Sitä on yksilön, kirkon ja kokonaisen kansakunnan kääntymistä pois totuudesta.
Yleistä luopumusta oli israelilaisten ja nefilästen luopumus. 5. Moos. 29:18 jakeessa israelilaisia varotetaan kansakuntana luopumasta. Jes 24:5 mainitsee, että maan kansakunnat ovat tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. Gal. 1:6 kohdassa Paavali ihmettelee, että galatalaiset ovat luopumassa ja siirtymässä pois toisenlaiseen evankeliumiin.
Ap.t. 20:29 toteaa, että teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät säästä laumaa.
Varsin pian Kristuksen pois menon jälkeen kävi niin, kuin oli ennustettu. Kirkko luopui alkuperäisestä evankeliumista ja apostolien johdosta. Yksittäiset ihmiset saattoivat olla aitoja uskossaan siitä huolimatta.
Yksilön luopuminen on eri asia kuin kirkon luopumus. Yksilön luopumus ei merkitse mitään kirkon totuuden kannalta. "Historiassa ei kerrota yhdestäkään ihmisjoukkojen innolla aloittamasta hankkeesta, josta monet eivät olisi luopuneet myöhemmin." (James E. Talmage, "Suuri luopumus", s. 25)
Jotkut ovat luopuneet myös Kristuksen palauttamasta kirkosta. Heille on tärkeää koettaa perustella menettelyään. Näin on syntynyt lukuisia kirjoja ja nyttemmin myös nettisivustoja. Nuo perustelut ovat joskus parempia, mutta hyvin usein todella läpinäkyviä. Eräs luopumuksen tuote on Pentti Maljasen kirja "Pääsin irti mormoneista", Sen lukuisiin väärintulkintoihin voi perehtyä sivuilla
http://www.mormoni.net kirjallisuuden kohdalla. Tuo vastinekirja "Käsittelyssä 'Pääsin irti mormoneista'" on nyttemmin lukuisissa kirjastoissakin.
Yleistä luopumusta oli israelilaisten ja nefilästen luopumus. 5. Moos. 29:18 jakeessa israelilaisia varotetaan kansakuntana luopumasta. Jes 24:5 mainitsee, että maan kansakunnat ovat tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. Gal. 1:6 kohdassa Paavali ihmettelee, että galatalaiset ovat luopumassa ja siirtymässä pois toisenlaiseen evankeliumiin.
Ap.t. 20:29 toteaa, että teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät säästä laumaa.
Varsin pian Kristuksen pois menon jälkeen kävi niin, kuin oli ennustettu. Kirkko luopui alkuperäisestä evankeliumista ja apostolien johdosta. Yksittäiset ihmiset saattoivat olla aitoja uskossaan siitä huolimatta.
Yksilön luopuminen on eri asia kuin kirkon luopumus. Yksilön luopumus ei merkitse mitään kirkon totuuden kannalta. "Historiassa ei kerrota yhdestäkään ihmisjoukkojen innolla aloittamasta hankkeesta, josta monet eivät olisi luopuneet myöhemmin." (James E. Talmage, "Suuri luopumus", s. 25)
Jotkut ovat luopuneet myös Kristuksen palauttamasta kirkosta. Heille on tärkeää koettaa perustella menettelyään. Näin on syntynyt lukuisia kirjoja ja nyttemmin myös nettisivustoja. Nuo perustelut ovat joskus parempia, mutta hyvin usein todella läpinäkyviä. Eräs luopumuksen tuote on Pentti Maljasen kirja "Pääsin irti mormoneista", Sen lukuisiin väärintulkintoihin voi perehtyä sivuilla
http://www.mormoni.net kirjallisuuden kohdalla. Tuo vastinekirja "Käsittelyssä 'Pääsin irti mormoneista'" on nyttemmin lukuisissa kirjastoissakin.
Vastaukset 69
Vanhimmat
eksyksissä. Emme kuitenkaan voi häntä ihmisenä ollenkaan tuomita. Ainostaan voimme kaikella rakkaudella johdatella hänet, niinkuin muutkin eksyneet hellävaraisesti oikealle tielle. Jos nyt tämän kerran menen minäkin henkilökohtaisuuksiin. Yleensä en pidä sitä suotavana.
Ensiksikin meidän tulee muistuttaa häntä Pyhän kasteen merkityksestä ja oikeasta käytöstä.
Mitä tällainen vedellä kastaminen merkitsee? Se merkitsee sitä, että meissä oleva vanha ihminen on kaikkine synteineen ja pahoine himoineen jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja kuoletettava ja että sen sijaan joka päivä on tuleva esiin ja nouseva uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Missä tämä on kirjoitettuna? Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: Me olemme yhdessä Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Mikä on vanha ihminen? Raamattu tarkoittaa meissä olevalla vanhalla ihmisellä eli vanhalla Aadamilla koko syntiturmelustamme, jonka olemme perineet Aadamilta ja joka pysyy meissä kuolemaan asti. Jokaisella ihmisellä on vanha ihminen.
Ef. 4:22: Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.
Vanha ihminen on sitä, mikä meissä on Aadamilta perittyä. Sitä, mikä on kiukkuista, vihamielistä, kateellista, epäsiveellistä, ahnetta, laiskaa, ylpeää, vieläpä epäuskoista, sitä, mikä on kaikkien paheiden tahraamaa ja jossa luonnostaan ei itsessään ole mitään hyvää.
Mikä on uusi ihminen? Uusi ihminen on se uusi hengellinen olemus ja elämä, jonka Pyhä Henki on luonut meihin synnyttämällä meidät uudesti pyhässä kasteessa. Se elää Jumalan edessä vanhurskaudessa ja puhtaudessa, siis todellisessa uskossa ja pyhässä vaelluksessa ilman teeskentelyä.
Ainoastaan uskovilla on uusi ihminen, joka myös kuolettaa Hengellä vanhaa ihmistä.
2 Kor. 5:17: Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.
Room. 7:6: Me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa.
Ef. 4:24: Teidän tulee pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
Kol. 3:10: Te olette pukeutuneet uuteen ihmiseen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan.
Room. 8:13: Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Mikä on vanhan ja mikä uuden ihmisen osa? Vanhalle ihmiselle kaikkine aikeineen ja toimineen kuuluu kuolema, uudelle ihmiselle taas elämä nyt ja iankaikkisesti.
Gal. 5:24: Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Room. 6: 11: Niin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Miten kastetta on tähän käytettävä? Vanha ihmisemme kuoletetaan ja sijaan nousee aina uusi ihminen siten, että joka päivä tuomitsemme vanhan ihmisemme aikeet ja toimet ja uskossa hautaudumme kasteen armorikkaaseen veteen sekä nousemme puhdistuneina vaeltamaan todellisessa uskossa ja kuuliaisuudessa Jumalan edessä.
