Venäjän rollit väittävät täällä että Suomi ja Saksa olisivat olleet liitossa 1941-1944. Ei ollut mitään liittosopimusta ja Suomi pyrki pitämään mahdollisimman paljon etäisyyttä Saksaan.
Saksaa myötäiltiin vain sen verran että elintärkeä apu sieltä jatkui.
http://www.jyrkinen.fi/historia/elintarviketilanne-1941-1942.html
Syksyllä 1941 Suomi joutui puristuksiin ruuan ja Saksan väliin. Omilta pelloilta saatiin ainoastaan puolet siitä, mitä rauhan aikana oli kulutettu. Suomi oli tilanteessa, jossa ilman Saksan elintarviketoimituksia maata olisi kohdannut suurimittainen nälänhätä.
Saksa puolestaan alkoi painostaa Suomea jatkamaan hyökkäystä Leningradia kohti, minkä Suomen valtiojohto torjui. Kun Berliinistä lähetetyt kirjeet ja viljantoimitusten katkaisukaan eivät tehonneet, Hitler lähetti lopulta "oikean kätensä", kenraali Alfred Jodlin suomalaisia taivuttelemaan.
Lopputulos kuitenkin oli, että suomalaiset eivät suostuneet etenemään kohti Leningradia, mutta silti Saksa toimitti Suomelle satoja miljoonia kiloja viljaa. Nälkäkuolemilta ei kuitenkaan vältytty sen paremmin sotavankien kuin suomalaisten siviilienkään joukossa.
Saksaa myötäiltiin vain sen verran että elintärkeä apu sieltä jatkui.
http://www.jyrkinen.fi/historia/elintarviketilanne-1941-1942.html
Syksyllä 1941 Suomi joutui puristuksiin ruuan ja Saksan väliin. Omilta pelloilta saatiin ainoastaan puolet siitä, mitä rauhan aikana oli kulutettu. Suomi oli tilanteessa, jossa ilman Saksan elintarviketoimituksia maata olisi kohdannut suurimittainen nälänhätä.
Saksa puolestaan alkoi painostaa Suomea jatkamaan hyökkäystä Leningradia kohti, minkä Suomen valtiojohto torjui. Kun Berliinistä lähetetyt kirjeet ja viljantoimitusten katkaisukaan eivät tehonneet, Hitler lähetti lopulta "oikean kätensä", kenraali Alfred Jodlin suomalaisia taivuttelemaan.
Lopputulos kuitenkin oli, että suomalaiset eivät suostuneet etenemään kohti Leningradia, mutta silti Saksa toimitti Suomelle satoja miljoonia kiloja viljaa. Nälkäkuolemilta ei kuitenkaan vältytty sen paremmin sotavankien kuin suomalaisten siviilienkään joukossa.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ja Suomen kanssa tehtiin erillisrauha. Saksan liittolaisset pakotettiin antautumaan ehdoitta.
Maanpetturikommunistien mölinät Suomen ja Saksan liitosta voisi jättää omaan arvoonsa mutta tulipa nyt vastattua heille kun aikaa oli.
Eiköhän se arvovaltaisin taho tässä asiassa ole itse Hitler,joka puheessaan Barbarossan käynnistyttyä julisti Suomen hyökkäävän yhdessä Saksan kanssa Itään.
Suomen silloinen valtionjohto jakoi täysin Hitlerin julistuksen siitä,että Neuvostoliitto on savijaloilla seisova jättiläinen,joka tulee romahtamaan sotilaallisesti nopeassa tahdissa Wehrmachtin hyökkäyksen paineessa.
Tällaiselle käsitykselle oli kieltämättä löydettävissä perusteluja Saksan siihenastisten nopeiden ja perusteellisten voittojen ja Neuvostoliiton Talvisodassa osoittaman kyvyttömyyden johdosta.
Ikävä kyllä Neuvostoliiton laajuus ja venäläisten uhrivalmius osoittautuivat niin vahvoiksi tekijöiksi,että natsien sotakoneen liike hidastui jatkuvasti,sen miehistö kului jatkuvasti kovemmin ja vuodesta 1943 alkaen rintama alkoi liikkua takaisinpäin sinne mistä oli alkunsa saanut,eli Berliiniin.
"Eiköhän se arvovaltaisin taho tässä asiassa ole itse Hitler,joka puheessaan Barbarossan käynnistyttyä julisti Suomen hyökkäävän yhdessä Saksan kanssa Itään."
VALETTA. Hitler sanoi: Rinnan suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittajan soturit pohjoisen Jäämeren äärellä. Saksalaiset divisioonat Norjan valloittajan komennossa suojaavat yhdessä suomalaisten vapaussankarien kanssa, joita heidän sotamarsalkkansa johtaa, suomalaista maaperää.
Narvikin voittaja oli Eduard Dietel ,samassa kompaniassa adin kanssa l maailmansodassa.
Suomalaiset ja saksalaiset upseerivaltuuskunnat neuvottelivat yhteisestä sodankäynnistä Neuvostoliittoa vastaan keväällä/alkukesällä 1941, ensin toukokuussa Saksassa ja sitten kesäkuun alussa Helsingissä,.
Oulun yläpuolinen Suomi luovutettiin Saksan tukikohta- ja hyökkäysalueeksi, Suomen rautateille järjestettiin runsaasti vetureita ja vaunuja Saksan sotavoimien tarpeisiin, Suomen satamiin varattiin omat laiturit ja varastoalueet Saksan sotilas- ja huoltokuljetuksille, Suomen posti- ja lennätinlinjoista varattiin tarvittava osa Saksan sotavoimille, ja kaksi suomalaista divisioonaa alistettiin Saksan sodanjohdon alaiseksi, ja kaikki tuo tapahtui ennen Saksan operaatio Barbarossan alkua, ja kun maamme ilmatila ja lentokenttä (Utti) annettiin Saksan Luftwaffen pommikoneiden lento- ja huoltokäyttöön Luftwaffen niin ikään ennen operaatio Barbarossan H-hetkeä aamuyöstä 22.6.1941 suorittamalle miinoituslennolle Kronstadtin merialueen laivaliikenteen estämiseksi, niin kukapa voisi tosiaankaan edes epäillä Suomen ja Saksan olleen minkään sortin liitossa keskenään.
Tuo kaikki oli tietenkin vain pelkkää sattumaa, jota nyt vain sattuu, periaatteella: aina roiskuu kun rapataan, vai kuinka?
Älkää nyt tieten tahtoen heittäytykö hölmöiksi, ellette sitten jo lähtökohtaisesti sellaisia ole.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota
Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov kävi marraskuussa 1940 Berliinissä pyytämässä Saksan johtajalta Adolf Hitleriltä suostumusta Suomen miehitykseen.
Hitler kuitenkin varoitti Neuvostoliittoa pysymään poissa Suomesta.
Kesäkuun alussa 1941 Saksalle ilmoitettiin osallistumisen ehdot: Suomen olisi säilyttävä vastaisuudessakin itsenäisenä, Saksan oli hyökättävä ensin, ja vasta Neuvostoliiton aloitettua sotatoimet liittyisi Suomi rintamaan
"Älkää nyt tieten tahtoen heittäytykö hölmöiksi, ellette sitten jo lähtökohtaisesti sellaisia ole. "
Hölmö olet itse. Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa säilyä itsenäisenä kuin tukeutua Saksaan.
Mutta Suomi piti mahdollisimman paljon etäisyyttä Saksaan mikä tarkoittaa erillistä sotaa.
Erillistä sodasta tuli vasta kun Neuvostoliiton vastahyökkäys joulukuussa 1941 heitti saksalaisia jopa parisataa kilometriä takaisinpäin ja aiheutti Saksan sotakoneelle sen ensimmäisen merkittävän vastoinkäymisen.
Siinä vaiheessa arvostelukykyisimmät hallituksen edustajat joutuivat ottamaan kaavailuihin mukaan sen tekijän,ettei Saksa välttämättä voitakaan sotaa.
Siihen asti Suomi oli käynyt sotaa sellaisella innolla,että miehistötappiot ylittivät jo Talvisodan lukemat.Siitä jo Mannerheimikin hermostui.
