Hieman päivitetty versio:
Ateisti on uskovainen. Hänen suhteensa omaan jumalattomuuteensa on oudon korostetussa asemassa hänen elämässään. Hän määrittelee itsensä jumalattomuutensa kautta ja kutsuu itseään a-teistiksi.
Hän palvoo ns. Tervettä Järkeä. Tämä oli kärjistys. Mutta on totta, että hän mittaa kaikkea mielellään juuri rationaalisuuden näkökulmasta ja pitää järkevyyttä terveimpänä suhtautumistapana kaikkeen. Järkevyys on kuitenkin valinta. Ja tästä kerran tehdystä valinnasta pidetään lopultakin kiinni irrationaalisin argumentein. Sokäli se muistuttaa palvontaa ja uskomista.
Terve Järki ilmoittaa itsestään ns. Tieteen kautta. Kärjistys tämäkin. Mutta oudosti ateistit aina etsivät tukea ateismilleen luonnontieteistä, ja heidän ihmiskäsityksensäkin on jotenkin kliininen ja tekninen. Ja vaikka arvoja ei voi johtaa tosiseikoista, katsovat ateistit että Tiede jatkuvasti jotenkin erityisesti ja aina vain painokkaammin todistaa Järkevyyden Terveyttä.
Tiedettä tulkitsevat esimerkilliset ylevät Tiedemies-papit. Tiedemiehet on asetettu kuin ikonostaasiin. Usein heistä tuodaan korostetusti esiin juuri heidän järkevyytensä muiden ominaisuuksien kustannuksella. Heissä ikään kuin emanoituu, ruumiillistuu Ikuinen ja Kaikkivaltias Järki.
Ateistien tehtävä on käännyttää kadotetut ihmiset Terveen Järjen piiriin. Uskonnolliset tunteet ovat ikään kuin elämä synnissä, elämä irrallaan Järjestä.
Tehtävä on pelastaa ihmiset itseltään. Kyllä. Ateisteilla on missio. Toisaalta he tuovat esiin omaa ateistisuuttaan, vahvistavat siihen liittyviä tunteita kertomalla jumalattomuudestaan, toisaalta yrittävät herättää ihmisessä piilevän Järjen, ihmisen Todellisen Olemuksen, jonka uskonnollisten tunteiden harhanomainen verho peittää.
Myös maailma pelastuu kun Terve Järki saa ohjata kaikkea. Kyllä. Jumalattomuus korjaa ateistin mukaan taianomaisesti useita merkittäviä ongelmia maailmanmenossa. Ja kun viimeinenkin ihminen on ateisti elämä muuttuu muutenkin kauniiksi ja järkeväksi.
Ateisti on militantti luonne, joka tuntee suuria, syviä ja yleviä tunteita saadessaan edistää Järjen voittokulkua. Kyllä, hän jaksaa tehdä väsymätöntä käännytystyötä. Ateisti ei koskaan ole niin väsynyt etteikö hän jaksaisi kertoa kiinnostuneelle jumalattomuuden ihanuudesta. Hän kokee edistävänsä Todemman Ihmisyyden asiaa, se on ylevää. Hän on suuri Herättäjä.
Ateisti rakastaa myös Järjestä, Tieteestä ja Ateismista puhumisesta samanseuraisten kesken sillä silloin hän tuntee olevansa yhtä Terveen Järjen ja Tiedemies-isien opetusketjun kanssa.
Kyllä. Järkevyydestä ja jumalattomuudesta seurassa keskustellessa Järki ikään kuin laskeutuu puhujiin ja puhuu heidän kauttaan. Tuleva järkevä Ateistinen maailma on sillä hetkellä täyttä totta. Tunne omasta järkevyydestä liikuttaa ja innostaa. Järkevyyden siunauksellisuus todentaa itsensä. Vallitsee yhtenäinen ja epäilyksetön miellyttävä tila.
Älkää pliis sensuroiko tätä.
Ateisti on uskovainen. Hänen suhteensa omaan jumalattomuuteensa on oudon korostetussa asemassa hänen elämässään. Hän määrittelee itsensä jumalattomuutensa kautta ja kutsuu itseään a-teistiksi.