Sak. 13:1: Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Jes. 12:3: Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
Kristillinen elämä on oikeastaan vain päivittäistä kastamista, joka kerran on aloitettu, mutta jota ehtimiseen harjoitetaan. Mielenmuutoksessa eläessäsi sinä siis vaellat kasteessa, joka ei vain kuvaa tätä uutta elämää, vaan myös tuottaa, alkaa ja edistää sitä.
Saako se, joka on luopunut kasteensa liitosta, vielä palata siihen takaisin? Saa toki. Sillä vaikka luopio onkin omasta puolestaan rikkonut kasteensa liiton, niin Jumala on uskollinen ja hänen puoleltaan kasteen liitto pysyy vahvana.
Armossaan Jumala kutsuu luopuneita palaamaan takaisin kasteen armoliittoon ja vetää heitä tykönsä. Mikään ei ole Jumalalle sen suurempi ilo kuin, että syntinen palaa hänen tykönsä.
Jer. 3:22: Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.
2 Tim. 2:13: Jos me olemme uskottomat, pysyy hän kuitenkin uskollisena, sillä itseänsä hän ei saata kieltää.
Jes. 54:10: Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Luuk. 15:32: Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.
Jokaisen tulee pitää kastetta jokapäiväisenä pukunaan, jossa hänen on alituisesti kulkeminen, ollakseen lakkaamatta uskossa ja uskon hedelmissä, tukahduttaakseen vanhaa ihmistä ja kasvaakseen uuden ihmisen puolesta.
Saako kasteen uusia? Oikein toimitettua kastetta ei saa uusia, sillä se on Jumalan teko, eivätkä hänen tekonsa tarvitse uusimista eikä korjailemista.
Mikäli joku on erehtynyt menemään uudestaan kasteelle, hän saa tunnustaa sen synniksi ja turvata ensimmäisen eli oikean kasteensa liittoon.
Ef. 4:5: Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.
kai sinä nyt minulle sentään taivaspaikan myönnät, vaikken uskokaan kasteen armoliitton? tuntuisi kyllä melkoisen hoopolta lähteä tästä kastetta kyselemään, että tulisi uskovaksi.
mahtaisi tuo ystäväni kirkkoherra X olla ihmeissään, jos menisin kyselemään kastetta.
kelpuutan, sinut mielihyvin. Alä kuitenkan tahallasi anna kastaa itseäsi kahtakertaa, nimittäin tuo toinen kaste luetaan synniksi, josta irtipääsemiseksi on tehtävä omat seremoniansa.
Evankeliumi on kuitenkin tärkein.
Rinnastat mormonismista luopumisen totuudesta luopumiseen. Meille ulkopuolisille koko rinnastus on täysin käsittämätön!
Niin, mormonikirkosta eroaminen ei ole luopumista Kristuksesta tai Jumalasta.
Se on vain mormonikirkosta eroamista.
Ei mitään muuta.
Mutta kun ihminen luopuu mormonismissa keskeisestä pyrkimyksestään tulla omin voimin täydelliseksi hän antaa Jumalalle edes mahdollisuuden.
vääristyvät ja totuus katoaa. Niin on käynyt tuolle "ent. mormonillekin". Hän esittää, että mormonismista luopuminen olisi luopumista tulla omin voimin täydelliseksi ilman, että antaisi Jumalalle edes mhdolisuuden.
Se on todella väärä käsitys, mutta tuohon tapaan luopuneen käsitys juuri vääristyy. "Ent. mormoni" unohtaa täysin sellaiset lauseet kuin:
2. Nefi 2:8, jossa todetaan, ettei kukaan voi asua Jumalan edessä muuten kuin Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta.
2. Nefi 10:24 Armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.
MK Jaak. 4:7 Armosta meillä on voima tehdä tällaista.
Hel. 12:24 Ihmiset voidaan palauttaa armoon armosta, tekojensa mukaan.
Moroni 10:32-23 Jumalan armosta te olette täydellisiä Kristuksessa.
Kuten voi huomata "ent. mormoni" on luopunut myös totuudesta asittäessään entisen kirkon oppeja sellaisina kuin ne ovat. Hän on luonut kirkon opeista itselleen uuden epätoden mielikuvan itsensä puolustukseksi. Siinä hän käyttää apunaan myös ihmisten, erityisesti isänsä, epätäydellisyyttä. Tuokin mielikuva vaikuttaa epäuskottavalta kaikkien muiden väärien mielikuvien kehittelyn vuoksi.
voi tosiaan tuntua tuolta, mutta kun saa todistuksen eli varmuuden Kristuksen kirkon palautuksesta, niin juuri noin on.
Jotkut kirkon jäsenet kuten lapsena kastetut eivät ole saaneet tuota todistusta tai ainakin sanovat luovuttuaan etteivät ole saaneet. Itseään puolustaakseen ihminen on taitava myös unohtamaan. Herra tietää sydämemme. Häntä emme voi pettää, vaikka itseämme pettäisimmekin.
todistusta ei saakaan, kuten usealle on käynyt. Silloin voi varmaankin päätellä, että sitä totuutta ei kirkossa ole.
Ihminen on myös taitava jankuttamaan ihan mitä sattuu, vaikka ihan jotain paikkansa pitämätöntä, kuten monissa uskonlahkoissa, ml. map-kirkko, on tapana tehdä.
Jumala armahtaa syntisen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tämä Jumalan pelastava armo perustuu Kristuksen lunastus- ja sovitustyöhön.
Jumala jakaa armoaan armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa. Sanassa vastaanotetaan armon evankeliumi, joka lupaa Kristukseen turvautuville Jumalan lapsen aseman ja tekee hänet osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Kaste tekee ihmisistä Jumalan lapsia ja ehtoollisessa vastaanotetaan itse Kristus leivän ja viinin muodossa.
Kristitty on armahdettu syntinen, joka on kutsuttu armolliseen elämäntapaan rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Rakastava elämäntapa ei ole armon ehto, vaan seuraus armon osallisuudesta.
ettei olisi totta, jos joku ei saa todistusta. Vika voi olla esim. ennakkoasenteessa. Jos ihminen ei osaa vapautua ennakkoluuloistaan eikä anna sijaa totuudelle, niin eihän tuota todistusta tule. Kysymys voi olla myös ennakko-odotuksista siitä, millainen todistuksen tulisi olla. Joku odottaa yliluonnollista ilmestystä eikä huomaa, että hänellä ei ole mitään todellista syytä epäillä. Sekin on todistus.
Minun todistukseni on aika tavalla sen luontoinen, että olen huomannut, ettei epäilykselle jää sijaa. Mormonin kirja kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Kristukseen. Se täyttää mm. ennustuksen muista lampaista, joiden Kristus lupasi saavan kuulla hänen äänensä.