Yleisemmin on sanottava,että Suomen selviytyminen Toisen maailmansodan kurimuksesta köyhtyneenä ja rusikoituna niin Neuvostoliiton kuin Saksankin toimesta,mutta lopultakin vapautensa säilyttäen,on melkoinen ihme.
Se on fakta,joka on tehnyt vaikutuksen myös kaikkiin asiaan perehtyneisiin muiden maiden tutkijoihin.
On kansallinen häpeä,että tämä suomalaisten sotilaiden verellä hankittu poliittinen pääoma on joutunut päivänpolitiikan pelureiden halvalla kaupittelemaksi kuvitteellisten etujen houkutuksesta.
Esimerkiksi propaganda sotaliittojen jäsenyyden eduista ja Ankalliskaartin itse itselleen tilaama lentely Suomen ilmatilassa ovat esimerkkejä tekijöistä,joiden realisoituminen jättää maksun vaivat suomalaisille mutta tarjoaa kontrollimme ulkopuolisille toimijoille vapaat kädet hyödyntää maantieteellistä sijaintiamme.
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76766-hitler-ei-sanonut-2261941-suomen-olevan-saksan-kanssa-”liitossa”-–-vaan-”yhdessä”
Hitler ei sanonut 22.6.1941 Suomen olevan Saksan kanssa ”liitossa” – vaan ”yhdessä”
Eversti evp., sotahistorioitsija henkeen ja vereen, Sampo Ahto, kouluttaa meitä lankaan menneitä:
”Sana, jota Hitler käytti, oli ”im Verein”. Se ei ole synonyymi käsitteeseen ”im Bunde” kanssa, vaan sen merkitys on astetta lievempi. Esimerkiksi Afganistanissa olevan suomalaisjoukon voitaisiin sanoa toimivan ”im Verein” muiden maiden vastaavissa tehtävissä olevien joukkojen kansa mutta ei ”im Bunde”. Sana ”yhdessä” on paras käännös, joka tulee mieleeni käsitettä ”im Verein” suomennettaessa”.
Joku lyhyenläntä koppalakkinen viiksiniekkakin kuuluu piipahtaneet Mannerheimin synttäreitä kuokkimassa, mutta mikä lie marsalkan opiskeluaikojen ryyppykaveri ja keppostelija ollut, eikä moisesta nyt mitään huhuja ole syytä levitellä, harvoinkos sitä nyt vanhat kamut kättä lopsivat ja kupin kohottavat jos nokikkain sattuvat.
https://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/31199-jatkosota-erillissota
Professori Ohto Manninen osaltaan katsoi presidentti Halosen seminaarissa, että Suomen pyrkimyksenä oli erillissota. Neuvostoliitto olisi halunnut tehdä Suomen kanssa erillisrauhan jo talvella 1944. Poliittisista syistä Neuvostoliito oli valmis irrottamaan Suomen sodasta.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen korostaa kolumnissaan 30.11.2008: ”Suomi ei allekirjoittanut akselivaltojen liittosopimusta, ei alistunut Saksan painostukseen osallistua Leningradin piiritykseen eikä katkaissut Muurmannin rataa.
Euroopan komission jäsen Olli Rehn sanoo sanomalehti Pohjalaisen mukaan seuranneensa kiinnostuneena Suomessa käytyä keskustelua jatkosodan luonteesta.
Hänen mielestään on selvää, että talvisodan aikana koetut vääryydet ja menetetyt alueet loivat jatkosodan olennaisen tausta. Jatkosota on erillissota ja poikkeaa Saksan sodanpäämääristä.
Rehn sanoo panneensa merkille, että suomalaiset historiantutkijat sivuuttavat kansainvälisen keskustelun toisen maailmasodan tulkinnoista. Talvisotaa on pidetty rajakonfliktina, eikä Neuvostoliiton sotasyyllisyyttä Molotov-Ribbentrop sopimukseen ole tunnustettu. Vaan viime aikoina on kuulunut toisenlaisia ääniä. Brittiläinen tutkija Norman Davies kumoaa sitkeästi eläneen myytin, että toinen maailmansota oikeastaan alkoi vasta Hitlerin hyökkäyksestä Neuvostoliittoon 1941. Davies viittaa erityisesti Suomen talvisotaan, joka taistelujen voimakkuudella mitaten oli yhtä raskas kuin Saksan ja Ranskan välinen kesäsota 1941. Uhrien määrä oli talvisodassa suurempi.
Ehkä joku laittaa tänne Risto Rytin radiopuheen 26.6.1941, siinä on mm. muistutus: "Kansalaiset! Vuosisadat ovat osoittaneet että paikalla , minkä kohtalo on kansallemme antanut, ei pysyväistä rauhaa ole voitu saavuttaa.."
Neuvostoliiton pelasti liittoutuminen USA:n kanssa, ilman Amerikan massiivista apua venäläiset olisi ajettu Uraalin taakse.
Suomi pyrki välirauhan aikana liittoon Ruotsin kanssa. Ruotsin ehtona liitolle oli ettei Suomella saa olla mitään revanssiaikeita ja Suomi hyväksyi ehdon.
Neuvostoliitto vastusti Suomen ja Ruotsin liittoa koska halusi sovjetisoida Suomen.
Hitler ei kuitenkaan antanut marraskuussa 1940 Molotoville suostumustaan Suomen miehitykseen.
Sen jälkeen huhtikuussa 1941 Neuvostoliitto olikin valmis hyväksymään Suomen ja Ruotsin liiton.
http://prokarelia.net/si/?x=artikkeli&article_id=203&author=6
Neuvostoliitto painosti Suomea 1940 - 41 hyvin uhkaavasti. Helsingissä ei tunnettu Stalinin uutta hyökkäyssuunnitelmaa, jonka toteuttamiseen hän yritti saada marraskuussa 1940 Hitlerin luvan, mutta hallitus saattoi päätellä, mistä oli kysymys. Koska Suomen puolustuskyky tiedettiin heikoksi, tarvittiin sotilaallista tukea joltakin suurvallalta. Ranska oli kuitenkin menettänyt itsenäisyytensä ja Englanti oli eristettynä. Yhdysvallat oli kovin kaukana ja haluton sekaantumaan Euroopan asioihin.
Oli siis vain yksi mahdollisuus, ja kun Hitler alkoi kesästä 1940 lähtien tukea Suomea, aluksi hyvin varovasti, apu otettiin vastaan. Valtaosa suomalaisista ei hyväksynyt Hitlerin ideologiaa eikä hänen väkivaltaisuuttaan, mutta hallituksen politiikalle ei ollut vaihtoehtoa. Kun etevä venäläinen historiantutkija V. M. Holodkovski totesi tämän 1981, hänet erotettiin Neuvostoliiton tiedeakatemiasta, mutta 1989 hän ilmaisi saman käsityksen jälleen expressis verbis.
Ihan on kommunistien propagandisti koko Wikipediakin, väittäessään, että Suomen ylipäällikkö Mannerheim olisi, muka, alistanut Suomen armeijan joukko-osaston Saksan sodanjohdolle päiviä ennen operaatio-Barbarossan H-hetkeä.
Kaikkea ne bolseviikit leperteleekin.
"Ennen jatkosodan alkua
Itärajalle keskittymässä oleva välirauhan ajan V armeijakunta (sodanajan III) sai 15. kesäkuuta 1941 Puolustusvoimain pääesikunnan käskyn[1], jolla armeijakunta alistettiin keskityskuljetusten päätyttyä Rovaniemellä olevalle Saksan Norjan armeijalle (saks. AO Norwegen), jonka esikunta oli oikeutettu antamaan armeijakunnalle käskyjä jo sitä ennen keskitystä varten ja toiminnasta sen jälkeen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_III_armeijakunta_(jatkosota)
Ratkaiseva virhe oli suostua saksalaisten kauttakulkuun 1941, se olisi pitänyt antaa ruotsalaisten kontolle, Ryti, Mannerheim, Wallden ja Witting veivät sotaan Hitlerin puolesta. Olisi vain pitänyt saada järkevän objektiivisia ministereitä, kuten Ramsay ja Hackzell, mutta heidän työnsä teki mahdottomaksi Rytin saksalaisille ilmaiseksi tekemät myönnytykset. Oli aivan typerää sotia Saksan puolesta saamatta vastineeksi mitään kuin pakon edessä.
