En tiä, mulla on kai jotain masennusta tai vakavampaa - olen aina ollu ja olen edelleen sitä mieltä että niin kauan elän lääkkeitä ku vaan pysyn elossa ja yhtenä kappaleena... Oon kuullu että lääkkeet muuttaa persoonallisuutta ja luonnetta ihan täysin toisenlaiseksi - tää nyt on typerä esimerkki mutta esim tykkään tietynlaisesta musiikista, sit lääkkeiden vaikutuksen alaisena voin sanoo et joo vihaan sitä musiikkia! Tai jotain muuta tollasta...
Muutin pohjosen käpykylästä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, olin 2v asuntolassa. Ihan hyvä kun oli ihmisiä ympärillä, vaikka joskus ei nukkumisesta tai muustakaan tullu yhtään mitään ku alakerrassa pojat huudattivat musiikkia - varsinki öisin, ja viikonloppunaki, minua kun ei kiinnostanu riekkua klo5 asti la- ja su-aamuina!
Sit jäin koulusta pois ja muutin omaan yksiöön. Alussa meni ihan hyvin, sit kun uutuudenviehätys katosi ja sain raahattua kaikki tavarat asuntolasta tänne, en enää jaksanu siivota, tiskata tms... Nyt kun pian 9kk olen asunu tässä, on semmonen olo et hui kamala, koko ajan pelottaa ja oon hirveen jännittyny... Koko ajan mietin et onko täällä joku muuki, välillä tuntuu ihan selvästi et täällä olis joku! Lisäksi täällä on niin hiljasta, silleen on ihan hyvä nukkua, mut toisaalta se hiljasuus on just se joka minut saa hermostumaan - onko tässä koko kerrostalossa ketään muuta ku vaan minä?
Vahingossa mun silmiini sattui joku spiritismiaiheinen keskustelu, luin sen kauhun vallassa... Mulla ei tulis mieleenkään tehdä mitään semmosta, en siis ollu tietoa etsimässä, ihan vaan kulutin aikaani ja sit hyppäs silmille ja pakkohan se oli lukea loppuun asti vaikka tiesin ettei saa! Siellä väitettiin että joku tyttö olis saanu käskyn mennä vessaan, sytyttää kynttilän ja kattoa peiliin - sanoivat että tyttö oli tullu hulluksi, kukaan ei tiedä mitä se siellä peilissä näki... Ehkä joku teistäki on lukenu sen saman tekstin... Voiko ihminen tulla hulluksi noin vaan?
Mun isosiskoni teki itsemurhan kun oli 20,5vuoden ikänen, minä olin jotain 12v... Hirvittää, muistin just äsken kun tätä viestiä kirjotin, että mun siskoki oli jotain maininnu spiritismin pelaamisesta - en tiedä oliko se ite pelannu vai kuullu vaan tai jotain... Lisäksi mun sisko kertoi mulle jotain kauheita kummitusjuttuja - ei ne välttämättä nyt parikymppisenä ois ollu kauheita mutta kun olin ehkä korkeintaan 10v kun kuulin ne - siihen asti olin nukahtanu heti kun pääsin sänkyyn, mut sen jälkeen on aina menny vähintään 30min ennen ku nukahdan!
Rakensin tänne kotiini, sängyn viereen tollasen pienen alttarintapaisen - siinä on Raamattu, muutamia pieniä kristinuskosta kertovia kirjoja, kullanvärisessä valokuvakehyksessä ilmeisesti joku vanha postikortti jossa on kuvattuna Jeesus pienten lasten keskellä. Sit siinä "alttarilla" on vielä lasinen enkeli jonka mun ystäväni on antanu mulle, sit tollanen patsas tai miks tota sanois, tyttö yöpaita päällä iltarukoukseen polvistuneena... Mulle uskonto on tosi tärkee voimavara, ja varsinki nyt kun tunnen et olen ite sekoamispisteessä, kuuntelen tosi paljon yhtä levyä mitä mummoni kans olen kuunnellu joskus pienenä, kattelen tota lasista enkeliä ja mietin koska sekoan lopullisesti...
Anteeksi, tää viesti meni täysin sohellukseksi, mut sain ainaki vähän jotain kirjottaa... Tossa kun tosta alttarista kerroin, selitin vaan yhden selviytymiskeinon mitä mulla on, en ole uskoani tai mitään uskontoa yleensäkään kenellekään "tyrkyttämässä"... Olen pahoillani jos jollekin aiheutin pahaa oloa!! Ei ollu tarkotus!!
