En halua tässä tilanteessa kommentoida suuntaan enkä toiseen sitä, mitä tässä hiljattain on tuotu palstalla esille, enkä halua oikeastaan nähdäkkään sen kaltaisia juttuja (kiitos Johanneksen, että ne on poistettu), mutta julkisuudesta haluaisin sanoa muutaman sanan.
Tällä palstalla on aiemminkin mainittu henkilöitä nimeltä ja on pohdittu sitä, että missä menee se raja, että joku on julkisuuden henkilö (jolloin häntä voidaan myös avoimesti kritisoida).
Riittääkö se, että kyseinen ihminen on kirkon virassa? Vai pitääkö hänen kenties olla enemmän esillä, jotta tämä julkisuuden raja ylittyy?
Mielestäni sellaisen kauniin periaatteen voi myöskin muistaa, että kehua voipi selän takana, mutta kielteisen palautteen voi antaa suoraan päin naamaan. (Minä ainakin arvostan sitä enemmän, vaikka myönnettäköön, että kielteinen palaute jossain mielessä aina satuttaa).
Tämä on jossain mielessä mielipidepalsta ja jokainen saa asiallisen mielipiteen esittää. Nimimerkin taakse kätkeytyminen antaa varmasti jonkinlaisen vapaudentunteen ja asioita uskaltaa tuoda helpommin esille.
Nostan kuitenkin hattua niille muutamille, jotka esiintyvät omalla nimellään. (Valitettavasti minä en ole vielä uskaltanut sitä askelta ottaa.)
Tällä palstalla on aiemminkin mainittu henkilöitä nimeltä ja on pohdittu sitä, että missä menee se raja, että joku on julkisuuden henkilö (jolloin häntä voidaan myös avoimesti kritisoida).
Riittääkö se, että kyseinen ihminen on kirkon virassa? Vai pitääkö hänen kenties olla enemmän esillä, jotta tämä julkisuuden raja ylittyy?
Mielestäni sellaisen kauniin periaatteen voi myöskin muistaa, että kehua voipi selän takana, mutta kielteisen palautteen voi antaa suoraan päin naamaan. (Minä ainakin arvostan sitä enemmän, vaikka myönnettäköön, että kielteinen palaute jossain mielessä aina satuttaa).
Tämä on jossain mielessä mielipidepalsta ja jokainen saa asiallisen mielipiteen esittää. Nimimerkin taakse kätkeytyminen antaa varmasti jonkinlaisen vapaudentunteen ja asioita uskaltaa tuoda helpommin esille.
Nostan kuitenkin hattua niille muutamille, jotka esiintyvät omalla nimellään. (Valitettavasti minä en ole vielä uskaltanut sitä askelta ottaa.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei liene ort. kirkon yleisen edun mukaista, että kirkon työntekijöiden henk. kohtaisia ristiriitoja repostellaan nimimerkkien suojassa. Todennäköisesti kun nämä kirjoittelijat ovat vielä ns. kolmansia henkilöitä, eivätkä asianosaisia. Jos halutaan laajempaa sisäpiirin keskustelua, niin onhan siihen foorumi "Ortoboxi". Itse toivoisin tällaisissa "patti" tilanteissa esimiehen voimakkaampaa panosta tilanteen laukaisemiseksi ja päiväjärjestykseen palauttamiseksi.
Sen lisäksi, että varjosta selkään ampuminen on raukkamaista, en ymmärrä miten tietyn papin ruotiminen täällä on keskustelua ortodoksisuudesta. Henkilön nimeä käyttäen ei saa kirjoittaa ja sillä hyvä.
Tämä keskustelupalsta toimii nimettömänä eikä sitten ole mieltä vaatia ihmisten esiintymistä nimellä. Sellaista rohkeutta ei tarvita.
Isä Tuomaksen esiintyminen omalla nimellään on eri asia, koska hän puhuu pappina kirkon(kin) nimissä.
"Sen lisäksi, että varjosta selkään ampuminen on raukkamaista, en ymmärrä miten tietyn papin ruotiminen täällä on keskustelua ortodoksisuudesta. Henkilön nimeä käyttäen ei saa kirjoittaa ja sillä hyvä. "
Taitavastipa käännät asioita...
Sinusta siis Suomen ort. arkkipiispakunnan päivänpolttavista ajankohtaisista asioista keskusteleminen EI ole keskustelua ortodoksisuudesta.
Maa kutsuu!!!
Ilmeisesti asiasta on tullut sinulle pakkomielle. Tavallisen ihmisen, aivan tavallisen opettajan tekemisten ja tekemättä jättämisten julkista ruotimista tuskin voi kutsua "Suomen ort. arkkipiispakunnan päivänpolttavista ajankohtaisista asioista keskustelemiseksi". Yksin pohtiessa mitättömätkin asiat kasvavat kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Keskustelepas asiasta jonkun ammattiauttajan kanssa ja huomaat, että ongelma on oikeasti naurettavan pieni.
"mitättömätkin asiat kasvavat kohtuuttomiin mittasuhteisiin"
Varmaan ongelman ydin on mitätön, mutta kun asia on viety eduskunnan oikeusasiamiehelle asti, mittasuhteet muuttuvat. Haluamme tietää enemmän.
Kaikki eduskunnanoikeusasiamiehen päätökset lienevät julkisia. Parin kolmen vuoden kuluttua asiasta tehdään päätös ja sen voi hankkia luettavaksi. Miksi keskeneräisiä asioita pitäisi käsitellä julkisuudessa?
Hyssytellään vaan, ollaan hiljaa ja ajatellaan, että itärajalla on varmaan kaikki hyvin.
Miksi ylipäätään keskustella koskaan mistään, kun jälikäteen voi sitten kuitenkin käydä katsomassa, kuinka kävi? Aletaan noudattaa tätä periaatetta kaikessa, mm. politiikassa. Upea idea.
Olis mulla yhdestä kanttoristakin sanottavaa -laulaa nuotin vierestä. Suntio samoin on vähän sitä ja tätä enkä kyllä tykkää diakonistakaan. Siivoojakin on laiska. Mitäs tässä hyssyttelemään, laitetaan nimet verkkoon ja keskustellaan! Keskustelu ortodoksisuudesta käy kuumana, tuskin ehtii edes paastolounaalle.
Ei mutta ihan oikeasti, ei yksittäisistä ihmisistä keskustelu tuolla tasolla ole mielenkiintoista tai eettistä.
Olen samaa mieltä, että henkilöt eivät ole mielenkiinnon kohteita, vaan se että kaksi pappia
eivät pysty sopimaan asioita keskenään vaan mennään
valitusten tielle. Ja kun kysytään miksi niin vastausta ei heru. Sellainen jättää paskanmaun
suuhun.