkiessaan havaittavasti muuta suuntaansa niin havaintojen perusteella silloin tiedetään että planeettojen lähellä avaruuden kaareutuminen on hyvin vähäistä.

Auringon ohi läheltä kulkiessaan valonsäteet jo muuttavat suuntaansa avaruuden kaareutumisen vuoksi. Tähtien näennäiset suunnat Auringon suunnassa muuttuvat sitä voimakkaammin, mitä lähempää Aurinkoa niiden valo kulkee. Tämän voi auringonpimennyksen aikana havainnoida ja se oli yksi yleisen suhteellisuusteorian ensimmäisiä käytännön testejä.

Avaruuden kaareutuminen oli hyvin selitettynä tuossa 30.7.2019 15:26 kirjoitetussa viestissä annetussa linkissä. Tutustu siihen ja jatka vasta kun olet sivun läpi lukenut.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun oletuksesi on väärä, sillä näytät ajattelevan avaruuden kaareutumista silmin havaittavissa olevana ilmiönä. Maapallon massaisten kappaleiden lähellä sitä ei voi silmin havaita. Mustan aukon ja gravitaatiolinssien kohdalla tilanne on toinen ja kaareutuminen näkyy.

Avaruus toki kaareutuu, mutta jo hyvin pieni kaareutuminen saa aikaan merkittäviä voimia. Maapallon massan aiheuttama gravitaatio on yksi esimerkki tuollaisesta pienen kaareutumisen aiheuttamasta suuresta voimasta. Kun kaareutuminen on voimakkaampaa niin silloin painovoimaan tulee näkyviin tutun 1/r^2 termin lisäksi myös muita pienempiä korjaustermejä, jotka aiheuttavat mm. Merkuriuksen perihelin siirtymisen.

Jos luet suhteellisuusteoriaa niin siellä kerrotaan että valo kulkee omasta mielestään aina suoraan kaarevassakin avaruudessa. Kun valo ei planeettojen ohi kulkiessaan havaittavasti muuta suuntaansa niin havaintojen perusteella silloin tiedetään että planeettojen lähellä avaruuden kaareutuminen on hyvin vähäistä.

Auringon ohi läheltä kulkiessaan valonsäteet jo muuttavat suuntaansa avaruuden kaareutumisen vuoksi. Tähtien näennäiset suunnat Auringon suunnassa muuttuvat sitä voimakkaammin, mitä lähempää Aurinkoa niiden valo kulkee. Tämän voi auringonpimennyksen aikana havainnoida ja se oli yksi yleisen suhteellisuusteorian ensimmäisiä käytännön testejä.

Avaruuden kaareutuminen oli hyvin selitettynä tuossa 30.7.2019 15:26 kirjoitetussa viestissä annetussa linkissä. Tutustu siihen ja jatka vasta kun olet sivun läpi lukenut.

Lue lisää

Kyllä aika-avaruuden kaarevuuden näkee ihan helposti. Ota ylös omena ja päästä irti, niin näet että se tippuu alas. Se on aika-avaruuden kaareutumista, jota myös kutsutaan nimellä gravitaatio. Ongelma on että ihmiset vieläkin ajattelee usein Newtonilaisella tavalla, että muka joku voima vetää sen alas, mutta näin ei ole suhteellisuusteorian mukaan.

Gravitaatiolinssi ei liity minun väitteeseen maan litteydestä kaarevassa aika-avaruudessa, koska kyse ei ole valosta, vaan suuresta massasta (maa). Valo on massaton, joten tietenkin se vaatii valtavan suuren gravitaation ennen kuin gravitaation vaikutuksen huomaa valossa, mutta kun puhutaan suhteellisen suurista massoista, kuten vaikka omena, me huomaamme aika-avaruuden kaareutumisen helposti ja yksinkertaisesti päästämällä irti omenasta.

Siksi maan gravitaatiolla on suuri vaikutus maan muotoon (tai näennäiseen muotoon) myös, koska maalla on suuri massa.

