Onko tänne eksyny ketään, joka haluis ihan vakavasti jutella uskonasioista, tarkotan, sellasta, joka ettii tietä sielunrauhaan?
Vakavasti?
jargon
773705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
etsin, vakavasti ja todella. Mutta uskon että sitä ei voi löytää kukaan muu kuin minä itse etsimällä.. olen tällähetkellä vanhollislestadiolainen, mutta HYVIN epävarma sellainen...
Hienoa et täältä sentään löytyy joku samanmielinen! Pelkäsin jo, et joudun roikkumaan koko illan täällä ihan yksin... Ois kiva kuulla enemmänkin sun kokemuksia ja ajatuksia. Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssas, et ei sitä kukaan muu voi löytää, paitsi ite ettimällä. Siihen saattaa tosin mennä vuosia tai vuosikymmeniä mut onhan luvattu et etsivä löytää...
Kolkuttavalle avataan...
Maanpäällä on pieni Jumalanjoukko. Ei oikea Jumalanvaltakunta ole mikään massauskonto. Heillä on pyhä henki sydämessä. Jumala on luvannut, että etsivä löytää.
Varo kuitenkin, ettet tee omaa uskontoa. Pyhänhengen saa lahjaksi, eikä sitä voi tienata omilla teoilla. Useat ihmiset tekevät oman Jumalan.
Olen 100% varma, että Jumalanvaltakunta löytyy Vanhoillislestadiolaisten luota. Et voi ominvoimin tajuta, minkälaista on, kun kaikki synnit ovat anteeksi, mutta kun pyhähenki tulee sydämeesi se avaa silmäsi näkemään Jumalan omassa kirkkaudessaan. Paholainen ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan kiusaa sinua aina kuolemaasi asti, mutta palkinto on suuri, sen takia kannattaa kilvoitella.
Kaikilla ihmisillä on oma Jumalan herättämä etsikkoaikansa. Kannattaa ottaa tilanteesta vaari ja tehdä parannus nyt. Se voi olla vähän ajan päästä myöhäistä.
Hmmm. Mielenkiintoinen tilanne. Mä olen taas 100% varma, et Jumalan seurakunta on muualla - mut se on vielä pienempi kuin vanhoillislestadiolaisten seurakunta. :) En mä sitä sano, et johonkin ryhmään kuuluminen jonkun pelastais, siihen tarvitaan omakohtainen usko, ja toisaalta, uskon, että Taivaan Isä ottaa joka päivä tuhansia lapsia luokseen, vaik ne ei ois kristillisyydestä kuullutkaan. Mut maan päällä on vaan yks Kristuksen perustama seurakunta. Se on kulkenu läpi aikojen, joskus niinkin, et ei oo ollu kun muutama todistaja, esim. ennen Lutherin aikoja. Jumalan Poika on ite sanonut, "se tie, joka vie elämään, on kaita, ja harvat sen löytävät".
Mulla on kyllä samantapasia kokemuksia ku sulla. Nykysin ihmiset uskoo siihen, mihin haluavat ja niin, et se on mieluista. Mut Jumala ei oo mikään ihmisten juoksupoika.
Ois kyllä mielenkiintoista jutella "Siun" kanssa lisääkin, ku en tiiä paljoa srk:laisista
yks pieni kysymys jargon... ootko esikoislestadiolainen?!? tuli vaan mieleen...
Oon :) Tiiän, et se on kirosana teillä päin, mut
ois silti hauska jutella. :)
Olet siis esikoislestadiolainen. Täytyy tunnustaa, että en tiedä paljoakaan porukastanne. Täytyy joku kerta lukaista suomen kirkkohistoria läpi. Eikähän sen jälkeen tiedä vähän enemmän.
Haluaisin kysäistä muutaman asian.
Eivätkö esikoislestadiolaisen olekin eronneet jossain vaiheessa Vanhoillislestadiolaisista?
Minkä takia tiet erkanivat, eli mistä asioista tuli erilaisia näkemyksiä?
Voisitko vielä kertoa jotain yleistä asiaa näkemyksistänne. Esim. kummalla pääsee taivaaseen teoilla vai armosta yms.
Minäkin uskon, että voi_olla_mahdollista, että esim. vanhoillislestadiolaiset voisi olla niitä oikeita uskovaisia, muttamutta, niin sinulle jargon kuin sinullekin v-lestadiolainen: ei se ry:llä kulkevien määrä oo sama määrä kuin uskovaisten määrä. Ei sinne päinkään! Voi olla mahdollista, että aidosti uskovia on sekä esikoislestadiolaisissa että v-lestadiolaisissa yhtä paljon. Ehkäpä näillä helmillä molemmista uskoista on sydämessään sama pyhä henki. Miten lie, mutta siitä olen varma, että tuhansilla ja taas tuhansilla v-lestdiolaisten riveissä kulkevilla sitä oikeaa uskoa ei ole. Sitä en minäkään uskalla tehdä, että sormella osoittasin ketä ne henkilöt ovat, mutta tosiasia on, että ei se määrä vaan ..laatu (?).
Minulla on vähän semmonen "ongelma" että minulla olisi tahtoa olla kuin muut, ja uskoa kuin muutkin "meidän joukossa"...mutta mä en millään pysty siihen... oon hirveen epäilevä, ja en tunne rauhaa tässä joukossa..olen välillä kieltänyt uskoni, mutta se vain lisäsi rauhattomuutta, tein parannuksen, että olisi edes vähän enemmän toivoa pelastuksesta, sillä pelastukseen minä uskon.
Mutta en usko että tämä vanhollislestadiolaisuus olisi "se ainoa oikea".. ja sen minä tahtosin löytää..
En minäkään oo kovin hyvin perehtynyt hajaannuksiin, joskus lueskelin, mut paljoa en muista. Hajaannus (jossa siis esikoiset ja vanhoilliset lähti eri teille) tapahtu 1900-luvun vaihteessa Raattamaan kuoltua. Oli tarkotus pitää sovintokokouksia, jossa ois keskusteltu asioista, mut nyk. vanhoillisen suunnan saarnaajat ei tullu sinne. (Auttakaa, jotka tiedätte paremmin) Joka tapauksessa, meijän näkemys on, että vanhoilliset oli ne, jotka lähti omille teilleen, siks meitä sanotaankin esikoisiks. Meillä säilyi yhteys niihin Lapin vanhimpiin, jotka oli samaa mieltä Raattamaan kanssa - ja se yhteys toimii vieläkin, ens kesänä me saadaan taas Suomeen lähetys Ruotsin Lapista.
En tiedä, mikä oli erkaannuksen syy, mutta ainakin se, et vanhoilliset oli sitä mieltä, et nuorille ei saa saarnata koreudesta, eikä vanhemmille ahneudesta, ette ne tuu orjallisiksi ym. Meikäläiset taas halus pitää kiinni siitä, et kun on saanu elävän uskon, niin syttyy halu elää vaatimatonta elämää ja erottautua ulkoisellakin esikuvalla epäuskoisesta kansasta. Toki mä uskon et siihen liittyi arvovaltakysymyksiäkin, kaikilla ei ollu tahtoa taipua seurakunnan yhteisen ymmärryksen alle vaan osa "ymmärsi" asiat paremmin ku muut. Mut kyllä mua hävettää, kun en oo perehtynyt tän tarkemmin, asia korjataan heti tenttikauden päätyttyä...:)
Mitäköhän yleistä vois kertoa, no vaikka vanhurskauttamis-, pyhitys- ja seurakuntaopit. Vanhurskauttamisoppi on se, että ihminen tulee autuaaks yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen lunastustyön tähden. Oma vanhurskaus, siis se, jossa vedotaan omiin töihin, on Jumalan edessä kauhistus. Autuutta ei voi ansaita millään, ei hyvillä töillä, ei omalla katumuksellakaan.
Sitten tulee tarkka paikka, jossa monet (siis ne, jotka ei tunne kristillisyyttä) menee mettään. Se on pyhitysoppi. Se tarkottaa yksinkertasesti, että ihminen, joka on saanu elävän uskon ja kaikki synnit anteeks, haluaa hylätä syntielämän. Huom. hälle syttyy HALU siihen, ei ihmisestä siis koskaan tuu synnitöntä (tääl maan päällä), mut hän haluaa taistella syntiä vastaan ja vihata syntiä. Sitä tarkottaa Jaakobin sana, et "usko ilman töitä on kuollut". Ei siis, et töillä ansaitsis mitään, vaan usko kantaa hedelmiä, joista tärkeimmät on rakkaus, ilo ja rauha.
Seurakunta koostuu Kristukseen samalla lailla uskovista ihmisistä, joilla on Pyhä Henki. Lutherin sanoin "sillä, jolla ei oo seurakuntaa äitinä maan päällä, ei oo Jumalaakaan isänä taivaassa". Jumala voi kyllä herättää ihmisen yksinäisyydessä, mut elävään uskoon tarvitaan eläväuskoinen johdattaja. (Raamatun esimerkit esim. Daavidista, Paavalista ja Egyptin hoviherrasta) Jumalan seurakunnassa uskovaa hoidetaan syntien anteeksi antamisen evankeliumilla. Luther sanoo, et niin kauan on "kultainen aika", kun veli voi todistaa veljelleen syntien anteeksiantoa.
On hiukan vaikeeta tiivistää koko uskonelämää yhteen pakettiin, mut kysy, niin osaan vastata spesifimmin! :)
Mullakin on ollut joskus samanlaisia aikoja ku sulla, oon ollut hirveen epäilevä. Vaikka oon saanu tuntea täydellistä vapautta ja "taivaan valtakunnan esimakua", oon ihmetellyt sitä, ei MIKS JUURI MINUT on valittu tähän ihmeelliseen enkeleitten joukkoon, vaikka oon niin huono matkamies. Se on niin järjelle käsittämättömän korkea lahja, et sen rinnalla kaikki maalliset murheet tuntuu mitättömiltä.
Parannukseen saa voimaa vasta, kun on saanu omalle sydämelle elävän uskon, ei parannuksella voi ansaita toivoa pelastuksesta - parannus on Pyhän Hengen voimasta kiitollisuudesta Lunastajalle. Kun sä puhuit parannuksen teosta, niin mun kokemusten pohjalta se on vähän sellasta, että vaikka kerran kääntää kelkkansa oikealle tielle, silti usein lankeaa ja parannusta täytyy tehä yhä uudelleen ja uudelleen, uudistaa matkalupauksia, niinku sanotaan - siks, et sais uusia voimia taistella, ku ei meistä synnittömiä tuu. Luther sanoo sitä jokapäiväseks katumukseks ja parannukseksi.
Älä ole tyytyväinen, ennen kuin sun sielus vastaa "aamen, nyt mulla on rauha". Onhan luvattu, et etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, etsi, äläkä tyydy "puolisovitettuun" tilaan. Rukoile Jumalaa, et se johdattais sut taivaan tielle...
Kun luen näitä teidän kirjoituksianne, minun on aika vaikea sovittaa kaikkea lukemaani omaan uskonkäsitykseeni ja kokemukseeni Jumalan yhteydestä. Jargon kirjoittaa Lutherin sanoin, että "sillä, jolla ei oo seurakuntaa äitinä maan päällä, ei oo Jumalaakaan isänä taivaassa". Raamatussa tälle sanalle ei ole pohjaa. Minulla ei ole koko uskossaoloaikana ollut kiinteätä seurakuntayhteyttä. Lähinnä sen vuoksi, että olen lähes koko kyseisen ajan asunut ulkomailla. Kuitenkaan minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut tilannetta, että olisin epäillyt Jumalan olemassaoloa. Uskossa en ole koskaan tuntenut sentapaista lohdutonta yksinäisyyttä kuin ennen Jeesuksen kohtaamista tunsin. Uskoon tulo oli minulle voimakkain tunne, jonka olen koskaan kokenut. Tunsin kertakaikkisesti tervehtyväni sisäisesti. Sitä ennen olin hyvin rikkinäinen, epävarma ihminen.
Miten mikään uskontokunta tuntee tarvetta sulkea toiset uskovaiset pois valittujen joukosta? Eihän Jeesuksen anteeksianto ole eikä voi olla minkään uskonyhteisön monopoli.
Joo, uskonkäsityksiä on maailmassa miljoonia, on hienoo kuitenki vaihtaa ajatuksia. Ei mulla oo mitään tarvetta sulkea ketään pois valittujen joukosta, kuinka mielellään mä menisinkään kaikkien maailman ihmisten kanssa taivaaseen. En mä tiedä, mitä meijän seurakunnan ulkopuolella on, saattaa olla, et on elävää uskoa muuallakin, en mä mee ketään tuomitsemaan. Mä vaan tiiän sen, et mä oon ainakin löytäny yhden pelastettujen joukon.
PeterPan, kun sä et löydä Raamatusta pohjaa pyhäin yhteydelle, niin löydätkö sä UT:sta tapausta, jossa joku olis tullu elävään uskoon yksinäisyydessä? Niinku sanoin, voi Jumalan Henki puhutella yksinäisyydessäkin esim. luonnon kauneuden kautta tai omantunnon kautta, mut jos ei voi sokea sokeaa taluttaa, ni ei voi myöskään sokea yksin mennä elävän veden lähteelle. Tää on mun kokemukseni. Ei kai seurakuntayhteyden tarvi fyysinen olla, mut mun mielipiteeni on, et täytyy olla hengen yhteys seurakuntaan. Jeesus vertaa itteensä viinipuuhun, jossa uskovaiset on oksia ja seurakuntaa ruumiiseen, jossa kristityt on jäseniä. Mun kokemukseni on, et uskovalla on halu löytää seurakuntayhteys, uskonveljiä ja -sisaria.
En sanonut, että olisin tullut uskoon yksinäisyydessä. Alussa olin yhteydessä erääseen yhteisöön, jota en kuitenkaan tuntenut omakseni, sillä heillä tuntui olevan selvä käsitys siitä, miten Jumalan tuli minun kohdallani toimia. Minä en sitten muka "uskonut oikein", kun ei tapahtunut niin kuin nämä oikeauskoiset ajattelivat. Ajattelin kuitenkin, että Jumala toimii tavalla ja toimii toisella. Minulle oli suuri ilo se, että tunsin eheytyneeni sisäisesti ja näin oman vastuuni. Aikaisemmin, kun olin epävarma skeptikko, näin vain uhkaa ja vaaroja ympäristössäni. Olin sisäänpäinkääntynyt ja epäilin epäilemästä päästyäni ihmisten motiiveja. Uskoon tultuani asenteeni muuttui totaalisesti. Luin ensimmäisen kuukauden aikana Raamatun kannesta kanteen. Siinä minulla oli ohje, jonka kanssa oli ilo elää. Sisäänpäinkääntynyt suuntautui ulospäin. Sen sijaan, että olisin pyöritellyt mielessäni epäilyjäni ja turhia teorioita ihmisten olemisesta, aloin toimia rakentavasti yhteisten päämäärien hyväksi. Näin, että ihmiset, joiden motiiveja ja tarkoitusperiä olin epäillyt, olivat yhtä epävarmoja, kuin itse olin ollut: kadonneita, harhailevia lampaita ilman paimenta. Minulle syntyi yhteys näihin tavallisiin ihmisiin, joiden kanssa selvittelimme syntyjä syviä. Ei niin, että olisin elänyt jumalatonta elämää, mennyt niinsanotusti maailman nautintoihin. Raamatun Sana kulki mukana arkipäivässäni, oli osa minua. Huomasin usein mietiskeleväni sen erinäisiä kohtia.
Ehkä suurin syy siihen, että en ole liittynyt mihinkään uskonyhteisöön on se, että ne ovat niin sisäänpäinlämpiäviä. Uskovaisia ystäviä minulla on ollut. Oikeastaan vain yksi pidempiaikainen, jonka kanssa olen voinut puhua kaikenlaisista asioista.
