Nukkumatti meni ohi...

Huomenta, läheisen ihmisen menettäminen koskettaa aika syvältä. Ikään kuin meistä otettaisiin pieniä palasia pois ja emme olisi enää kokonaisia. Menee aikaa kunnes voimme mieltää muuttuneen elämän taas täysin omaksi.

Ei se elämä valvomalla korjaannu. Väsyneenä syyllistyy vielä enemmän rasittamaan itseään niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Jos et voi nukkua kannattaa käydä lääkärissä ja kertoa rehellisesti missä tilanteessa nyt olet.

Ensimmäiseksi sinun tulisi saada kunnon unet, muutama vuorokausi. Jos tuo onnistuisi mielentilakin alkaisi kohota. Nyt voit olla kierteessä jota on muuten aika hankala hallita. Puoliväsyneenä elämä on yhtä puuroa.

AsianVierestä

Jos kauan aiheuttaa sumumaista puuromaista... mössöoloa, ei ole oikein virkeä ollenkaan, ajatukset hitaita.

Sitten jos valvoo useampia vuorokausia, jo yli 72 tuntia tulee aistien yliherkkyyttä koska aistit yrittävät paikata sitä oloa joka on mömmömäinen tahmea, aistit terävöityvät yliteräviksi, säpsähtää helposti joistain vaikka kiiltävistä esineistä yllättäen.

Sydämen syke kiihtyy.... lopulta kun valvoo tarpeeksi kauan niin kuolee, elimistö ei enää kestä.

Ammattiapua, saathan? Puhu tunteista, tuntemuksista, ajatuksista jollekin ulkopuoliselle. Se auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta, läheisen ihmisen menettäminen koskettaa aika syvältä. Ikään kuin meistä otettaisiin pieniä palasia pois ja emme olisi enää kokonaisia. Menee aikaa kunnes voimme mieltää muuttuneen elämän taas täysin omaksi.

Ei se elämä valvomalla korjaannu. Väsyneenä syyllistyy vielä enemmän rasittamaan itseään niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Jos et voi nukkua kannattaa käydä lääkärissä ja kertoa rehellisesti missä tilanteessa nyt olet.

Ensimmäiseksi sinun tulisi saada kunnon unet, muutama vuorokausi. Jos tuo onnistuisi mielentilakin alkaisi kohota. Nyt voit olla kierteessä jota on muuten aika hankala hallita. Puoliväsyneenä elämä on yhtä puuroa.

AsianVierestä

Lue lisää

Kiitos AV .

Viisaita sanoja....uni on kyllä niin perusasia ravinnon lisäksi elämässä. Jos jonpi kumpi tai molemmat prakaa, ollaan kaltevalla pohjalla.
Kyllä minä nukun, vähemmän kyllä kuin ennen tätä elämänvaihetta. Ja kyllähän sen monesta asiasta huomaa.

Kyllä minä suunnan tiedän, mihin mennä, kun en enää omin avuin jaksa.
Siskoni oli minulle, monelle muulle meidän suvussa kivijalka ja kuitenkin herkkä ja aina valmis auttamaan. Ja koska hän oli myös minulle ja minä hänelle "terapeutti", se läheisin ja merkittävin, on menetys suuren suuri, vaikka läheisen menettäminen on aina suuri suru.
Kestää varmasti aikansa, ennen kuin löydän uuden suunnan. Ja pystyn muistelemaan häntä ilman jatkuvaa itkua ja järjetöntä kipua. Tiedän kuitenkin, että sellainenkin aika tulee.

Mietin tässä sitä onko tämä minun paikkani. Jos päätän lähteä, minä kiitän sinua . On ollut mielenkiintoista "tutustua" sinuun. Olen saanut kauttasi kaikenlaista :) Olet hyvä tyyppi, tykkään sinusta :)

Anonyymi kirjoitti:

Jos kauan aiheuttaa sumumaista puuromaista... mössöoloa, ei ole oikein virkeä ollenkaan, ajatukset hitaita.