Trexnonar kirjoitti:

Kyllä aika-avaruuden kaarevuuden näkee ihan helposti. Ota ylös omena ja päästä irti, niin näet että se tippuu alas. Se on aika-avaruuden kaareutumista, jota myös kutsutaan nimellä gravitaatio. Ongelma on että ihmiset vieläkin ajattelee usein Newtonilaisella tavalla, että muka joku voima vetää sen alas, mutta näin ei ole suhteellisuusteorian mukaan.

Gravitaatiolinssi ei liity minun väitteeseen maan litteydestä kaarevassa aika-avaruudessa, koska kyse ei ole valosta, vaan suuresta massasta (maa). Valo on massaton, joten tietenkin se vaatii valtavan suuren gravitaation ennen kuin gravitaation vaikutuksen huomaa valossa, mutta kun puhutaan suhteellisen suurista massoista, kuten vaikka omena, me huomaamme aika-avaruuden kaareutumisen helposti ja yksinkertaisesti päästämällä irti omenasta.

Siksi maan gravitaatiolla on suuri vaikutus maan muotoon (tai näennäiseen muotoon) myös, koska maalla on suuri massa.

Lue lisää

Et ole tainnut lukea linkkiä jonka sinulle annoin. Jos avaruus olisi kaareutunut voimakkaasti niin sen huomaisi mittaamalla ympyrän halkaisijan ja ympärysmitan suhteen ja vertaamalla tulosta siihen, mitä sen euklidisessa avaruudessa pitäisi olla (3.14159265358979323846264338...).

Gravitaatio jonka havaitset aiheutuu edelleenkin tuosta varsin pienestä avaruuden kaareutumisesta. Niin pienestä siis, että se ei riitä poikkeuttamaan valoa. Se tuottaa voiman, joka vetää omenan alas. Pienillä massoilla yleinen suhteellisuusteoria eli Einsteinin kenttäyhtälöiden ratkaisut antaa saman lopputuloksen kuin Newtonin mekaniikka. Maapallon massa on näissä peleissä pieni, ellet onnistu puristamaan sitä suuruusluokkaan halkaisijaltaan kilometriä pienemmäksi.

Kun havainnoit Maapallon pintaa havainnoit sitä valoa käyttäen. Ja kun avaruuden kaareutuminen ei riitä taivuttamaan valoa on näkemäsi kaareutuminen Maapallon pinnan todellista kaareutumista suorassa avaruudessa.

Lue se linkki jonka sait vastaukseksi. Kysy sitten jos siitä jäi epäselvää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Maa kulkee suoraan ja pyörii akselinsa ympäri, niinkuin monet fyysikot ovat todistaneet, niin Maan täytyy olla litteä. Muuten sen eri osat pyörisivät eri tavalla ja Maa hajoaisi tuhannen päreiksi.

Lue lisää

Ethän sinäkään hajoa kappaleiksi vaikka heittäisit voltin.

Trexnonar kirjoitti:

Osaisitko perustella miksi päättelyni on väärässä? Alan olla lähes 100% vakuuttunut että olen oikeassa, koska kukaan ei osaa perustella miksi olen väärässä.

Suhteellisuusteoria ei toimi atomi- tai pienemmillä tasolla. Esko Valltaoja yksinkertaisti asian suunnillen näin: "Luonnon ilmiöitä selittävät suhteelleisuusteoria ja kvanttiteoria. Milloin ne pätevät? Suhteellisuusteorian niin suurilla kappaleilla, ettei sitä arkipäivässä tajua, kvanttiteiria niin pienillä. ettei sitäkään tajua."

Anonyymi kirjoitti:

Suhteellisuusteoria ei toimi atomi- tai pienemmillä tasolla. Esko Valltaoja yksinkertaisti asian suunnillen näin: "Luonnon ilmiöitä selittävät suhteelleisuusteoria ja kvanttiteoria. Milloin ne pätevät? Suhteellisuusteorian niin suurilla kappaleilla, ettei sitä arkipäivässä tajua, kvanttiteiria niin pienillä. ettei sitäkään tajua."

Lue lisää

Tarkemmin sanottuna nimenomaan yleinen suhteellisuusteoria ei toimi kun mennään tarpeeksi pieniin ilmiöihin. Gravitaatiolle ei ole toimivaa kvanttimekaniikan kanssa yhteensopivaa mallia.