Tuokin on ihan paskaa, ettei sitoumuksia ollut, kirjallinen sitoumus oli presidentti Rytin Hitlerille antama vakuutus kesällä 1944 siitä, että Suomi taistelee Saksan rinnalla loppuun asti.
Ne jotka luulevat, että rauha olisi voitu tehdä Teheranin jälkeen, se ei ollut realistista, sillä puna-armeijan johto oli jo kertonut siellä US Armylle, että sivustahyökkäys Suomeen tehdään ennen Normandiaa. Rauha olisi pitänyt tehdä 1941.-1942, mutta se oli Rytin takia mahdotonta.
"Ratkaiseva virhe oli suostua saksalaisten kauttakulkuun 1941"
Entäs venäläisten kauttakulku Hankoniemeen. Miksi siihen piti suostua?
Oliko Stalin mitenkään aloitteellinen estämään saksalaisten kauttakulkua?
Miksi Stalin ei edes yrittänyt estää Hankoniemestä käsin Saksan armeijan kauttakulkua ja invaasiota Suomeen?
Vuosi 1941 ei ollut Suomenkaan osalta irtaallaan syksystä 1939, talvesta 1939-1940 tai kesästä 1940, jolloin Saksa ja Neuvostoliitto olivat vielä faktisesti Molotov-Ribbentrop-liitossa keskenään, ja vasta syyskesän kauttakulkusopimukset sekä lopulta Molotovin marraskuun 1940 Berliinin matkan myttyyn meno mitä tulee Suomen valtaamisen suhteen, varmistivat sen, ettei Molotovin kesäkuussa 1940 julkituoma ennustus toteutunut.
"Liettuan tyrmistynyt ulkoministeri Vincas Kreve-Mickevicius sai kuulla Moskovan Kremlissä kesäkuun viimeisen päivän myöhäisenä iltahetkenä tuona kohtalokkaana vuotena 1940. Molotov suositteli kuulijalleen realismia, sillä Liettua ja muut Baltian kansat, "Suomi mukaan luettuna", tullaan liittämään neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen."
https://yle.fi/uutiset/3-5784861
Todellisuudessa Itämeren pohjukkaan suljetun Suomen vaihtoehdot olivat hädintuskin ja miltei ihmeen kaupalla torjutun puna-armeijan kuukausia kestäneen talvisodan valtausyrityksen jälkeen joko antautua Moskovalle, ja menettää varmasti olemassaolonsa itsenäisenä valtiona, tai pyrkiä yhteistyöhön Saksan kanssa, ja toivoa sen säilyvän.
Valinta tehtiin Pirun ja Perkeleen välissä, muita vaihtoehtoja ei ollut.
Suomi valitsi Saksan, taisteli ja säilytti itsenäisyytensä, kun taas Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa Suomeen rinnastetut Viro, Latvia ja Liettua miehitettiin ja pakkoliitettiin osaksi Neuvostoliittoa kesällä 1940, ja se miehitys kesti aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
Suomen kohtalo olikin sidottu Ruotsiin, koska USA saattoi auttaa vain pohjoismaita yhdessä. NL:n vakoilutoiminta oli niin tökeröä välirauhan aikana, ettei se saanut mitään aikaiseksi. Hysteerinen Stalinin pelko oli turhaa 1943 alkuun asti. Tosiasiassa Hitlerille tehtiin myönnytyksiä, joita ei olisi tarvinnut tehdä, 200 000 saksalaissotilasta Suomessa ja riippuvuus Saksan elintarvikeavusta oli luotu Rytin johdolla. Olisi ollut yksinkertaista yllyttää Stalinia käymään Dietlin kimppuun, mutta Dietl saikin Stalinin hyökkääämään Viipuriin omilla toimillaan ja vahvistamalla linjojaan syvälle Sturmbockiin. Saksalaisten pääsy Lappiin 1941 oli perusvirhe, koska se esti muun elintarvikehuollon.
Anonyymi+27.7.2019+9:28++sanot,+että:+"Saksalaisten+pääsy+Lappiin+1941+oli+perusvirhe,+koska+se+esti+muun+elintarvikehuollon.
Suomen vaiettu vuosi 1941. Todella paljon suomalaisia kuoli nyt aivan turhaan.
Suomen historiassa on todella suuri musta aukko, vuosi 1941. Talvisotahan on isänmaallinen sankaritaru, kesän 1944 "torjuntavoitto" suuri kansallinen myytti, ja sisällissotakin on alati esillä, niin kipeä aihe kuin onkin. Mutta vuosi 1941, jolloin Suomi lähti natsien kanssa rotupuhdasta suurvaltaa tekemään, on vaietumpi asia, jotenkin häpeällinen. Kuitenkin juuri tuonna vuonna kärsi Suomi sotavuosiensa raskaimmat ja myös turhimmat tappiot. Turhimmat, koska Suur-Suomi jäi vain haaveeksi. Kaikki verisen vuoden 1941 uhrit olivat lopulta täysin turhia.
Niin kuin 1918, Suomessa uskottin myös 1941, että Saksa voittaisi maailmansodan. Kuten Natsi-Saksassa, Suomessakin ajateltiin, että vain kotirintaman pettäminen, "marraskuun rikollisten tikarinpisto armeijan selkään", oli aiheuttanut Saksan tappion 1918. Miten muuten ihailtu Saksa olisi voinut hävitä? Enää se ei voisi hävitä, ajateltiin Suomessa 1941, ei nyt kun rakastettu Adolf Hitler oli johdossa. Hänen avullaan tehtäisiin Suur-Suomi, tuhottaisiin Neuvostoliitto ikiajoiksi. Mielettömiä unelmia, hullun houreita, ajattelee nykyihminen. Mutta pitää ymmärtää mikä oli Suomen henkinen tila 1941. Neuvostoliiton tuhoamisesta ja Saksan suuruudesta oli saarnattu kouluissa, kirkoissa ja lehdistössä vuosikymmenet. Venäjän Karjalan laskettiin kuuluvan Suomelle ilman muuta. Venäläiset olivat ali-ihmisiä, jotka siellä raiskasivat suomalaisten maata. Heidät oli juurittava pois, niin kuin juutalaiset Saksassa.
Kun Suomi lähti hyökkäämään Saksan rinnalla, taikka Saksan kanssa liitossa, kuten Hitler maiden välisen suhteen ilmaisi heti Barbarossan alettua, presidentti Ryti valehteli suomalaisille, että maa kävi muka puolustussotaa. Mutta Hitler perusteli hyökkäystään Neuvostoliittoon aivan samalla tavalla: ennaltaehkäisyä, siis puolustautumista. Sekä saksalaisille että suomalaisille sotilaille uskoteltiin myös, että sota olisi ohi muutamassa kuukaudessa, parhaassa tapauksessa muutamassa viikossa. Sadonkorjuuaikaan piti jo päästä takaisin kotiin, tai viimeistään jouluksi. Eipä tiennyt saksalainen eikä suomalainen sotilas, että joutuisi viettämään joulunsa Venäjän talvessa, epäinhimillisissä oloissa, kun Neuvostoliittoa ei saatukaan kukistettua. Vaikka Suomi oli mobilisoinut ja militarisoinut kansansa äärimmäiseen rajaan saakka, Saksan ja Suomen yhteinen ponnistus ei ollut riittänyt. Leningrad, Murmansk ja Vienanmeri jäivät saavuttamatta.
Suomi oli 1941 sitoutunut natsivaltaan sekä poliittisesti että ideologisesti, kuten muutkin akselivaltiot. Suomalaiset harjoittivat valtaamassaan Neuvosto-Karjalassa Saksan mallin mukaista rotupolitiikkaa. Venäläisille ei myönnetty ihmisoikeuksia. Suomalaisille he olivat vain "Untermenschen". Karjalaisetkin piti puhdistaa "ryssäläisestä vaikutuksesta" eli pakkosuomalaistaa ja pakkoluterilaistaa. Suomi kävi rotusotaa ja siirtomaasotaa. Suomalaisen oikeiston vanha unelma oli toteutumassa. Niin 1941 ajateltiin, kunnes Saksan ja Suomen hyökkäys pysähtyi. Kuten 1918, Saksa oli pannut kaiken yhden kortin varaan, samoin Suomi. Hiljaisena alkoi tappioiden tie.