Hän palvoo ns. Tervettä Järkeä. Tämä oli kärjistys. Mutta on totta, että hän mittaa kaikkea mielellään juuri rationaalisuuden näkökulmasta ja pitää järkevyyttä terveimpänä suhtautumistapana kaikkeen. Järkevyys on kuitenkin valinta. Ja tästä kerran tehdystä valinnasta pidetään lopultakin kiinni irrationaalisin argumentein. Sokäli se muistuttaa palvontaa ja uskomista.
Terve Järki ilmoittaa itsestään ns. Tieteen kautta. Kärjistys tämäkin. Mutta oudosti ateistit aina etsivät tukea ateismilleen luonnontieteistä, ja heidän ihmiskäsityksensäkin on jotenkin kliininen ja tekninen. Ja vaikka arvoja ei voi johtaa tosiseikoista, katsovat ateistit että Tiede jatkuvasti jotenkin erityisesti ja aina vain painokkaammin todistaa Järkevyyden Terveyttä.
Tiedettä tulkitsevat esimerkilliset ylevät Tiedemies-papit. Tiedemiehet on asetettu kuin ikonostaasiin. Usein heistä tuodaan korostetusti esiin juuri heidän järkevyytensä muiden ominaisuuksien kustannuksella. Heissä ikään kuin emanoituu, ruumiillistuu Ikuinen ja Kaikkivaltias Järki.
Ateistien tehtävä on käännyttää kadotetut ihmiset Terveen Järjen piiriin. Uskonnolliset tunteet ovat ikään kuin elämä synnissä, elämä irrallaan Järjestä.
Tehtävä on pelastaa ihmiset itseltään. Kyllä. Ateisteilla on missio. Toisaalta he tuovat esiin omaa ateistisuuttaan, vahvistavat siihen liittyviä tunteita kertomalla jumalattomuudestaan, toisaalta yrittävät herättää ihmisessä piilevän Järjen, ihmisen Todellisen Olemuksen, jonka uskonnollisten tunteiden harhanomainen verho peittää.
Myös maailma pelastuu kun Terve Järki saa ohjata kaikkea. Kyllä. Jumalattomuus korjaa ateistin mukaan taianomaisesti useita merkittäviä ongelmia maailmanmenossa. Ja kun viimeinenkin ihminen on ateisti elämä muuttuu muutenkin kauniiksi ja järkeväksi.
Ateisti on militantti luonne, joka tuntee suuria, syviä ja yleviä tunteita saadessaan edistää Järjen voittokulkua. Kyllä, hän jaksaa tehdä väsymätöntä käännytystyötä. Ateisti ei koskaan ole niin väsynyt etteikö hän jaksaisi kertoa kiinnostuneelle jumalattomuuden ihanuudesta. Hän kokee edistävänsä Todemman Ihmisyyden asiaa, se on ylevää. Hän on suuri Herättäjä.
Ateisti rakastaa myös Järjestä, Tieteestä ja Ateismista puhumisesta samanseuraisten kesken sillä silloin hän tuntee olevansa yhtä Terveen Järjen ja Tiedemies-isien opetusketjun kanssa.
Kyllä. Järkevyydestä ja jumalattomuudesta seurassa keskustellessa Järki ikään kuin laskeutuu puhujiin ja puhuu heidän kauttaan. Tuleva järkevä Ateistinen maailma on sillä hetkellä täyttä totta. Tunne omasta järkevyydestä liikuttaa ja innostaa. Järkevyyden siunauksellisuus todentaa itsensä. Vallitsee yhtenäinen ja epäilyksetön miellyttävä tila.
Älkää pliis sensuroiko tätä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tekstin kirjoittaja on ateisti.
Toisaalta jopa kiihkouskovainen on heikkoina hetkinään ateisti ja toisinpäin.
Tästä mytologisena esimerkkinä tapahtuma kun Jeesus ristillä ollessaan silmänsä
taivaisiin loi ja kysyi;" Isä, miksi minut hylkäsit?"
Ihmisenä olemisen heikkous ei ole usko tai sen kieltäminen vaan itsen erikoisasemaan asettaminen.
Ehkäpä siitä tekstissäsi on kysymys, ateisti on jotain yksilöllistä, hän on toisten yläpuolella.
Tiede on pyhä, eikä ateistien eikä myöskään uskovien pitäisi argumenttiensa tueksi tiedettä
hakea, vaan todellakin "terveellä järjellä"
selitellä.