Sitten jos valvoo useampia vuorokausia, jo yli 72 tuntia tulee aistien yliherkkyyttä koska aistit yrittävät paikata sitä oloa joka on mömmömäinen tahmea, aistit terävöityvät yliteräviksi, säpsähtää helposti joistain vaikka kiiltävistä esineistä yllättäen.

Sydämen syke kiihtyy.... lopulta kun valvoo tarpeeksi kauan niin kuolee, elimistö ei enää kestä.

Lue lisää

Uni on kyllä tosi tärkeää ihmiselle. Sanotaanhan sitä, että unettomuus vastaa jo humalaa.
Eikä todellakaan unettomuuella ole mitään hyviä seurauksia meidän kropallemme.

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Kiitos AV .

Viisaita sanoja....uni on kyllä niin perusasia ravinnon lisäksi elämässä. Jos jonpi kumpi tai molemmat prakaa, ollaan kaltevalla pohjalla.
Kyllä minä nukun, vähemmän kyllä kuin ennen tätä elämänvaihetta. Ja kyllähän sen monesta asiasta huomaa.

Kyllä minä suunnan tiedän, mihin mennä, kun en enää omin avuin jaksa.
Siskoni oli minulle, monelle muulle meidän suvussa kivijalka ja kuitenkin herkkä ja aina valmis auttamaan. Ja koska hän oli myös minulle ja minä hänelle "terapeutti", se läheisin ja merkittävin, on menetys suuren suuri, vaikka läheisen menettäminen on aina suuri suru.
Kestää varmasti aikansa, ennen kuin löydän uuden suunnan. Ja pystyn muistelemaan häntä ilman jatkuvaa itkua ja järjetöntä kipua. Tiedän kuitenkin, että sellainenkin aika tulee.

Mietin tässä sitä onko tämä minun paikkani. Jos päätän lähteä, minä kiitän sinua . On ollut mielenkiintoista "tutustua" sinuun. Olen saanut kauttasi kaikenlaista :) Olet hyvä tyyppi, tykkään sinusta :)

Lue lisää

Kiitos, tunnut viisaalta ihmiseltä, hyvin sinun elämä tulee menemään, valoisa tulevaisuus.

Meidän paikka on kaikkialla, on vain kysymys siitä kuinka paljon aikaamme annamme eri asioille. Joskus jokainen priorisoi omaa aikaansa väärin, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä jos siltä henkilökohtaisesti tuntuu.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Ammattiapua, saathan? Puhu tunteista, tuntemuksista, ajatuksista jollekin ulkopuoliselle. Se auttaa.

Kiitos huolenpidosta.
En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, tunnut viisaalta ihmiseltä, hyvin sinun elämä tulee menemään, valoisa tulevaisuus.

Meidän paikka on kaikkialla, on vain kysymys siitä kuinka paljon aikaamme annamme eri asioille. Joskus jokainen priorisoi omaa aikaansa väärin, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä jos siltä henkilökohtaisesti tuntuu.

AsianVierestä

Lue lisää

Sinulla on kyllä niin viisaita ajatuksia :) Ilmaiset välillä niin hienosti jonkun ajatuksen, että sitä jää pohtimaan...

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Kiitos huolenpidosta.
En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

Lue lisää

Suru ei lähde pois itkemättä.
Joskus mietin miten ihminen on kemiallinen eläin tunteineen ja rakenteineen. Minun mielestä ihminen myrkyttää itseään surulla ja se myrkky tulee ihmisestä ulos vain kyynelten kautta.
Anna valua vaan:)

https://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI

AsianVierestä

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Kiitos huolenpidosta.
En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

Lue lisää

Niitä tuntoja nimenomaan pitäisi vuodattaa! Ja kun ammattilaisia on ihan tätä varten, niin voisi sitä käyttää jo ennen kuin tuntuu, että itse ei enää jaksa.
Voin yhtyä ajatuksiisi, koska itse menetin parhaan ystäväni kaksi viikkoa sitten. Kaikki vielä.... jotenkin sekaisin. Enempää en pysty avautumaan tässä itse.
Kiitos, että kerroit.