Valheita "erillissodasta" ei levitetä Italiassa, Unkarissa, Romaniassa. Noissa maissa kyetään kohtaamaan totuus ja ottamaan vastuu omasta historiasta. Suomessa ei. Miksi? Kenties siksi, että Neuvostoliitto kohteli Suomea, armoillaan olevaa hävinnyttä maata, niin lempeästi. Saksalaiset sotarikolliset Neuvostoliitto vaati hirtettäviksi, suomalaiset selvisivät lyhyillä vankeusrangaistuksilla. Koska Neuvostoliitto ei kostanut Suomelle, Suomi unohti tehneensä väärin, jäi elämään valheessa.
Ryti lupasi Weltjensille Saksan joukoille kauttakulkuoikeuden pian Moskovan rauhanneuvottelujensa jälkeen. 1940 huhtikuussa Ryti allekirjoitti Berliinissä sopimuksen, jonka mukaan Suomi osallistuu Saksan Rinnalla sotaan NL:oa vastaan, ajatuksen on heittänyt Myös Schacht 1938 julkisuuteen. Ryti valittiin presidentiksi ja 26.6.1941 hän radiopuheessa ilmoitti Suomen olevan sodassa. Melkoisia sattumia. Ryti sai diplomaattiteitä NL:n rauhantarjouksen alueluovutuksineen 1941 elokuun alussa, mutta Ryti hylkäsi sen. Mannerheim tuli järkiinsä liian myöhään eli 3.2.1943 hän haki rauhaa tai laittoi selvityksen siitä vireille.
" Valheita "erillissodasta" ei levitetä Italiassa, Unkarissa, Romaniassa. Noissa maissa kyetään kohtaamaan totuus ja ottamaan vastuu omasta historiasta. Suomessa ei. Miksi? "
Ne mitään valheita ole. Italialla Unkarilla ei ollut omaa talvisotaansa, Romanian Besarabia vaihtoi omistajaa Molotov Ribbentrop sopimuksin. Kannattaa edelleen perehtyä historiaan, ettei tule turhaan yleistäneeksi asioiden taustoja. Italiassa oli fasistit hallitsemassa.
Erillissota on pelkkä myytti ja täysin pelkkää valetta!
Pystyykö nyt kukaan todistamaan pelkkiin historiallisiin faktoihin perustuen, että Suomi kävi muka vuosina 1941-1944 jotain erillissotaa, eikä ollut käytännössä mikään Saksan liittolainen?
Täytyy nyt sitten täysin selkeästi osoittaa, että Suomella ei ollut mitään sotilaalliseen liittolaisuuteen verrattavaa asiaa missään edes olemassa natsien kanssa 1940-luvulla.
Taisteli erillään Natsi-Saksan päämääristä. Leningradiin ei hyökätty Hitlerin vaatimukset tyrmäämällä. Neuvostoliitto oli ainoa vihollisemme. USA ei julistanut sotaa Suomelle. Suomi piti hyvät suhteet kaikkiin Natsi-Saksan vihollismaihin sikäli kuin se oli mahdollista. Erillisotammme nimi on jatkosota.
Samaa mieltä, sillä varsinkin ennen operaatio Barbarossan alkua touko-kesäkuussa käydyt saksalais-suomalaiset upseerineuvottelut ja niistä tehdyt muistiot osoittavat selvästi sen, miten tiivistä Suomen ja Saksan yhteistyö oli sotaan lähdettäessä.
Hans Peter Krosby, Suomen valinta 1941
Mauno Jokipii, Jatkosodan synty: tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940-41
https://finna.fi/Record/eepos.9170
https://finna.fi/Record/fennica.47530
Nuo kaksi tutkimusta osoittavat seikkaperäisesti sen, kuinka läheistä yhteistyö oli.
Että Suomiko taisteli erillään Saksan sodanpäämääristä?
"Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat, nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua meille tuttuja NL:n sotavoimia vastaan."
Jos käydään rinnakkain taistelua, jolle toivotaan ja jolta odotetaan menestystä, täytyy olla umpisokea tai muuten aatemaailmaansa lukkiutunut, ellei näe mitä tuossa todellisuudessa sanotaan.
Joukot eivät tuolloin olleet vain rinnakkain, vaan jopa ennen sotaa alistettuja toisen valtion käskyvallan alaisuuteen, kuten Suomen III AK, joka alistettiin jo 15. kesäkuuta Saksan AO Norwegenille.
"Vuosisadat ovat osoittaneet, että paikalle, minkä kohtalo on kansallemme antanut ei pysyväistä rauhaa ole voitu saavuttaa. Idän paine on aina ollut meitä vastassa, idän paineen helpottamiseksi, ikuisen uhan hävittämiseksi, tulevien sukupolvien elämän turvaamiseksi, me nyt käymme taisteluun ja meillä on tällä kertaa ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan ennen."
Ja kun tässä sanotaan lähdetyn sotaan "ikuisen uhan hävittämiseksi", niin kuinka moni kuvittelee, että ilman Saksan siihen aikaan mahtavaa armeijaa, joka oli jo voimansa näyttänyt Ranskaa ja Britanniaa vastaan, puhumattakaan pienemmistä Euroopan valtioista, tuo puhuja olisi uskonut ja luottanut Suomen kykenevän hävittämään yksinään "ikuisen uhan", pelkästään Suomen armeijan voimin, ilman Saksan mukana oloa?
Puhuja sanoi sen minkä sanoi siksi, että Saksalla ja Suomella oli yhteinen päämäärä, Neuvostoliiton kukistaminen, "ikuisen uhan hävittäminen", aivan kuten mailla oli yhteisiä joukko-osastoja, joissa saksalaisia sotilaita toimi Suomen armeijan käskyvallan alla ja suomalaisia sotilaita Saksan armeijan käskyvallan alla, ja näin tehtiin Suomen valtioalueelta Neuvostoliitton hyökätessä.
Puhuja, jota lainasin oli tasavallan presidentti Risto Ryti, hänen puhuessaan radiossa 26.6.1941.
"Jos käydään rinnakkain taistelua, jolle toivotaan ja jolta odotetaan menestystä, täytyy olla umpisokea tai muuten aatemaailmaansa lukkiutunut, ellei näe mitä tuossa todellisuudessa sanota.
Natsi-Saksa oli sodassa Norjan kanssa. Samoin Belgian ja Hollannin sekä Britannian kanssa. Kävimme jatkosotaa talvisodan hyvittämiseksi vain ja ainoastaan Stalinin maahamme tunkeutumisen takia. Ei sen takia, että halusimme palvella Hitlerin päämääriä.
Kuinkas Baltia? Mitäs heiltä kysyt. Virolaiset antoivat maansa Stalinin käsiin. Se liike ei pelastanut virolaisia Hitlerin joukkojen invaasiolta.
Kerrotko kuinka meidän olisi pitänyt menetellä Hitlerin ja Stalinin pyrkimyksille talvisodan jälkeisinä aikoina?
"Kävimme jatkosotaa talvisodan hyvittämiseksi vain ja ainoastaan Stalinin maahamme tunkeutumisen takia. Ei sen takia, että halusimme palvella Hitlerin päämääriä."
En minä ole väittänytkään, että Suomi palveli Saksan päämääriä, vaan sitä, että dokumentit osoittavat Suomen ja Saksan olleen keväästä ja alkukesästä 1941 lähtien hyvin tiiviissä sotilaallisessa ja poliittisessa yhteistyössä, josta voi kukin saivarrella oliko se aseveljeyttä vaiko liittolaisuutta.
Talvisota ja sen seuraukset Suomelle, ja lisäksi vielä se, että Moskova ei edes aikonut jättää sen jälkeenkään maatamme rauhaan, vaan Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen kuului edelleen Stalinin päämääriin, suorastaan työnsi Suomen Saksan kylkeen.
