Lähetetty: 9.12.04 - 19:03 Viestin aihe: nro: 9672
Sittenpähän ei tarvitse edes uskoa Jumalaan ja puhua hänestä, niinkuin hänen olemasaolonsa olisi vain uskon varassa, jos hän olisi todella olemassa, reaalista todellisuutta edustavana, vaan ei hypoteettisena, subjektivisesti ktoioveunissa kuviteltuna substanssina; vaan tosiolevaisena, käsinkosketeltavan ja nimensä tunistavana olentona, joka on läsnä tässä hetkessä ja nyt. Vai onko uskominen sinänsä jonkun asian todeksiolemiseen itseisarvo sinänsä, riippumatta siitä onko asia lopulta totta vai ei, siis asian totuusavosta viis veisaamatta? Siis jonkinlaista itsesuggestioita ylivoimaisen musertavan henkisen taakan edessä.
Ja jos raamatun tapahtumat ovat faktuaalista ja reaalista historialista todellisuutta ja tapahtuneet joskus, niin mitä niitä nyt enää kaivelemaan ja muistelemaan; mitä ne meitä koskevat, milä tavoin ne meihin tulevat? Mitä orgasmeja meille tällä hetkellä juuri tässä ajassa ja konkreettisessa todellisuudessa antavat jotkut kauan sitten olleet ja menneet historialliset tapahtumat. Ollutta mikä mennyttä. Kaput. Se siitä, ja loput kirjeessä, mennään eteenpäin puppe sanoi Jean pierre Kuselakin levyllään. Turha sitä on enää vatkata ja murehtia ja perään haikailla. Eletään tätä päivää ja tätä hetkeä ja käännetään katseemme tulevaisuuteen. Vain se merkitsee ja voi antaa meille jotakin, myös uskoa parempaan huomiseen poliitikkojen töppäilyistä huolimatta. Kuten nyt toi traktoritehdas Valtran myyminen. Kääntäkäämme katseemme tulevaisuuteen ja eläkäämme tätä päivää, kuten Jeesuksenkin sanotaan opettaneen, Kukaan meistä ei voi murehtimisellaan lisätä päiviensä määrä tippaakaan.
Tuskinpa raamatunkaan potentiaalinen kirjallisuusarvo, tai edes hengellinen tai filosofinen sellainen, on sen totuuden määrässä ja asteessa, joka siihen historialliselta kannalta katsottuna sisältyy. Vai onko? Aivan kuten Mozartinkaan musiikin arvo, kenties suurimman neron mitä ihmiskunta on milloinkaan saanut vieraakseen katoavalle planeetalleen, ei ole siinä, kuinka paljon me hänestä ihmisenä tiedämme. Hämen musiikinsa elää abstraktissa tasossaan omaa elmäänsä riippumasttoman ongelmallisesta tekijästään. kuten raamatun kirjallinen substanssi riippumattomana Jeesuksen tai pilatuksen elämästä, siinä määrin kuin he ovat dokumentoitavissa historiallisiksi henkilöiksi.
Ja mikäli joku kynnelle kykenevä silmänkääntäjätaikuri hokkuspokkus, simbsalabim, kykenisi tekemään raamatiussa kuvatun kaltaisia ihmrtekoja ja taikatemppuja, niin olis niitä kait tehty jo satojen vuosien ajan, että kaikki Jumalan luomat niitäomin silmin näkisivät, totena pitäisivät ja sokeassdti ja kuuliaisesti häneen ja hänen yliluonnollisiin voimiinsa uskoidsivat, joka kuoleetkin herättää henkiin ja vetten päällä kävelee paljosta muusta puhumattakaan.