No, jos olet tähän asti jaksanu lukea, jaksaisitko viel kirjottaa mulle jotain takas? Kiitos! Toivon jaksamista teille kaikille...
Love,
Pelkuri
Muutin pohjosen käpykylästä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, olin 2v asuntolassa. Ihan hyvä kun oli ihmisiä ympärillä, vaikka joskus ei nukkumisesta tai muustakaan tullu yhtään mitään ku alakerrassa pojat huudattivat musiikkia - varsinki öisin, ja viikonloppunaki, minua kun ei kiinnostanu riekkua klo5 asti la- ja su-aamuina!
Sit jäin koulusta pois ja muutin omaan yksiöön. Alussa meni ihan hyvin, sit kun uutuudenviehätys katosi ja sain raahattua kaikki tavarat asuntolasta tänne, en enää jaksanu siivota, tiskata tms... Nyt kun pian 9kk olen asunu tässä, on semmonen olo et hui kamala, koko ajan pelottaa ja oon hirveen jännittyny... Koko ajan mietin et onko täällä joku muuki, välillä tuntuu ihan selvästi et täällä olis joku! Lisäksi täällä on niin hiljasta, silleen on ihan hyvä nukkua, mut toisaalta se hiljasuus on just se joka minut saa hermostumaan - onko tässä koko kerrostalossa ketään muuta ku vaan minä?
Vahingossa mun silmiini sattui joku spiritismiaiheinen keskustelu, luin sen kauhun vallassa... Mulla ei tulis mieleenkään tehdä mitään semmosta, en siis ollu tietoa etsimässä, ihan vaan kulutin aikaani ja sit hyppäs silmille ja pakkohan se oli lukea loppuun asti vaikka tiesin ettei saa! Siellä väitettiin että joku tyttö olis saanu käskyn mennä vessaan, sytyttää kynttilän ja kattoa peiliin - sanoivat että tyttö oli tullu hulluksi, kukaan ei tiedä mitä se siellä peilissä näki... Ehkä joku teistäki on lukenu sen saman tekstin... Voiko ihminen tulla hulluksi noin vaan?
Mun isosiskoni teki itsemurhan kun oli 20,5vuoden ikänen, minä olin jotain 12v... Hirvittää, muistin just äsken kun tätä viestiä kirjotin, että mun siskoki oli jotain maininnu spiritismin pelaamisesta - en tiedä oliko se ite pelannu vai kuullu vaan tai jotain... Lisäksi mun sisko kertoi mulle jotain kauheita kummitusjuttuja - ei ne välttämättä nyt parikymppisenä ois ollu kauheita mutta kun olin ehkä korkeintaan 10v kun kuulin ne - siihen asti olin nukahtanu heti kun pääsin sänkyyn, mut sen jälkeen on aina menny vähintään 30min ennen ku nukahdan!
Rakensin tänne kotiini, sängyn viereen tollasen pienen alttarintapaisen - siinä on Raamattu, muutamia pieniä kristinuskosta kertovia kirjoja, kullanvärisessä valokuvakehyksessä ilmeisesti joku vanha postikortti jossa on kuvattuna Jeesus pienten lasten keskellä. Sit siinä "alttarilla" on vielä lasinen enkeli jonka mun ystäväni on antanu mulle, sit tollanen patsas tai miks tota sanois, tyttö yöpaita päällä iltarukoukseen polvistuneena... Mulle uskonto on tosi tärkee voimavara, ja varsinki nyt kun tunnen et olen ite sekoamispisteessä, kuuntelen tosi paljon yhtä levyä mitä mummoni kans olen kuunnellu joskus pienenä, kattelen tota lasista enkeliä ja mietin koska sekoan lopullisesti...
Anteeksi, tää viesti meni täysin sohellukseksi, mut sain ainaki vähän jotain kirjottaa... Tossa kun tosta alttarista kerroin, selitin vaan yhden selviytymiskeinon mitä mulla on, en ole uskoani tai mitään uskontoa yleensäkään kenellekään "tyrkyttämässä"... Olen pahoillani jos jollekin aiheutin pahaa oloa!! Ei ollu tarkotus!!
No, jos olet tähän asti jaksanu lukea, jaksaisitko viel kirjottaa mulle jotain takas? Kiitos! Toivon jaksamista teille kaikille...