Mitä muita valtioita Euroopassa, ja Suomen huollon ja kaupan kannalta erityisesti Itämeren alueella oli, joihin Suomi olisi tuossa tilanteessa voinut tukeutua?
Ei mitään muuta valtiota.
Talvisota ja Stalinin roistomaisuus yrityksessään nujertaa pieni naapurinsa Suomi, ja tuon sanominen suoraan, ei tee yhtään olemattomammaksi Suomen ja Saksan vähitellen kehittyviä suhteita syksystä 1940 lähtien kesäkuuhun 1941 asti, jolloin suhttet realisoituivat yhteiseksi sotaretkeksi Neuvostoliittoon.
Talvisota ja sen jälkeinen aika ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne sitten nivoutuivat lopulta yhteen, ja suurin osa sotkee tunteidensa vallassa ne toisiinsa.
Molemmat ovat totta: sekä Neuvostoliiton valloitusyritys että Suomen liittolaisuus Saksan kanssa.
"Kuinkas Baltia? Mitäs heiltä kysyt. Virolaiset antoivat maansa Stalinin käsiin. Se liike ei pelastanut virolaisia Hitlerin joukkojen invaasiolta."
Se, että Suomi taisteli talvella 1939-1940 turvasi maamme itsenäisyyden, toisin kuin Baltian maat, joiden tilanne ja armeijoiden koko oli epäedullisempi suhteessa Suomeen, ja ne joutuivat suostumaan Moskovan laatimiin sopimuksiin, joiden seurauksena ne seuraavana kesänä liitettiin pyssyn piippu ohimolla Neuvostoliittoon.
Baltian maiden oli mahdotonta välttyä Wehrmachtin invaasioilta, koska se teki tiukkaa vuosien ajan jopa puna-armeijalle, joka ilman Yhdysvaltain massiivista materiaaliapua olisi luultavimmin romahtanut kokonaan.
Hitlerin kaikkien saksalaisten alkuperäisdokumenttien mukaan v. 1941 käyttämä "im Bunde mit finnischen Divisionen..." on erittäin helppo kääntää ja tulkita.
Oikeoppiseen käännökseen edelleenkin riittää, kun tiedämme miten BUNDESrepublik Deutschland ja BUNDESkanzler on aina käännetty ja käännetään edelleen.
Suomi ja Saksa tanssivat vain samaan tahtiin.
Juuri niin, Hitler yritti tanssia kohti Moskovaa, mutta stoppi tuli Staligradissa. Mikkelin Bunde-sotilasjuntta yritti suursuomea, mutta stoppi tuli jo Syvärillä. Ja jo pelkkä vuoden 1941 hyökkäykemme toi saman verran suomalaiskaatuneita kuin koko ansiokas PUOLUSTUStaistelu nimeltä talvisota eli n. 25 000 kuollutta molemmissa.
Se on tosin pieni määrä. Esim. pelkästään yhdessä Hampurin brittisuurpommituksessa kuoli noin 42 000 siviiliä 28.7.1943.
”Mikkelin Bunde-sotilasjuntta yritti suursuomea, mutta stoppi tuli jo Syvärillä. ”
Ei tullut vaan Suomen armeija jäi juuri ennalta suunnitellulle rintamalinjalle Syväri-Ääninen-Maaselän kannas. Pitemmälle ei ollut järkeä edes yrittää!
”Ja jo pelkkä vuoden 1941 hyökkäykemme toi saman verran suomalaiskaatuneita kuin koko ansiokas PUOLUSTUStaistelu nimeltä talvisota eli n. 25 000 kuollutta molemmissa.”
Sodassa tulee tappioita. Muistanet, että Muna-armeijamenetti sodassa 12 miljoonaa sotilasta eikä maan ulkorajaksi tullut Varsovan liiton ulkoraja jäädäkseen! Kuten itsekin totesit niin valtaisat tappiot täysin turhan takia!
NL ja natsit tekivät kirjallisen Molotov-Ribbentropp -sopimuksen 1939. Hitler ja Stalin olivat liittolaisia 39-41. Stalin ei uskaltanut hyökätä Suomen kimppuun yksin -39 vaan tarvitsi liittolaisen. Kaikki marraskuun-39 jälkeen oli tästä seurausta ja NL oli syypää niin Talvisotaan kuin kaikkiin siitä seuranneisiin tapahumiin. Ilman Talvisotaa ei olisi tullut jatkosotaakaan.
Kerropas nyt kaikille, miksi piti mennä linjalle Syväri-Ääninen ja vielä Poventsaankin ja tapattaa siksi yksistään v. 1941 jo 25 000 suomalaista. Sitten vasta tsaarin seniili hevosupseeri lienee huomannut, että hommasta todellakin puuttui järki ja vieläpä suursuomikin, josta tuo hevosupseeri oli haaveillut jo vuodesta 1918 lähtien. Touhu meni lampunjalkojen vuolemiseksi.
On liikuttavan typerää verrata suomalaisten ja puna-armeijan kaatuneiden määriä edes propagandana, jota sai ja saa lukea sodanaikaisten sanomalehtiemme etusivuilta mielin määrin.
"Vain" noin 84 000 viime sodissamme kuollutta on lähes sama kuolleiden määrä kuin kahden saksalaiskaupungin, Hampurin ja Dresdenin parin päivän pommituksissa kesällä 1943 ja helmikuussa 1945. Pommituksissa kuoli hieman historiantutkijasta riippuen 40 000 - 45 000 asukasta kummassakin.
Huolimatta monin verroin koko akselivaltojen pienemmistä kuolleiden määristä verrattuna liittoutuneiden tappioihin, natsit onneksemme onnistuivat silti häviämään sodan.
Vuosi 1941 tuntuu olevan todella raskas vuosi selittää edelleen sapelinkalistajillemme - valitettavasti. Se todistaa, ettei osa - onneksi pieni - suomalaisista edelleenkään pysty tunnustamaan sotilasjunttamme karkeita jatkosodan virheitä natsisaksan rinnalla.
Jopa Saksa on siihen pystynyt jo kauan kauan sitten.
Aloitetaas kuintenkin marraskuusta 1939, jolloin Stalinin käskystä toiminut puna-armeija käynnisti hyökkäyksensä koko Suomen rajan pituudelta, tarkoituksena valloittaa Suomi, lakkauttaa maamme itsenäisyys ja liittää se osaksi Neuvostoliiton kommunismidiktatuuria, mikä olisi luonnollisesti johtanut Suur-Neuvostoliiton syntymiseen, ja tämähän oli sekä Josif Stalinin että Otto "Suomensyöjä" Kuusisen ylin toive - Suur-Neuvostoliitto, johon seuraavana kesänä pakkoliitettiin Viro, Latvia ja Liettua.
Suomalaisille kommunisteille tuo Suur-Neuvostoliiton toteutuminen Suomen pakkoliittämisen osalta olisi tietysti ollut sen hetken toiveiden täyttymys, mutta muille suomalaisille, ja lopulta myös itseään kommunisteina pitäville, se olisi ollut katastrofi, varsinkin kun muistamme Stalinin käynnistämät vainot 1930-luvulla, jossa teloitettiin ja suljettiin leireille jopa kymmeniätuhansia suomalaisia, puhumattakaan kaikista muista, joiden lukumäärä nousee miljooniin.
Jostain syystä SKP ei ole halunnut tuoda julkiseksi jo vuosikymmeniä sitten NKP:n sille toimittamaa selvitystä suomalaisten kohtaloista Stalinin vainoissa.
"Skp salasi Stalinin
uhrien kohtalon"
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072158/Skp salasi Stalinin uhrien kohtalon
Eikö murhattujen kohtalo kiinnosta, vai elääkö puolueen sisällä sen pienuudesta huolimatta vahva jälkistalinistinen ryhmittymä, joka estää asioiden oikean tilan saattamisen julkiseksi?
Jyrkisen lähteistä puuttuu Valtion Viljavaraston historiikki, jossa on pitkä luku sota-ajan viljanostoista ja -tuonnista, sekä lukuja kotimaan tuotannosta ja säännöstelystä.
