Minulla on pyörinyt mielessä viime aikoina muutamia asioita ja jonkinlainen rohkaiseva tieto ehkä helpottaisi...
Erosin viime syksynä avomiehestäni ja aloitin melkein saman tien uuden suhteen. Välillä mietin ja pelkään tuliko uusi suhde liian nopeasti kun en ehtinyt yhtään viettää sinkkuelämää ja käsitellä edellistä suhdetta... Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että edellisessä suhteessa ei ollut enää mitään käsiteltävää, koska olin mielestäni tehnyt sitä jo suhteen loppuaikoina ja olin miettinyt eroa usein... Silti minua välillä mietityttää tämä, jos tämä nykyinen onkin sellainen jonka kanssa voin oikeasti asettua aloilleen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Tuleeko eteen vielä hetki kun haluaisin vain mennä... En kyllä ole koskaan mieltänyt itseäni sellaiseksi menijäksi, mutta mistäs sitäkään tietää...
Välillä minua myös pelottaa tuleeko minulle vielä joskus samanlainen masennus kuin edellisen suhteen aikana... En todellakaan toivoisi sitä samaa uudelleen, mutta tuntuu että olen vähän liian herkkä ja otan asiat turhan raskaasti... Samasta syystä masennus ei ainakaan voi tulla kuin viimeksi, mutta jostain muusta syystä ehkä? Voinko tehdä mitään, jotta niin ei kävisi?
Myös työasiat ovat aiheuttaneet päänvaivaa, koska en ole nyt juuri yhtään motivoitunut nykyiseen tilanteeseeni. Olen jo yrittänyt saada muutosta aikaan, mutta vielä ei ole natsannut. Toisaalta kuitenkin haluaisin jäädä tänne missä nyt olen, mutta nykyiset työtehtävät ahdistavat... Hankala tilanne. Miltähän opiskelun suhteen tulee näyttämään?
Erosin viime syksynä avomiehestäni ja aloitin melkein saman tien uuden suhteen. Välillä mietin ja pelkään tuliko uusi suhde liian nopeasti kun en ehtinyt yhtään viettää sinkkuelämää ja käsitellä edellistä suhdetta... Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että edellisessä suhteessa ei ollut enää mitään käsiteltävää, koska olin mielestäni tehnyt sitä jo suhteen loppuaikoina ja olin miettinyt eroa usein... Silti minua välillä mietityttää tämä, jos tämä nykyinen onkin sellainen jonka kanssa voin oikeasti asettua aloilleen ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Tuleeko eteen vielä hetki kun haluaisin vain mennä... En kyllä ole koskaan mieltänyt itseäni sellaiseksi menijäksi, mutta mistäs sitäkään tietää...
Välillä minua myös pelottaa tuleeko minulle vielä joskus samanlainen masennus kuin edellisen suhteen aikana... En todellakaan toivoisi sitä samaa uudelleen, mutta tuntuu että olen vähän liian herkkä ja otan asiat turhan raskaasti... Samasta syystä masennus ei ainakaan voi tulla kuin viimeksi, mutta jostain muusta syystä ehkä? Voinko tehdä mitään, jotta niin ei kävisi?
Myös työasiat ovat aiheuttaneet päänvaivaa, koska en ole nyt juuri yhtään motivoitunut nykyiseen tilanteeseeni. Olen jo yrittänyt saada muutosta aikaan, mutta vielä ei ole natsannut. Toisaalta kuitenkin haluaisin jäädä tänne missä nyt olen, mutta nykyiset työtehtävät ahdistavat... Hankala tilanne. Miltähän opiskelun suhteen tulee näyttämään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei Vaakatyttönen,
On selvää että kaikki ihmissuhteet aiheuttavat mietittävää jälkikäteen. Vaikka eron syyt olisi käyty läpi ja olisi selvää että tietää mitä on tekemässä, on silti usein paljon asioita pinnan alla. Näitä voi olla loukkaukset, syyllisyys epäonnistumisesta, pettymys jne.
Herkkänahkaisuutesi aiheutuu juuri tällaisista asoista, joita edellisen "epäonnistumisen" kokeminen aiheuttaa. On täysin mahdollista että käyt ne asiat läpi vaikka olisitkin suhteessa jo uuden ihmisen kanssa, kunhan tiedostat herkkänahkaisuutesi taustat ja olet rehellinen itsellesi. Olisi myös hyvä jutella näistä avoimesti uuden kumppanisi kanssa silloin kun reagoit esimerkiksi ylivoimakkaasti johonkin tilanteeseen, jotta hänkin ymmärtää sinua ja voi antaa sinulle tilaa käsitellä asiat.