Erityinen suhteellisuusteoria sen sijaan toimii vallan hyvin myös pienien hiukkasten kohdalla. Hiukkaskiihdyttimissä alkeishiukkasia ja ioneita kiihdytetään relativistisiin nopeuksiin ja ne käyttäytyvät juuri sillä tavoin kuin mitä teoria ennustaa. Tietyissä atomeissa tulevat relativistiset ilmiöt esille jo niiden elektroniverhon sisimpien orbitaalien ominaisuuksissa.

Kvanttimekaniikan kursseilla on yleensä ensin peruskurssi tavallisesta kvanttimekaniikasta ja sitten jatkokurssi relativistisesta kvanttimekaniikasta. Peruskurssilla käsitellään Schrödingerin yhtälöä ja sen ratkaisuita, jatkokurssilla sitten relativistiset ilmiöt mukaan ottavaa Diracin yhtälöä ja kvanttikenttäteoriaa (QFT).

Gravitaation ja kvanttimekaniikan yhteensovittaminen tapahtuisi kvanttigravitaatiossa mutta ei vielä ole kunnolla onnistunut. Esimerkkinä yrityksistä tuohon suuntaan on säieteoria ja silmukkakvanttigravitaatio.

Ei teoria, vaan fysiikka.

Jos luet kysyjän saamat vastaukset niin huomaat, että ihan samat asiat tulivat niissä vastauksissa esille kuin täälläkin. Lue itse ne vastaukset ja vertaa täällä saamiisi.

Esimerkki vastauksesta #3 jota et lukenut: Tasoon piirretyn kolmion sisäkulmien summa on aina 180 astetta. Maapallon pintaan piirretyn kolmion kulmien summa on enemmän kuin 180 astetta. Tulos osoittaa että Maapallon pinta ei ole tasainen eli aloituksessa esitetty väite on paikkansapitämätön.

fi.wikipedia.org/wiki/Pallotrigonometria

Tuolta käsite pallokolmion palloylijäämä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos luet kysyjän saamat vastaukset niin huomaat, että ihan samat asiat tulivat niissä vastauksissa esille kuin täälläkin. Lue itse ne vastaukset ja vertaa täällä saamiisi.

Esimerkki vastauksesta #3 jota et lukenut: Tasoon piirretyn kolmion sisäkulmien summa on aina 180 astetta. Maapallon pintaan piirretyn kolmion kulmien summa on enemmän kuin 180 astetta. Tulos osoittaa että Maapallon pinta ei ole tasainen eli aloituksessa esitetty väite on paikkansapitämätön.

fi.wikipedia.org/wiki/Pallotrigonometria

Tuolta käsite pallokolmion palloylijäämä.

Lue lisää

En ole kuullut että kukaan olisi koskaan piirtänyt niin suurta kolmiota maahan, että siinä voisi jotenkin mittaamalla huomata että siinä on enemmän asteita kuin 180.

Trexnonar kirjoitti:

En ole kuullut että kukaan olisi koskaan piirtänyt niin suurta kolmiota maahan, että siinä voisi jotenkin mittaamalla huomata että siinä on enemmän asteita kuin 180.

Oletko kuullut kolmiomittauksesta?

Miten luulet maanmittauksen ja suurten karttojen laatimisen tapahtuvan? Siinä joudutaan käyttämään pallotrigonometriaa tai muuten tulokset eivät täsmää.

Pallotrigonometriasta löytyy Tampereen yliopistolla vuonna 2016 tehty suomenkielinen gradu nimeltään "Pallotrigonometriaa:
pallokolmio"

trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/99464/GRADU-1467206758.pdf

Voit sen perusteella arvioida minkäkokoisessa kolmiossa alkaa Maapallon pinnalla näkyä kulmien summan eroamien 180 asteesta kun huomioidaan maanmittauksessa saavutettava kulmien mittaustarkkuus.

Ok, tajuan varmaan mitä tarkoitat. Mutta tuonkin voisi mun mielestä selittää sillä että aika-avaruus kaareutuu, ja siksi kolmiossa on enemmän kuin 180 astetta.

Tuo pallokolmion ominaisuus ei riipu mistään massasta tai ajasta. Se on pallon geometrian ominaisuus.