Alkuun jo se tuomittiin, että halusin tutkia muita uskontoja. Kuinka voin luoda yhteyden ihmisiin ja puhua heidän kanssaan esim. uskonasioista, ellen tunne heidän ajatteluaan, taustojaan, käsityksiään ...?
Onpas jännää keskustelua, kun saa seurata vanhoillislestadiolaisen ja esikoislestadiolaisen ajatustenvaihtoa. Olen itse esikoislestadiolainen, ja voin pääosin allekirjoittaa sen, mitä jargon on kirjoittanut. En kuitenkaan usko, että esikoislestadiolaisuus on ainoa joukko, jonka keskuudessa löytyy Kristuksen perustama ainoa oikea seurakunta. Kokemus on osoittanut, että muuallakin löytyy ihan samanlaisia uskovaisia.
Hajaannuksista olen lukenut hyvinkin paljon, ja niistä saa kyllä helposti päänsä sekaisin, jos ahkerasti tutkii. Historia tuntuu nimittäin olevan vähän erilainen riippuen siitä kuka kirjoittaja on. Koska minulla ei luonnollisestikaan ole omakohtaista kokemusta hajaannuksista, en uskalla väittää mitään varmaa sen syistä ja synnyistä. Se kuka lähti kenestäkin vaikuttaa kuitenkin olleen vähän paikkakuntakohtaista. Joillain paikkakunnilla esikoislestadiolaiset jäivät, ja muut (esim. vanhoilliset, uusheränneet yms.) lähtivät. Toisilla paikkakunnilla taas oli niin päin, että esikoislestadiolaiset erosivat yhteisistä kokouksista.
Mitä tulee sovintokokouksiin, niin yhtä sellaista puuhattiin Ouluun, mutta Ruotsin Lapin esikoislestadiolaiset saarnaajat päättivät olla osallistumasta ja suosittelivat muillekin olla osallistumasta, ja siksi esikoislestadiolaisista saarnaajista sinne osallistui vain kaksi oululaista saarnaajaa. Muut olivat vanhoillisia ja uusheränneitä. Toista kokousta kai yritettiin saada Jellivaaraan, ja siellä pidettiinkin esikoislestadiolaisten ja vanhoillisten yhteisiä seuroja yhden päivän ajan, mutta esikoislestadiolainen historiankirjoitus kertoo, että vanhoilliset lähtivät seuraavana päivänä pois, vaikka tarkoitus oli ollut vielä jatkaa keskusteluja.
En ole mikään Raamatuntietäjä guru, mutta jotain Raamatussa sanotaan eriseuroista. Että sielunvihollinen yrittää hajauttaa uskovaisia eri joukkoihin. Paholainenhan tekee töitä 24h. Jumalanvaltakuntahan tunnetaan yhtenäisenä joukkona, joka rakastaa toisiaan.Tämä eriseura juttu on aika vaikea aihe, enkä oikein osaa ottaa kantaa tähän. Jumalanpilkkahan on ainoa synti, jota joskus uskomassa ollut ei saa anteeksi. Jumala ei siis silloin herätä synnintuntoa. Jos on tullut eriseuroja, joku niistä on oikeassa. Jos on vain yksi usko mikä vie taivaaseen, niin ei voi olla niin, että jokainen herätysliike olisi oikeassa. Vaikea aihe täytyy jo toistamiseen myöntää.
Jumalahan on luvannut antaa seurakunnalle todistuksen siitä, että uskovaisen sielu kelpaa Jumalalle. Mitä nyt olen kuullut, kun joku Vanhoillislestadiolainen on kuollut niin kyllä siitä on aina todistus jäänyt. (pyytänyt synnit anteeksi ennen kuolemaa, tai pikkulasten kohdalla enkeli on käynyt hakemassa) Kerran oli uskovainen ollut sairaalassa huonossa kunnossa. Yhtäkkiä kaikki sairaalassa olleet olivat alkaneet kuulla todella kaunista musiikkia. Olivat ihmetelleet, että mistä se tulee. Kun olivat menneet katsomaan tuon uskovaisen huoneeseen, hän oli kuollut.
Mainitsit pyhittämisopista. Uskomisen haluhan syntyy, kun saa synnit anteeksi. Eli silloin saa Jumalalta voimaa kilvoitella eteenpäin. Ihminen ei yksin voi kilvoitella, vaan ihminen kilvoittelee juuri tämän syntien anteeksiantamuksen voimalla. Kun on synnit anteeksi tulee halu uskoa ja tehdä hyvää. Juuri tämän takia järjästetään seuroja ja muita keskenäisiä tapaamisia.
Tuosta nuorille koreudesta ja aikuisille ahneudesta saarnaamisesta sanoisin seuraavaa. Koska elävän usko vaikuttaa tekoihin ja sanoihin, ei ihminen tarvitse silloin ns. "holhousta", eli kun on sydämestään uskomassa jättää ihan mielellään kaiken syntielämän taakseen. Ihmisillä on erilaisia lahjoja. Lahjojaanhan voi käyttää tämän maan rakentamiseen. Jotkut Vanhoillislestadiolaiset elävät rikkaammin, kuin toiset. Kyllä saa olla rikas, kunhan sydän ei kiinny maalliseen omaisuuteen, sehän jää tänne maanpäälle kun aika jättää. Tunnen yhden kohtalaisen rikkaan Vanhoillislestadiolaisen ja kyllä siitä näkee, että sillä on sydämen asiat kohdallaan. Tietysti voi käydä niinkin, että kiintyy liiaksi rikkauteen ja uskonliekki sammuu.
Saa myöskin olla hyvän näköinen, siistit vaatteet yms. Tämä pukeutumisasia ei ole kyllä uskonasia (se on makuasia), mutta kun on asiat kohdallaan haluaa pukeutua säädyllisesti. Vanhoillislestadiolaiset ovat nähneet hyväksi jättää itsensä meikkaamatta. Näissä kohdissa on siis luotettu uskovaisen omaan päätäntäkykyyn.
Raamatussa lukee, että kun lopunajat lähestyvät, voi joidenkin uskonkynttilä sammua. Lopunaikoina on siis uskovaisten keskuudessa tämmöisiä uskonelämässä haaksirikon tehneitä. He käyvät seuroissa, mutta eivät oikeasti usko.
Sitten vielä lopuksi yksi mielenkiintoinen huomio, joka tuli mieleen talvisodasta pidetyn tunnin jälkeen. Jumalahan on luvannut pitää kansastaan huolta. Kun uskovaiset pakenivat Israelista meretkin aukesivat heidän edessään. Nykyäänhän puhutaan talvisodan ihmeestä. Eli Suomi torjui väkivahvan vihollisen, eli Neuvostoliiton. Näkisin että tässä on Jumalan suojelusta ollut. "Jos ei Jumala kaupunkia siunaa, vartijat turhaan sitä vartioitsevat"
Kiitos, mä oon kiitollinen, et ootte valaissu mua - sekä siinä, mitä hajaannuksiin tulee, että siinä, mitä vanhoillisiin tulee. On se meinaan vaan niin yleistä, että aina ku tulee suruttomien kanssa juttua kristillisyydestä, niin ne kysyy, mitä eroa on eri lestdiolaissuunnilla. Ja uskonasioita kokemattomille on aika vaikeeta selittää mitään eri hengistä.
Hajaannuskysymys on tosiaan tosi arka juttu, mut on hyvä, et uudetkin sukupolvet lukee historiaa ja oppii hajaannuksen ajoista, kun tuppaa käymään niin, että historia toistaa itteään. Raamatussa puhutaan siitä, et viimesinä aikoina pitää olla eriseuroja, jotta valitut koeteltaisiin. Tuntuu inhimilliselle järjelle tosi raa'alta, mut täytyy tyytyä siihen, ett' se on Jumalan järjestys. Ja onhan historia osottanu, ett joka sukupolvella (n. 30 vuoden välein) on seurakunnassa ollu koettelemuksia. Ne varmaan siks, et jokaisen ois pakko pysähtyä ja miettiä omaa tilaansa, mukana roikkuminen ku ei pelasta ketään.
Mä olen kanssa lukenut ton "musiikkikertomuksen" vanhurskaan poismenosta Rauhan Siteestä, mutt sehän tapahtu ennen hajaannuksia. Mut kyllähän moni uskonveli ja -sisar on saanu taivaallisella ilolla ja vakuuttuneena syntien anteeksi antamisesta vastaanottaa kuoleman enkelin, ja on tapahtunu myös ihmeitä todistuksen merkkeinä, mutt' ei me saada niitten varaan rakentaa mitään.
"Uskomisen haluhan syntyy, kun saa synnit anteeksi" sä kirjotit. Siis synnithän täytyy uskoa anteeks, eiks vaan. "Joka ei usko, on kadotettu", Jeesuskin sanoo. Tää on vähän tällästä hiuksien halkomista noitten sanavalintojen suhteen, mut mä uskon et me ollaan siitä yhtä mieltä, et kun jaksaa uskoa synnit anteeks, eli saa elävän uskon sydämelle, niin jaksaa Pyhän Hengen voimalla myös osottaa uskonsa elämässään.
Meillä järjestetään seuroja, ett sais uusia uskon voimia jatkaa taistelua syntiä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Ootko sä sitä mieltä, et nuoria ja vanhoja ei tarvi opettaa uskon tiellä? Vai mitenkä se lähetyskäsky menikään -- opettamalla ja kastamalla -- niinhän siin sanotaan. Ei se oo holhoomista. Se auttaa kristittyä valvomaan ja pysymään uskon tiellä, kun seurakunnan neuvot vastaa niitä ajatuksia, mitä Pyhä Henki kirkastaa sydämellä. Vai oot sie sitä mieltä, että kun on kerran saanut uskon sydämelle, niin ei voi enää langeta? Ei kai meillä mitään kilvottelua oiskaan, jos ei ois vaaraa langeta armon tilasta.
Näin se on, et ei se Piru omiaan kiusaa, vaan niitä, jotka on syntyny Jumalan lapsiksi. Kiusaako Perkele sinnuu koskaan? Vai onko kaikki päivät sellasia, et ihan mielellään pysyy poissa syntielämästä? Mun täytyy ainakin tunnustaa, et sellasia päiviä tulee (usein), et oon kelvoton vaeltaja. Mut on armo, et saa taas tehä parannusta ja puhua rippi-isällekin (tarkotan sillä ketä tahansa kristittyä).
Aina ei itse tunnista, mitä motiiveja minkäkin äkillisesti "viattomalta" näyttävän teon takana on, ja siks on hyvä, et niistä saarnataan - jotta oppis tutkistelemaan sydäntään. Esim. meikkaus. Mikä on motiivi? Halu olla kaunis. Miksi? Miellyttääkseen vastakkaista sukupuolta. Mikä vaikuttimena silloin on? Ja kuitenkin Raamatussa on niin selkeästi puhuttu siitä, mikä on naisen oikea kaunistus - sisäinen kauneus. Jokainen pärstä on Luojan käsialaa, ei kai ihmisen sitä tarvitse parannella. Nää ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n oo mitään opinkohtia, mut on siinäkin yllä selostetun perusteella jokin idea, miks niistä pidetään kiinni.
Joo, lopun aikoina on niitä, jotka luopuvat uskostaan - on aina ollu. Ei se ketään pelasta, ett käy seuroissa, uskon kokemukset täytyy olla omakohtaset, toisilla ne on syvemmät, toisilla ei niin maata järisyttävät.
Mailatakin saa... :)
Niin saa tosiaan, ja se ois viel helpompaa, jos ois osotekin, vai? :) Ei ne laittanukaan sitä automaattisesti.
[email protected]
Hei jos todella olet vakavissasi.
Itse tulin uskoon kun Jumala alkoi vetämään minua voimakkaasti puoleensa. Uskon asiat ovat aina kiinnostaneet, mutta en ollut sisällä asioissa,
kunnes yksi sisar Herrassa tuli ja kertoi minulle
tuon asian. Hän julisti minulle syntini anteeksi saaduksi. Ja siitä asti olen ollut tuolla tiellä,
Jumalan sana tuli minulle erittäin tärkeäksi ja aloin heti lukemaan. Huomasin myös yhden asian, jonka luterilaisena olin aivan erilaisena mieltäntyt, nimittäin tuon kasteen, se alkoi minua puhuttelemaan erittäin voimakkaasti ja aina kun avasin raamattuni niin tuo kaste tuli eteeni, totesin itsekseni, että minunhan tulee mennä kasteelle koska olin uskonut Jumalan sanan ja uudestisyntyneelle kaste kuuluukin! Sanoista tekoihin ja menin samana syksynä uskovien kasteelle ja ´tiesin sen jälkeen että nyt olen kasteen haudan kautta tullut uudeksi luomukseksi.
Jumala täytti minut Voimallansa ja sain kielet jolla saan puhua salaisuuksia hengessä.
Jumala alkoi pian käyttämään minua etenkin sairaiden kohdalla. Kun rukoilin, ihmiset saivat asioihinsa terveyden.(siihen mihinkä olivat pyytäneet) yhden lonkkakipu parani kokonaan, joka oli ollut erittäin vaikea ja lääkkeet eivät pureneet enää.
Itseni puolesta rukoiltiin ja kyseinen kipu lähti
välittömästi olkapäästäni. on muuten vieläkin terve. Usko Jumalan sanaan ja saat nähdä että se toimii myös sinunkin elämässäsi. Rukoile mahdollisimman paljon yksiksesi ja pyydä Herraa
auttamaan sinua, että saisit uskon Häneen.
Pyydä merkkiä Jumalalta hänen olemassa olostaaan.
Pyydä että täyttyisit Pyhällä Hengellä sillä se on luvattu kaikille uskoville voimaksi.
Lue Apostolien teot, siinä on paljon evästä.
Etsi sellainen paikallisseurakunta paikkakunnallasi(paitsi Jehovat, mormonit ym)
jossa on uudestisyntyneitä, ole mahdollisimman paljon sanan kuulossa, etsi luotettava hengen heimolainen joka opastaa sinua uskon askelissasi.
Kerro uskostasi jollekkin, se antaa sinulle uskoa,
todistamisessa on se voima, että kun kerrot jollekkin, saat vahvuutta elämääsi.
Siunausta!
(vanhoillis)lestadiolaiset eroavat helluntailaisista?
Korjailenpa muutamia virheitäni tuosta edellisestä kirjoituksesta. Aluksi kuitenkin sanon, että tekstisi on täyttä asiaa. Juuri noin Vanhoillislestadiolaisetkin ajattelevat. Kyllä tämä eriseuraisuus pitää kuitenkin ottaa vakavasti, ei ole mikään leikin asia nimittäin. Joku ero V-lestadiolaisilla ja esikoisilla on kuitenkin pakko olla, muutenhan tämä olisi liian helppoa =D
Eskoislestadiolaiset siis lukevat Rauhan Sidettä, me Vanhoillislestadiolaiset luemme Päivämiestä. :)
Jumalahan on salattu Jumala. Maailmassa on nälänhätää, sotia ja sairauksia. Miksi Jumala sallii tällaista? Jumalalla on oma logiikkansa, eikä ihminen sitä aina ymmärrä. Mainitsin noista enkeleistä ynnä muista ihmeistä, ei niihin ihmetekoihin saa "jämähtää".
Saattaa kuulostaa siltä, että olen elänyt täysin synnittömän elämän. No way. Olen yhtä huono maanmatonen kuin kaikki muutkin maailman ihmiset. Eihän syntien anteeksianto mitään täysin synnitöntä tee. Eli heti kun on seuroista päässyt voi eteen tulla jokin kiusaus, jonka kanssa pitää taistella. Joka päivä on taistelua omia mielihaluja vastaan ja yleensä saa kyllä huomata, että epäonnistuminen on vienyt voiton. Joskus voi tulla pahojakin kiusauksia vastaan, myöskin lankeemuksia. Eikä anteeksipyytäminenkään aina onnistu, se ei ole helppoa sekään. Uskon tunnustaminenkin on todella vaikeaa. Helppoahan se on täällä nimimerkillä kirjoitella, mutta tosielämässä uskon tunnustaminen on vaikeaa. Eikä sitä varmaan jokaiselle vastaantulijalle tarvitsekaan sanoa, että "Moi olen vanhoillislestadiolainen". Usko tulee esille yleensä vasta siinä vaiheessa kun kysytään montako lasta teillä on.