Erosin itsekin juuri syksyllä ja vaikka olin varma päätöksestäni enkä kaipaa takaisin, on paljon asioita ja loukkauksia jotka ovat aiheuttaneet minulle voimakkaita ylireagointeja. Tärkeintä on vain huomoida omat reaktiot ja ymmärtää että ne kuuluvat asiaan.
Tärkeintä on, että olet rehellinen ja avoin itsellesi. Et yritä esittää vahvempaa vaan anna kaikkien tunteiden tulla pintaan silloin kun ne on tullakseen. On tärkeää, että päästät ne ulos ja ymmärrät mistä ne johtuu. Näin vapaudut pikkuhiljaa pettymyksistäsi eikä ne jää kuluttamaan energiaa alitajuntaasi.
Eikä sinun tarvitse vauhtikautta pelätä. Voi sitä elää omaa elämää parisuhteesta huolimatta, ja pitääkin elää. Tapaa ystäviäsi ja harrasta omia juttujasi, niin riittää puhuttavaa myös kumppanin kanssa. Jos suhde on avoin ja salliva - niinkuin pitäisikin - se kasvaa ja vahvistuu. Tärkeintä on ymmärtää itseään ja antaa itselleen tilaa myös.
Voimia itsetutkiskeluun ja paljon rakkautta uuteen suhteeseesi!
- Dariel -
Hei vielä,
Piti kommentoida vielä työasiaasikin mutta unohtui edellisestä viestistä.
Muutos tapahtuu elämässämme heti kun olemme siihen valmiita. Koska toinen puoli sinusta ei halua vielä luopua vanhasta työstäsi, ei siksi muutos ole osunut kohdallesi. Halusi lähteä ja halusi jäädä ovat ristiriidassa. Asiat elämässämme tapahtuvat silloin, kun kaikki energia kohdistetaan toivottuun lopputulokseen ilman ristiriitoja.
Muutos tapahtuu kun olet siihen itse valmis myös alitajuntaasi myöten eikä mikään enää pidättele sinua. Yritä miettiä mitä nykyinen tilanteesi opettaa sinulle elämästä ja itsestäsi. Mikään ei ole sattumaa. Ota oppi vastaan. Kun olet valmis lähtemään, päätä se vakaasti ja toimi.
Tästäkin on omakohtaista kokemusta. Olin henkisesti rankassa työssä ja etsinkin uutta työtä todella pitkään mutta en löytänyt. Aina kuitenkin henkisestä romuttumisesta huolimatta oli vielä joku projekti käynnissä jonka halusin tavallaan katsoa loppuun vaikka halusinkin samaan aikaan jättää taakan taakseni ja löytää uuden työn. Kun aika oli kypsä ja olin täysin valmis ja sataprosenttisen halukas jättämään kaiken taakseni niin ettei mikään enää pidätellyt edes alitajuisesti, uusi työ löytyi ja vielä parempaa kuin osasin edes haaveilla. Ja vielä aikana, jolloin jokaiseen työpaikkaan tuli 200 hakemusta. Elämä on ihmeellistä. Asiat tapahtuvat välittömästi kun olemme valmiita eikä alitajuntamme enää anna ristiriitaisia viestejä ja toiveita!
Voimia ja valoa ajatustesi selkiyttämiseen!
- Dariel -
Kiitos, tämä antoi ajattelun aihetta. On todellakin aika mahdotonta saada muutosta aikaan, jos vain toinen puoli haluaa sitä ja toinen ei. En usko olevani vielä täysin valmis muutokseen, joten katselen vielä jonkun aikaa rauhassa tilannetta. Olen todennut ennenkin monissa tapauksissa, että asiat kyllä järjestyvät lopulta. Joskus ihan hämmästyn miten hyvin vielä, ilman että itse edes hirveästi ponnistelee niiden eteen.
Sanoit että mikään ei ole sattumaa... Alan ehkä itsekin uskoa siihen entistä enemmän. On vain niin monia asioita, joissa ei ole voinut olla kyse pelkästä tuurista. On myös mukavampi ajatella että nykyisen suhteeni oli tarkoituskin alkaa, niin ei turhaan tunne syyllisyyttä siitä kuinka ja miten pian edellisen suhteen jälkeen se alkoi... Olen nyt kuitenkin niin onnellinen pitkästä aikaa.