Sinä olet sanomasi mukaan saanut todistuksen siitä, että mormonismi on ainoa oikea uskonto maailmassa ja Mormonin kirja on Jumalan sanaa sekä Joseph Smith Jr. Jumalan profeetta.
Oletko ihan vakavissasi sitä mieltä, että kuka vain joka vilpittömästi rukoilee todistusta samasta asiasta kuin sinä aikoinaan, myös saa vastaavanlaisen "todistuksen"?
Mitä perusteita sinulla on tuolle uskomuksellesi?
Miten selität että tuhannet ja taas tuhannet vilpittömät ja hyväätahtovat ihmiset eivät ole tuota "todistusta" saaneet, vaikka ovat toimineet, kuten lähetyssaarnaajat ja MAP-kirkko on ehdottanut todistuksen saamiseksi?
Sinulla ei ole muuta syytä epäillä toisenlaiseen tulokseen tulleiden tutkijoiden vilpittömyyttä kuin oma ennakkoasenteesi, luulosi, uskomuksesi - joka lähtee olettamuksesta, että olisit "oikeassa kirkossa" ja kaikki muut uskovat väärässä.
Vaan minä tiedän, miksi en minä ja tuhannet muut kaltaiseni ole todistusta mormonismista saaneet - yksinkertaisesti siksi, että se on valhetta, eksytystä ja saatanallinen kultti (anteeksi, jos sanon suoraan miten asian koen). Jumala itse on varjellut meitä muita, mutta mormonit ovat väen väkisin uskotelleet ja aivopesseet itse itsensä, vahingoittaen näin omaa hengellisyyttään ja karkeasti väärinkäyttä, suorastaan runnoneet ja ruhjoneet, Jumalan antamaa järkeä, sydäntä ja vapaata tahtoa.neet
ja hedelmät. Yksittäiseen ihmiseen, kuten sinä mm. isääsi, et voi rakentaa totuuden etsintääsi, vaan totuudesta todistaa Pyhä Henki. Sen todistuksen saadaksemme joudumme taistelemaan maailmaa ja sen tuomia ennakkoluuloja vastaan.
Luotan todella siihen, että kaikki, jotka vilpittömästi etsivät, myös löytävät ennemmin tai myöhemmin. Silti ei ole luvattu, että totuus kelpaa kaikille. Myös luopuneita oli jo Kristuksen aikana.
Kristus perusti vain yhden kirkon. Siitä luovuttiin ja syntyi miltei lukemattomia tavalla tai toisesta eroavia kirkkoja ja suuntia. Kristus tarkoitti, että hänen seuraajansa olisivat yhtä kuten hän ja Isä ovat yhtä. Tuo kirkko on nyt palautettu. Siitä on konkreettisimpana todisteena Mormonin kirja, josta jokainen voi saada varmuuden. Jos sinä et ole sitä varmuutta saanut, niin se ei tarkoita, ettei se olisi totta.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, aivan totta. Minä olen löytänyt Jumalan, tai paremmin niin, että Jumala minut löysi ja antoi uskon lahjan, lahjaa ja armoa sekin on, ei omaa ansiotani.
Jumala voi. Kristuksen kirkko on juuri siellä, missä on keskinäinen rakkaus, ilo, usko ja toivo, missä Pyhä Henki vaikuttaa, missä Jumala on läsnä. Minä käyn "Kristuksen kirkossa" ja minä kannan Kristusta sydämessäni, se tuntuu hehkuna ja ilona ilossa ja surussa, joka hetki, sillä Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.
Osasit kirjoittaa sen selkeästi ja kauniisti.
Näin päin se menee, hyvä lähtee ilosta ja kiitollisuudesta Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.
noista periaatteista. Toinen kysymys on sitten se, miten tuo armon vastaanottaminen tapahtuu. Ilman uskoa, parannusta ja oikeaa kastetta syntien anteeksisaamiseksi ei ole armoakaan paitsi niille, jotka eivät ole vastuullisia (kuten pienet lapset).
Lukuisat ihmiset ovat sanoneet löytäneensä totuuden, joka kuitenkin on erilainen kuin sinun totuutesi, joten sinun henkilökohtaisella löydölläsi ei ole ulkopuolisille todistusarvoa.
Sitä paitsi muilta löytyy paljon parempia hedelmiä.
ovat ainoa uskonnollisen totuuden lähde. Noita uusia ilmoituksia on nyt saatu. Ne, jotka eivät niitä hyväksy, eivät voi ymmärtää uskonnollista totuuttakaan.
Miksi ihmeessä ulkopuolisten pitäisi uskoa mormonien "saamiin" ilmoituksiin? Sitä paitsi Smith itse sanoi, että ilmoitukset voivat olla peräisin Jumalalta, ihmismielestä tai perkeleeltä. Noin hän sanoi luotettuaan ilmoitukseen (joka osoittautui vääröäksi), mutta lähdettä siis hän ei itsekään ensin tiennyt.
ilmoituksiin, joita saatu myöhempinä aikoina? - Tulisi ottaa selvää, ovatko ne totta. Ne on annettu kaikkien tutkittaviksi ja kaikkia varten. Onko mitään arvokkaampaa kuin totuus!
Ei ilmoituksiin sokeasti pidäkään uskoa, mutta niistä saa varmuuden Pyhän Hengen todistuksen kautta. Kukaan ihminen ei pysty todistamaan totuudesta toiselle, vaan ainoastaan kertomaan siitä, mitä on ilmoitettu. Jokainen todistuksen saanut voi ilmaista oman todistuksensa ja toivoa, että se rohkaisisi kuulijaa ottamaan itse selvää ja saamaan tuon saman todistuksen. Sen voi saada monella eri tavalla, mutta totuus on sama kaikille.
En minä ole todistusvelvollinen enkä aio edes sitä yrittää. Jumala osaa ne hommat paljon minua paremmin, ei minut tarvitse puolustella tai selitellä oppeja suuntaan tai toiseen. Raamattu on käännetty jo lähes kaikille maailman kielille, on hyvä vaan ja lukee itse sieltä.
Viestini ei ollutkaan sinulle vaan Tapanille, joka väittää tietävänsä ainoan totuuden, mutta ei sitä pysty todistamaan.
Toistan edelleen: miksi pitäisi uskoa sellaisten ihmisten saamiin "ilmoituksiin", jotka myöntävät itsekin, että vikaan voi mennä, koska Jumalan lisäksi lähde voi olla ihmismieli tai perkele?
No itse täytyy tutkia ja mormonismi paljastuu helposti valheeksi.
Nyt vaadit perusteluja? Niitä en aio esittää ennen kuin sinä todistat mormonismin totuudeksi luotettavalla tavalla eikä ylimalkaisilla heitoilla kuten tähän asti.