Eli vaikeaa on tämä kaita polku kulkea. Jotkuthan voivat lähteä kulkemaan omavanhurskauden tietä, tehden hyviä tekoja yms. Se on kuitenkin väärä tie, omilla teoilla ei voi tienata mitään. Jumalan voimilla täällä taistellaan ei ihmisen. Epävarmuuskin kuuluu uskoon. "Epävarmuus" on myöskin merkki siitä, että on uskomassa, koska jos et tuntisi epävarmuutta uskostasi on sydän saattanut paatua. Jos ei ole pyhäähenkeä ei epävarmana olo tarkoita sitä, että olisi yhtäkkiä tullut uskoon kun tuntee epävarmuutta. Synnit pitää saada anteeksi semmoisen kautta, jolla on elävä usko sydämessä. Tietenkään kaikkea epävarmuutta ei pidä sotkea uskoon. Voithan pelätä esim. pimeää vaikka olet uskomassa. Nyt alkaa jo käydä sekavaksi, joten siirryn seuraavaan aiheeseen.
Kyllä nuoria pitää neuvoa ja opettaa. Kyllähän Vanhoillislestadiolaiset järjästävät nuorteniltoja ja pyhäkouluja jne. Enhän minäkään tietäisi näistä asioista paljoakaan, ellen olisi pitänyt korviani auki edellämainituissa tilaisuuksissa. Korostan tässä niille, jotka nyt kuvittelevat tuosta äskeisestä lauseesta, että V-Lestadiolaisuus olisi jotain aivopesua ja aivotonta sääntöjen tottelemista. Ei ole.
Maailmanlopun aikaahan ei tiedä kukaan, mutta lähempänä se on nyt kuin koskaan. Maailmanillan merkkejähän ovat juuri nuo liekki sammuksissa kulkevat. Raamatussa on muistaakseni mainittu lopunajan merkeiksi myös seuraavat asiat: lapset käyvät aikuisia vastaan ja se, että aika "lyhenee" (internet, yliäänilentokoneet yms.). Eikö Jumalan seurakunta palaa vielä kerran Israeliin ennen loppua?
Sain jonkun ihme pakkomielteen löytää jotain eroja Vanhoillislestadiolaisten ja esikoislestadiolaisten välille. :) En oikein usko, että se löytyy seuraavista asioista, mutta kysynpä kumminkin. Miten suhtaudutte ehkäisyyn tai alkoholiin? Entä tupakka? Tuskin eroa löytyy noistakaan asioista, olihan tuo tekstisi melkein kuin Vanhoillislestadiolaisen kirjoittamaa. Jokin ero on kuitenkin pakko löytää. :) Käyn kuin kiljuva jalopeura etsien sitä eroa, ennenkuin löydän sen. :) Älkää ottako liian vakavasti. Äh, en malta lopettaa vielä. Missä on vuoden päätapahtumanne? V-Lestadiolaisilla on suviseurat ensi kesänä Maaningalla. Terevetuloa! ;)
olen tosissani että tahdon löytää "sen oikean" uskon, mutta kun haluaisin että se rauha tulisi tässä lapsuuden uskossa, ja että saisin tässä pysyä. siksi kait minä vieläkin "roikun" vanhollislestadiolaisuudessa, koska haluaISIn uskoa kaikki mitä minulle on koko lapsuuteni opetettu.. Olisi surullista tuottaa vanhemmille taas pettymys kieltämällä usko, ja sen minä tiedän että "Maailmaan" en tahdo.. ja uskon että ei pelkästä kristillisyydestä voi saada sielulle rauhaa..kirkko on maallistumassa koko ajan enemmän, ja minä tahtoisin että uskossani kaikki sisaret ja veljet olisi täytetty Pyhällä Hengellä! uskonhan minä melkein kaikki niinkuin vanh.lestadiolaiset, mutta ne rajat synneistä saa minut ahdistumaan..joudun niiden rajojen takia koko ajan tuntemaan synnin tuntoa, jota en ehkä muuten pitäisi syntinä..tämä on vaikeaa..
saanko kysyä että oletko helluntalainen!? ei tullut ihan selväksi, mutta päättelin tuosta että eikö helluntalaiset "tule uskoon"...?
Kyllä olen helluntaiseurakuntaan kuuluva uudestisyntynyt. En ihan ymmärtänyt kysymystäsi, eikö helluntalaiset tule uskoon?
Helluntai on vain seurakunta, uskoon olen tullut
ennen sitä, helluntaiseurakunta ei tee uskovia,
vaan usko syntyy Jumalan vaikutuksesta, kun Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisessä, ihminen
tekee parannuksen ja saa syntinsä anteeksi Jeesuksen maahan vuotaneessa veressä.
Elämä ei uskovana ole ahdistusta vaan se on iloa ja arkea. Jos olen tietoisesti tehnyt syntiä,
tulen Jeesuksen eteen ja pyydän niitä anteeksi.
Voimme elämässä tehdä sellaisia asioita joita emme aina edes ymmärrä synniksi, mutta meidän tulee uskoa että silloinkin Jeesuksen veri pesee
meitä koko ajan, se on kuin sade vesi joka pesee
likaista ikkunaa puhtaaksi.
Älä ota turhia paineita vaan pyydä että Jeesus
johdattaa sinua kaikkeen viisauteen ja totuuteen
uskon taivalluksessasi, Jumala ei ole orjapiiskuri
vaan hän on vapauttaja niistä syntikahleista mikä meitä pidättää maailmassa, voit elää maailmassa,
mutta et ole maailmasta. Rukoile että Herra varjelee sinua saatanan kavalilta juonilta ja auttaa sinua pysymään kaidalla tiellä. Elä ja nauti, sillä uskossa oleminen on vapautta ja saat varmasti sen kokea elämässäsi. Siunausta
Kuin Yö ja päivä. :)
Lue jotain noita muita keskusteluja, niin voit saada jonkinlaisen aavistuksen, mistä lestadiolaisuudessa on kyse.
Avaanpa minäkin taas suuren suuni ja kerron jotain omista kokemuksistani.
Luonnollista syntymää edeltää suuri kipu, ja niin hengellistäkin, siis uudestisyntymää. Koska olin ns. kristityn kodin lapsi, enkä ole koskaan ollut maailman räikeimmässä syntielämässä - kuin ajatuksissani - ei minulle uuden syntymisen kokemukset olleet niin voimallisia kuin niille, jotka ehkä saavat armon nousta huumehelvetistä tms. Mutta joka tapauksessa, tunsin, että rinnassani paloi helvetin tuli ja ajattelin, että jos nyt kuolema tulee, syntini painavat minut helvetin pohjamutiin. Sain kuitenkin vielä herätä uuteen armon päivää ja sain kuulla omalle kohdalleni syntien anteeksi antamisen sanan ja uskoa sen. Sillä hetkellä ajattelin, että voi kun saisin kuolla nyt, niin olisin keskellä taivasta!
Se oli riemua siitä, että sain uskoa kaikki syntini - lapsuudesta asti - anteeksi annetuiksi ja iankaikkisesti unohdetuiksi. Mutta en päässyt vielä kotiin, matka oli vasta alussa. Sen jälkeen on saanut huomata, kuinka kaita se elämän tie oikein on! Ei aina jaksa iloita, verraten harvoja ovat ne hetket, kun isä nostaa syliinsä maailman kylmältä lattialta ja antaa taas tuntea taivaan iloa. Mutta kun on sydämessä usko, niin on kuitenkin perusturva ja -luottamus siihen, että Isä pitää huolta, eikä tarvitse pelätä, vaikka itse onkin heikko. Seurakunta on se sairaala, jossa meitä ontuvaisia hoidetaan.
Kristuksen seurakunta on opetuslasten ajoista lähtien ollut maailman halveksuma, ja niitä, jotka siihen ovat kuuluneet, on pilkattu ja vainottu - lihallisesti tai hengellisesti. Kristuksen seurakunta on siis niitä varten, jotka eivät tule toimeen tässä maailmassa ilman sitä. Se ei kelpaa kuin niille, jotka todella tarvitsevat syntien anteeksi saamista. Siihen seurakuntaan ei siis liitytä vain saadakseen seesteisemmän elämän tai muuten vain maalliseen elämään jotain sisältöä - toki senkin saa uskon myötä, mutta saattaa uskovan elämä olla joskus kovaakin taistelua syntiä vastaan. Se ilo, minkä elävän uskon myötä Pyhä Henki sytyttää sydämessä, on jotakin, jota ei voi verrata muuhun iloon. Se on sanoin kuvailematonta.
Vielä uudestisyntymisen asiaa käsitelläkseni muistelen Lutherin viimeistä teesiä:
"Kristittyjä on neuvottava seuraamaan Kristusta ristin kuoleman ja helvetin tuskan kautta, sillä parempi on suuren tuskan ja murheen kautta tulla elävään kristillisyyteen, kuin väärällä rauhalla itseään lohduttaen hankkia lihallinen vapaus." Ihmisen täytyy siis tuntea oma hengellinen köyhyytensä, jotta Jumala voi hänet täyttää.
Uskova tulee kastaa, eikö? Kenellä on siis suurempi usko kuin viattomalla lapsella? Jeesuskin sanoo, että "joka uskoo minuun, niin kuin tämä lapsi", jne. Oletko siis, Tuulia, sitä mieltä, että kaste vaatii ymmärrystä? Siinä tapauksessa siis älyllisesti kehitysvammaisia ym. ei voida kastaa, niinkö?
Kaste ei kuitenkaan yksin ketään pelasta - onhan leijonanosa suomalaisistakin kastettu, mutta vain harvat ovat palanneet kasteen armoliittoon myöhemmällä iällään. Kaste siis pysyy Jumalan puolelta voimassa, ihminen voi sen hylätä elämässään. Ja koska kaste on Jumalan teko, ei ihmisen, niin miksi kaste täytyisi uusia?
Uudestisyntymiseen liittyy Pyhän Hengen kaste. Johannes Kastaja sanoo: "Minä kastan teidät vedellä, mutta minun jälkeeni tulee hän, joka kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." Siis tässä järjestyksessä ne tapahtuvat ihmisen elämässäkin.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että älkää siitä iloitko, että henget on annettu teidän alamaisikseen, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjaan. (vapaasti muistellen). Kristuksen seurakunnassa tapahtuu ihmeitä, mutta niitä EI MAINOSTETA. Toisaalla Jeesus sanoo, että viiimeisinä päivinä tulee vääriä profeettoja, jotka tekevät ihmetekoja ja parantavat sairaita minun nimessäni, mutta älkää uskoko heitä! Joten on ihan turha rakentaa ihmetekojen päälle mitään!
Täähän menee todella mielenkiintoiseks, sinnittele vaan linjoilla! :))
Mä tiedän, että se ero, mikä meidän seurakunnilla on, on henki. Ei sitä osaa sen paremmin selittää, mutta sen vain jotenkin tuntee. Kyllä mä noi sun kirjotukset voin sillailla allekirjottaa, et varmaan meillä molemmilla on halu pitäytyä Kristuksen opissa, ja sitte meillä kummallakin on Luther oppi-isänä ja Lestadius opetusisänä, ja noi kaks jälkimmäistä molemmat pitäytyy Kristuksen opissa ja Lestadius vielä Lutherissakin, eikö vain? Mikä on muuten teijän "suhde" Laestadiukseen? Luetaanko nimittäin sen saarnoja seuroissa? Meillä luetaan aina seurojen alussa, joskus sen tilalla on kyllä joku Lutherinkin saarna. Sen eron mä ainakin näihin seurakunnan virkoihin liittyen mä tiiän, että meijän saarnaajat on kaikki maallikkoja, ei teologiaa lukeneita. Kun teillä on niitä pappejakin saarnaajina, niin miten ne valitaan? Tarkotan, et onko papiksi lukenut automaattisesti myös paikkakuntansa saarnaaja? Meillä seurakunta valitsee saarnaajan, ja sen täytyy sitten luottaa siihen, et Pyhä Henki antaa puhetta, jos on antaakseen, eli saarnaajan toimeen ei voi itse hakeutua. Ja viroista muutenkin, meillä on ns. lähetysmiehet, joita kiertää aina apostolien esimerkin mukaan kaksin kappalein ympäri Suomea niin, että joka paikkakunnalla, jolla on seurakunta, on "isot seurat" yleensä 3-4 kertaa vuodessa. Ja sitte on Lapin vanhimmat, eli Ruotsin Lapin saarnaajat, jotka tekee lähetysmatkoja Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Paavali sanoo, et "Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen armossa ja tuntemisessa". Mä uskon, et se kasvu on just sitä, et mitä paremmin ittensä tuntee, sitä huonommaks ja armosta riippuvaisemmaks ittensä tuntee. Ei se oo mitään kehitystä jalommaks tai paremmaks ihmiseks. Mulla on ihan samoja kokemuksia syntiin joutumisesta ja uskon tunnustamisen vaikeudesta, vaiks mitä mun, Jumalan lapsen, täytyis muka hävetä? Hävetköön saastainen maailma! Mut se on se Vihollinen, joka tekee uskon tunnustamisest niin vaikeeta.
Niin, omavanhurskaus on just sitä, et haluis jotenkin kelvata Jumalalle omilla ponnistuksillaan, mut ahdas portti onkin siinä, et on pakko uskoo niin huonona ku ittes tuntee - kyllä kai hyvänä ihmisenä ois helppo uskoa!
On tosiaan paljon niitä, jotka sanoo, et olin tossa bussissa ja 'pim' Jeesus astu mun elämääni. Mut uskon voi saada vain toisen kristityn todistuksen kautta, mistä UT:ssa on niin monta esimerkkiä. Sokea ei voi sokeeta taluttaa, ja vielä vähemmän voi sokee itte haparoida kaidalla elämän tiellä. (Apua, mä alan toistella näit fraaseja)
Tää maailmanlopun kysymys on kans tosi mielenkiintoinen - ja ihmisille, joilla ei oo uskoa, hyvin vakava. Eihän sitä hetkeä tiiä kukaan, ei ees Jumalan Poika itse tai taivaan enkelit, eikä ihmisraukan kannata sitä ruveta laskemaan. Se vihollisen juoni näet on, että aletaan laskeskella maailmanlopun hetkeä ja valmistautua siihen, eikä huomata, et itse kunkin henkilökohtainen maailmanloppu voi olla askeleen päässä, ja se voi olla kuinka kauhee tahansa, esim. tulipalossa. Henkilökohtainen maailmanloppu on se, kun armon aika loppuu. Sen yksityisen ihmisen kannalta on ihan sama, meneekö koko maailma siinä samassa rytäkässä vai ei. Usko on henkilökohtainen asia.
Mutt on meijän kuitenkin käsketty seuraamaan ajan merkkejä, ja saattaahan se olla, et yhteinen loppu on lähellä, on se sen verran saastainen tää maailma. Aika lyhenee - niin, ei oo enää aikaa huolehtia toisista, vaan pyöritään oman navan ympärillä ja rahan perässä. Kyll mäkin oon joskus kuullut selitettävän, et Israelin kansassakin on vielä oleva heräykset, ennen ku loppu tulee. On vähän vaikee kuvitella sitä, mut niin on sanottu, et Jumala jätti Israelin kansan pelastusjärjestyksessä viimeiseks.
Ehkäisy, alkoholi, tupakka?
