Nukkumatti meni ohi...

Tämä on sarjassa tyhmät aloitukset se tyhmin.
Kello on 4.56 ja mietin, että vieläkö kokeilisi sitä unta etsiä. Makkarin ikkuna ainakin pitää mennä laittamaan kiinni ennen kuin päivän öttiäiset heräävät, etteivät tunge sisälle, kun ikkuna on auki. Ehkä minä samalla oikaisen siihen petille...
19188
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat
Aloittaja

Miksi minä tulin tänne? Miksi istun täällä yötä päivää ja juttelen joka ketjussa?
Minäpä kerron...
Viime joulukuussa, 12 päivä, pikkusisareni kuoli.
Olin kaksi viikkoa hänen luonaan saattohoitokodissa yötä päivää. Kolme viimeistä yötä nukuin nojatuolissa ja pidin häntä kädestä.
12.12.2019 vähän ennen kymmentä illalla hänen miesystävänsä kysyi minulta hengittääkö hän vielä. Minä sanoin, ettei ole hengittänyt enää muutamaan minuuttiin.Pikkusisareni oli siinä vuoteella, eikä kuitenkaan ollut.

En näytä pääsevän siitä yli ja yksi syy on varmasti se, että hänelle minä olisin soittanut ja purkanut mieltäni. Nyt se ei ole mahdollista.
En saa otetta oikein mistään, kunhan vain olen.....

Siksi minä istun täällä yökaudet...

Äänestä
  • Huomenta, läheisen ihmisen menettäminen koskettaa aika syvältä. Ikään kuin meistä otettaisiin pieniä palasia pois ja emme olisi enää kokonaisia. Menee aikaa kunnes voimme mieltää muuttuneen elämän taas täysin omaksi.

    Ei se elämä valvomalla korjaannu. Väsyneenä syyllistyy vielä enemmän rasittamaan itseään niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Jos et voi nukkua kannattaa käydä lääkärissä ja kertoa rehellisesti missä tilanteessa nyt olet.

    Ensimmäiseksi sinun tulisi saada kunnon unet, muutama vuorokausi. Jos tuo onnistuisi mielentilakin alkaisi kohota. Nyt voit olla kierteessä jota on muuten aika hankala hallita. Puoliväsyneenä elämä on yhtä puuroa.

    AsianVierestä

    Äänestä

  • Jos kauan aiheuttaa sumumaista puuromaista... mössöoloa, ei ole oikein virkeä ollenkaan, ajatukset hitaita.

    Sitten jos valvoo useampia vuorokausia, jo yli 72 tuntia tulee aistien yliherkkyyttä koska aistit yrittävät paikata sitä oloa joka on mömmömäinen tahmea, aistit terävöityvät yliteräviksi, säpsähtää helposti joistain vaikka kiiltävistä esineistä yllättäen.

    Sydämen syke kiihtyy.... lopulta kun valvoo tarpeeksi kauan niin kuolee, elimistö ei enää kestä.

    Äänestä

  • Ammattiapua, saathan? Puhu tunteista, tuntemuksista, ajatuksista jollekin ulkopuoliselle. Se auttaa.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Huomenta, läheisen ihmisen menettäminen koskettaa aika syvältä. Ikään kuin meistä otettaisiin pieniä palasia pois ja emme olisi enää kokonaisia. Menee aikaa kunnes voimme mieltää muuttuneen elämän taas täysin omaksi.

    Ei se elämä valvomalla korjaannu. Väsyneenä syyllistyy vielä enemmän rasittamaan itseään niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Jos et voi nukkua kannattaa käydä lääkärissä ja kertoa rehellisesti missä tilanteessa nyt olet.

    Ensimmäiseksi sinun tulisi saada kunnon unet, muutama vuorokausi. Jos tuo onnistuisi mielentilakin alkaisi kohota. Nyt voit olla kierteessä jota on muuten aika hankala hallita. Puoliväsyneenä elämä on yhtä puuroa.

    AsianVierestä

    Kiitos AV .