Kansallinen vilja, Viljakonttorista Viljavaan 1918-20072.12.2007. Suomen Viljava
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_Viljava
Myös Martti V Terän kirjat Kesäkuun 1944 kriisi ja Tienhaarassa puuttuvat Jyrkisen lähteistä.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4221
Tuolla on faktaa Saksan tuesta 1944
Myös Martti V Terän kirjat Kesäkuun 1944 kriisi ja Tienhaarassa puuttuvat Jyrkisen lähteistä.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4221
Tuolla on faktaa Saksan tuesta 1944
Myös Martti V Terän kirjat Kesäkuun 1944 kriisi ja Tienhaarassa puuttuvat Jyrkisen lähteistä.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.
Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.
Sivu 155:
1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.
Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.
1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia
Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Asehankinnat 1944 Saksasta.
Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.
Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.
Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"
Sivu 49:
28.4.1944 toimitettiin mm.
1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92
23.5.1944 toimitettiin
100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa
Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.
21.4.1944 luvattiin
300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin
28.4.1944 luvattiin
200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa
Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4221
Tuolla on faktaa Saksan tuesta 1944
Sinulla lienee vastaus valmiina. Miksi Mannerheim ei tiennyt sitä, minkä Terä tiesi?
" Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen. "
Saksan toimittamista elintarvikkeista on todettava,että Saksa ryösti valloittamiaan alueita häpeämättömästi vieden niiltä kaiken haluamansa.
Esimerkiksi Hollannissa kuoli nälkään talvella 1945 kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Itäalueiden kohtelu oli huomattavasti julmempaa.
Suomeen Saksan toimittamien elintarvikkeiden laivaus tarkoitti nälkäkuolemia muualla.
NL möi Ukrainasta siemenviljatkin ulkomaille ja miljoonia kuoli nälkään 1930 -luvun alussa. Mitä trolli siihen?
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Holodomor
Nimittelet edellistä kirjoittajaa trolliksi, vaikka kirjoitus on täyttä totta, ei ne Stalinin teot mitään natsien sotarikoksia kumoa.
Terä tiesi, aseita oli yllin kyllin. Miksi Terä ei kertonut Mikkelin Päämajalle tietoansa?
Mannerheim ei ollut lainkaan tietoinen siitä, että saksalaiset toimittivat aseita kiellosta huolimatta.
Eikä ollut yöskään Hitler tietoinen ettei määräämänsä asevientikieltoa ei oltu huomioitu mitenkään.
" Kesäkuun 12.päivänä 1944 Hitler lupasi Mannerheimin pyyntöön purkaa asevientikiellon joka oli koskenut raskasta aseistusta panssareita, lentokoneita, ja mm. tykkien modernisoimista. Myös panssarilähitorjunta-aseita alettiin heti tuoda Etelä-Suomen satamiin moottoritorbedoveneillä. Näitä tuotiin heti 14 000 kappaletta, ja R-R sopimuksella niitä saatiin vielä lisää, yhteensä niitä tuotiin 25 000 kappaletta. Myös elintärkeät viljatoimitukset olivat olleet saksalaisten panttaamina jotka nyt saatiin taas käyntiin. "
Jokisipilä oli kaikein viisain, jopa voisi sanoa jälkiviisas. Hän nimittäin väitöskirjassaan toteaa että aseita oli jopa niin paljon, että niillä olisi ilman Rytin sopimustakin pystytty torjumaan suurhyökkäys.
Tämän laatuinen tietämys hakee vertaistaan. Tällaisia poikia olisi pitänyt olla Päämajassa. Jokisipilä ja Terä. Miksi heidän tasoisiaan miehiä ei haalittu tärkeisiin tehtäviin, Päämajan operatiiivisiin tehtäviin. Niin ja Jokisipilä tiesi myös Ribbentropin tulleen Suomeen omin luvin Hitlerin tietämättä. Ei olisi Rytin tarvinnut uhrautua lainkaan jos, niin jos heidän tasosiaan miehiä oli puikoissa Mikkelissä kesällä 1944.
"Ei olisi Rytin tarvinnut uhrautua lainkaan jos, niin jos heidän tasosiaan miehiä oli puikoissa Mikkelissä kesällä 1944. "
MUTTA nyt täytyi ja hän teki siinä todellisen omakohtaisen uroteon ja kantoi asiasta vastuun. Suomen kansa toki ymmärsi uhrauksen arvon!
Onneksi on olemassa OIKEATAKIN ja tuorettakin tutkimustietoa, kuten tämä. Kannattaa lukea rauhassa ja fundeeraten, jos nyt hylsyjen keräämiseltä tällä sivulla keritään.
https://www.arkisto.fi/uploads/Arkisto/2.pdf
》》Miksi heidän tasoisiaan miehiä ei haalittu tärkeisiin tehtäviin《《
Terähän oli se joka asioi Veltjensin asefirman kanssa ja hoiti mm. kirjanpidon saadusta tavarasta. Lue ne kirjat ja tule sitten jatkamaan keskustelua aiheesta.
Saksa toimitti panssarinyrkkejä ja -kauhuja yhden suurhyökkäyksen torjuntaa varten eli n. 1000 vaunun tuhoamiseen riittävän määrän.
Suomi tietenkin halusi aseita jemmaan kun Saksasta aika jättää... ja loput P-nyrkit ja P-kauhut myytiin amerikkalaiselle Cummingsin asefirmalle sotasaaliskiväärien ym. ylijäämäaseiden kanssa 1950-luvulla.
"Saksa toimitti panssarinyrkkejä ja -kauhuja yhden suurhyökkäyksen torjuntaa varten eli n. 1000 vaunun tuhoamiseen riittävän määrän."
Mahtaako kirjoittaja ajatella, että yhdellä ps-nyrkillä tuhottiin 1 vaunu ja kymmenellä 10 kpl. Näin ei ole! Ei ps-vaunun tuhoaminen n. 25 metrin matkalta ole sittenkään 'laaki ja vainaa'.
Pahin moka tehtiin kuitenkin Suomen päässä, jossa kalustoa saatiin riittävän ajoissa, mutta ohjeistuksessa, koulutuksessa ja jakelussa töpeksittiin aivan liian kauan!
Olikohan pieni erä onteloita tarkoitettu harjoitteluun. Päämajan tiedossa toki oli tuo pieni erä varastoituna. Terällä ja Jokisipilällä oli sellaista tietoa, mitä Marskilla ja Hitlerillä ei ollut ollenkaan käytettävissään. Nimittäin jälkiviisaus. Jälkiviisastelu aseiden riittävyydellä. Jälkiviisaus suurhyökkäysten määrällä.
"Kirjanpitäjä" Terän arviot aseiden riittävyydestä suurhyökkäyksen aikoina ovat subjektiivisia. Päämajan operoi ajassa ja hetkessä ilman tietoa tulevasta. Terän arviot tuli suoritetuksi jälkiviisastelulla, jatkosodan jälkeen.
"Miksi heidän tasoisiaan miehiä ei haalittu tärkeisiin tehtäviin, Päämajan operatiivisiin tehtäviin". Tämähän oli minulta ns. heitto.
Hänen parhaat kykynsä oli varmaankin huomattu, eikä ne johtaneet Päämajan operatiivisiin tehtäviin, vaikka hyvin ilmeisesti haluja olisi ollutkin.
Terä oli Päämajan tykistösaston toimistopäällikkönä 1941–1942 sai mahdollisuuden Osasto Pajarin tykistökomentajana. Sitten siirettiin Sotatalousesikunnan taisteluvälineosaston toimistoesiupseeriksi ja Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n sotamateriaaliosastolle.
Tällaisista lähtökohdista Terä teki kirjojaan.
## Terähän oli se joka asioi Veltjensin asefirman kanssa ja hoiti mm. kirjanpidon saadusta tavarasta. ##
Kohtalokas syksy 1940
Martti V Terä
https://journal.fi/ta/article/view/47444
Terä, M. V. (1). Kohtalokas syksy 1940. Tiede Ja Ase, 22(22), 262 - 315. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47444
Suurin osa Suomen historian professoreista on sitä mieltä, että Suomi taisteli Saksan liittolaisena jatkosodassa. Suomi ei käynyt professorien mielestä erillissotaa, niin kuin usein asia usein halutaan nähdä.