No, ei oo mistään noista omakohtasta kokemusta, mut alotetaan helpoimmasta. Tupakka ja alkoholihan on siitä eri asioita, kun tupakka ei vaikuta ihmisen harkintakykyyn ja Raamatussa on selvä sana, et juopunut ei voi olla täytetty Pyhällä Hengellä. Tupakkaa siis - valitettavasti -poltetaan. Se on ruma tapa, ja usein siitä puhutaankin nuortenilloissa, ja kerran laitettiin hattukin kiertämään, mihin sai laittaa oman askinsa.
Alkoholi taas - on neuvottu, ett ei kannata ottaa pientäkään ryyppyä, kun kukaan ei kuitenkaan oo päättäny juopoks ryhtyä. Alkoholi on aiheuttanu suunnatonta tuskaa maailmassa (se oli erityinen murheen aihe Lestadiuksenkin aikana), paljon viattomien lasten kärsimystä. Mä haluun pysyä siitä erossa, ja Luojan kiitos, en oo tuntenu toistaseks mitään vetoakaan siihen suuntaan.
Uskovaisella ihmisellä on syttyny niin suuri rakkaus elämään, et se haluis päästä jopa iankaikkiseen elämään taivaassa. Täällä maan päällä voi joskus harvoina hetkinä saada aavistuksen siitä, kuinka ihanaa oiskaan elämä ilman perisynnin vaikutusta, siis tätä mätää lihaa. Siks Jumalan lapselle on ilo synnyttää uutta elämää, uusia Jumalan lapsia.Lapsi on siis Jumalan lahja. Mies ja nainen on luotu yhdeksi lihaksi, niitten väliin ei siis tarvita edes kumia. :) Mut on toki niitäkin, jotka ei saa lapsia, eikä ne missään nimessä oo mitenkään sen epäonnistuneempia ku muutkaan!
Joo, ei oteta liian vakavasti tätä haaraa alkuperäsestä otsikosta huolimatta. Jatketaan skabaa. :) Mut niistä eroista vielä, et ulkonaisia eroja on ainakin ne, et meillä tytöillä on pitkät hiukset siististi kii ja kunnioitetaan juhlatilaisuuksia käyttämällä hametta ja Jumalan Sanan kuulossa me käytetään Raamatun neuvon - ja jo hyvien tapojenkin vuoks - huivia päässä. Mut ei huivittomuuden takia kenenkään tarvi olla vaivautunut!
Vuoden päätapahtumat on aina juhannuksena Lahdessa ja jouluna Ruotsin Jellivaarassa. Tänä kesänä on tiedossa suurempaa juhlaa, kun on se Lapin lähetys. Aikataulu on seuraava:
13.-14.6. Pori
15.-16.6. Tampere
17.6. Padasjoki
18.-19.6. Hämeenlinna
21.-24.6. Lahti
26.6. Heikinsuo
27.-28.6. Turku
29.6.-1.7.Helsinki
2.7. Kotka
3.7. Mikkeli
4.-5.7. Lappeenranta
6.-7.7. Eno
9.-10.7. Keitele
11.-12.7. Teuva
13.-14.7. Oulu
Et siinä urakoitavaa. :) Sydämellisesti tervetuloa vaan kaikki! Tuu kattoon, mitä eroja löytyy :)
Kiitos vaan, mut tuskimpa tulee Maaningalle asti lähettyä täält Etelä-Suomest. :)
Huh, kylläpä venyi tää breivi, sori!
Mä olen käsittänyt tuon ajan lyhenemisen sillä tavalla, että viimeisinä aikoina tapahtuu niin kamalia että Jumala suojelee omiansa korjaamalla ne talteen. En tiedä, tarkoittaisiko tämä sitä, että me nousemme ajan rahdussa ja silmänräpäyksessä tuuliin ja pilviin Herraa Jeesusta vastaan.
Aikain merkkejä on näkösällä mm. siinäkin, että Kuu on täynnänsä niin kuin veri, kuten Johannes ilmestyskirjassaan sanoo. Eli että on ruvettu käyttämään hengen virkana sanan virkaa, ts. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on ruvettu saarnaamaan syntejä anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ei kestä kauaa, kun kutsutaan viimeinen kadulla kulkija sisälle Jumalan valtakuntaan ja armon kaupan ovet suljetaan. Silloin aurinko pimenee mustaksi niin kuin karvasäkki, ts. julkisesti ei voida enää kutsua ihmisiä sisälle armon valtakuntaan.
Nykyäänhän Afrikassa on paljon uskovaisia, Togolaisetkin saivat oman toimitalonsa valmiiksi, ja Keniastakin on kuulunut seurapyyntöjä. Jospa se Taivaan isä johdattaa omiansa pikku hiljaa sinne Israeliinkin.
Kumpi on yö, kumpi päivä? Vai onko niin, että molemmat elävät sumuista aamua, eivätkä ole saavuttaneet päivän kirkkautta?
Olen lukenut kaikki viestisi ja kaikkien muidenkin lestadiolaisten viestit. Tällä palstalla pääsen oikeastaan ensimmäisen kerran tutustumaan lestadiolaisten ajatusmaailmaan. Kun luin ensimmäiset keskustelut, olin kuin puulla päähän lyöty: voiko tällaista olla!
Kun eilen illalla mietiskelin tätä eroa, minulle heräsi seuraavanlaisia ajatuksia:
Olen aina ajatellut, että parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on opettaa heidät ajattelemaan omilla aivoillaan (ja sydämellään). Itselläni ei vanhempia ole ollut ohjaamassa, sillä he kuolivat, kun olin lapsi. Kun tulin uskoon ja tunsin eheytyväni sisäisesti, tunsin ensimmäisen kerran elämässäni todella ajattelevani omilla aivoillani ja luottavani omaan arvostelukykyyni. Persoonani eheytyi kaikin puolin. Tunsin, että pystyin niinsanotusti kävelemään Jeesuksen kanssa vetten päällä. Uskoin syntini anteeksi, eikä minun tarvinnut koko ajan tuntea olevani kurja, vaivainen, mato, matkamies maan. Kuinka uskovainen pystyy jakamaan ilosanomaa, jos itsellä on kurja olo?
pikkuvauvat ovat aina taivaskelpoisia, siihen ei tarvita kastetta.
Parannusta seuraa raamatun mukaan kaste.
Ihminen tulee julistetusta sanasta uskoon, uskothan sen? Teidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä, tuo teksti ei oltu tarkoitettu pikkuvauvalle, sillä tuo oli tarkoitettu ihmiselle joka ymmärsi sanan merkityksen. Luterilainen kirkko on jo kauan opettanut että kasteessa lapsi tulee uskoon ja saa Pyhän Hengen.
Mikä on aivan sanan vastaista. Kun luet raamattua
löydät sieltä avaimen mikä on järjestys.
Herra, usko ja kaste se on raamatun ilmoittama järjestys. Ihminen tulee uskoon ja menee ITSE KASTEELLE, sinne ei kanneta (tarkoittaa sylilapsia). Mitä kasteella on merkitystä jos ihminen ei ole uskossa, tuo on papin teko jota
pieni vauva ei itse ole ymmärtänyt mitä hänelle tehdään. Tutkikaa sanaa ettette eksy.
Meille voidaan syytää vaikka mitä mutta koetelkaa se aina Jumalan sanalla, mitkään seurakunnat meitä ei voi pelastaa, vaan yksin Jumala joka antaa meille etsikko ajan. Tarttukaa siihen, älkääkä perinnäissääntöihin. Siunausta.
Ps. En tahdo että tästä tulee kastekeskustelua vaan haluan että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Noniin, nyt alkaa pikkuisia eroja löytyä. :9
Te elätte siis vähän "vaatimattomampaa" elämää ja perinteet ovat kunniassa. Ymmärrän, että tämä ei ole tosiaankaan mikään olennainen asia uskon asioissa, eikä teille ole "määrätty", että pukeutukaa sillä ja sillä tavalla, mutta Vanhoillislestadolaiset ovat siinä mielessä vähän "vapaampaa" porukkaa. Eli pukeudumme oman makumme mukaan. Jotkut, jotka ovat nähneet Vanhoillislestadiolaisia nuoria ovat saattaneet panna merkille, että vaatteet ovat uusinta muotia. Tässäkin on hajontaa, riippuen siitä minkälainen maku ihmisellä on. Jokainen pukeutuu, niinkuin parhaaksi näkee. Löytyyköhän se ero juuri tästä, eli Esikoislestadiolaisilla on "vyö vähän tiukemmalla". En tiedä osaanko selittää mitä ajattelen, älkääkä loukkantuko jos olen väärässä, mutta haistahtaako tässä hiukan omavanhurskaus. Laitoin tuon ajatuksen tuohon, vaikka tekisi mieli hoitaa se Delete-näppäimellä pois ja äkkiä. Älkääkä ottako sitä ainakaan loukkauksena. Sanoin sen kuitenkin suoraan, että voitte kumota sen suoraan. :) (Ollaan kavereita vielä, jooko) :)
Samasta puustahan olemme pudonneet. Korostaisin niille, jotka eivät sitä tiedä, että Luther eikä Lestadius keksinyt, eikä kehittänyt tätä uskoa. Se on kiertänyt Israelista Jeesuksen ajoilta tänne. Lestadiushan sai pyhänhengen Lapin Marialta.
Sitten tuosta puhuja asiasta. Eli Vanhoillislestadiolaisilla on sekä teologiaa lukeneita pappeja, sekä ns. maallikkosaarnaajia puhujina. En tiedä näistä asioista kovinkaan paljoa, mutta semmoinen tuntuma minulla on, että Jumala kutsuu puhujia erilaisten elämäntilanteiden kautta. Se on siis semmoinen ns. kutsumustyö. Seuroissa ei lueta valmiita saarnoja. Ensin puhuja lukee Raamatusta jonkin katkelman ja Jumalalta sanoja pyytäen "tulkitsee" sen. Puhujat pyytävät ennen saarnaa synnit anteeksi, syntisiä ihmisiähän hekin ovat. Saarnan kautta Jumala "puhuu" seurakunnalle. Jumala siis antaa sanoja puhujalle, joskus ei.
Koulusta, missä teologiaa opetetaan on kuulunut kummia. Se on aika kaukana Jumalan huoneesta. Vanhoillislestadiolaiset opiskelijat ovat kuulemma joutuneet aika ahtaalle siellä. Asian ydinhän on siinä, että usko on kätketty viisailta ja sitä omalla järjellään etsiviltä. Eihän Jeesuksen ajan viisaatkaan uskoneet Jeesusta. Jos noilla teologian opiskelijoilla ei ole uskoa, he eivät näe "totuutta". Usko avaa silmät. Sitä ei voi omalla järjellä löytää. Lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Koska lasten aivotoiminta ei ole kovin kehittynyttä, he ottavat synnin anteeksiannon vastaan yksinkertaisesti. Aikuisillahan on tapana tehdä asioista monimutkaisia. (Uskovaisen kauttahan synnit on saatava anteeksi, ei suoraan Jeesukselta) On Vanhoillislestadiolaisilla lähetystoimintaakin. Vankiloissa ja sairaaloissa kiertää meikäläisiä pappeja. Ulkomaillakin on Vanhoillislestadiolaisia uusinpana maana on Togo. Mikä tuossa edellisessä viestissä taidettiin mainitakin. Vanhoillislestadiolaisiahan on enemmän, kuin Esikoislestadiolaisia. Siksi meillä tämä seuratoiminta on monimuotoisempaa. Eli seuroja löytyy monesta paikasta, melkein milloin vain. Päivämies lehdestä voi tsekata seurapaikkoja/aikoja.
Niinhän se on, että mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä suuremmiksi kiusaukset tulevat. Välillä voi myöskin uupua, mutta onneksi on matkaystäviä, jotka voivat auttaa/tukea. Jumalajan on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvin siunata. En nyt muista monesko käsky tämä on: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Sehän on ainoa kymmenestä käskystä, jossa on lupaus. En muista tarkkaan, mutta jotenkin näin se meni. Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja Jumala sinua siunaa. Ei sitä elämää tuollaisten varaan kannata rakentaa, mutta tuo sattui vaan tulemaan mieleen ja laitoin sen tuohon.
Jumalahan voi olla myöskin ankara Jumala. Raamatussa lukee jotenkin näin, kostan isien pahat teot kolmanteen polveen. Kyllähän kaikki paikat missä on jumalatonta elämää eletty, ovat tuhoutuneet. Rooma esimerkiksi. Siellähän oli leipää ja sirkushuveja. Rooma kuitenkin tuhoutui. Sitten oli Sodoman kaupunki. Jumalahan sanoi Sodoman uskovaisille, että lähtekää pois Sodomasta älkääkä katsoko taaksenne. Tuon uskovaisen miehen vaimo kuitenkin haikaili takaisin ja katsoi takaisin kaupunkiin ja muuttui suolapatsaaksi. (Toivottavasti muistin tuon katkeen oikein). Kuuluukohan Pompeiji samaan kategoriaan?
Tupakasta, alkoholista ja ehkäisystä on samat mielipiteet. Tarkoitit varmaan sillä, että joillakin ei ole lapsia sillä, että he eivät kykene saamaan lapsia. He eivät siis käytä ehkäisyä? Kaikkihan eivät saa lapsia. Ei se ole semmoinen "teen nyt lapsen" asia, aina sitä ei saa vaikka haluaisi. Sitten nämä sinkut (mikä sana :)). Ihan hyväksyttävä elämäntapa. Eli ei perhekään ole aina se oikea elämäntapa. Tietenkin pitää silloin katsella, ettei tule langettua jonkun sänkyyn.
Taivaastahan saa jo esimakua täällä maanpäällä. Paholaisen on vaikeaa olla seuroissa, jossa seurakunta veisaa sydämensä kyllyydestä virsiä Jumalan kunnialle. Tietenkin paholainen tulee seuroihinkin kiusaamaan, mutta siellä se on heikoilla. Kyllä sitä seuroissa huomaa sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Kaikki ovat samaa jengiä. Tulee semmoinen rakkaus matkaystäviä kohtaan. Siitähän Jumalanvaltakunta tunnetaan, eli keskenäisestä rakkaudesta.
Tässäpä kaikki tällä kertaa. Taidankin ottaa Raamatun tänä iltana iltalukemiseksi. :) Tämähän alkaa kiinnostaa oikein toden teolla. Tälläkin on varmaan jokin Jumalan takoittama tarkoitus.? :D
Joo, joku tuolla kyselee, mitä eroa on helluntailaisilla ja lestadiolaisilla, ja ainakin näistä asioista meille jäi erilaiset käsitykset:
a) Sun mielestä pikkuvauvat on taivaskelpoisia, vaikka eivät usko, mun mielestä pikkuvauvat ovat taivaskelpoisia siksi kun uskovat.
b) Mun näkemykseni mukaan pikkuvauva uskoo täydellisesti, se ei osaa erottaa hyvää ja pahaa eli ei ole vielä ees langennut armon tilasta, siks se ei myöskään voi tulla uskoon (="tuplauskoon"). Lapsi kastetaan Jumalan armoliittoon, joka seuraa häntä Jumalan puolelta läpi elämän, vaikka ihminen varttuessaan lankeaakin siitä, ja hänen täytyy syntyä uudelleen (=palata kasteen armoliittoon) voidakseen pelastua.
Herra, usko ja kaste, niin. Siis parannusta ei seuraa kaste, vaan uskoa, eikö?
c) Sä sidot uskon hyvin vahvasti järkeen. ("Tuo on papin teko jota pieni vauva ei itse ole ymmärtänyt mitä hänelle tehdään", ja kuitenkin sä sanot et vauvat on taivaskelpoisia. Miten taivaaseen pääsee ilman uskoa?)
d) Mun näkemyksen mukaan kaste ei oo autuuden ehto. Usko on. Kaste on armoliitto, jossa Jumala ottaa lapsekseen tätä maallista vaellusta varten.
e) Sulle siis kaste on ihmisen teko, mulle Jumalan.