    Viisaita sanoja....uni on kyllä niin perusasia ravinnon lisäksi elämässä. Jos jonpi kumpi tai molemmat prakaa, ollaan kaltevalla pohjalla.
    Kyllä minä nukun, vähemmän kyllä kuin ennen tätä elämänvaihetta. Ja kyllähän sen monesta asiasta huomaa.

    Kyllä minä suunnan tiedän, mihin mennä, kun en enää omin avuin jaksa.
    Siskoni oli minulle, monelle muulle meidän suvussa kivijalka ja kuitenkin herkkä ja aina valmis auttamaan. Ja koska hän oli myös minulle ja minä hänelle "terapeutti", se läheisin ja merkittävin, on menetys suuren suuri, vaikka läheisen menettäminen on aina suuri suru.
    Kestää varmasti aikansa, ennen kuin löydän uuden suunnan. Ja pystyn muistelemaan häntä ilman jatkuvaa itkua ja järjetöntä kipua. Tiedän kuitenkin, että sellainenkin aika tulee.

    Mietin tässä sitä onko tämä minun paikkani. Jos päätän lähteä, minä kiitän sinua . On ollut mielenkiintoista "tutustua" sinuun. Olen saanut kauttasi kaikenlaista :) Olet hyvä tyyppi, tykkään sinusta :)

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Jos kauan aiheuttaa sumumaista puuromaista... mössöoloa, ei ole oikein virkeä ollenkaan, ajatukset hitaita.

    Sitten jos valvoo useampia vuorokausia, jo yli 72 tuntia tulee aistien yliherkkyyttä koska aistit yrittävät paikata sitä oloa joka on mömmömäinen tahmea, aistit terävöityvät yliteräviksi, säpsähtää helposti joistain vaikka kiiltävistä esineistä yllättäen.

    Sydämen syke kiihtyy.... lopulta kun valvoo tarpeeksi kauan niin kuolee, elimistö ei enää kestä.

    Uni on kyllä tosi tärkeää ihmiselle. Sanotaanhan sitä, että unettomuus vastaa jo humalaa.
    Eikä todellakaan unettomuuella ole mitään hyviä seurauksia meidän kropallemme.

    Äänestä

  • Kaskenpolttaja kirjoitti:

    Kiitos AV .

    Viisaita sanoja....uni on kyllä niin perusasia ravinnon lisäksi elämässä. Jos jonpi kumpi tai molemmat prakaa, ollaan kaltevalla pohjalla.
    Kyllä minä nukun, vähemmän kyllä kuin ennen tätä elämänvaihetta. Ja kyllähän sen monesta asiasta huomaa.

    Kyllä minä suunnan tiedän, mihin mennä, kun en enää omin avuin jaksa.
    Siskoni oli minulle, monelle muulle meidän suvussa kivijalka ja kuitenkin herkkä ja aina valmis auttamaan. Ja koska hän oli myös minulle ja minä hänelle "terapeutti", se läheisin ja merkittävin, on menetys suuren suuri, vaikka läheisen menettäminen on aina suuri suru.
    Kestää varmasti aikansa, ennen kuin löydän uuden suunnan. Ja pystyn muistelemaan häntä ilman jatkuvaa itkua ja järjetöntä kipua. Tiedän kuitenkin, että sellainenkin aika tulee.

    Mietin tässä sitä onko tämä minun paikkani. Jos päätän lähteä, minä kiitän sinua . On ollut mielenkiintoista "tutustua" sinuun. Olen saanut kauttasi kaikenlaista :) Olet hyvä tyyppi, tykkään sinusta :)

    Kiitos, tunnut viisaalta ihmiseltä, hyvin sinun elämä tulee menemään, valoisa tulevaisuus.

    Meidän paikka on kaikkialla, on vain kysymys siitä kuinka paljon aikaamme annamme eri asioille. Joskus jokainen priorisoi omaa aikaansa väärin, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä jos siltä henkilökohtaisesti tuntuu.

    AsianVierestä

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Ammattiapua, saathan? Puhu tunteista, tuntemuksista, ajatuksista jollekin ulkopuoliselle. Se auttaa.

    Kiitos huolenpidosta.
    En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
    Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
    Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
    Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

    Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Kiitos, tunnut viisaalta ihmiseltä, hyvin sinun elämä tulee menemään, valoisa tulevaisuus.