Love,
Pelkuri
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuossa näet spiritismin vaarat ja ne on vain hiutale monien joukossa. Seota noitten asioiden kanssa voi yht'äkkiä. Olet herkkä ihminen ja oikeasta suunnasta apua haet, uskosta.
Lue Raamattua, Uutta Testamenttiä. Rukoile Jeesusta vilpittömin sydämin ja pyydä Häntä tulemaan sinun sydämeesi. Saat synnit anteeksi ja tunne, että huoneessasi on joku poistuu tai ei enää kiusaa.
Yksinäisyydessä voi tuntua tuollaiselta, että joku on huoneessa vaikka tietää, ettei ole. Ulkoile ja harrasta jotain jos et jo harrasta. Älä jää ainakaan makaan, vaan mene ihmisten ilmoille.
Vielä kerran; Anna sydämesi Jeesukselle!
Hae oikeiden uskovien seuraa ja rukoillen lue Raamattua. Rukoile niin kauan, että saat totuuden tietää.
Tahdon siunata sinua ja nyt rukoilen sinun puolesta!
Hyvää kevään jatkoa sinulle arvoisa kirjoittaja.
samaa mieltä mitä luin Love/pelkuri viestin niin tuntui olevan vähän samanlainen tilanne kuin minulla on ollut pitkän aikaa,sitä herää vaan tietys vaiheessa elämää eikä vältämättä saa käsitystä mikä ihme tapahtu kun tuntuu näin oudolta tai ei tunnu miltään,itsekin menetin nuorena /6 vuotiana / tärkeen ihmisen elämästäni joka sitten jätti syvät jäljet sydäämeni ja mieleeni,elin harhaillen pitkän ajan,joskus 18 vuotiaana olin niin eksynyt että yksinkertaisesti jouduin pysähtymään ja siitä se alkoi,hyvän/pahan taistelu sisälläni!
elä luovuta rakas ihminen vaan käänny jeesuksen puoleen,hän voi pelastaa sinut ja antaa hyvän elämän ja sydämen täytteen rakkautta!
Olet erittäin herkkä ihminen, huolehdi ettei
verensokerisi laske liikaa älä juo kahvia
siinä on kofeiinia, mikä nostaa adrenaalin
tasoa ja verensokeri nousee, sen jälkeen erittyy
insuliinia, joka taas laskee verensokeria.
Eli sinulla voi olla erittäin tehokas sokeriaineenvaihdunta. Stressi ja liian kauan
ilman syömistä oleminen aiheuttaa pelon tunnetta.
Hoida ne asiat kuntoon. Aivojen kemiasta johtuu.
Ei kannata uskoa uniin ja piritismin vaikutuksiin
y.m. humpuukin, ne eivät vaikuta mitään. Kun niihin ei usko. Hae apua mielenterveystoimistosta. Paranet ja elämä alkaa
luistaa ja hymyillä Sinulle.
Jos "se joku" sun huoneistossa onkin se sun kuollut isosiskosi, joka haluaa "moikkailla" sua silloin talloin...? (siis henkimuodossa)
Eihan siina silloin ole mitaan pelattavaa...
Jos hiljaisuus muuten arsyttaa sinua, niin laita jotain kivaa musiikkia paalle...:)
KUN PUHUT NS.SEKOAMISESTA ,PUHUT ASIASTA, JOKA LIITTYY YHTENÄ OSANA JO MONIKYMMENVUOTISEEN TUTKIMUSALAANI.JOS ET OLE VIELÄ PÄÄSSYT ASIAN YLI JA UNOHTANUT SITÄ , ELI SE TUNTUU VAIVAAVAN SINUA,NIIN VOISIT KUULUA IHMISRYHMÄÄN, JOTA OLEN TUTKINUT.HARMISI VOI OLLA KYLLÄ PELKKÄÄ HUONOA ITSELUOTTAMUSTA,KASVUKIPUA JA NIMENOMAAN JUURI SITÄ PELKURUUTTA.JOS VAIVASI KUITENKIN HANKALOITUU,ETKÄ SAA APUA MUUALTA, NIIN TUTKIN, MITÄ VOIN HYVÄKSESI TEHDÄ. KERRO OLOSTASI VIELÄ : [email protected]
Jos on niin, MIKSI HELVETISSÄ, TUOLLASIA "MIELENTUTKIJOITA" TÄNNE PÄÄSTETÄÄN FEIKKAILEMAAN.