Et siis voi vaatia, että minun olisi todistettava mormonismi oikeaksi. Jos sitä odotat, et ole huomannut totuuden etsimisen luonnetta ja sen löytämisen ehtoja.
Kun tutkii, niin mormonismin huomaan totuuden Hengen vaikutuksesta todeksi. Mutta jos haluat tutkimisesi tuloksena saada "todistuksen", että mormonismi olisi valhetta, niin eihän se ole mitään oikeaa tutkimista, vaan ennakkoluulojen vahvistamista.
Minä tiedän, koska olen "maistanut". Ellei maista niin ei tiedä. Toinen ei voi tuota makuelämystä toiselle antaa. - Yksinkertaista, eikö vain?
Jauhat aina samaa. Kaikki jotka eivät vakuutu mormonismista ovat mukamas valheellisia.
>Kun tutkii, niin mormonismin huomaan totuuden Hengen vaikutuksesta todeksi.
Virheellinen kehäpäätelmä
Eli minulla ei ole tarvetta palata asiaan, jos et pysty todistamaan väitettäsi oikeaksi.
Ei suinkaan. Tosiasia on näet se, että en voi antaa sinulle totuuden tuntua ellei Pyhä Henki sitä anna. Voin esim. todistaa sinulle geometrisen teoreeman alkaen olettamuksesta, väitteen kautta todistukseen ja lopputoteamukseen, mutta jos et ole seurannut todisteluketjun kulkua, niin et saa siitä totuuden tunnetta, että noinhan se on.
Vastaavasti kun kerrotaan palautuksen tapahtumista ja luetaan Mormonin kirjaa, niin totuuden elämys syntyy vain sille, joka on seurannut opetusta. Jos sen sijaan päättää etukäteen, ettei se voi olla totta eikä edes kuuntele vakavalla mielellä, niin ei totuuden elämystäkään synny.
Jos osaa ajatella johdonmukaisesti:
Kristus perusti kirkon
Kirkosta luovuttiin
Opit ja toimitukset muuttuivat
Syntyi tuhansia erilaisia kirkkoja
Oivaltaa, että vain yksi kirkko voi olla oikea
Ymmärtää, että tarvitaan palautus
Tutustuu palautusta koskeviin vaiheisiin
Tutkii vakavasti: lukee Mormonin kirjan, rukoilee haluten tietää totuuden
Saa uskon lahjan
Tekee parannuksen
Ottaa vastaan upotuskasteen
Liitetään Jeesuksen Kristuksen kirkkoon
Kestää loppuun asti
Saa iankaikkisen elämän
Niin silloin huomaa saaneensa sen, mikä on suurin siunaus.
No nyt laitoit vaihteeksi ketjupäätelmän. Mormoni voi toki tuota ketjua seurata, ulkopuolisilla ei ole siihen syytä eikä tarvetta.
Alku oli:
Kristus perusti kirkon (oletus sekin)
Lopputulos oli:
Saa iankaikkisen elämän
Ketjun alku- ja loppulenkin väliin mahtui koko joukko oletuksia, joilla toki voi olla arvoa mormoneille.
>Vastaavasti kun kerrotaan palautuksen tapahtumista ja luetaan Mormonin kirjaa, niin totuuden elämys syntyy vain sille, joka on seurannut opetusta. Jos sen sijaan päättää etukäteen, ettei se voi olla totta eikä edes kuuntele vakavalla mielellä, niin ei totuuden elämystäkään synny
Tuo sisältää oletuksen, että vain Mormonin kirjasta voi löytää totuuden ja myös sen sen virhepäätelmän, että jos joku ei löydä totuutta Mormonin kirjasta, hän on päättänyt kantansa etukäteen. Yhtä hyvin voi väittää, että se joka löytää "totuuden" Mormonin kirjasta, on päättänyt jo etukäteen jättää aivonsa narikkaan ja hyväksyä kaiken.
Niinhän monet luulevat
suurin osa telluksemme ihmisistä kokee löytäneensä totuuden ihan jostain muualta kuin mormonismistasi, etkä voi sille asialle yhtään mitään.
"Tutkii vakavasti: lukee Mormonin kirjan, rukoilee haluten tietää totuuden"
Jos haluista ja vakavista aikeista huolimatta sitä totuutta ei mormonin kirjastasi ja kirkostasi löydy, silloin viimeistään voi hyvillä mielin tehdä, kuten suurin osa niistä muistakin.
Sinä et tiedä mihin uskot. Ei kai Jumala niin hölmö ole että perustaa vielä yhden kirkon kaiken lisäksi. Ei Jeesus tullut kirkkoja perustamaan. Minä olen tie totuus ja elämä! Ihmiset perusti kirkkoja omiin tarkoituksiinsa ja JS:n tarkoitus on hyvin selvä. Maailman ja elämän luoja tuskin välittää mihin kirkkoon kuuluu. Miksi raamatun evankeliumit on hyvin samanlaisia? Ja miksi vain ne ovat raamatussa? Kun evankeliumeita on kirjoitettu n. 80 kpl.
"Gal. 1:6 kohdassa Paavali ihmettelee, että galatalaiset ovat luopumassa ja siirtymässä pois toisenlaiseen evankeliumiin."
Aivan. Tämä on juuri se kohta, missä varoitetaan mormonismista. Paavalihan jatkaa: "vaikka me TAI ENKELI TAIVAASTA julistaisi teille toisenlaista evanjeliumia, hän olkoon kirottu.
Toisin sanoen, jos olisi olemassa enkeli Moroni, hän olisi kirottu tämän kohdan perusteella. Aika vahvasti sanottu.
"Historiassa ei kerrota yhdestäkään ihmisjoukkojen innolla aloittamasta hankkeesta, josta monet eivät olisi luopuneet myöhemmin." (James E. Talmage, "Suuri luopumus", s. 25)
Mitä tämä nyt todistaa? Eihän aatteesta tai uskonnosta kerro mitään se, kuinka paljon siitä luovutaan.
Totta on, että luopumusta kristinuskosta esiintyy. Mormonismi on tästä yksi esimerkki.
missä kohdin palautetun evankeliumin sanoma poikkeaa alkuperäisestä Raamatussa ilmoitetusta evankeliumista? Jätä pois kirkolliskokousten erheet. Ne ovat sitä osittain toisenlaista evankeliumia.
"missä kohdin palautetun evankeliumin sanoma poikkeaa alkuperäisestä Raamatussa ilmoitetusta evankeliumista? "
Muun muassa siinä, että teillä on jotain ihme liittoja, jotka pitää pitää, vaikka Jeesus julisti ehdotonta armoa. Teillä on Smithin (tai jonkun muun mielikuvitukseen) perustuvia "pyhiä" kirjoja.