    Meidän paikka on kaikkialla, on vain kysymys siitä kuinka paljon aikaamme annamme eri asioille. Joskus jokainen priorisoi omaa aikaansa väärin, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä jos siltä henkilökohtaisesti tuntuu.

    AsianVierestä

    Sinulla on kyllä niin viisaita ajatuksia :) Ilmaiset välillä niin hienosti jonkun ajatuksen, että sitä jää pohtimaan...

    Äänestä

  • Kaskenpolttaja kirjoitti:

    Kiitos huolenpidosta.
    En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
    Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
    Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
    Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

    Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

    Suru ei lähde pois itkemättä.
    Joskus mietin miten ihminen on kemiallinen eläin tunteineen ja rakenteineen. Minun mielestä ihminen myrkyttää itseään surulla ja se myrkky tulee ihmisestä ulos vain kyynelten kautta.
    Anna valua vaan:)

    https://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI

    AsianVierestä

    Äänestä

  • Kaskenpolttaja kirjoitti:

    Kiitos huolenpidosta.
    En minä nyt saa ammattiapua, tiedän kyllä tien sinne, jos näyttää ettei tästä yksin tule mitään. Minulla on myös muistisairas äiti, jonka kanssa on omat haasteensa, jotka vievät voimia.
    Sisareni oli se , jonka kanssa paljon puhuimme ja jaoimme asioita. Meillä oli tosi läheiset välit ja hän sanoi siinä viime metreillä, että hän haluaa minut siihen viereensä, koska hän luotti minuun. Ja kun sitten selailin hänen jäämistöään, siellä oli yksi paperi, jossa oli kyselty kaikkea yhtä kurssia varten ja sinne hän oli parhaaksi ystäväkseen merkinnyt minut.
    Nyt jotenkin ymmärrän paremmin näitä surun vaiheita. Ennen ei mikään läheisen kuolema ole mennyt niin syvälle kuin siskoni kuolema. En ennen ole tajunnut miten lamauttavaa ja kaikki voimat vievää suru on.
    Minun on ollut aina vaikea itkeä . Itku on pelottavaa , enkä ole sitä kestänyt, omaa itkua siis. Nyt olen itkenyt paljon ihan yhtäkkiä. Eikä se tunnu pahalta tai pelottavalta, voimat se kyllä vie. Myös suhde kuolemaan ja kuolemiseen muuttui.

    Anteeksi, että vuodatin sinulle tuntojani :)

    Niitä tuntoja nimenomaan pitäisi vuodattaa! Ja kun ammattilaisia on ihan tätä varten, niin voisi sitä käyttää jo ennen kuin tuntuu, että itse ei enää jaksa.
    Voin yhtyä ajatuksiisi, koska itse menetin parhaan ystäväni kaksi viikkoa sitten. Kaikki vielä.... jotenkin sekaisin. Enempää en pysty avautumaan tässä itse.
    Kiitos, että kerroit.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Suru ei lähde pois itkemättä.
    Joskus mietin miten ihminen on kemiallinen eläin tunteineen ja rakenteineen. Minun mielestä ihminen myrkyttää itseään surulla ja se myrkky tulee ihmisestä ulos vain kyynelten kautta.
    Anna valua vaan:)

    https://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI

    AsianVierestä

    En tiedä mien olen ansainnut niin paljon ihania ihmisiä elämääni.
    En ajattele elämää sattumien jatkumona. Tuo viimeöinen tappelu tuolla toisaalla sai minut kirjoittamaan tämän avauksen. Tuntuu, että jokin pato murtui ja vaikka minulla on nyt aivan hervoton päänsärky, luulen että kyynelten kautta on myös tullut ulos jotain sellaista, joka oli lukkojen takana.
    Itken täällä yksin, enkä kuitenkaan ole yksin, kanssani olet sinä ja muut tähänkin aloitukseen kirjoittaneet ihmiset. Se antaa turvan tunteen. Jakamisessa on se jokin ihmisyyden ydin. Jakamisessa ja välittämisessä.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Niitä tuntoja nimenomaan pitäisi vuodattaa! Ja kun ammattilaisia on ihan tätä varten, niin voisi sitä käyttää jo ennen kuin tuntuu, että itse ei enää jaksa.
    Voin yhtyä ajatuksiisi, koska itse menetin parhaan ystäväni kaksi viikkoa sitten. Kaikki vielä.... jotenkin sekaisin. Enempää en pysty avautumaan tässä itse.
    Kiitos, että kerroit.