Helsingin Sanomat haastatteli 28 historian professoria ja kysyi heiltä, onko erillisodasta puhuminen perusteltua. 16 vastasi ei. Kuusi professoria oli erillissodan kannalla ja loput eivät antaneet suoraa vastausta kysymykseen.
- Käytännössä Suomi oli monessa suhteessa Saksan liittolainen, mutta oman kansalaismielipiteen ja ja läntisen mielipiteen vuoksi se piti sotaansa erillisenä ilman muodollista liittoa Ribbentrop-sopimukseen asti, Helsingin yliopiston historian professori Juha Siltala sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa
Erillissota-termi sai myös kannatusta.
- Suomi käytti hyväkseen Saksan voimaa ja soti Saksan rinnalla niin kauan kuin Saksa näytti menestyvän sodassa, Oulun yliopiston Suomen ja Skandinaavian historian professori Jouko Vahtola sanoo.
Suomalaisten historiantutkijoiden mielestä Suomessa tutkimus on vapaata, mutta yksipuolista.
- Suomen historia on edelleen miesten historiaa ja etenkin miesten sotimisen historiaa, Turun yliopiston historian professori Kirsi-Maaria Vainio-Korhonen sanoo.
- Julkisuus ja poliitikot eivät ole valmiita käsittelemään toista maailmansotaa kuin suomalaisesta näkökulmasta, Tampereen yliopiston historian professori Pertti Haapala toteaa Helsingin Sanomille.
Noinhan se asia on.
Nyt sitten aivan varmasti nämä palstan pari huvittavaa "asiantuntijaa" alkavat valtavan vihakamppanjan suomalaisia historiantutkijoita vastaan.
Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944 kertoo samasta asiasta mm. näin:
"Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle".
Kirjan sivuilla 33-34 kerrotaan näin:
"Tämän kirjelmän (SAA/17 733:6 ja 17 734:12) lähetämisen jälkeen Grandell oli Berliinissä neuvottelemassa OKW:n kanssa 12.-17.2.1944, jolloin sovittiin hyvin monipuolisesta erilaisten valmiiden tarvikkeiden ja välineiden, puolivalmisteiden sekä raaka-aineiden toimitusohjelmasta lähikuukausia varten. Neuvottelussa kosketeltuihin kysymyksiin antoi OKW:n puolesta kenr Becker kirjallisen vastauksen 17.2.1944. kirjelmän kohdassa 24b) luvattiin toimittaa Suomeen
- 1700 >>Faustpatronen>> (>>panssarinyrkkiä>>)
- 300 >>Ofenrohre>> (>>panssarikauhuja>>) tavanmukaisine ampumatarvikkeineen, eli 10 laukausta putkea kohti (yhteensä 3000 kranaattia).
- toimitus kahtena eränä, toinen helmikuussa ja toinen maaliskuussa 1944,
Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle. Aikaisemmissa alustavissa neuvotteluissa ei myöskään ollut puhetta mistään käytön rajoituksista, sen sijaan annettiin kylläkin joitakin ohjeita ja suosituksia aseiden mahdollisimman tehokasta käyttöä varten. Toisessa yhteydessä esitettävistä laivausteknisistä syistä molemmat pst-aseiden erät toimitettiin ja laivattiin samalla kertaa Stettenistä s/s >>Aune H>>:lla, joka saapui Suomeen 11.4.1944. Saksalaiset arvioivat itse, että näillä aseilla voitiin saada tuhotuksi tai saatetuksi taistelukyvyttömäksi ainakin 1000 panssarivaunua. Näin ollen niiden katsottiin määrällisesti riittävän hyvin esimerkiksi yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes täydennystä voitaisiin Saksasta toimittaa."
Terä mainitsee uusien panssarintorjunta-aseiden jaosta 10.D:n JR 1:lle näin:
"Vasta hyökkäyksen ensimäisenä päivänä, 9.6.44 iltapäivällä rykmentti sai neljä >>kauhua>> pataljoonaa kohti sekä jonkin verran >>nyrkkejä>>.
Asessori,+evp+evl Erkki+Käkelä kertoo+kirjassaan Marskin+panssarintuhoojat näin:
Mikä mies tämä Terä olikaan?
http://www.kysy.fi/kysymys/kuka-oli-martti-v-tera
13.02.201309:32
Helsingin kaupunginkirjasto
Martti Vihtori Terä
syntynyt 17.5.1902 Pielisensuu (nykyisin Joensuu)
kuollut 4.6.1969
ylioppilas Joensuun lyseo 1920
reservin vänrikki 1923, vänrikki 1926, luutnantti 1927, kapteeni 1932, majuri 1940, everstiluutnantti 1941
talvisodassa: Puolustusminsteriön taisteluvälineosaston toimistoesiupseeri 1939-1940
jatkosodassa: Sotatalousesikunnan taisteluvälineosaston toimistoesiupseeri 1941, Päämajan tykistösaston toimistopäällikkö 1941-1942, Osasto Pajarin tykistökomentaja Suursaarella 1942, Sotatalousesikunnan taisteluvälineosaston toimistoesiupseeri 1942-1943, määrätty Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n sotamateriaaliosaston käyttöön 1943-1944
yrityselämässä: Jersey & Co 1938-1939, Oy Kapselo Ab:n perustaja ja toimitusjohtaja 1940-1944, Oy Myyntiyhtymän toimitusjohtaja 1941-1944, Ab Gegete Tukholma 1947-1954, T:mi Martti Terä Helsinki 1954-1959, Oy Emtera Ab 1959-1967, Suomen keksinnöt ry:n ja Keksintöinstituutin sihteeri ja toimitusjohtaja 1967-1969
Avioitunut 1936, yksi tytär ja kolme poikaa
kirjallinen toiminta: 'Tienhaarassa' 1962, 'Kesäkuun kriisi 1944' 1967, lehtiartikkeleita
Lähteitä ja lisätietoja:
Kadettiupseerit 1920-1985. - Kadettikunta, 1985
Tässä lisää:
Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia
Sivulla 51 kerrotaan näin: "Kapteeni Terä toimi Yleisesikunnan jalkaväkitoimistossa raskasaseupseerina 1932-1936 ja Asesuunnittelukunnassa 1937-1938. Hän osallistui edellä mainittuina vuosina kaikkiin pst-aseiden käsittelyvaiheisiin ja vaikka hän erosikin yleisesikuntamajurina puolustusvoimien palveluksesta 1941, hänen vaikutuksensa erityisesti asehankinta-asioissa lisääntyi tuntuvasti Jatkosodan aikana."
Sivulla 575: (everstiluutnantti) Asehankintojen johtotehtävissä 1943-1944 Oy Dahlberg & Hilbert Ab:ssa
Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.
Hän itse kertoo kirjassaa sivulla 17-23 laajasti omasta roolistaan asehankinnoissa mainiten mm. eronneensa 1938 vakinaisesta aktiiviupseerin palveluksesta.
Asehankintaneuvottelut Veltjensin kanssa 1940 on hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Kadettiupseerit 1920-1970 -teoksessa on sivuilla 982-983 niin pitkä "ansiolista", ettei sitä voi kuin lukea sieltä suoraan! Mainitaan nyt kuitenkin hänen olleen v.1926 7. kadettikurssin primus ja kadettivääpeli.
Eipä voi muuta todeta kuin että vuosi 1941 on edelleen erittäin kiusallinen ja arka aihe suomalaisille sapelinkalistajille ikävuosista riippumatta.
Syy on yksinkertainen tai itse asiassa kaksinkertainen: kaksi sotahullua, jotka molemmat uskoivat "nerokkaan" hitlerin natsien voittavan 2. maailmansodan ja joille kummallekaan kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa.
Vasta Kannaksen menetys muutamassa päivässä kesäkuussa 1944 ja Viipurin menetys muutamassa tunnissa tehosi noihinkin sotahulluihin - lopullisesti.