Te ette tunnusta, että vain Jeesuksen ristinkuolema voi lunastaa. Teillä on joku kumma Getsemanen lisäkärsimys. Te väitätte, että Jumala on itse asiassa Adam.
Teillä on temppeleitä, joissa vihitään ikuisiin avioliittoihin, vaikka Raamatun mukaan avioliitto ei jatku taivaassa.
Te kastatte kuolleita, vaikka Paavali siinä kohdassa, missä tästä puhutaan, mainitsee, että kastajat ovat ulkopuolisia. Jeesus sanoo mm: Isä ja minä olemme yhtä, mutta teillä on kolme eri jumalaa.
Teillä on "profeetta", jonka te noin vain ilman perusteluita väitätte johtavan kirkkoa. MAP-kirkkoa hän saattaa johtaakin, mutta ei kristittyä kirkkoa.
Vaikea kirjoittaa tyhjentävästi, koska siihen menisi monta päivää. Täällä ihmiset ovat suoraan lainanneet eri "profeettoja", mutta nekin selität pois.
Tapani sovittaa lusiferin viittaa yhtä aikaa, sekä
Jeesuksen, että saatanan ylle. Minusta mormonismi
on täyttä new age hömppää.
Kirjoitit: "Te ette tunnusta, että vain Jeesuksen ristinkuolema voi lunastaa. Teillä on joku kumma Getsemanen lisäkärsimys. Te väitätte, että Jumala on itse asiassa Adam. "
...sen verran mitä minä vielä muista tuosta MAP-opista, niin kyllä ainakin minulle on opetettu pienestä pitäen, että kukaan ei pelastu muuta kuin yksin Kristuksen sovitustyön kautta. Nämä temppelihommat yms. tulevat sitten sen päälle, mutta Kristus on se perusta, jonka päälle kaikki muu kasataan. Ilman Kristusta kaikki kaatuisi.
Sinulla on puutteelliset tiedot ja aika tyypilliset virheelliset käsitykset opeistamme.
Jeesus ei julistanut ehdotonta armoa. Tuo "ehdotonta armoa" on myöhäsyntyinen ajatus. Saamme kyllä kaikki ylösnousemuksen ilman ehtoja, mutta syntien anteeksisaamiseen kuuluva armo tulee vain niille, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Se edellyttää suostumustamme ja tekojamme kuten parannusta ja upotuskasteen vastaanottamista syntien anteeksisaamiseksi. Ilman niitä ja käskyjen pitämistä meillä ei ole syntien anteeksisaamista.
Kristuksen ristinkuolema nimenomaan sai aikaan ylösnousemuksen, mutta sovitukseen kuuluu myös Getsemanen kärsimys. Miksi hän muuten olisi sielläkin kärsinyt?
Taivaassa ei enää solmita avioliittoa. Se on määrätty tapahtuvaksi maan päällä kuten kastekin. Raamatussa sanotaan, että minkä te sidotte, on sidottu taivaassa. Se tarkoittaa perhesuhteiden sinetöimistä.
1. Kor.15:29 kohdassa ei sanota, että kuolleiden puolesta kasteita tekevät olisivat olleet ulkopuolisia. Tuohon käytäntöön viitattiin osoituksena uskomisesta ylösnousemukseen. Kirkon jäsenet, pyhät, olivat juuri meitä, jotka uskomme ylösnousemukseen.
MAP-kirkolla on hyvät perusteet olla palautettu kirkko. Johannes Kastaja palautti upotuskasteen avaimet ja Pietari, Jaakob ja Johannes korkeaaman pappeuden sekä siihen kuuluvan kirkon johtamisen valtuuden.
Oppimme on täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
mitä kirjoitan? Luepa uudestaan ajatuksella.
( lainaus naapuripalstalta, tämä on pelastussanoman ydin ja puhdas totuus )
Kristillinen näkemys pelastuksesta on tiivistetty nk. pienoisevankeliumiin (Joh. 3:16). Isän Jumalan armo ilmenee hänen Poikansa pelastavissa teoissa. Kristus on Pelastaja, Vapauttaja. Hän lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan syntiset ihmiset vapaaksi pahuuden ja kuoleman vallasta sekä sai aikaan sovinnon Isän ja luotujen välille. Pelastuksen tuo yksin Kristus, eikä muuta tietä pelastukseen ole. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaja on Pyhä Henki.
Pelastus käsittää kaiken, minkä Jumala tekee palauttaessaan ihmisen yhteyteensä: lunastuksen, sovituksen, rauhan, ilon, vanhurskauden, uuden elämän ja pyhityksen. Pelastus toteutuu jo nyt uskossa osallisuutena Jumalaan ja hänen uudeksi luovaan toimintaansa. Tämän ihmiselle tarjoavat armonvälineet eli sana ja sakramentit. Uskoessaan ihminen on sovinnossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja elää hänen yhteydessään. Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua.
mutta MAP-kirkon opin mukaan meidän on tehtävä oma osamme. Itseään ei kukaan voi silti silti pelastaa, sillä parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta.
Emme usko kolminaisuusopin mukaiseen Jumalaan. Sellaista jumalakäsitystä ei voi kiistatta perustella Raamatulla. Pikemminkin on täysin selvää, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä persoonaa. Yhdessä he muodostavat jumaluuden, jota sanotaan heidän yksimielisyytensä vuoksi joskus yhdeksi Jumalaksi. Kristus rukoili kirkkonsa jäsenten puolesta, että he olisivat yhtä kuten hän ja Isä ovat yhtä. Tästäkin selviää, millä tavalla Isä ja Poika ovat yhtä.
valehtele tällä palstalla. Ei mikään kirkossasi ole totta, joten sinun olisi viimein muistaa laittaa mielipiteisiisi, että kaikki kertomasi on oman mielikuvituksesi tuotetta ja pelkkää satua.
Onko nuo Kristuksen sovitustyöt A) ristilla ja B) Getsemanen puutarhassa nykyään molemmat virallista oppia?
Ei olleet ainakaan minun jäsenyysaikanani. Getsemanen sovituksesta ei vielä silloin puhuttu KERTAAKAAN niin, että minä olisin ollut kuulemassa, vaikka istuin kirkossa vuosikaudet kesät talvet joka ainoassa kokouksessa ja konferenssit päälle.
Kuten hyvin tiedät, Jeesuksen ristinkuolema sovitti mormonismiopin mukaan vain Adamin rikkomuksen, eli varmisti meille ruumiin ylösnousemuksen. Mistään muusta se ei pelasta, loput on tienattaava itse olemalla hyvä mormoni...
Sen sijaan meillä oli oppikirja "Tie täydellisyyteen" ja täydelliseksi yritettiin hikipäässä tulla, jopa niin, ettei olisi saanut edes kengästä olla korkolappu kulunut.
