Kohta on millä mällätä

Tosirikkaat ovat sijoittaneet parhaimmillaan yli sata miljoonaa dollaria. Se ei oikein riitä näissäkuvioissa edes käsirahaksi. Tietenkin Locheed&Martin voisi sijoittaa paljon enemmänkin, mutta rajansa sielläkin on.

ITER-projekti on syönyt lähes kaikki EU:n energiamäärärahat jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta merkittävää kehitystä sielläkään ei ole saavutettu. Pitää ehkä arvioida koko fuusio uudestaan: onko se vain äärimmäisen hieno idea, jolla ei lopulta ole mahdollista toteutua, mutta idean loistavuuden takia se voi syödä jättiläismäisiä rahamääriä.

Toisaalta, olisko meidän jo aika törmätä rajoihimme? Ilman fuusiotakin energiaa kytetään enemmän, kun maapallon kestokyky sallisi. Voisi kuvitella, että tavallinen kuluttaja jo muuttaisi käyttäytymistään, mutta niin ei tapahdu. Me iloitsemme halvasta kiinalaisesta elektroniikasta ja muusta dingelidangelista, ostamme kiihtyvällä vauhdilla tätä krääsää, matkustamme enemmän, kulutamme jo nelinkertaisesti sen, mitä kulutimme 70-luvulla.

Ongelma ei ehkä olekkaan rajattoman, edullisen enerhialhteen puuttuminen, vaan hulvaton ja lähes rajaton kulutus, joka on jo nyt meille mahdollista. Ilmastonmuutos on "toisten" aiheuttama.

ITER-projekti on syönyt lähes kaikki EU:n energiamäärärahat jo parinkymmenen vuoden ajan, "

Tuollaisen höpin todisteeksi tarvitaan jokin lähdetietokin?

"https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/energiatutkimus-on-romahtanut-80-luvulta/b67c762e-2fa1-3b8f-ab75-003b6dafe14f"
"Tuollaisen höpin todisteeksi tarvitaan jokin lähdetietokin? "


Ei tuosta helposti löydy lähteitä, mutta se oli ainakin lehdissä 90-luvun lopussa, että EU:n energiatutkimusmäärärahoista meni ydinvoimaan noin 90% (fissio ja fuusio). Siitähän EPR-projekti vei osansa. Iter on niellyt ehkä 20 miljardia, mutta mielikuva on, ettei noita rahoja ole paljoa enempää ollut käytössä. Voi tosin olla vahva mielikuvakin ja jos sinulla on tietoa jostakin muusta, olen valmis kuulemaan sen.

Fuusion perässä juostaan siksi, että vihreä liike aktiivisesti tekee fission käyttämisestä energiantuotannossa poliittisesti hankalaa. Hyvänä puolena tuossa on tietenkin se, että samalla opitaan paljon miljoonien asteiden lämpötilassa olevan plasman ominaisuuksista ja hallitsemisesta sekä materiaaleista, jotka kestävät noissa olosuhteissa.