Anonyymi kirjoitti:

Suru ei lähde pois itkemättä.
Joskus mietin miten ihminen on kemiallinen eläin tunteineen ja rakenteineen. Minun mielestä ihminen myrkyttää itseään surulla ja se myrkky tulee ihmisestä ulos vain kyynelten kautta.
Anna valua vaan:)

https://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI

AsianVierestä

Lue lisää

En tiedä mien olen ansainnut niin paljon ihania ihmisiä elämääni.
En ajattele elämää sattumien jatkumona. Tuo viimeöinen tappelu tuolla toisaalla sai minut kirjoittamaan tämän avauksen. Tuntuu, että jokin pato murtui ja vaikka minulla on nyt aivan hervoton päänsärky, luulen että kyynelten kautta on myös tullut ulos jotain sellaista, joka oli lukkojen takana.
Itken täällä yksin, enkä kuitenkaan ole yksin, kanssani olet sinä ja muut tähänkin aloitukseen kirjoittaneet ihmiset. Se antaa turvan tunteen. Jakamisessa on se jokin ihmisyyden ydin. Jakamisessa ja välittämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä tuntoja nimenomaan pitäisi vuodattaa! Ja kun ammattilaisia on ihan tätä varten, niin voisi sitä käyttää jo ennen kuin tuntuu, että itse ei enää jaksa.
Voin yhtyä ajatuksiisi, koska itse menetin parhaan ystäväni kaksi viikkoa sitten. Kaikki vielä.... jotenkin sekaisin. Enempää en pysty avautumaan tässä itse.
Kiitos, että kerroit.

Lue lisää

Otan osaa suruusi.
Kiitos sinulle, että välität, vaikka oma surusi varmasti vie voimat.
Ei sinun tarvitse avautua, olethan siinä, se riittää.

Minullakin meni pari kuukautta jotenkin aivan shokissa, sumussa...kunnes se suru sitten liikahti eteenpäin. Ja nyt luulen, että liikahti jälleen. Olen ollut jotenkin voimaton, vai ollut.

Minulla on hyvät kanavat ammattiapuun, kun teen sellaista vapaaehtoistyötä. Voin olla yhteydessä milloin vain ihmisiin, jotka pysähtyvät äärelleni, joihin luotan ja joiden tiedän seisovan tukenani.

Voimia sinulle tähän surun matkaan. Niin haluaisin osata sanoa jotain, joka tietäsi helpottaisi.
Sanon vain ..kiitos

Onneksi helteet taitavat olla ohi tältä erää. On tosiaan vaikea nukkua, kun on kuuma, eikä illallakaan viilennyt niin, että saisi huoneet viilenemään. Kylmä suihku viilentää hetkeksi.
Ensi yö onkin varmasti jo helpompi.

Olen hankkinut koko kesä niitä verkkoja ja taaskaan en muistanut kun olin kaupolla :)

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Olen hankkinut koko kesä niitä verkkoja ja taaskaan en muistanut kun olin kaupolla :)

Niitä kehikkoja saa ostettua niiltä ikkunoiden myyjiltä, jos on vielä tiedossa tai hiljattain ikkunat vaihdettu tai talo rakennettu. Usein ne tilataan siinä samalla, jos on ollut ikkunoiden vaihto talossa tai uusi talo rakennettu.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä kehikkoja saa ostettua niiltä ikkunoiden myyjiltä, jos on vielä tiedossa tai hiljattain ikkunat vaihdettu tai talo rakennettu. Usein ne tilataan siinä samalla, jos on ollut ikkunoiden vaihto talossa tai uusi talo rakennettu.

Lue lisää

Asun vanhassa vuokrakerrostalossa. Suunnittelin osataa verkkoa ja laittaa sen noihin keittiön ja makkarin ikkunoihin. Ne ovat onneksi sellaiset ihan kunnon ikkuna, missä ei ole sitä metallihäkkyrää takana, joka estää kyllä ilman sisään tulon.
Sellainen kehikko on kyllä kätevä, helppo laittaa paikalleen ja ottaa pois, kun tarvetta on.