Mut ennen kaikkea, miten laps voi olla taivaskelpoinen, jos sillä ei ole uskoa, sitä mä tässä ihmettelen.. ..mä kun aattelen, et ei oo ku yks tie taivaaseen - usko Kristukseen.
Siunausta sullekin kevääseen ja loppuelämääs! :)
Mä olisin kyllä ihan mielellään jatkanut kastekeskusteluakin, mut en mä sit yksin... :)
Myönnän et valitsin huonon sanonnan, tarkotin lähinnä, et on niillä aika paljon eroa. Saattaa olla, et voimakkaimmat heräyksen tuulet on jo täällä Pohjolassa puhaltaneet (et ois niinku iltapäivä) tai sitte ne on vielä eessä (aamupäivä), mut toi sun syventymises tohon kliseeseen oli kyllä aika hyvä veto, pistetäänpä mietintämyssyyn...
Ei kristityllä oo kurja olo, mullahan on sielunrauha ja varmuus siitä, et Jumala pitää huolta tänään ja huomennakin, jos uus päivä koittaa. Mutta kyllä se on ihan Raamatun mukaista, et uskova ihminen tuntee oman huonoutensa - siis olevansa maan mato - sillä sitä enemmän armosta osaa olla kiitollinen, mitä enemmän sitä tuntee tarvitsevansa! Täytyy uskoa olevansa omalta puoleltaan syntinen mutt Jumalan puolelta pyhä. Eihän Jeesus oo luvannu seuraajilleen helppoa elämää, vaan sanonut, et "maailmassa teillä on murhe" ja aika synkinkin sanoin kuvannut seuraajiensa maallista elämää. - Ja toisaalta kehotetaan iloitsemaan armosta. Sitä, mitä kristitty saa tuntea, kuvaa lähinnä sanat armoitettu tai helpottunut... ...kaikki sanat on niin latteita kuvaamaan uskon kokemuksia. Se ilo, mitä uskova saa tuntea, on ihan eri iloa kuin se, mitä saa ehkä vitseistä tai taiteellisistä elämyksistä tai ihmissuhteista tai mistä tahansa muusta. En mä osaa sitä kuvailla. Mun elämässä ilo ja murhe on oikeestaan tosi ihmeellisellä tavalla kietoutunu yhteen. Ei se murhe himmennä iloa, mutt... ...äh, en mä osaa selittää. Se on sitä, kun syntinen on pyhä, saastainen on puhdas, väärä on vanhurskas jne.
Sun kirjotuksesta mä sain sen käsityksen, et usko on sulle eheytymistä ja kykyä hallita omaa elämää, itseluottamusta ja logiikan kukoistusta. Mulle se on luottamusta Jumalaan enemmän ku itteeni. Ihmisen järki pettää, ihmisen arvostelukyky pettää. Luther jopa sanoo, et järki on uskon vihollinen, järki on se peto, jolta pitää niskat taittaa - siis suhteessa uskoon. Kyll me tarvitaan järkeä maallisiin askareisiin, mut järjellä ei oo mitään tekemistä uskonasioissa. Ois niin paljon helpompaa uskoa, ku järki ei koko ajan laittais epäilemään. "Onko siinä mitään järkeä, et yks mies kuolee koko ihmiskunnan edestä?" järki sanoo. Onko loppujen lopuks kristinuskossa mitään järkeä? No ei todellakaan! Laitetaan vaan kaikki vastaamaan teoistaan, eiks se ois järkevämpää?
Ei "joku" kysele lestadiolaisten ja helluntailaisten eroista, PeterPan kyselee. Ja haluaa ilmaista oman näkemyksensä tähän kasteasiaan.
Jargon, kirjoitit tuolla edempänä, että "Jeesuskin sanoo, että "joka uskoo minuun, niin kuin tämä lapsi", jne.". Ei Jeesus niin sano. Hän sanoo: "... ellette käänny ja tule lasten KALTAISIKSI ...(Matt.18:3) ja "...älkää estäkö heitä (lapsia) tulemasta minun tyköni, sillä senKALTAISTEN on taivasten valtakunta". (Matt.19:14) Jeesus ei koskaan kastanut lapsia. Hän siunasi heidät panemalla käden heidän päälleen.
Sakramenttina kaste on verrattavissa avioliiton sakramenttiin, kirkkohäihin. Kasteessa uskovainen on morsian, jota vastassa on ylkä, Jeesus. Uudestisyntymässä, ja kasteessa, uskovainen sanoo "TAHDON". Tahdon seurata Sinua, Jeesus. Sillä Jeesus sanoo: "... se, joka ei synny vedestä ja Hengestä ..." (Joh.3:5)
Voitko kuvitella, että vanhempamme etsisivät meille aviopuolison ja veisivät meidät alttarille, kun olemme vielä kapaloissa?
Alkaa aika käydä vähiin mullakin tältä päivältä, mut yritän äkäseen tiivistää vähän mitä päässä sun edellisen "lähetyskirjees" perusteella heräs. Huom. mulla ei sit ollu aikaa kauheesti funtsia sanojani (koskaan ei kyl sais tällä mielellä toimia näin yleisel foorumilla...).
Huomaan, et vain toinen lestadiolainen voi ymmärtää lestadiolaista näis ulkonaisissa asioissa...:) Mmm... kyllä mekin oman makumme mukaan pukeudutaan, mut säädyllisesti ja tilaisuutta kunnioittavasti.
Kristityn kilvottelu on sellasta veitsen terällä kilvottelua. Oon varma, ett on niitäkin, jotka ulkonaisissa asioissa on menny omanvanhurskauden puolelle - ainakin langennu hetkellisesti - mutt omavanhurskaus on niin lähellä joka puolella. Kyllä se keinot keksii. Joillekin se tulee sillä, et mainostaa rukoilemista, joku yrittää ansaita katumuksella jne. Sitä kautta se vaan ehkä on vaikeempi tunnistaa kun ulkonaisissa asioissa. Ja mitä noihin ulkonaisiin asioihin tulee, niin ihannehan ois, et niihin kiinnittäis mahdollisimman vähän ajatuksiaan. Suuntaan tai toiseen turha hössötys rättejen ympärillä on pahasta.
Kun on usko sydämellä, haluaa olla samanlainen ku muut kristityt, joitten kokee olevan parempia ku mä ite, ja joita tietyllä tavalla pitää esikuvinaan. Sitä haluaa ihan konkreettisestikin, et erottuis maailman joukosta. Ihmisillä kuitenkin on tietynlainen kuva uskovaisista, ja mä haluun olla sellanen, et joku ehkä vois tulla kysymään, et ootko sä uskovainen tms. Tietty käyttäytyminen on vielä tärkeempää, mut muukin habitus kuten vaatteet tai meikkaamattomuus on osa sitä kuvaa, jonka mä haluun ittestäni luoda, luonnollisesti.
Ihanaa kun on joku, jolle ei tarvi todistella, et "ei oo kielletty, eikä pakko", vaan kaikki lähtee siitä, et ite käsittää - uskon jälkeen - tälläset ulkonaisetkin seikat ja niistä tulee luonnollinen osa elämää. Ei se oo omavanhurskautta, mut niinku edellä selitin, joka asiassahan se on lähellä, ja jatkuvasti täytyy valvoa, ettei horjahda tieltä vasemmalle eikä oikeelle - siis syntimaailmaan eikä omavanhurskauteen.
Seurakäytänteistä... ...meillä luetaan se Lestadius ja sitte saarnaaja pitää valmistamattoman saarnan. Ja meillähän ei voi mitenkää opiskella saarnaajaks, vaan kaikki kunnia yksin Jumalalle. Saarnaaja - siis Pyhä Henki saarnaajan kautta - saarnaa myös itselleen, eli yleensä saarnaaja pyytää syntejään anteeks vasta lopussa (tosi iso ero toikin muuten :))
Saarnateksti käytäntö on sama. Mutta onks teillä synninpäästö halutessa myös henkilökohtaisesti "kaulasta"?
Nii, sen eron mä vielä tiedän, et meil on ruokapöydäs vaa lipas et jos on varaa, ni voi maksaa, safkat ei periaattees maksa mitää :)
Kyl varmaan teillä papit on aika hankalassa raossa ku joutuu puolustamaan Kristuksen oppia kirkon uusien tuulien (esim. naispappeus ja homokysymys) eessä. Täytyyhän meijänkin niihin ja kaikkeen kehitykseen ottaa kantaa, mut me ei yhtä läheises suhtees olla kirkkoon. Ruotsissahan meikäläiset alko itse jakaa ehtoollista ja kastaa lapsia vuosi sitte, kun siellä "kehitys" on vähän edempänä ku Suomen kirkossa, mut ei Ruotsissakaa olla kirkosta eroomassa.
Meillä on työväkeä sen verran vähän, et lähetystyötä ei pohjoismaitten ja P-Amerikan lisäks tehä ku Venäjällä, Baltias, KEski-Euroopas ja Englannis. Vai ootte te päässy mustaan Afrikkaan asti, wau! :)
Meilläkin on nuorteniltoja, kanssapuheita ym. oheistoimintaa, mut seurat on kuitenki tärkein tapahtuma.
Oikein muistelit noi Raamatun paikat. Jumala voi tosiaan olla ankara. Jumalalla on kaksi puolta: ehdoton vanhurskaus eli oikeamielisyys ja ehdoton rakkaus, eiks je? Siks se vaatii lain täyttämistä. Mut koska ihminen ei ite voi täyttää lakia, täytyy sen turvautua Jeesuksen lunastusyöhön ihan kokonaan. Pelastetuille Jumala on laupias Isä, mut pilkkaajille oikeamielinen, ankara tuomari.
Hui,, aika käy! (Viimeisen ajan merkkejä! :) Täytyy lentää. Joo, oikein ymmärsit sen ehkäsyjutun! :)
Juu, mielenkiintoseks käy! Mailatakin saa edelleen! Vi hörs! :) Hyvää viikonloppua!
Terv mä, Jargon, [email protected]
Sori, PeterPan, et sä oo mulle vaan joku, mut kun en muistanu kukakohan sitä kyseli...
Mulla on hatara pää, täytyy mennä kotiin ja tarkistaa pyhästä kirjasta, etten puhu läpiä päähäni...
Sä oot ilmeisesti katolinen, eiks vaan?
Vai onks jollain muullakin kristillisellä yhteisöllä avioliiton sakramentti?
Mut tohon sun viimeiseen lauseesees: en todellakaan osaa kuvitella, et mun vanhemmat päättäis siitä, mut Jumalahan on valinnut mut jo iankaikkisuudessa morsiamekseen!
Oikein käsitit, usko on minulle eheytymistä, elämän hallintaa ja itseluottamusta. Logiikkaa siinä mielessä, että sanani ja tekoni ovat suhteessa keskenään. Ojentaudun uskoni mukaan. Sanoillani en pysty vakuuttamaan ketään, vain teoillani (jos niilläkään). Ei tämä tarkoita sitä, että luottaisin enemmän itseeni kuin Jumalaan. Kun kaikki, mitä saan, tulee Jumalalta ja ellei Häntä olisi, saisinko tilaisuuksiakaan mihinkään, olisinko edes olemassa? Mitä heikommaksi tunnen itseni, sitä voimakkaampi on Jumala.
Kirjoitit jossain aikaisemmin, ettei ihminen teoillaan voi ansaita Jumalan armoa, eivätkä ne merkitse. Teoilla on kuitenkin suuri merkitys. En sanoisi, että "...saastainen on puhdas, väärä on vanhurskas..." Anteeksiannon näkökulmasta kyllä. Mutta maanpäällisessä elämässä ratkaiseva merkitys on sillä, että ihmisen sanat ja teot ovat sopusoinnussa. Sillä "...kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40) Tai päinvastoin (Matt. 25:45). Lue kumminpäin vain. Merkitystä on. Eikä kyse ole vain uskovaisista ja uskonveljistä/-sisarista.
Viittaat usein Lutheriin. Lutherilla oli suuri merkitys luterilaisen kirkon syntyyn ja kirkko muuttui raamatullisemmaksi, kun vertaa keskiajan tai nykyiseen katoliseen kirkkoon. Luther oli kuitenkin ihminen. Miksi sinä pidät Lutheria oppi-isänäsi, vaikka sinulla on Jeesuksen Sana?
Sakramentilla tarkoitin kirkollista toimitusta, enkä liittänyt sitä mihinkään tiettyyn kirkkoon tai seurakuntaan. Sillä uskossa Pyhän Hengen kannalta kaikkein pyhin on ihmisen sydän.
Jos Jumala on iankaikkisuudessa valinnut sinut, missä on sinun oma vastuusi? Minun käsitykseni mukaan Jumala on jättänyt valinnan täysin ihmiselle itselleen. Hän ei valloita sydämiä, hajoita ja hallitse - periaatteella, vaan täyttää ne, kun ihmiset sitä pyytävät.
Halusin vain vähän ottaa kantaa teidän erittäin mielenkiintoiseen keskusteluunne (kiitos siitä!:)). Se puhujajuttu...meillä puhujaksi pitää muun seurakunnan kutsua. Yleensä maallikkosaarnaajaksi (siis sellaiseksi joka ei ole pappi) valitaan joku luotettava ja uskossaan oikeamielinen ihminen. Kukaan ei yleensä kieltäydy, mutta on tässäkin poikkeuksia. Tiedän yhden aika läheisen tapauksen jossa eräs mies kutsuttiin saarnaajaksi mutta hän kieltäytyi koska siihen oli erittäin painavat henkilökohtaiset perusteet. Kutsujat eivät näistä asioista aiemmin tienneet. Papiksi valmistuvat kutsutaan yleensä saarnaajiksi valmistuttuaan. Saarnaaja yleensä pyytää syntejään anteeksi jossain saarnansa vaiheessa. Monet tosin tekevät sen myöskin ennen saarnaa, tajuan hyvin kuinka vaikeaa on mennä muille puhumaan uskosta jos tuntee osynnin painon raskaana sydämellään.
Niin, ja se ruokajuttu vielä. Meillä ruoasta on määrätty maksut monilla paikkakunnilla mutta eroja löytyy. Usein varsinkin pienillä paikkakunnilla maksetaan sen verran kun tuntee olevan varaa eikä tarvitse maksaa jos ei ole rahaa. Mutta tässä tosiaankin on paikkakuntakohtaisia eroja. Kuten siinäkin, että monissa paikoissa ei peritä nuortenilloissa ruoasta lainkaan maksua, joissain taas peritään. Ruoka on kuitenkin edullista:)
lapset ovat ilman kastetta taivaskelpoisia,
sanoohan Jeesuskin että sellaisten on taivasten valtakunta, kun Jeesus siunasi lapsia.
Ne olivat Jeesuksen sanoja joten älkäämme tehkö
väkivaltaa vauvoille jotka ovat tuosta kaikesta vielä (synnistä) tietämättämiä, uskoon tuleminen
on aivan eri asia vanhemman kohdalla joka tietää mikä on oikeata ja väärää. Silloin tuo kallis kaste kuuluu sille joka on pelastunut synnin tieltä.
Jos kaste on joku armoväline taivaaseen pääsyn ehtona, sittenhän kaikki murhamiehetkin jotka ovat kastettu pääsevät sinne. Raamattu kuitenkin puhuu aivan toista, ei varkaat, huorintekijät ym.
peri taivasten valtakuntaa. Ei tehdä väkisin Jumalan lapsia heitä kastelemalla, vaan heidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä niinkuin Jumalan sana opettaa. Ei käännynnäisiä, vaan oikeita
Jumalan lapsia joita Jumala veteää puoleensa.
Siunausta.