Turha uskon varaan on paljon laskea. kannattaisi vain syväjäädyttää itsensä, kuten jäämies Ötzi, niin meidät voitaisiin ehkä herättää uudelleen henkiin aikojen kuluttua, jolloin tieteen kehityksen myötä kaikkiin sairauksiin on keksitty parannuskeino, myös vanhenemiseen ja ihmisestä tulisi kuolematon tai ainakin elinikää voitaisiin pidentää lähes loputtomiin. Taikka voisimme kenties matkustaa toisiin galakseihin tuntemattomille planeetoille linnunradan madonreikien mustissa aukoissa, joissa konkreettinen ulottuvuus nimeltä aika pysähtyy ja alkaa kulkemaan taaksepäin aikamatkaa tekevän aikakoneen ohjaamossa. Siinä on tieteen tulevaisuus. Kaikki kehittyy ja me sen mukana. Enmme ole enää esihistoriallisten tapahtumien armoilla eikä meidän tarvitse tuntea niistä syyllisyyttä emmekä ole niille myöskään omalatunnollamme velkaa, että meidän tarvitsisi kerjäläisen kuppi kädessä kaupata sieluamme eniten tarjoavalle uskonlahkolle opeistaan, kun ihminen joutuu poistumaan jka tapauksesa tellukseltaan, maailmankaeikeuden teologisesta kskipisteestä, 5 miljardin vuoden kuluttua, kun aurinko palaa loppuun ja mutuu mustaksi kääpiöksi.
Sittenpähän ei tarvitse edes uskoa Jumalaan ja puhua hänestä, niinkuin hänen olemasaolonsa olisi vain uskon varassa, jos hän olisi todella olemassa, reaalista todellisuutta edustavana, vaan ei hypoteettisena, subjektivisesti ktoioveunissa kuviteltuna substanssina; vaan tosiolevaisena, käsinkosketeltavan ja nimensä tunistavana olentona, joka on läsnä tässä hetkessä ja nyt. Vai onko uskominen sinänsä jonkun asian todeksiolemiseen itseisarvo sinänsä, riippumatta siitä onko asia lopulta totta vai ei, siis asian totuusavosta viis veisaamatta? Siis jonkinlaista itsesuggestioita ylivoimaisen musertavan henkisen taakan edessä.
Ja jos raamatun tapahtumat ovat faktuaalista ja reaalista historialista todellisuutta ja tapahtuneet joskus, niin mitä niitä nyt enää kaivelemaan ja muistelemaan; mitä ne meitä koskevat, milä tavoin ne meihin tulevat? Mitä orgasmeja meille tällä hetkellä juuri tässä ajassa ja konkreettisessa todellisuudessa antavat jotkut kauan sitten olleet ja menneet historialliset tapahtumat. Ollutta mikä mennyttä. Kaput. Se siitä, ja loput kirjeessä, mennään eteenpäin puppe sanoi Jean pierre Kuselakin levyllään. Turha sitä on enää vatkata ja murehtia ja perään haikailla. Eletään tätä päivää ja tätä hetkeä ja käännetään katseemme tulevaisuuteen. Vain se merkitsee ja voi antaa meille jotakin, myös uskoa parempaan huomiseen poliitikkojen töppäilyistä huolimatta. Kuten nyt toi traktoritehdas Valtran myyminen. Kääntäkäämme katseemme tulevaisuuteen ja eläkäämme tätä päivää, kuten Jeesuksenkin sanotaan opettaneen, Kukaan meistä ei voi murehtimisellaan lisätä päiviensä määrä tippaakaan.
Tuskinpa raamatunkaan potentiaalinen kirjallisuusarvo, tai edes hengellinen tai filosofinen sellainen, on sen totuuden määrässä ja asteessa, joka siihen historialliselta kannalta katsottuna sisältyy. Vai onko? Aivan kuten Mozartinkaan musiikin arvo, kenties suurimman neron mitä ihmiskunta on milloinkaan saanut vieraakseen katoavalle planeetalleen, ei ole siinä, kuinka paljon me hänestä ihmisenä tiedämme. Hämen musiikinsa elää abstraktissa tasossaan omaa elmäänsä riippumasttoman ongelmallisesta tekijästään. kuten raamatun kirjallinen substanssi riippumattomana Jeesuksen tai pilatuksen elämästä, siinä määrin kuin he ovat dokumentoitavissa historiallisiksi henkilöiksi.
Ja mikäli joku kynnelle kykenevä silmänkääntäjätaikuri hokkuspokkus, simbsalabim, kykenisi tekemään raamatiussa kuvatun kaltaisia ihmrtekoja ja taikatemppuja, niin olis niitä kait tehty jo satojen vuosien ajan, että kaikki Jumalan luomat niitäomin silmin näkisivät, totena pitäisivät ja sokeassdti ja kuuliaisesti häneen ja hänen yliluonnollisiin voimiinsa uskoidsivat, joka kuoleetkin herättää henkiin ja vetten päällä kävelee paljosta muusta puhumattakaan.