Toisen ihmisen sisäisiin asioihin sekaantuminen on
väärin, tekeekö sen nyt sitten ateisti tai uskova.
Kirkon huipulla olevat päättäjät eivät luonteeltaan paljoakaan eroa ateistisesta rationaalisesta terveen järjen edustajasta.
Väitän että kirjoittaja ei ollut ainakaan ateisti, sen verran halvalla siinä pantiin ateisteja.
sen kaljapullon. Missä ja koska lunastat vetosi?
"Älkää pliis sensuroiko tätä. "
No ei tasan varmasti.
Kyllä avauksesi kertoo niin paljon :D
Ateismi ei ole uskonto!!! Piste!!!
Ateismi ei ehkä ole uskonto, mutta monet ateistit tekevät siitä itselleen uskonnon.
Tuleeko avantouinnista uskonto, jos joku kannattaa sellaista riittävän innokkaasti ?
Onko se uskonto tätä nykyä ?
Kuinkas lujaa mun pitää olla uskomatta että se (uskomattomuus) muuttuu uskonnoksi?
wizka kirjoitti:
"Kuinkas lujaa mun pitää olla uskomatta että se (uskomattomuus) muuttuu uskonnoksi?"
Et sinä ole uskomatta, vaan sinä USKOT että Jumalaa ei ole olemassa, sinä uskot niin, tai ainakin väität uskovasi niin. (todennäköisesti vain kapinoit Jumalaa vastaan)
Joten eiköhän ateismi ole uskomus ja uskonto ja maailmankuva ja maailmankatsomus.
Minä en usko jumalaa, siksi minua sanotaan ateistiksi.
En kapinoi mitään vastaan. mutta vastustan kaikenlaista idiotismia jota esim.sinun käsityksesi uskonnosta ilmentää erittäin selkeästi.
Ateismi ei ole uskomus (katsopa ateismin määritelmä jostain alan opuksesta).
Katsopa samalla miten määritellään uskonto.
Minun mielestäni ateismi ei täytä maailmankatsomuksen kaikkia osasia koska tähän kuuluu muutakin kuin se uskooko jumalaan vai ei.
Moi !
Hyvä uskov., sinun on ilmeisen vaikea kuvitella miten ateisti suhtautuu uskontoon ja jumaliin.
Siksi suosittelen että hetken aikaa mietit miten sinä suhtaudut jumaliin joihin et usko. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Odin.
Eli miten suhtaudut Odiniin? Kapinoitko Odinia vastaan vai miten määrittelet sen että et usko häneen?
Nyt kun verisuonet alkavat laskeutua otsaltasi niin mieti opitko mitään ateismin suhteesta jumaliin?
Toivottavasti.
--
En jaksanut edes lukea juttuasi, joten sovitaan, että kyllä, olen siis ateisti-uskovainen. Ei minua nimitykset heilauta.
Jotenkin uskiksilla näyttää olevan tarve määritellä myös ateistit uskovaisiksi ja siten selittää, että maailma ilman (kristin)uskoa ei ole mahdollinen.
Sopii se minulle. Ainakaan en siis ole kristitty.
Atesitinakaan en väitä koko maailman tulevan selitetyksi tiedemiesten kautta - ainakaan vielä. Aina riittää tutkittavaa.
Sen sijaan uskiksille jumala tuntuu olevan plastic-paddingia, jolla voi kätevästi paikata kaikki aukot tietämyksessä. Jos joku tapahtuma ei ole luonnonlailla selitettävissä tässä ja nyt tai uskovan vähäisellä järjellä, on se automaattisesti hänen mielestään jumalan ihme. Kätevää. Mutta laiskaa.
Uskovaiset ovat siis oppineet että tieteellinen maailmankuva (he sotkevat sen ateismiin) on voittanut uskonnon puolueettomuudellaan ja itsekorjatuvuudellaan. Nyt sitten yritetään ateismi vetää samalle tasolle uskonnon kanssa ja väittää sitten että "kaikki uskonnot ovat samanarvoisia,vain näkökulmat vaihtelevat".
Uskovatko he itse omiin valheisiinsa?
No tämä on vain viivytystaistelua uskonnon puolelta, seuraavat sukupolvet suhtautuvat uskontoon jo aika järkevästi.