Hyvä kirjoitus, olet oivaltanut Jumalan sanan, ja ole vahva vaikka maailmassa
ihmiset tekevätkin Jumalan sanaa tyhjäksi perinnäissäännöillänsä. Siunausta
siunausta!
Loppusanoista päättelin, että et ole viikonloppuna linjoilla. Mutta olen nyt tässä viettämässä leppoisaa lauantai päivää ja päätin kuluttaa hetkosen tämän keskustelun parissa.
Tuo huomiosi siitä, ettei täällä foorumilla kannata hutiloida on ihan hyvä. Lueskelin tosiaan Raamattua eilen illalla ja huomioni kiinnittyi heti Raamatun alkulehdille. Siinä oli nimittäin semmoinen johdanto, miten Raamattua pitää lukea. Siinä oli hyvänä neuvona semmoinen, että sitä pitää lukea nöyrällä mielellä ja Jumalalta oikeaa ymmärrystä pyytäen. Jotkut ovat saattaneet kuulla sanonnan, "lukee kuin piru Raamattua". Eli silloin ihminen lukee vain yhden jakeen ja tekee johtopäätöksensä siitä. Pitää lukea myös jaetta edeltänyt ja jäljessä oleva teksti. Sitten tietenkin oma lukunsa ovat nämä uskonnot jotka on kehitetty juuri tällä logiikalla. Tiedän muutaman esimerkin, mutta en viitsi niitä tänne yleiseen jakeluun pistää.
Sitten tietenkin se asia, että minäkin olen ihminen, eikä tämä minun tekstini välttämättä mitään virheetöntä ole. Teksteihini on saattanut vilahtaa virheitä, joita ei aina itse huomaa. Kiitos myös niitä korjanneille, yhdelle vl:lle ja Bomberille. Bomberille lähettäisin terveisiä, että Helsingissä jotkut Vanhoillislestadiolaiset ruokailevat välillä Mc`Donaldsissa. :) Kyllä sieltä Helsingin ry:ltäkin saa varmasti ! ihan maittavaa ruokaa. Itseltä ei vaan kokemusta kovin paljoa ole Helsingin ry:n sapuskoista. Oman kunnan ry:llä on vapaaehtoinen maksu.
Tekisi mieli nälkäisenä matkamiehenä puhua ruuasta enemmänkin, mutta ehkä se on parempi kirjoitella siitä muille foorumeille. Etsin Raamatusta kohtia eriseuroista. Kuulostat siltä, että eroja ei oikeastaan ole. En ihan kaikkia eriseuroihin viittaavia jakeita katsonut, mutta niissä mielestäni puhuttiin siitä, että osa uskovaisista lähtisi jonkun oman uskonnon luoneiden mukaan. Siellä sanottiin jotenkin näin: Teidän luoksenne voi tulla niitä, jotka sanovat, tulkaa katsomaan Jumala on tuolla ja tuolla. Käsittääkseni te uskotte siihen Jumalaan, joka on Raamatussa. Olisikohan tässä sittenkin erona vain semmoinen kulttuurinen juttu.
Sitten kävin myös SRK:n kotisivuilla. (Oli siellä oikein kävijälaskuri ja Webmaster :D) (www.srk-oulu.net). Sieltä lukaisin läpi Vanhoillislestadiolaisten historia lyhennelmän. Siinä sanottiin sillä tavalla, että semmoinen hemmo, kuin Juhani Raattamaa piti Lestadiolaisuuden kasassa. Vaikka opillisia erimielisyyksiä oli, oli Raattamaalla arvovaltaa ja häneltä kysyttiin neuvoja opillisiin kysymyksiin. Sitten kun Raattamaa kuoli tapahtui hajaannus. Silloin siis syntyivät Vanhoillislestadiolaisuus, Esikoisuus ja uusherätys. Erimielisyyksien aiheina olivat: käsitykset vanhurskauttamisesta, Jumalan seurakunnasta ja sakramenteista. Sivuilta löytyi myös Vanhoillislestadiolaisten pappien/maallikkosaarnaajien suhteet. Pappeja on noin 100 ja maallikkosaarnaajia noin 700.
Sorry vielä siitä, että arvostelin vanhanaikaiseksi. Kyllä meitä Lestadiolaisia pidetään todella vanhanaikaisina, verrattuna keskiverto suomalaiseen. TV, musiikki, alkoholi, meikit ynnä muut tämmöiset pienet kommervenkit. Tuosta tulikin mieleeni Amerikassa asuvat Amishit. Nehän elävät semmoista kunnon vanhanajan elämää, ilman sähköä ja autoja. En kyllä tiedä tuon porukan nykytilaa, mutta semmoinen elämä voisi olla kokeilemisen arvoista. Kyllähän sitä on ennen pärjätty ilman sähköäkin ja oltu varmaan onnellisempia, kuin nyt.
Kuulin myös erään saarnaaja veljen jutun, kun ne oli löytänyt jostain päin Saksaa täysin samanlailla uskovan porukan kuin me. Jumalahan on salattu Jumala, enkä tiedä olisiko tuommoinenkin mahdollista että eripuolilla maailmaa olisi tämmöisiä Jumalan kansoja. Eikö Jumala ole luvannut tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen, eli että jokaisesta kansasta ja maanosasta olisi joku ollut uskomassa. En tiedä, turha sitä on kuitenkaan tuommoisia alkaa pähkäilemään. Pitää vain taistella oma taistelu loppuun asti.
Anteeksi myös se, että epäilin omavanhurskaaksi. Sen takia laitoin sen ajatuksen sinne, koska en oikein tiedä näistä eriseura jutuista paljoakaan. Ja koska niistä on Raamatussa varoitettu on parempi olla vähän epäilevällä kannalla eriseuroja kohtaan. Kaita polkuhan on niin kaita, että siinä voi helposti horjahtaa polulta pois. Jumalan käsissähän se loppujen lopuksi on ketä sinne taivaaseen pääsee. Eikä sitä ihmisten saa ruveta maanpäällä erottelemaan taivaaseen menijöitä. Kyllä ihmisillä on lupa siinä mielessä ohjata ja neuvoa, että ihmiset tekisivät parannuksen. Ei syntiä saa tehdä luvalliseksi. Usko on vapautta synnistä, ei vapautta tehdä syntiä.
Kyllähän minäkin tavallaan lankesin omavanhurskauteen, eli epäilin olevani parempi, kuin te. :) Lakihan herättää synnintunnon ja hädän siitä, että pääsenkö taivaaseen. Kun laki tekee mielen araksi voi saada synnit anteeksi. Kyllähän Jumala voitti, oliko se Saulus Tarsolainen, vai kuka se oli.? Saulushan ei millään meinannut uskoa, mutta Jumala oli väkevämpi. Jumala on voimakas Jumala, siitä osoituksena uskovaiset, jotka heitettiin Jalopeurojen syötäviksi. Kun Kuningans (keisari tms.) tuli seuraavana päivänä katsomaan olivat uskovaiset täysin ehjinä siellä. Kyllä Jumalaa soisi "pelättämän". Suomesta muistaakseni poistui laista se pykälä Jumalanpilkasta. en ole varma tuosta, mutta huono juttu jos niin oli. Jumalaanhan Suomi "turvasi" talvi- ja jatkosodassa. Eikö se elämä mene sillä tavalla sykleissä, silloin kun on lama uskotaan korkeimpiin voimiin ja anellaan apua. Sitten taas kun taloudessa menee lujaa unohdetaan ne ja ruvetaan juoksemaan muun kuin Jumalan perässä?
Sitten vielä ihan lopuksi. Vanhoillislestadiolaiset papit hoitelevat ehtoollisen, kastamisen yms. Seuroissa, puheen jälkeen voi nostaa käden ja jos puhuja huomaa hän antaa synnit anteeksi. Tässähän on niksinä se, että kaikki synnit saa kerralla anteeksi, ei tarvitse eritellä. Tietenkin jos on varastanut jotain on sortunut muuhun nimelliseen olisi se hyvä sopia pois nimellisenä syntinä. Vanhoillislestadiolaisuushan kuuluu suomen luterilaiseen kirkkoon. Eli sen "alaisuudessa" toimimme. Esivaltahan on Jumalalta ja päättäjiä pitää totella, ei kuitenkaan käskyjä, jotka sotivat Raamattua/Jumalan oppia vastaan.
Tämäkin hiukan venähti taas. :) Hei, Knalli ja sateenvarjo tulee nyt Ylen ykköseltä. Rupean kuuntelemaan, kirjoitellaan taas.
Tuulia Hyvä,
luepa vielä edellinen kirjoitukseni, niin huomaat, että en olekaan väittänyt tuollaista, mitä vastaan hyökkäsit.
Usko yksin pelastaa, mutta kun uskoo Kristukseen, uskoo myös hänen sanansa, johon kastekäsky perustuu.
Kaste on Jumalan teko, ja kun se tehdään hänen sanansa mukaisesti, se on Jumalan puolelta validi. Se ei kuitenkaan väkisin ketään pelasta. Jos vertaamme kastetta toiseen sakramenttiin, ehtoolliseen, niin ehtoollinenhan on kaikille Jeesuksen tähden anteeksiantamiseksi, mutta niille, jotka sen uskossa nauttivat myös anteeksisaamiseksi.
Ihminenhän ei koskaan voi olla varma toisen sieluntilasta, ja voihan olla, että vaikka kuinka vanhana kastetaan, kastettava ei ole käsittänyt uskon olemusta tai on vilpillisellä mielellä. Silti kaste on Jumalan puolelta pätevä eli Jumala tarjoaa siinä kalliita lahjojaan. Ihmisen uskosta riippuu, onko hän niille vastaanottavainen.
Kaste ei siis ole armonväline taivaaseen pääsyn ehtona, siitä olen aivan samaa mieltä koko ajan ollutkin. Mutta olen vieläkin kiinnostunut, miten voi olla taivaskelpoinen uskomatta.
On kuitenkin aika tärkeää erottaa sakramentti muista kirkollisista toimituksista, vai mitä?
Toi valintakysymys ei oo niin yksinkertainen - ei se tietenkään vapauta vastuusta tai valvomisesta.
Hmmm... en oikeen ymmärrä noita vihjailuja perinnäissäännöistä... Nää on taas näitä ennakkoluulojuttuja meikäläisiä kohtaan - tietty hyvä, jos oon tässä suhteessa väärässä. :)
Tää saattaa kuulostaa vähän tylyltä - jos epäilet, että loukkaannut, älä lue...
Mutta mun mielestä jos ihminen pystyy sanomaan, että hänen sanansa ja tekonsa ovat suhteessa keskenään, ei ehkä ole oikeassa itsensä tuntemisessa. Sehän tarkottaa, että sä et koskaan valehtele, et sano väärää todistusta lähimmäisestäsi jne. Onko ihmistä, joka pystyy täyttämään yhtään käskyä? (Tarkotan tässä lähinnä 7. käskyä)
Paavalikin, uskon sankari, sanoo, että "sitä hyvää, jota minä haluaisin, en minä tee, vaan sitä pahaa, jota minä en halua, teen minä". (Tossa yhteydessä mä en voi siteerata Jeesusta, koska hänellä oli asia päin vastoin. Mut me ja Paavali ollaan ihmisiä.)
Mä ymmärrän, et meillä on aika erilainen käsitys vanhurskauttamisesta, ja se on kai aika perustavanlaatunen näkemysero. Voitko sä millään tavalla vedota lähimmäisen palveluksees viimesellä tuomiolla?
Itse asiassa mä oon käsittänyt ajan lyhenemisen kans niin, et valittujen tähen ne päivät lyhennetään, eli et "vaivain päiviä" ei oo meile niin montaa. Mut kun tossa oli puhe yliäänikoneista ym, aloin aatella asiaa toiseltakin kannalta.
Tota sun kuu-aurinko-selitystä mä en ehkä täysin tajunnu, mä oon kuullu selitettävän sen niin, että kuu on järki ja aurinko Jumalan Sana. Niinku kuu saa valonsa auringolta, järjen täytyy toimia Jumalan Sanan valossa. Ja kyllähän on nähty, et Jumalan Sanaa - sehän on itsessään muuttumaton - yritetään vääntää vaikka miten ja halventaa, ja inhimillinen järkikin alkaa mennä monin paikoin ihan pimeeks, kun sillä ei oo Jumalan siunausta.
Nämä perinnäissäännöt viittaavat siihen, mistä minäkin sinulle esitin jo kysymyksen: miksi pidät Lutheria oppi-isänäsi, vaikka sinulla on Jeesuksen Sana? Kun aikaisemmin sanoit, että Luther piti järjen voimaan uskomista pahimpana vihollisena, mistä uskot Lutherin saaneen moisen ajatuksen? Sinulla on alkuperäisteksti. Lue siitä. Sitä Lutherkin on tulkinnut. Mooseksen ensimmäinen kirja, 3. luku: Syntiinlankeemus. Ihminen söi hyvän ja pahan tiedon puusta. Ja kuvittelee tietävänsä mikä on hyvää, mikä pahaa. Järkeilemällä.
Olet oikeassa siinä, että ihmisellä itsellään ei ole voimaa täyttää lakia ja käskyjä. Siihen perustuu koko Uusi Testamentti: Vanha Testamentti on täynnään kertomuksia siitä, että ihmisellä itsellään ei ole voimaa noudattaa lakia ja sääntöjä, joita Jumala oli heille antanut. Siksi Jumala sanoi profeetoille, että Hän tulee antamaan ihmisille uuden lain, Hän ". . . kirjoittaa Sanansa heidän sydämiinsä". Tämä Sana oli Jeesus, joka toi Pyhän Hengen niille, jotka uskovat Häneen. "Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa." (Joh.14:13)
Mitä syytä uskovaisen on epäillä tätä Sanaa? Sillä "kuka teistä on se isä, joka poikansa pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen"? (Luuk.11:11) Tämä pätee Pyhän Hengen lahjoihin, ihmetekoihin ja kaikkeen vaellukseen Jumalan yhteydessä. Ei uskovaiset epäilyn ja syyttelyn hengessä pysty rakentamaan toisiaan. Jokainen voi todistaa omasta vaelluksestaan Jumalan yhteydessä, tavoitella sitä, mikä on hyvää ja tuottaa hedelmää. Meillä kaikilla on vastuu vain itsestämme Jumalan edessä.
Puhuit ihan oikein siitä, usko yksin pelastaa ja sitten seuraa kaste, Luepa Markuksen evankeliumi
josta juuri löydät tuon viisauden, ekana tuli parannuksen teko Kun Johannes Kastaja saarnasi,
että kun he tunnustivat syntinsä heidät kastettiin.
Vauva ei tuohon kykene koska Jeesuskin käytti lapsia esimerkkinä sanoen että sen kaltaisten on taivaan valtakunta ja hän SIUNASI HEITÄ.
Ekana tulee tehdä parannus synneistänsä, tiedätkö sen, jos olet tullut uskoon ja kuitenkin jatkat samaan malliin oletko silloin mielestäsi taivas kelpoinen. Voisin suoralta kädeltä sinulle sanoa, että synti ei pääse taivaaseen.
Saoit että ihminen ei voi koskaan olla varma toisen sieluntilasta ja kastettava ei ole käsittänyt uskon olemusta tai on vilpillisellä mielellä. Tuo on kyllä osittain totta, mutta jos ihminen joka on uudestisyntynyt ja käsittää että parnnuksen jälkeen niinkuin Jumalan sana sanoo, heille kuuluu kaste, niin täytyy kyllä ihmetellä
sitä kovasti jos sen on lähtenyt ottamaan pilkatakseen Jumalaa, eli lähtenyt ymmärtämättömästi kasteelle eikä käsitä sen syvyyttä, että vanha ihminen haudataan ja nousee uusi luomus. Hän on kuin Juudas kavaltaja.