Turha uskon varaan on paljon laskea. kannattaisi vain syväjäädyttää itsensä, kuten jäämies Ötzi, niin meidät voitaisiin ehkä herättää uudelleen henkiin aikojen kuluttua, jolloin tieteen kehityksen myötä kaikkiin sairauksiin on keksitty parannuskeino, myös vanhenemiseen ja ihmisestä tulisi kuolematon tai ainakin elinikää voitaisiin pidentää lähes loputtomiin. Taikka voisimme kenties matkustaa toisiin galakseihin tuntemattomille planeetoille linnunradan madonreikien mustissa aukoissa, joissa konkreettinen ulottuvuus nimeltä aika pysähtyy ja alkaa kulkemaan taaksepäin aikamatkaa tekevän aikakoneen ohjaamossa. Siinä on tieteen tulevaisuus. Kaikki kehittyy ja me sen mukana. Enmme ole enää esihistoriallisten tapahtumien armoilla eikä meidän tarvitse tuntea niistä syyllisyyttä emmekä ole niille myöskään omalatunnollamme velkaa, että meidän tarvitsisi kerjäläisen kuppi kädessä kaupata sieluamme eniten tarjoavalle uskonlahkolle opeistaan, kun ihminen joutuu poistumaan jka tapauksesa tellukseltaan, maailmankaeikeuden teologisesta kskipisteestä, 5 miljardin vuoden kuluttua, kun aurinko palaa loppuun ja mutuu mustaksi kääpiöksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
höpönassu kirjoitti:
"Ja mikäli joku kynnelle kykenevä silmänkääntäjätaikuri hokkuspokkus, simbsalabim, kykenisi tekemään raamatiussa kuvatun kaltaisia ihmrtekoja ja taikatemppuja, niin olis niitä kait tehty jo satojen vuosien ajan, että kaikki Jumalan luomat niitäomin silmin näkisivät, totena pitäisivät ja sokeassdti ja kuuliaisesti häneen ja hänen yliluonnollisiin voimiinsa uskoidsivat, joka kuoleetkin herättää henkiin"
Näitä ihmeitä tapahtuu kaiken aikaa, ainakin 1900 luvulla on tapahtunut tuhansia ja taas tuhannsia ihmeitä ja uskovaiset ovat olleet niitä seuraamassa ja ihmettelemässä ja myös ei-uskovat.
Esim. Kathryn Kuhlman piti 50-70 luvuilla tuhansia ihmekokouksia joissa sairaita parani vaikka kuinka pahoista sairauksista. Lainaapa kirjastostasi kirjat "Uskon ihmeisiin" ja "Jumala voi" kirjoittaja Kathryn Kuhlman.
Itselläni on myös video jossa on Kuhlmanin ihmekokous, että voin nähdä oikein omin silmin lukemistani ihmetapahtumista.
Elämä on ihmeellistä!
Kyllä se mielestäni on niin, että jos ei itse itsestään huolehdi ja ota vastuuta, ei sitä tee kukaan muukaan. Kaikkein vähiten joku muka jumala.
Onhan noita hömppiä ollut maailman sivu, jotka uskovat mitä heille vakuutellaan ja vaikka kokouksissaan paiskautuvat tyrkkimisestä pitkäkseen ja puhuvat kielillä. Eihän sellaista heikkomielisten porukkaa tarvitse narraamaan sen ihmeellisempi kuin joku Hitlerin tapainen kahjo. Sellaisille on nimeltään sellainen paikka kuin Hesperia.
kas kun niille ihmeentekijöille ei raha kelpaa.
http://www.skeptics.com.au/prize/index.html
et kait ollut tosissas jos luulit et uskovat rupeaisivat tekemään jotain ihmeitä rahasta??????????????????????????????????????????????????????????????????????
Ja niille jotka ei usko että ihmeitä tapahtuu.
Menkääpä kuule rakkaat lapset afrikkaan lähetyssaarnaajien matkaan.
Veikkaisin että ette uskoisi silmiännekään siinä vaiheessa.