Tällaisia täydellisyyskilpailuja pidettiin leikkimielisesti oikein kirkon iltamissakin ja kysymyksinä oli mm. onko yhtään paikkaamatonta reikää hampaissa, onko vaatteissa jokin kohta korjattu hakaneulalla?
Arvaat, millaista piinaa ja syyninkiä tämä asenne tuotti hieman henkisemmällät tasolla. Seurakunnan johtaja ja muut vanhimmat arvioivat, oletko sinne päinkään ja miten pahasti täydelliseksituleminen on vielä kesken.
Täydellisyyteen pyrkivä myös otti aina vastaan kaikki tehtävät, joita kirkossa hänen "kasvamisekseen" suvaittiin suuressa viisaudessa antaa. Murheellisen ahdistavaa aikaa, huokaus, onneksi se on jo ohi minun kohdaltani.
sinä väität (lienetkö samna väittäjä?) ilman, että perustelet mitään.
"Jeesus ei julistanut ehdotonta armoa. Tuo "ehdotonta armoa" on myöhäsyntyinen ajatus."
Ei se mikään myöhäsyntyinen ole. Se löytyy jo Uudesta Testamentista.
"Syntien anteeksisaamiseen kuuluva armo tulee vain niille, jotka ottavat evankeliumin vastaan. Se edellyttää suostumustamme ja tekojamme kuten parannusta ja upotuskasteen vastaanottamista syntien anteeksisaamiseksi. "
Täyttä soopaa eikä kristillistä oppia.
"Kristuksen ristinkuolema nimenomaan sai aikaan ylösnousemuksen, mutta sovitukseen kuuluu myös Getsemanen kärsimys."
Jälleen soopaa. Ristinkuolema sai aikaan SOVITUKSEN eikä ylösnousemusta.
"Raamatussa sanotaan, että minkä te sidotte, on sidottu taivaassa. Se tarkoittaa perhesuhteiden sinetöimistä."
Jälleen hölynpölyä. Tämä sitominen tarkoittaa syntien anteeksiantamista. Väite perhesuhteiden sitomisesta on täysin tuulesta temmattu.
"1. Kor.15:29 kohdassa ei sanota, että kuolleiden puolesta kasteita tekevät olisivat olleet ulkopuolisia."
Kyllä sanotaan. Siinä sanotaan, että NUO jotka kastattavat eli siis jotkut muut kuin kristityt. Kristityt eivät kastaneet kuolleita eivätkä kasta vieläkään.
"Oppimme on täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa."
Kaikkea muuta.
Usko, parannus ja kaste ovat välttämättömiä. Armo on siis ehdollinen. Miksi esim. parannuksesta ja kasteesta edes mainittaisiin, jos niitä ei tarvita, koska armo on muka ehdotonta? Anna kohta, jossa sanotaan armon olevan ehdotonta! Se on kyllä voimassa ilman lain tekoja, mutta se ei tarkoita ehdotonta armoa.
Kristus voitti kuoleman annettuaan ensin henkensa ristillä. Siitä seurasi kaikille ylösnousemus.
Vain kastetoimitus on syntien anteeksisaamiseksi.
Joh. 3:5
Ap.t. 2:38
Kohdassa 1. Kor. 15:29 ei sanota NUO, vaan "jotkut". Vanhassa käännöksessä oli "ne". Esität siis muuta, kuin mitä on Raamatussa.
Oppimme on täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa, mutta sinun tulkintasi eivät ole.
Minulle on sinänsä yhden tekevää surmattiinko Jeesus ristillä, viikatteella tai kuumalla tervalla. Hän joutui kärsimään ja on lunastajamme. Käsittääkseni asian ydin oli se, että Kristus oli synnitön, puhdas ja kaikkivoipa, mutta hän silti antoi ihmisten tehdä itselleen mitä halusivat. Kukaan ei voi pelastua ilman Jeesuksen työtä (vaikken sitä oikeasti ymmärräkkään) - näin minä olen asian kirkossa oppinut. Siinä myös syy siihen, miksi MAP-kirkossa ei hihhuloida ristin kanssa (sehän oli vaan tappoväline, jolla on tapettu maailmanhistorian aikana satoja tuhansia ihmisiä). En ymmärrä tätä Getsemanen painottamista ristin edelle, koska ei silläkään ole mitään merkitystä - Kristus surmattiin meidän syntiemme tähden ja sillä sipuli. Jos haluat herkutella ristin kanssa, niin katsoppa Mel Gibsonin "Passions of Christ"-elokuva.
Kerroit taas noista kokemuksistasi kirkossa. Kyllä on merkillisiä juttuja. En nyt voi suoranaisesti sanoa sinun puhuvan palturia, koska varsinkin 70-luvulla keksittiin kaikkea kummallista, mutta oudolta tuntuu. Missä päin suomea seurakuntasi muuten sijaitsi (jos saan kysyä)?
Tiedän tuon elokuvan, mutta en aio mennä katsomaan. Olen aivan yliherkkä kaikelle väkivallan näkemiselle, kartan siis sitä. Paikallislehdessämme filmin arvostelu oli otsikoitu "Jessestä jauhelihaa". Kuvannee tyylilajia hyvin
Seurakuntani oli Helsingissä 1960- ja 1970-luvulla, epäaktiivisena myöhemminkin. Tuosta Getsemanen sovituksesta ei tosiaan puhuttu, ei minulla voi olla niin huono muisti opillisesti näin ratkaisevassa asiassa.
Luen muuten parhaillaan hienoa pientä kirjaa, joka on lähinnä ortodoksista teologiaa: Äiti Maria Normanbyläinen: Kätketty aarre, ortodoksisen apofaattisen teologian sovellutus, suom. Pia Keskinen-Launonen, Kirjaneliö , Pieksämäki 1987. Kuuluu sarjaan Hengen tie, hengellisen kirjallisuuden klassikkoja.
Kirjassa on minulle ensimmäisen kerran selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu Kristuksen kärsimyksestä ja siitä, miksi Hän ei vastannut pahaan pahalla.
paljon puhuttu ja se on MAP- kirkossa kohdennettu jo ensimmäiselle vuosisdalle. Kirkon syntypaikka oli Jerusalem, ja Jerusalemin seurakuntaa sanotaan alkuseurakunnaksi. Kirkko levisi juutalaisalueen ulkopuolelle, varsinkin itäisen Välimeren alueelle.
Kristillisen kirkon tukikohtina olivat aluksi juutalaisyhteisöt, ja seurakunnat kokoontuivat synagogissa. Tässä vaiheessa kirkkoa pidettiin vielä yleisesti juutalaisena lahkona. Varhaisen lähetystyön suurin hahmo Paavali pyrki uuteen kaupunkiin tullessaan ensin solmimaan aluksi suhteet juutalaisseurakunnan kanssa.