Mutta itse kun tuon kalliin asian sain Jumalan sanasta uudestisyntymisen jälkeen, en lähtenyt varmasti ymmärtämättömästi kasteelle sillä tiesin että Jumala oli Jeesuksen kautta antanut esimerkin kasteelle menosta. Parannuksent tekoa julistettiin ymmärtävälle kansalle joka otti sanan vastaan, vauva on tuosta vapaa ja aina taivaskelpoinen. Lue raamattua niin ymmärrät paljon enemmän. Lue erityisesti markuksen evankeliumi, se pitäisi avata käsityskyvyn en suosittele vauvalle koska hän ei osaa vielä lukea, ymmärräthän vinkkini. Uudestisyntyneelle
kuuluu myös Pyhän Hengen kaste, se annetaan voimaksi. Jeesus sanoi apostoleille älkää lähtekö
ennekuin teidät puetaan voimalla korkeudesta.
Siinäkin on tärkeä asia, ihmiset eivät ole saaneet edes tuota valtaa ja silti lähtevät julistamaan sanaa ihmisille. Seuraamukset voivat olla kohtalokkaita. Jeesus sanoi tuosta asiasta
kun voima tulee heihin, te tulette tekemään samoja tekoja kuin minä ja vielä suurempia kuin minä. Usein yhdistetään kun vauva kastetaan että hän saa Pyhän Hengen, mikä on aivan sanan vastaista, usko ekana ja muut sitten.
Jumalan sana on se joka pitää olla meidän ohjenuoramme, eikä ihmisten perinnäissäännöt,
kaste on alkuseurakunnassa annettu vain niille jotka ovat tulleet uskoon. Raamattu ei ole valehtelija vaan totuus. Ihmiset ovat muuttaneet tuota todella paljon. Jos tututstut tuothon sanaan saat huomata, että luterilainen
kirkko on lähtenyt todella vikaan kun uskottelee
että kasteessa tehdään uskovia. Miksi sitten
on maailmalla murhamiehiä, huorintekijöitä jos he ovat uskovia? Ennen kuin lähdet väittelemään kaste asiasta käy ekana raamattu läpi, ainakin
evankeliumit ja apostilien teot.
muistatko sellaisesn kohdan kun tuli ihmisiä uskoon yhtenäkin päivänä kastettiin 3000 henkeä
ja HE kokoontuivat yhteen ja mursivat leipää.
Ja heitä pelättiin sillä siellä tapahtui ihmeitä ym. Toivottavasti sinäkään etä jää kiinni
kirkon perinnäissääntöihin, sillä ylin auktoriteetti on Jumalan sana, siihen perustuu
minunkin elämäni.
Tiedän ainakin yhden esikoislestadiolaisen saarnaajan (M.A.), joka oli pappi jo silloin kun häntä pyydettiin saarnaajaksi esikoislestadiolaisuudessa. On myös muutamia muita, jotka on vihitty papeiksi jo saarnaajina ollessaan. Mutta pääsosin osin esikoislestadiolaiset saarnaajat ovat siis maallikoita.
Olen tässä ihaillen lueskellut jargonin juttuja, ja en voi muuta kuin hattua nostaa. Ymmärrystä löytyy, ja pinna kestää. Tsemppiä!
Huomaan, että olemme aika eri aaltopituudella...
Usko yksin pelastaa, sitä seuraa kaste, ja Pyhän Hengen lahjana saa voiman tehdä parannuksen. Parannus on myös välttämätön uskon hedelmä, sitä ei voi tehdä ihmisvoimin. Kun parannus tehdään uskon hedelmänä, se ei ole työ, jonka avulla yritetään "ansaita kaste". Kaste on armoliitto, jossa saa voimaa kilvoittelemaan parannuksen tiellä.
Ihminen ei voi olla varma toisen sieluntilasta. Puhuin siitä viimeksi siksi, että kun kaste tehdään Sanan mukaisesti, se on Jumalan puolelta voimassa, eikä riipu ihmisistä. Kastettu ymmärtää kasteen merkityksen ennemmin tai myöhemmin - ehkei koskaan, mutta hänellä on silti Jumalan puolelta mahdollisuus palata hyvän omantunnon liittoon, jossa hän on lapsena ollut.
Tuntuu edelleen aika karulta, että sidot kasteen ymmärryskykyyn. Kuinka suuri äo täytyy olla ollakseen autuas?
"Usein yhdistetään, että kun vauva saa kasteen, että hän saa Pyhän Hengen, mikä on aivan sanan vastaista, usko ekana ja muut sitten", kirjoitit. Aika ristiriitainen lause siihen nähden, että olet kuitenkin sitä mieltä, että vauvalla on taivaskelpoiseksi tekevä usko. Jeesus siunasi lapsia. Mietihän tarkemmin, mitä siunaus merkitsee. Jumalan Pojan siunaus on täydellinen.
Olet ilmeisesti sitä mieltä, että kun ihminen on kerran kastettu, hän ei enää voi kadottaa uskoaan.
Se on kuitenkin aika Raamatunvastainen käsitys (vrt. esim. kylväjä-vertaus).
Olet ihan oikeassa, että enemmän minun pitäisi lukea Raamattua. Pelkkä kirjain ei kuitenkaan tee eläväksi, vaan Pyhä Henki kirkastaa sanan ja sen saa koetella omien kokemusten kautta. Muuten voi käydä niin, että tulee lukeneeksi kuin Piru Raamattua.
Tiedän kyllä, mitä ensimmäisenä helluntaina tapahtui, ja Jumalan Henki toimii yhä samalla tavoin - ja tulee toimimaan aina ajan loppuun asti.
oletkohan lukenut tarkkaan tekstini mitä kirjoittelin en ole väittänyt mitään muuta kuin että yksin usko pelastaa, kaste on kuuliaisuuden askel joka tulee uudestisyntymisen jälkeen.
En usko ollenkaan luterilaiseen kastekäytäntöön.
Uskon raaamatun sanaan ja mitä siihen on kirjoitettu.
Ihmisen tulee tehdä parannus, muuten ei ole taivaskelpoinen sen sinäkin ymmärrät. Miten
pieni vauva voi suullaan tunnustaa moisia asioita.
Jumalan henki vaikuttaa ja vetää ihmistä puoleensa, jotta hän ymmärtää että ihminen joka rypee synnissään ei voi olla taivaskelpoinen, siksi parannuksen teko on välttämätön, ei mennä vauvalta kyseistä vaatimaan.
Apostolien teot puhuu ymmärtäväiselle iälle kuuluvan tekstin joka kuuluu näin.
Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen. Kelle Pietari sinun mielestäsi sanoi tuon tekstin. Oliko sinun mielestäsi imeväisestä kysymys?.
Ei todellakaan vaan niille jotka olivat sen verta isoja ihmisiä jotta tuon käskyn ymmärsivät, ja toiseksi, he menivät itse kasteelle, ei heitä sinne kannettu. Mutta jos haluat olla eri mieltä,
se on sinun oma asiasi. Lue Apostolien teot ja rukoile että Pyhä Henki antaa sinulle ymmärrystä kyseisestä asiasta. Lue kohta Apt. vielä 2:41-42
Jotka nyt ottivat hänen SANANSA vastaan ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keksinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Mieti tarkkaan tuota sisältöä löydätkö siitä sellaisen sisällön että kyseessä
olisi ollut vauvat koolla murtamassa ja rukoilemassa yhdessä? siunausta etsinnöillesi, älä kuitenkaan lannistu, kyllä sinäkin tuon asian vielä ymmärrät kun luet ja rukoilet.
Ilm. 6:12-14 sanoo, että "Ja minä näin, kuin hän kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi niinkuin karvasäkki ja kuu tuli kokonansa niinkuin veri. Ja tähdet putosivat taivaasta maan päälle, niin kuin fikunapuu fikunansa varistaa, kuin hän suurelta tuulelta häälytetään. Ja taivas pakeni niinkuin kämärtynyt kirja, ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin sioistansa." Maa on kuva uskottomista ihmisistä, taivas on kuva Jumalan lapsista, Jumalan valtakunnasta (Jes. 1:2). Em. maanjäristys (Ilm. 16:18) on jo alkanut (Jes. 40: 3-4), se on tämä ekumenia mitä kovasti vouhotetaan. Vuori ja kukkula on kuva ihmisestä (Sak. 4:7). Vuoret ja kukkulat tasoitetaan, ja ainoastaan Sioninvuori jää paikoilleen.
Järistyksen seurauksena aurinko tuli mustaksi niin kuin karvasäkki. Auringolla tarkoitetaan armoaurinkoa (Ps. 19:5). Herra antaa Sionista täydellisen kirkkauden paistaa. Juutalaisten surupuku, säkki, oli valmistettu tummista karkeista karvoista, ja se oli surun, katumuksen ja onnettomuuden puku (1 Moos. 37:34, 2 Sam. 3:31, 1 Kun. 20:32, Matt. 11:21). Kun Jumalan lapsilta otetaan evankeliumin julistamisen oikeus pois, silloin vedetään pimennysverho auringon eteen. Kuu tulee kokonansa niinkuin veri, eli lainalaisessa sieluntilassa olevat ihmiset rupeavat hoitamaan sovituksen virkaa sanan virkana. Tähdet (evankeliumin sananpalvelijat) lakkaavat tuikkimasta armon taivaalla.
Ilm. 12:1-6 puhuu vaimosta joka on puetettu auringolla, ja kuu on hänen jalkainsa alla. Vaimo on kuva Jumalan valtakunnasta. Auringon kirkkauteen verrataan evankeliumin loistetta, ja kuun valoon lain valoa. Auringon valo paljastaa tomuhiukkasetkin, kuu vain isot rikkeet. Kuu on mitätön auringon valon rinnalla, niinpä Jumalan lapset eivät ole lain ja armon alla, vaan pelkästään armon alla (Room. 10:4; Room. 8:2).
(Lähde: Arvo Perälä: A ja O)
Joo, onhan niitä ollu, Lahessakin oli yks pappi, joka alko käydä seuroissa, ja sitä pyydettiin puhumaan. Ja Inkerinlähetyksessä on joku byrokraattinen juttu vissiin, et siellä on teologiaa lukeneilla helpompi puhua kirkoissa tms. Tiiätkö paremmin?
Älä ihaillen lue mun mongerruksiani, niistä on ymmärrys kaukana. Mut on sitä joitaki vaatimattomia kokemuksia kertyny tässä lyhyen elämäni aikana. Kiitos, samoin tsemppiä sulle! Aurinkoista kevättä! :)
meni otsikko ja nimimerkki väärin päin! :)
En vietä yleensä viikonloppuja tääl koululla, mut lauantaina kyl käväsin, en vaa kerinny pahemmin kirjotteleen...
Raamatun lukeminen on tosiaan taito. En tarkota, etteikö sitä kuka tahansa vois ja sais lukea, päin vastoin, mut mitä enemmän sitä lukee, sitä enemmän siitä aukee, ja ne hengelliset vertaukset on ihmeellisiä. Raamatussa on kolme tasoa, kirjaimellinen, moraalinen ja hengellinen. Sielt voi lukea vaikka Israelin kansan vaelluksesta ja pitää sitä historiana tai esimerkkinä siitä, miten auttaa toista matkan aikana taikka sitte kuvauksena ihmisen elämästä tän maailman halki luvattuun maahan. Tietty toi syvin taso sisältää noi molemmat muut tasot.
Noista eroista mä tarkotin, et on se jännää, et vaikka opetus on periaatteessa melkein samanlaista ja seurakuntaelämäkin aika saman tyylistä, mut se henki on kuitenkin se, joka erottaa. Sitä on vaikeeta selittää, se täytyy kokea ite. Kyllä se pitää paikkansa, mitä eriseuroista on kirjotettu. Ihmisjärjellä se tuntuu tosi kipeeltä, mut me lähetään siitä, et me ollaan ainakin saatu vakuutus siitä, et Pyhä Henki asuu meissä, ja muusta me ei tiedetä eli ei voida lähteä tuomitsemaan. Onhan tietty sellasia lahkoja ja kirkkokuntia, joista voi sanoa, et niitten oppi on kauhistus Jumalan eessä, mut on niin paljon sellasia, joista me ei tiedetä mitään.
Ympäri maailmaa on kyllä (tiiän ainakin et Siperiassa on tavattu) ihmisiä, joilla on ollu lapsen usko tai on saanu nuoruudessa kristillisyyden, mutta kohtalo on sitte vieny kauas kotiseuduilta. Ne on kuitenkin jääny kaipaamaan, lukenu Raamattua ja postilloita ja toivonu, että vielä joskus sais tavata uskonveljiä ja kuulla todistuksen omalle kohdalleen - ja niiden toive on sitte ehkä 50, 60, 70 vuoden yksinäisyyden jälkeen toteutunu. Sellasista kohtaloista oon kuullu. Jumala kautta aikojen kuljettanu ihmisiä tosi ihmeellisillä tavoilla seurakuntaansa.
Siperiasta tuli mieleeni, et joku kirjotti joskus Kotimaassa, et esikoislestadiolaiset vie Venäjälle kivikautista Jumalansanaa. Joku meijän saarnamiehistä korjas, et väärä iänmääritys, meinaan vielä vanhempaa - iankaikkista.
Raamatussa on niin monet kertomukset siitä, miten Jumala on siunannut kansaa, kun se on ollut Jumalalle uskollinen. Suomenmaa on varjeltunut niin kauan, kun ollaan oltu edes ulkoisesti jumalisia. Nyt kun kattelee tätä kehitystä, niin väkisin aattelee, et jos mulle suodaan lapsia, ni millasessa maassa ne joutuu elämään! Musta tuntuu, et ei Jumala kato suopeasti tätä nykymeininkiä tällä niemelläkää... Täytyy tietty toivoa parasta ja luottaa, et Jumala kyllä johdattaa omansa, vaikka millaset ajat ois eessä. Eihän sitä koskaan tiiä, vaikka täältä pitäis - tai sais - vielä marttyyrinä lähteä.
Mmm.. siis ei meilläkään tietty tarvi syntejä eritellä - ei ihminen pystyis kaikkea luettelemaan, kun ei se ees tiiä kaikkia tekemiään syntejä. Mutt meillä vaan on tapana, et voi ihan konkreettisesti mennä pyytämään henkilökohtasta syntien anteeksiannon todistusta ja voi halaten pyytää anteeks ystäviltäänkin ja kaikilta, joita kohtaan on ollu kylmyyttä ja rakkauden rikkeitä.
Jos jokin erityinen juttu kaikesta huolimatta jää kaivertamaan, niin siitä voi mennä juttelemaan rippi-isän (tai kenen tahansa kristityn) kanssa.
Kun synnit saarnataan anteeks, ni täytyy uskoa, et ne on kaikki anteeks, ei niitä anteeks anneta tipotellen, vaan ne on kaikki maksettu.
Eiks oo ihanaa kun on tää kevät? Se on aina yhtä suuri ihme. Aurinko paistaa sydämeen asti, ja on niin kiitollinen olo. Tää pääsiäisen aika puhuttelee aina ihan erityisellä tavalla. Minä, Barabbas, pääsin vapaaksi kun Jumalan Poika kuoli mun puolesta. Näillä savisilmillä ei näe, kuinka mittaamattoman suuri asia se on, eikä tällä savikielellä osaa kiittää, niin kuin haluais, mutta kerran...
"Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi?"
Mulle kaste on Jumalan lahja ja teko, ei ihmisen kuuliaisuuden askel = ihmisteko. Ihmisen tulee tehdä parannus, jos hän on langennut armontilasta ja lapsuuden uskosta. Mutta jos lapsi kuolee lapsuuden uskossa, hän on taivaskelpoinen, vaikkei olekaan tehnyt parannusta, etkö olekin samaa mieltä siinä? Parannus ei siis pelasta, vaan usko. Ja joka uskoo, ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko jne. Ei puhuta parannuksesta.