Kaikki alkio Kallion menehtymisestä, pm Rytistä tuli presidentti, Rangellin hallitus näytti persettä Moskovalle, Ryti sivuutti ukko-Paasikiven täysin Hitlerin Saksan politiikan täyskäännöksessä. Joku vielä kehtaa väittää, etteikö aseita olisi saanut muuta kautta kuin Veltjensiltä, mmentiin siitä, mistä aita on lyhin. Jokainen Summasta elossa selvinnyt alikessukin olisi osannut varustaa armeijan paremmin kuin Marski.
Oikesti Paasikivi olikin todellinen opportunisti ja politiikan hyrrä. Tuo Suomen ruotsalainen "helvetinkivi" os. Hellsten oli pakkoruotsittaja pahimmasta päästä ja juuri hän ajoi Maanhankintalakiin kielipykälän $ 92 jolla rantahurrrien "pyhä ruotsalainen maa" säästyi "rysssiltä", kuten rantahurrrit evakoita yleisesti nimittelivät.
Realistisena Vanhasuomalaisena myöntyväisyysmiehenä J.K.Paasikivi ehti elämänsä aikana kannattaa mm.
-Tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.:n Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin )
-Keisarin Saksaa, ( kuningashanke, joka samalla olisi merkinnyt kaksikamarista eduskuntaa )
-Hitlerin Saksaa ( mm. Leningradin valtauspuhe )
-Stalinin Neuvostoliittoa ( suomalaiset ovat tyhmää kansaa, eivät ymmärrä )
Tämmöinen on muka "suurmies". No eipä seuraajakaan kummoisempi ollut. Kekkonen oli lahtari, fasisti ja lopulta nuoli NL:a ja otti KGB:n rahaa vaalikampanjaansa 1962.
Harvan suomalaisen valtiomiehen ura kestää kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi voi ottaa J. K. Paasikiven. Hänen toimintansa vaikkapa vuoden 1918 kuningasseikkailussa oli maanpetoksellista.
Suomea miehittäneet saksalaiset tekivät Paasikivelle tarjouksen, jonka hän hyväksyi. Saksalaiset lupasivat Suomelle Itä-Karjalan ja Paasikivelle kreivin arvon, jos hän suostuu siihen, että Suomesta tulee Saksan vasallivaltio, jota johtaa saksalainen kuningas.
Paasikivi oli siis ensimmäinen suur-Suomi-haihattelija.
Kun lukee kansallisarkistossa Paasikiven julkaisemattomia päiväkirjoja 1920- ja 1930-luvuilta, näkee, että hän on useimmiten täysin pihalla asioista. Hän haluaa perustaa itsensä kaltaisista miehistä ylähuoneen, joka kaappaa eduskunnan vallan.
Vielä Lapuan liikkeen mahtiaikaan 1930-luvun alussa Paasikivi pitää Suomalaisen Klubin suuruksella puheen, jossa hän vaatii taloudellisen vallan ottamista pois eduskunnalta.
Jatkosodan aikana Paasikivi oli jo kirjoittanut puheen sen kunniaksi, että Saksa miehittää Leningradin.
Paasikiven yhteiskunnalliset arviot olivat usein pielessä, mutta hän onnistui aina kuilun partaalla pelastautumaan.
Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.
Etsivän keskuspoliisin nuorena poliisina Kekkonen hankki tunnustuksia nyrkeillään, jotka hän suojasi käsineillä.
Kekkonen katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli tehnyt Paavo Nurmesta ammattilaisen. Hän halusi jatkaa talvisotaa, kun Suomen valtionjohto oli valmis rauhaan.
Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin.
Presidentti Risto Ryti antoi ottaa Kekkoselta passin pois maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Tätä ja monia muitakaan tietoja ei mainita Kekkos-kirjallisuudessa.
Paasikivi-seura ja Urho Kekkosen perinneyhdistys ovat keskittyneet palvomaan esikuviaan ja unohtaneet kaikki kiusalliset tiedot heidän elämästään. Niin moni ihminen on ollut rähmällään Suomen historian vääristelyssä jo Kekkosen valta-aikaan, joten heidän on vaikea tunnustaa oman menneisyytensä syntejä.
Jos perehtyy Suomen menneisyyteen kouluhistorian ja hyväksytyn kirjallisuuden perusteella, saa melko väärän kuvan kaikesta. Koskahan koulukirjoissa kerrotaan edes se, että Suomenlinnaksi nimetty Sveaborg rakennettiin ranskalaisella kullalla Ruotsin hyökkäystukikohdaksi Venäjää vastaan?
https://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2012/08/27/paasikivi-ja-kekkonen/
Mitään muuta tuskin palvotaan yhtä sinisilmäisesti Suomessa edelleen kuin murhakustaata - onneksi palvojien joukko on kohtuullisen pieni,
Tuo saksalaisten jo 1918 operettikenraaliksi ivaama hevosupseeri ei saanut muuta aikaan kuin loppupeleissä naurettavan, mutta erittäin verisen miekantuppipäiväkäskynsä takia Syvärin rantapusikoiden poterot 1941-44 ja 70 000 vainajaa puolustuksellisen talvisodan todellisen 25 000 sankarivainajan lisäksi.
Suomi säilytti itsenäisyytensä kustaasta huolimatta - eikä suinkaan hänen ansiostaan.
" Suurin osa Suomen historian professoreista on sitä mieltä, että Suomi taisteli Saksan liittolaisena jatkosodassa. Suomi ei käynyt professorien mielestä erillissotaa, niin kuin usein asia usein halutaan nähdä. "
USA:n ulkoministeri Hull piti miekantuppijulistusta nerokkaana. Siinä Suomi eriytti tavoitteensa Saksan sodan päämääristä. Oltiinpa liittolaisia tai ei, niin omat päämäärät poikkesivat täysin Saksan päämääristä.
Suomi taisteli JATKOSOTAANSA Saksan kumppanina. Suomi asettui lähes kolmeksi vuodeksi asemasotavaiheeseen, Saksan kumppanina tai sitten liittolaisena - mutta ei toki Natsi-Saksan määräyksestä, vaan omien tavoitteiden jo saavutettuaan! Olipas kummallinen "liittolainen" kun vuoleskelivat puhdetöitään korsuissaan lähes kolme vuotta. Uskooko joku liittolaisuus-suhteen pitäneen sisällään sopimuksen asemasotavaiheesta?
Totuuden hetki tuli jo aivan alkuhetkillä 1941. Hitler vaati jatkamaan hyökkäystä vanhalta rajalta Leningradia kohti. Mannrheim kiltäytyi jatkamasta hyökkäystä. Saksalaiset olivat valmiita tuhoamaan kaupungin maan tasalle. Tähän Mannerheim totesi saksalaisille: Sitten he rakentavat kaupungin uudestaan. Kummallinen toteamus ja kieltäytyminen" LIITTOLAISELTA".
Uskooko joku liittosopimuksen pitäneen sisällään sen, että Suomi osallituu vain
Leningradin saartamiseen? Trollit pitävät tätä selitystä jälkeenpäin järkeenkäypänä teesinä muuttaa historiaa. Valitettavasti vain faktat ovat asiasta täysin poikkeavat.
Eli Suomi taisteli vain omaa erillisotaansa Saksan kumppanina. Liittossa oleva valtio taistelee yhteisistä sotilallisista päämääristä. Liitossa oleva valtio on myös poliittisesti lojaali kumppaninsa poliittisiin päämääriin. Suomi ei ollut asettanut päämääräkseen Saksan sotilallisia tai poliittisia päämäämääriä.
"kersantti" on itse trolli, ja naurettava pelle ja jankuttaja.
(Kekkonen) . 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.
Herranen aika, tuleekohan Arhinmäestä seuraava presidentti!
Eihän Kekkonen todellakaan mikään huligaani ollut 19-vuotiaana.
Oli alaikäisenä pojuna teloittamassa vasta 17-vuotiaana uljaana (??) Kajjaanin sissinä tai kakarana yhdeksän punaista Haminan valleilla vielä niinkin myöhään sodan päättymisen jälkeen kuin 26.5.1918.
Lahtareiden voitonparaati oli ollut jo 16.5.1918 Helsingissä.