Jos tämä ei onnistunut, hän saarnasi muualla kuin synagogassa. Myös muita kuin juutalaissyntyisiä liittyi vähitellen seurakuntaan. Alkukirkon suuri kiista käytiin siitä, kuka voi olla kirkon täysivaltainen jäsen.
Apostolien kokouksessa talvella 49j.Kr. päätettiin, että kristinuskoon voidaan liittyä ilman juutalaista välivaihetta ja ympärileikkausta. Eri näkemyksiä edustivat Pietarin edustaman juutalaiskeskeisen kanta, ja Paavalin edustaman näkemys, jonka mukaan ilosanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille kansoille.
Vuoteen sata mennessä kirkko oli levittäytynyt koko itäisen Välimeren alueelle, ja saavuttanut Rooman kaupungin. Kirkko levisi alkuvaiheessa varsinkin kaupunkien väestön keskuuteen.
Väite luopumuksesta jää tyhjäksi, ellei sitä huolellisesti yksilöidä. Tällainen yksilöinti ei ole osunut ainakaan minun silmiini.
Onko perusteellista yksilöintiä olemassa?
oli merkittävintä. Sillä tarkoitetaan, että luovuttiin apostolisesta johdosta. Rooman piispa, jona ehkä oli joskus Pietari, asetettiin koko kirkon johtoasemaan, kunhan keisari sai nimittää piispoja.
Vaikka Pietari olisi ollutkin Rooman piispa, niin niitä ei seuraa, että hänen seuraajansa voisivat olla koko kirkon johtajia, kuten sittemmin väitettiin. Apostolien ryhmä, jonka johtajana oli Pietari, oli kirkon johto. Rooman piispana Pietarilla ei ollut koko kirkon johto-oikeutta.
Millaista yksilöimistä luopumuksesta kaipaat?
vertasin katolista ja ortodoksi kirkkoa keskenään sekä paavinvallan historiasta. Minua korkeammat voimat kadottivat kirjoitukseni joten kysyn lyhyesti mistä nykyinen ortodoksi kirkko on luopunut.
Paavin valtaa se ei koskaan ole tunnustanut eikä luopunut apostolisesta hallinnosta. Päinvastoin se on ylläpitänyt tuota traditiota. Eikä tärkeimmästä uskostaan. Luulisin ettei Jumalaa kovinkaan kiinnosta hallinnolliset tai muutkaan rituaalit. Etsin nyt jotakin konkreetista, jolla on todellista merkitystä uskollemme.
kovin hyvin tunne. En esim. tiedä kuinka tuo kahdentoista apostolin johto heillä toimii ja millä perusteella sen katsotaan säilyneen. En osaa mieltää sitä samaksi kuin alkukirkko kaikkine liturgioineen. Olen muutaman kerran osallistunut ko. kirkossa pidettyihin erityistilaisuuksiin.(Hautajaiset, vihkiminen ja konfirmaatio)
Alkuseurakunnalla tarkoitetaan Jerusalemin juutalais-kristillistä seurakuntaa Jeesuksen ylösnousemuksen (n. 30 jKr.) ja Jerusalemin tuhon (70 jKr.) välisenä aikana. Sen kantavana voimana toimivat Jeesuksen veli Jaakob sekä apostolit. Paavalin ja alkuseurakunnan lähetystyön tuloksena syntyivät muut varhaiskristilliset seurakunnat. Näistä ensimmäisen vuosisadan kristillisistä yhteisöistä voidaan käyttää yhteisnimitystä alkukirkko.
oli juuri tuo kuin kuvaat. Sellaisena kirkon oli määrä säilyäkin eli apostolien johtamana. Tuosta johdosta kuitenkin luovuttiin ja hyväksyttiin keisarin nimittämiä piispoja ja keisarin kokoon kutsumien kirkolliskousten päätöksiä. Näin alkukirkko eli samalla oikea kirkko hävisi.
Parempi keisarikin kuin huoripukit!
On erittäin mahdollista, että uskovaista ei uhkaa mikään niin kuin uskostaan luopuneen olemassaolo. Lieventääkseen ristiriitaa tosiuskovaisen on oletettava, että hänen oma erityinen uskojärjestelmänsä on niin ilmeisen totta, ettei kukaan tosiasioihin täysin perehtynyt avomielinen etsijä voi mitenkään olla hyväksymättä sitä.
Tämän oletuksen kumoamista edustaa todellisessa maailmassa uskostaan luopunut. Kun epäuskoisten olemassaololle voidaan antaa monenlaisia lähteitä — Vihollisen työ tai tahallinen (eli kapinallinen) umpimielisyys tai jopa joissakin tapauksissa kelvottomuus pelastukseen, kuuluu uskostaan luopunut aivan toiseen luokkaan.
Uskostaan luopunut määritellään henkilöksi, joka kerran on täysin hyväksynyt tietyn järjestelmän opit ja käytännöt, joka on ottanut osaa sen rituaaleihin, ja joka on puolustanut sitä epäuskoisten hyökkäyksiä vastaan. Uskostaan luopunut on kuitenkin jossakin vaiheessa päätynyt siihen lopputulokseen, että järjestelmä on älyllisesti kestämätön ja on luopunut uskosta vaihtaen sen joko johonkin toiseen rakennelmaan tai sitten johonkin vapaa-ajattelun systeemiin.
Täten uskostaan luopunut ei voi olla olemassa uskovaisen maailmankatsomuksessa. Hänen psykologisessa kokoonpanossaan ei ole paikkaa jollekulle, joka täysin hyväksyi suunnan opit ja ehdottomasti sen ilmaisutavat, ja joka kuitenkin myöhemmin hylkäsi järjestelmän. Sellaisen henkilön pelkkä olemassaolo synnyttää uhan sille tarkalle mielen tasapainottelulle, johon kaikki uskovaiset osallistuvat.
On kiintoisaa havaita, että jotkut luopumusta kohtaan käytetyistä puolustuskeinoista ovat kehittyneet kaikissa uskonsuunnissa tuhansien vuosien kuluessa. Suurimman osan ajasta uskova käyttää näitä suojautumiskeinoja täysin tiedottomalla tavalla, sillä syy näiden suojautumiskeinojen olemassaololle nostaa jo sinällään esiin epämukavia kysymyksiä.
Koko juttu sivulla
http://www.mormonismi.net/artikkelit/uskova_luopunut.shtml
uhka. Luopumusta on ollut aina eikä se ole aitoa uskoa koskaan uhannut. Tälläkin sivustolla esiintyvät luopuneet osoittavat puheenvuoroillaan, miten heidän ymmärryksensä kirkon opeista on pahasti vääristynyt tuon luopumuksen myötä.