    Otan osaa suruusi.
    Kiitos sinulle, että välität, vaikka oma surusi varmasti vie voimat.
    Ei sinun tarvitse avautua, olethan siinä, se riittää.

    Minullakin meni pari kuukautta jotenkin aivan shokissa, sumussa...kunnes se suru sitten liikahti eteenpäin. Ja nyt luulen, että liikahti jälleen. Olen ollut jotenkin voimaton, vai ollut.

    Minulla on hyvät kanavat ammattiapuun, kun teen sellaista vapaaehtoistyötä. Voin olla yhteydessä milloin vain ihmisiin, jotka pysähtyvät äärelleni, joihin luotan ja joiden tiedän seisovan tukenani.

    Voimia sinulle tähän surun matkaan. Niin haluaisin osata sanoa jotain, joka tietäsi helpottaisi.
    Sanon vain ..kiitos

    Äänestä

Huonosti nukuin koska olin niin kuuma ja tässä talossa tuuletusta ei juuri ole vaikka ikkunat ja parveke auki niin kun ei tuule ulkona niin ilman eei vaihdu sisällä. Kävin yällä kolme kertaa kylmässä suihkussa kun hikoilin niin paljon. Nyt onneksi on vaan 20 tänään

Äänestä
  • Aloittaja

    Onneksi helteet taitavat olla ohi tältä erää. On tosiaan vaikea nukkua, kun on kuuma, eikä illallakaan viilennyt niin, että saisi huoneet viilenemään. Kylmä suihku viilentää hetkeksi.
    Ensi yö onkin varmasti jo helpompi.

    Äänestä

Kannattaa laittaa ikkunoihin hyönteisverkot. Voi olla ikkunat huoletta auki yötä päivää kesällä ja alkusyksyn. Ei tule höttiäiset sisälle! :)

Äänestä
  • Aloittaja

    Olen hankkinut koko kesä niitä verkkoja ja taaskaan en muistanut kun olin kaupolla :)

    Äänestä

  • Kaskenpolttaja kirjoitti:

    Olen hankkinut koko kesä niitä verkkoja ja taaskaan en muistanut kun olin kaupolla :)

    Niitä kehikkoja saa ostettua niiltä ikkunoiden myyjiltä, jos on vielä tiedossa tai hiljattain ikkunat vaihdettu tai talo rakennettu. Usein ne tilataan siinä samalla, jos on ollut ikkunoiden vaihto talossa tai uusi talo rakennettu.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Anonyymi kirjoitti:

    Niitä kehikkoja saa ostettua niiltä ikkunoiden myyjiltä, jos on vielä tiedossa tai hiljattain ikkunat vaihdettu tai talo rakennettu. Usein ne tilataan siinä samalla, jos on ollut ikkunoiden vaihto talossa tai uusi talo rakennettu.

    Asun vanhassa vuokrakerrostalossa. Suunnittelin osataa verkkoa ja laittaa sen noihin keittiön ja makkarin ikkunoihin. Ne ovat onneksi sellaiset ihan kunnon ikkuna, missä ei ole sitä metallihäkkyrää takana, joka estää kyllä ilman sisään tulon.
    Sellainen kehikko on kyllä kätevä, helppo laittaa paikalleen ja ottaa pois, kun tarvetta on.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaskenpolttaja kirjoitti:

Tämä on sarjassa tyhmät aloitukset se tyhmin.
Kello on 4.56 ja mietin, että vieläkö kokeilisi sitä unta etsiä. Makkarin ikkuna ainakin pitää mennä laittamaan kiinni ennen kuin päivän öttiäiset heräävät, etteivät tunge sisälle, kun ikkuna on auki. Ehkä minä samalla oikaisen siihen petille...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu