Haluaisin kysyä teiltä oikeudenmukaisuudesta ja kristittyjen "mitasta."
On kristittyjä jotka juovat, polttavat, jopa varastavat. Jotkut heistä käyttäytyvät varsin väkivaltaiseksi. Toinen saarnaa siitä, kuinka jumala hyväksyy jokaisen sellaisena kuin on; seuraavana päivänä hän menee kasvojen kohotukseen näyttääkseen nuoremmalta. Toinen julistaa uskoaan, ja omistaa suuren määrän rahaa. Kertaakaan hän ei ole 100 euroa enempää minkäänlaiseen avustustyöhön laittanut, vaan uusi vaihtuu alle joka kuukausi. Mutta auttaa on pakko, koska raamatussa niin käsketään. Mutta heidän uskonsa lupaa heille ikuisen paratiisin kuoleman jälkeen, koska he uskovat Jumalaan.
Toinen ääripää. Ihminen joka ei nuoruuden helvetillisestä elämästä huolimatta löytänyt Jumalaa, kenties jumala ei pitänyt häntä arvokkaana puhuakseen hänelle. Itsekuunioitusta löysi sen verran, että tyytyi päätelmään, ettei jumalaa ole. On vahva, selviää yksin tai rakkaidensa kanssa kaikesta vastaan tulevasta. Ei polta, juo harvemmin, väkivaltaa käyttää vain ja ainoastaan itsepuollustukseski tai rakkaidensa suojelemiseksi. Auttaa vähillä rahoillaan minkä voi, on valmis jakamaan. Tekee hyviä tekoja koska saa itse hyvän mielen, ei minkään satukirjan pakottamana. Joutuu teoistaan huolimatta helvettiin, koska ei pysty löytämään itsestään rakkautta jotain olematonta kohtaan.
Onko tämä oikeudenmukaista? Ovatko ensin mainitut todella taivaan arvoisia, ovatko he edes "kunnon" kristittyjä?
(Olettaen, että taivas ja helvetti on olemassa)
On kristittyjä jotka juovat, polttavat, jopa varastavat. Jotkut heistä käyttäytyvät varsin väkivaltaiseksi. Toinen saarnaa siitä, kuinka jumala hyväksyy jokaisen sellaisena kuin on; seuraavana päivänä hän menee kasvojen kohotukseen näyttääkseen nuoremmalta. Toinen julistaa uskoaan, ja omistaa suuren määrän rahaa. Kertaakaan hän ei ole 100 euroa enempää minkäänlaiseen avustustyöhön laittanut, vaan uusi vaihtuu alle joka kuukausi. Mutta auttaa on pakko, koska raamatussa niin käsketään. Mutta heidän uskonsa lupaa heille ikuisen paratiisin kuoleman jälkeen, koska he uskovat Jumalaan.
Toinen ääripää. Ihminen joka ei nuoruuden helvetillisestä elämästä huolimatta löytänyt Jumalaa, kenties jumala ei pitänyt häntä arvokkaana puhuakseen hänelle. Itsekuunioitusta löysi sen verran, että tyytyi päätelmään, ettei jumalaa ole. On vahva, selviää yksin tai rakkaidensa kanssa kaikesta vastaan tulevasta. Ei polta, juo harvemmin, väkivaltaa käyttää vain ja ainoastaan itsepuollustukseski tai rakkaidensa suojelemiseksi. Auttaa vähillä rahoillaan minkä voi, on valmis jakamaan. Tekee hyviä tekoja koska saa itse hyvän mielen, ei minkään satukirjan pakottamana. Joutuu teoistaan huolimatta helvettiin, koska ei pysty löytämään itsestään rakkautta jotain olematonta kohtaan.
Onko tämä oikeudenmukaista? Ovatko ensin mainitut todella taivaan arvoisia, ovatko he edes "kunnon" kristittyjä?
(Olettaen, että taivas ja helvetti on olemassa)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos ihmisille olisi täysin selvää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ei olisi niin monta selitystä asiasta.
Jos ihmiset tietäisivät, että kuoleman jälkeinen elämä on aivan mahtavaa, kukaan ei välittäisi tästä elämästä vaan odottaisi kuolemaan ja itsemurhien määrä lisääntyisi.
Toisaalta taas, jos ihmiset tietäisivät, että kuoleman jälkeen tapahtuu jotain todella hirveää, niin he yrittäisivät kaikin sairaanloisin keinoin pidentää elämäänsä.
On parempi, että me ei todella tiedetä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, uskoimme miten tahansa tai teimme miten tahansa tämän elämän aikana.
Ensinmainitut kristityt ja toiseksi mainitut pakanat eivät ole kummatkaan taivaskelpoisia.
Mutta Jumala on maailmaa rakastanut niin paljon että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi (kadotukseen) vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (taivas).
Jeesus Kristus on vastaus.
P.S. Oikeudenmukainenhan Jumala ei ollut antaessaan ainoan täydellisen ja viattoman ihmisen kuolla näiden mainitsemiesi ihmisten ja vielä paljon pahempienkin puolesta.
Mutta Hänen epäoikeudenmukaisuutensa voi panna rakkauden piikkiin. Hän rakastaa monenlaisia ihmisiä. Vain ylpeitä ja vahvoja vastaan Hän on. Mutta hehän eivät tarvitsekaan Hänen Poikaansa?
Eivät niin, koska he ovat liian ylpeitä antamaan toisen määräillä elämäänsä, eivätkä suostu alistumaan eivätkä luovuttamaan sieluaan kenellekkään. :) Taidanpa itsekkin kuulua tuohon ryhmään. Ja Jumala on varsin itsekäs kun vaatii ihmisiltä kaiken, ja jättää maailman kuitenkin oman onnensa nojaan (hei, hetkinen, kuulenko jossain saastepilvien heikkenevän jumalaisen musiikin soidessa? Ei, se olikin vaan joukko syöpään kuolevia ihmisiä yskimässä... Sori..). En tiedä muista, mutta jos luovuttaisin sieluni jollekkin ylemälle vallalle, tahtoisin siitä jotain vastinetta. kaikkialla aina hoetaan valinnan vapaudesta, mutta silti sanotaan, että Jumala päättää kaikkien kohtalon... Ööh. Jos hän todella olisi olemassa, kai hän ilmoittaisi olemasta olostaan jotenkin. (Hei, täällä jumala. Antakaa sielunne minulle, niin puhdistan maailman saasteista.)
Taitaa taivas olla aika omituinen paikka, siellä ne vaan parannuksen tehneet raiskaajat ja pedofiilit naureskelevat kun elämänsä hyvin eläneet mutta Jumalaa rakastamattomat kituvat helvetissä. Itse en usko taivaaseen enkä helvettiin, mutta tuommoinen kuvitelma on kieltämättä aika ristiriitaisen hupaisa.
Jumalan Poika ei siis kelpaa sinulle vastalahjaksi sielustasi? Hän ei jättänyt maailmaa oman onnensa = vapautensa nojaan vaan tuli henkilökohtaisesti pelastamaan sen synnin orjuudesta. Valinnan vapauden Hän varmasti antoi kaikille ihmisille, ihmiset saavat yhä itse päättää ottavatko Jeesuksen vastaan Herrakseen vai eivät. Jumala ei luonut eikä halunnut orjia.
Kun katsot jo kuvailemaasi maailmaa, näet selvästi sen oman onnensa valinnan seuraukset. Vain murto-osa kristityiksi mainituistakin on ottanut Hänet vastaan ja vielä osa siitäkin on eksymässä parhaillaan joten meno on sen mukaista. Mutta ne jotka pysyvät Hänessä ja Hänen "määräilyssään" joka on pelkkää Rakkautta, niillä on elämä ja yltäkylläisyys ja rauha ahdistuksenkin keskellä.
Ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja sitä kantaville ihmisille Jumala ei ilmoita itseään - heidän oman valintansa mukaan. Eiväthän he todella halua sitä! Tapa jolla sinä toivot Hänen ilmoittavan itsensä olisi muuten hyvin väkivaltainen ihmisten omaa vapaata tahtoa kohtaan. Saasteet ovat seurausta ihmisten toiminnasta ja "maan Jumala on antanut ihmisten lapsille" sanoo Raamattu.
Jeesus ei tullut etsimään terveitä ja hurskaita ihmisiä koska he eivät Häntä tarvitse omassa onnessaan, täydellisyydessään ja hyvässä elämässään vaan syntisiä ja sairaita ja onnettomia, jotka ottavat Hänet vastaan.
Kuvitelmasi taivaasta ja helvetistä on oikea, mutta minä en näe siinä mitään hupaisaa enkä ristiriitaista.
Kuinka ihmeessä sitten maailma alkoi mennä päin persettä vasta silloin, kun kristinusko alkoi levitä? Tuskin amerikan aluperäisväestökään olisi alkanut väsäämään mitään teollisuuskoneita, elleivät kristity olisi tunkeneet heidän maahansa. Intiaanithan olivat, ja ovat edelleen hyvin maanläheistä kansaa. Heistä kannattaisi länsimaistenkin ottaa mallia. Tai suomen korpikansa joka eli Tapion ja Ahdin ehdoilla, ja ison britannian Suuren Äidin uskonto oli samaa luokkaa. Vasta kristinusko toi tullessaan suuret uskonsodat ja kaiken vanhan ja hyvän tuhoamisen. Ilmeisesti teidän jumalanne ei saa sanaansa kuuluviin ilman veritekoja.
Suoraansanottuna minulle on aivan sama, mitä te kristityt minusta ja muista Jeesuksen hylänneitä ajattelette. Oma uskoni on minulle tuhat kertaa arvokkaampi, kuin se, mihin te uskotte. Jos te haluatte uskotella itsellenne jotain satukirjan oppeja, olkaa hyvä vain. Mutta minä olen tehnyt oman valintani, ettekä te voi päätäni kääntää. Jos kuoleman jälkeen käykin niin, että huomaan teidän jumalanne olevan olemassa, nou hätä! taivaaseen pääse pelkästään anteeksi pyytämällä, mikäli raamattu yhtään pitää paikkaansa.
Ja vastaukseksi kysymykseesi: ei, ns. jumalan ns. poika ei todellakaan ole sieluni arvoinen. Sydämeni voin antaa toiselle, ruumiini voi tuhota ja hallita, mutta sielu on minun, vain minun. Se on minun päätökseni, ja vihaa ja epäile sitä miten paljon haluat. Itse kuitenkin tiedän mihin uskon, ja mitä haluan, ja se riittää minulle.
En minä vihaa enkä epäile sinun päätöstäsi, enkä enää esittele sinulle Jeesusta, vaikka toivonkin omaan uskooni perustuen ettei päätöksesi olisi vielä lopullinen. Raamatun mukaan nimittäin ei pelkkä anteeksipyyntö enää riitä kuoleman jälkeen ja siellä on kovia tuomion sanoja niille jotka ovat kuulleet Jeesuksesta ja hylänneet hänet. Jumala on kuitenkin antanut kaikille vapaan tahdon valita ja sitä minäkin kunnioitan sinun suhteesi. Ystävällisesti Legal.
Tuo viimeksi mainittu pääsee osalliseksi Jumalan armosta ja pelastuu, sillä viimeisenä päivänä,
kun maailmamme on enää olemassa hän saa kuulla varmasti Jumalasta, joka on olemassa häntä varten. Silloin jos hän antaa itsensä Jumalalle, hän pelastuu. Täällä meidän on ihan turha kilpailla kuka uskoo ja tulkitsee raamattua oikein. Vaikka korvamme olisi kuurot ja silmämme sokeat ja aistimme kaikki pois otettu, silti olisimme samassa asemassa heidän kanssa jumalan edessä, jotka kuulisivat, näkisivät ja aistisivat kaiken ympärillään. Tärkeintä on mitä sydämmemme ajattelee...