"Taas vain väität etkä lainkaan perustele"
niin huomaat sinäkin että kyllä on PERUSTELTU!!!!!
Katolinen kirkko on tehnyt lukuisia lisäyksiä alkuperäiseen apostoliseen uskoon. Alla olevassa taulukossa on niistä muutama esimerkki
Vuosi/Tehty lisäys tai muutos
321 Keisari Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän.
364 Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta."
375 Alkoi enkelien ja kuolleitten pyhimysten puoleen kääntyminen, eli käytännössä niiden palvonta.
378 Piispa Damascus peri keisarilta uskonnollisena johtajana arvonimet Pontifex Maximum ja Vicarius Christi. Näin paavin istuimesta tuli Babylonilaisen ylipappikultin perillinen. Tästä lähtien kaikilla paaveilla on ollut nämä arvonimet. Tällöin myös babylonialaisia seremonioita ja muiden pakanauskontojen oppikäsityksiä tuli katoliseen kirkkoon.
431 Efeson kirkolliskokouksessa otettiin käyttöön Marian palvonta sekä käsite Jumalan Äiti. Babyloniassa rukoiltiin taivaan neitsyt-kuningatarta, joka kuvattiin äitinä, jolla oli lapsi sylissään.
600 Gregorius I määräsi latinan kielen kirkon rukous- ja saarnakieleksi. Samana vuonna otettiin käyttöön Marian ja kuolleiden pyhimyksien rukoileminen.
787 Nikean kirkolliskokous laillisti ristin, kuvien ja pyhäinjäännösten palvonnan.
850 Asetettiin voimaan käsite: pyhä vesi, jossa tuli olla ripaus suolaa. Papin siunauksen jälkeen vedestä tulee pyhää.
890 Alkoi pyhän Joosefin palvonta
1079 Paavi Bonifatius VII sääti papistolle naimattomuuden eli selibaatin.
1184 Veronan kirkolliskokous sääti harhaoppisten inkvisition.
1190 Alettiin opettaa aneiden myyntiä. Aneilla sai anteeksi tiettyjä syntejä, ja niiden sanottiin lievittävän ja lyhentävän kiirastuleen joutuvien kärsimyksiä.
1215 Paavi Innocentius III sääti transsubstantiaatio-opin, jossa pappi muuttaa ehtoollisleivän- ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
1215 Paavi Innocentius määräsi lateraanikonsiilissa syntien tunnustamisen papille pakolliseksi ainakin kerran vuodessa.
1229 Valensian kirkolliskokous kielsi Raamatun maallikoilta ja asetti sen kiellettyjen kirjojen joukkoon.
1439 Firenzen kirkolliskokouksessa kiirastulioppi julistettiin dogmiksi eli opinkappaleeksi.
1439 Vahvistettiin oppi seitsemästä sakramentista.
1547 Trenton konsiilissa säädettiin: Jos joku sanoo, että uuden lain sakramentit eivät ole välttämättömiä ihmisen pelastumiseksi, vaan että ne ovat turhia, ja että ilman niitä tai ilman halua osallistua niihin ihminen saa vanhurskauden armosta yksin uskosta Jumalaan, vaikka kaikki sakramentit eivät ole pakollisia kaikille, olkoon hän kirottu.
1870 Paavi Pius IX julisti opin paavin erehtymättömyydestä.
1950 Paavi Pius XII julisti dogmin Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta.
Kaikki yllä mainitut ovat siis myöhempiä omavaltaisia lisäyksiä tai muutoksia alkuseurakunnan oppeihin, eikä niille löydy mitään perustetta itse Raamatusta.
Luetteloa ei voida soveltaa sellaisenaan ortodoksi- tai ev.lut. kirkkoon.
Tämä kuitenkin opetukseksi MAP- kirkolle. Kysymystähän ette voi välttää. Minua säälittää lähetystyöntekijänne. Lähetystyössä kun ei voi edistyä ellei tunne muidenkin kirkkojen historiaa.
Tapanihan tämän luopumuskeskustelun aloitti. Minunko lopulta on vastattava siten, että siinä on edes vähän sisältöäkin?
Tämä ei nyt ole läheskään oikeudenmukaista. Minulta kun on kielletty jopa valokuvaus ilman salamalaitteita temppelin avoimien ovien päivänä.
Ei kukaan ole kieltänyt valokuvausta. Odotetaan vastausta niiltä, jotka tietävät. Olennaista on, että kokousten kulkua ei saa häiritä.
Olivat kiinnostavia nuo tiedot sitä, miten alkuperäisiä oppeja on muutettu. Kiitos!
kantaa vastuu väitteitä eihän tästä muuten mitään tule. :-D Olisikohan tuossa hiven lojaliteettia.
Mitä tulee kuvaukseen ymmärrän hyvin salamavalon kiellon. Tuollaiseta räpsimisestä ei kukaan pidä.
Itselläsikin on tosi kova halu mustamaalata kirkosta lähteneitä. Ellet tunne heidän olevan mikään uhka, niin miksi sinulla on tuollainen kova tarve?
Tapani on lempeä mies. Tunnen hänet. Luulisin että hän rakastaa aidosti ihmisiä ja jaksaa siksi kirjoitella täällä, kaikesta panettelusta huolimatta.
Tarve syntyy halusta kertoa miten asiat oikeasti ovat. Oman ymmärryksen mukaisesti.
Sama oikeus kuin sinulla.
voitavan lisätä litania mainesanoja.
Turust
Tiedän henkilön ja hän ei ole lempeä. Se on sitä ulkokohtaisuutta, Jumala näkee sydämen ja itkee häntä.
olla hyvinkin pahapäinen, mistä sitäkään lopulta tietää?
Onko täällä ketään joka olisi nähnyt hänet kännissä?
Tiedät hyvin ettei Tapani juo...
Tunnen hänet ja hän on yksi lempeimpiä ja parhaimpia ihmisiä mitä tunnen...
aina auttamassa toisia !
Keskinäisen kehumisen kerto toimii teillä loistavaasti. Se on söpöä ja inhimillistä.
Ei siitä pitkää ole, kun Tapani kehui sinua empaattiseksi, olisiko ollut älykkääksi kanssa.
Vaan musta kylki kummallakin, eikös juu?
epäillä hänen olevan pahapäinen juovuksissa. Varmuudella en lähde väittämään. ;)
Muuten hyvä mies, mutta kännissä... Mistä sitäkään pystyy tietämään kun mies ei kerran juo?
Eikö tuo nyt kuitenkin ole suoranaista kehumista?
Euhän suomalainen tuon suorempaa tunnustusta toiselle pysty antamaan.
http://www.vihrearouva.net/usko/hietamaki.html
Tämä on siis ollut luterilainen pappi, joka erotettiin virastaan uskosta luopumisen takia.