Pietari ei esittänyt imeväisille parannuskehotuksia, koska heillähän on usko, ja heidät voidaan kastaa. - Sitäpaitsi, Raamatussa puhutaan yleensäkin vain kuinka monta miestä oli koolla, muttei se tarkoita sitä, etteikö mukana olisi ollut naisia ja lapsiakin. Ja eikö lapsi ottaisi Jumalan Sanaa vastaan? Vielä mitä, lapsen sydänhän on parasta peltomaata!
Minäkin toivon, että asia kirkastuisi sinullekin.
Osoittaa tietysti oman viisauden tunnetta, että voi suhtautua toiseen asenteella "sen sinäkin ymmärrät". Autuaita ovat kuitenkin hengessä köyhät, sillä heidän on taivaan valtakunta.
Ei tämä keskustelu ketään rakenna, ei ole hedelmällistä kiistellä siitä, kuka on oikeassa. Totuus tulee kuitenkin kerran julki. Anna, Tuulia, kuitenkin minulle anteeksi, olen ollut piikikäs ja välillä tuntenut kärsimättömyyttä Sinua kohtaan! En ole pystynyt toimimaan rakkauden hengessä, vaikka olisinkin halunnut!
Siunattua kevään jatkoa sinullekin!
On hyvä, että ihminen on tietyllä tavalla vaatimaton, eikä ajattele liian korkeita omasta ymmärryksestään. Mutta kyllä sinä olet minun mielestäni ymmärtänyt kristillisyyden asioita ihan ihmeellisen kirkkaasti. Tietysti tämä on aina vähän subjektiivista. Nimittäin jos olisin asioista eri mieltä kanssasi, voisi olla, etten pitäisi sinua ollenkaan ymmärtäväisenä. :)
Niin, Lahdessa oli todellakin saarnaajana pappi nimeltä Erkki Vuornos. Eräs hänen saarnoistaan oli Rauhan Siteessä vähän aikaa sitten. Ja olen kuullut myös kirkkoherra Karista, mutta en tiedä millä paikkakunnalla hän vaikutti. Olisiko myös ollut Lahdessa. Ja nykyään on Matti Aaltonen, joka on myös pappi.
Inkerin kirkossa pitää tavallisesti olla pappi tai diakoni, että saisi toimittaa sakramentteja. Ja tietysti se varmaan auttaa siihenkin, että saa saarnata kirkossa. En tosin tiedä tarkkaan mitä siihen oikeastaan vaaditaan.
Mutta ei tässä muuta. Kiitos hienoista kirjoituksista, ja hyvää kevättä ja pääsiäistä!
Chevron
(On muuten vähän huvittava kirjoittaa nimimerkillä ihmisellä, jonka voi mahdollisesti jopa kohtalaisella todennäköisyydellä tuntea ihan henkilökohtaisesti, tai ainakin nimen tai ulkonäön perusteella)
Jep, kevättä ilmassa. Kaduilta ollaan keräämässä hiekkaa pois, siitä sen ainakin huomaa. :)
Tuosta mainitsemastasi esimerkistä, jossa teitä oli haukuttu kivikautisen Jumalansanan levittämisestä. Mitä on nykyaikainen Jumalansana? Usein kuuluu sanottaman, että Raamattu on satukirja, eikä uskonto ja Jumala kuulu nykyaikaan. Mitä nykyaika sitten on? Olisin kiinnostunut kuulemaan näkemyksiä siitä, mitä nykymaailma voi parempaa tarjota, kuin Jumalansanaa? Tässä on otettava huomioon semmoinen pointti, että uskoa ei voi käsittää, ennen kuin sen on kokenut. Ei kukaan voi tajuta sitä, mitä se elävä usko on ennenkuin on itse kokenut. Siitä näkökulmasta ajateltuna ymmärrän tuonkaltaisten ajatusten esittäjiä.
Raamatustahan löytyy esimerkkejä Jumalattomien kaupunkien tuhoista. Kyllähän Neuvostoliittokin romahti, vaikka mahtivaltahan se ennen oli. Siellä kuitenkin kiellettiin uskonnot ja ruvettiin palvomaan ihmisiä. Toivoa suomen kannalta kuitenkin on, onhan tämä maailman vähiten korruptoitunein maa ja rehellisyys on vielä arvossaan. Mutta mitä nyt on nuorison puhetta kuullut, kukaan heistä ei ainakaan ulkoisesti usko Jumalaan. Ehkä tämä illuusio Jumalaa pelkäävästä maasta murenee, kunhan suuri ikäluokka jää eläkkeelle ja liberaalit nuoret astuvat vallan suuriin kabinetteihin. Huolestuttavia merkkejä on kuulunut Ruotsista. Siellä kansa eroaa kirkosta. Tuosta faktasta en ole ihan varma, mutta semmoinen käsitys on jäänyt. Jumala on luvannut olla omiensa luona viimeiseen asti. Se kyllä vähän pelottaa, että ennen maailmanloppua kristittyjä vainotaan ja annetaan ilmi.
Olen vielä senverran nuori, että kaikenlaista sitä vielä tulen näkemään elämäni aikana, jos Jumala vain suo elinpäiviä. Mielenkiintoista aikaa tulen elämäänkin. "Usa maailman sotilaallinen supervalta. EU kehittyy, mihin suuntaan? Terrorismi. Israelin tilanne. Tuleeko se pelätty kasvihuoneilmiö, entä muuttuuko ilmasto ihmisen johdosta? Kestääkö maapallo tällaista kerskakulutusta? Pystyykö maailma olemaan sotimatta?" Paljo kysymyksiä, eikä yhtään 100% vastausta. Uskovaisen ei tarvitse kuitenkaan murehtia tulevia. Tapahtuipa mitä tahansa emme jää tyhjän päälle. Taivastoivo on päällimmäisenä.
Kun tuossa tuli nyt tuommoista "synkkää" tekstiä maailmanlopun ajoista, pistän vastapainoksi ajatuksia maailman luomisesta. Jumalahan loi maailman. Kuvainnollisesti seitsemässä päivässä. On tämä kyllä niin ihmeellinen luomus tämä maapallo. Voi vain ihailla. Jos Jumala on tämmöisen luonut, minkäköhänlainen "taivas" sitten on. Toivottavasti jaksan perille ja saan omin silmin nähdä.
Älä viitti, mähän kohta punastun...:)
Mut sä oot perehtyny hyvin kristillisyyden historiaan! Mä oon siinä asiassa sikalaiska.
Ps. Jos sua nimimerkit huvittaa, ni mailaile! :)
[email protected]
J'étais très enchanté de avoir appris que tu aussi parles francais, une langue très magnifique. Chouette!
A propos, quand j'ai choisi mon nom de plume "Chevron", je n'ai pas pensé a le mot francais "chevre". J'ai simplement choisi le premier mot que j'ai trouvé dans la tête. Probablement j'ai pensé a la entreprise de l'huile américaine "Chevron". J'ai pas pourquoi.
Tu as tout compris?
(Le) Chevron
Moi, j'ai étudié le francais au lycée, mais desolée, j'ai oubli prêsque tout pendant une seule année! C'est difficile á écrire quelque-chose en francaise, mais je le sais lire quand-même. Und Deutsche, die ist so eine Sprache die ich auch ziemlich total vergessen habe! :) Ich finde aber die Deutsche eine leichtere Sprache... Oder sollte ich "nicht so schwer" sagen...
Je n'ai pas pu te repondre parce quil-n'y-avait plus de place...
Äh, mä luovutan. ;)
Ta Jargon
Määrittelisitkö termin "sielunrauha"?
Sisäinen harmonia. Tunnet olevasi sinut itsesi (ja Jumalasi) kanssa.
Kiitos, PeterPan. :)
Sielunrauha on jotain, mitä ei voi ymmärtää, jos ei oo itse sitä kokenut. Sielunrauha on sitä, et on valmis elämään ja valmis kuolemaan, hyvän omantunnon rauha. Sielunrauha on sitä, et on sovitettu Luojansa kanssa. Jos ei oo sielunrauhaa, on sisimmässään levoton ja huolissaan huomisesta, siitä, mihin tästä joudutaan, jos kuolema kohtaa. Siinä olotilassa Pyhä Henki muistuttaa synnistä, joka painaa omaatuntoa - mut ei aina. Sanotaan et jokaisella ihmisellä on muutaman kerran elämässään ns. etsikon aika, jolloin täytyis kuunnella sitä ääntä, joka sanoo, et "et oo nyt oikealla tiellä ja sun tarvis lähteä kerjäämään (hengellistä) leipää, ennen ku kuolet nälkään". Well, kertokaa kokemuksistanne,pliis!
Olen sinut itseni kanssa, mutta jumalaa minulla ei ole. Pitäisikö olla? Voiko mielestäsi olla sisäistä harmoniaa, vaikka ei usko jumalaan?
Olet sinut itsesi kanssa, mutta jumalyhteyttä sinulla ei ole. Uskotko, että se sielunrauha, jota nyt tunnet, on syvintä rauhaa, jota voisit tuntea? Entä sitten, jos menetät terveytesi, ystäväsi, toimeentulosi ...?
Ennen uskoontuloani minulla oli samanlainen tilanne. Olin tyytyväinen tilanteessa, jossa elin, sinut itseni kanssa ja hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kuitenkin sieluni kirjaimellisesti huusi Jumalan puoleen (En tietenkään silloin tajunnut, että sieluni huusi Jumalan puoleen. Tunsin epämääräistä tyhjyyttä ja lohdutonta yksinäisyyttä, joka sai minut huutamaan. Vähän sen jälkeen tulin uskoon ja palaset loksahtelivat paikoilleeen.)
Kirjoitin jossakin tekstissäni aikaisemmin, että ihmisessä on ruumis, sielu ja henki. Ruumis ja sielu (psyykkinen olemus) on kaikilla ihmisillä, myös ei uskovaisilla. Uskovaisilla ja ei uskovaisilla eron tekee henki. Uskovaisilla sen täyttää Jumalan Pyhä Henki, kun ihminen kohtaa Jeesuksen. Ei uskovaisilla henki on ja pysyy tyhjänä niin kauan kuin yhteyttä Jumalaan ei ole.
Tällainen ajatuskuvio on selkiyttänyt minulle tätä asiaa. Tarkkailemalla ihmisiä, heidän teitään ja valintojaan huomaan, että tämä ajatuskuvio osuu ytimeen. Vaikka ihmisellä olisi täällä maan päällä ihanteelliset oltavat, mitä kukin "ihanteelliseen" sitten sisällyttääkään, se ei voi täyttää ihmisen syvintä kaipausta. Todellinen sielunrauha tulee Jumalalta.
Minulla on semmoinen käsitys, että oikea uskovainen tuntee heikkoutta Jumalan edessä. Usein epäonnistuu ja mieli tulee murheelliseksi. Kuitenkin kun saa synnit anteeksi saa voimia Jumalalta taistella eteenpäin. Silloin, kun Jumala on antanut synnit anteeksi tulee kiitollinen mieli Jumalalle. Jumalan voimillahan täällä taistellaan ei ihmisen
Kiitos vastauksesta.
>>Sielunrauha on jotain, mitä ei voi ymmärtää, jos ei oo itse sitä kokenut. Sielunrauha on sitä, et on valmis elämään ja valmis kuolemaan, hyvän omantunnon rauha.>Sielunrauha on sitä, et on sovitettu Luojansa kanssa. Jos ei oo sielunrauhaa, on sisimmässään levoton ja huolissaan huomisesta, siitä, mihin tästä joudutaan, jos kuolema kohtaa. Siinä olotilassa Pyhä Henki muistuttaa synnistä, joka painaa omaatuntoa- mut ei aina. Sanotaan et jokaisella ihmisellä on muutaman kerran elämässään ns. etsikon aika, jolloin täytyis kuunnella sitä ääntä, joka sanoo, et "et oo nyt oikealla tiellä ja sun tarvis lähteä kerjäämään (hengellistä) leipää, ennen ku kuolet nälkään".
iskee välillä. Toivottavasti ei kuitenkaan niin, että alkaisi epäilemään Jumalan olemassaoloa. Tässä sielunrauhassa on minun mielestäni oleellisinta, että voi katsoa luottavaisin, pelottomin mielin tulevaisuuteen: Tapahtui mitä tahansa Jumala antaa voimia ja viisautta hoitaa hommat kotiin.
>>Olet sinut itsesi kanssa, mutta jumalyhteyttä sinulla ei ole. Uskotko, että se sielunrauha, jota nyt tunnet, on syvintä rauhaa, jota voisit tuntea?>Entä sitten, jos menetät terveytesi, ystäväsi, toimeentulosi ...?>Kirjoitin jossakin tekstissäni aikaisemmin, että ihmisessä on ruumis, sielu ja henki. Ruumis ja sielu (psyykkinen olemus) on kaikilla ihmisillä, myös ei uskovaisilla. Uskovaisilla ja ei uskovaisilla eron tekee henki. Uskovaisilla sen täyttää Jumalan Pyhä Henki, kun ihminen kohtaa Jeesuksen. Ei uskovaisilla henki on ja pysyy tyhjänä niin kauan kuin yhteyttä Jumalaan ei ole.
Tällainen ajatuskuvio on selkiyttänyt minulle tätä asiaa. Tarkkailemalla ihmisiä, heidän teitään ja valintojaan huomaan, että tämä ajatuskuvio osuu ytimeen. Vaikka ihmisellä olisi täällä maan päällä ihanteelliset oltavat, mitä kukin "ihanteelliseen" sitten sisällyttääkään, se ei voi täyttää ihmisen syvintä kaipausta. Todellinen sielunrauha tulee Jumalalta.
Jokainen sovittaa itseensä, mikä loksahtaa. Meillä kaikilla on vapaus valita.
Mun on vaikeeta kuvitella sielunrauhaa ilman uskontoa - omien kokemusteni pohjalta. Sä sanoit sun olemassaolos arvon olevan toiminnassa. Mulla on kuitenkin sä kokemus, että kun ihmisen omatunto "herää", hän huomaa, että vaikka kuinka yrittää toimia oikein, aina jää miinuksen puolelle, sillä ihminen on heikko. Itelläni oli aika, jolloin yritin toimia oikein, ja sillä tavalla ansaita "olemassaoloni arvon", mutta huomasin sen aivan riittämättömäksi. Mitä enemmän tavoittelin täydellisyyttä ollakseni hyvä ihminen, sitä enemmän tulin huomaamaan puutteellisuuttani ja sitä orjallisemmaksi tulin. Sielunrauha on myös täydellistä vapautta.
Kysymys on siis pohjimmiltaan siitä, mikä on elämän tarkoitus - onko se hallita elämäänsä, ympäristöään ja toimintaansa vai antaa Jumalan tehdä se.
>>Mun on vaikeeta kuvitella sielunrauhaa ilman uskontoa - omien kokemusteni pohjalta.>Sä sanoit sun olemassaolos arvon olevan toiminnassa. Mulla on kuitenkin sä kokemus, että kun ihmisen omatunto "herää", hän huomaa, että vaikka kuinka yrittää toimia oikein, aina jää miinuksen puolelle, sillä ihminen on heikko.>Itelläni oli aika, jolloin yritin toimia oikein, ja sillä tavalla ansaita "olemassaoloni arvon", mutta huomasin sen aivan riittämättömäksi. Mitä enemmän tavoittelin täydellisyyttä ollakseni hyvä ihminen, sitä enemmän tulin huomaamaan puutteellisuuttani ja sitä orjallisemmaksi tulin. Sielunrauha on myös täydellistä vapautta.>Kysymys on siis pohjimmiltaan siitä, mikä on elämän tarkoitus - onko se hallita elämäänsä, ympäristöään ja toimintaansa vai antaa Jumalan tehdä se.
No haluaisin synnin päästölle.
Kun on paukautellut paukkuja vähän siellä sun täällää.