Jos lapsen nimi on Sampo, niin sanotaanko Sammon vai Sampon???
Sampo-pankista kuulemma pitäisi sanoa Sampon mutta ihmiset virheellisesti kääntävät Sammon, kuulin tämän eräältä pankin virkailijalta.
Eli kumpi on oikein?
Sampo-pankista kuulemma pitäisi sanoa Sampon mutta ihmiset virheellisesti kääntävät Sammon, kuulin tämän eräältä pankin virkailijalta.
Eli kumpi on oikein?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En nyt ole tämä tyylipoliisi, mutta rohkenen kuitenkin vastata. Muistaakseni tällaisissa nimissä joskus voi olla kaksi taivutusvaihtoehtoa (Satun-Sadun), mutta suositeltavaa on yleensä pitää jokin erisnimi perusmuodossa, kun sitä taivutetaan (Sampon). Jos puhutaan Kalevalan "sammosta", joka on esine, niin silloin taivutetaan sammon (ryöstö esimerkiksi!), sammosta. Mutta jos on erisnimi (jonkin paikan tai henkilön nimi), niin silloin varmaan Sampon, Sampolle. Mielestäni asia menee siis näin!
Jos puhutaan Kalevalassa kerrotusta sampo-nimisestä ihmevekottimesta, taipuu se sampo -> sammon, mutta ihmisen nimenä se taipuu Sampo -> Sampon.
Joidenkin käyttämä taivutusmuoto Sammon tulee varmaan siitä, kun Kalevalassa puhutaan sammon taonnasta jne.
Tyylipoliisi taisi jättää tämän palstan,täällä kun tietyt nimimerkit pilkkaa ja solvaa minkä ehtii.Enemmän näitä seuranneet ,tietää nämä lukuisat nimimerkit,joihin kätkeytyy sairas ihminen,valitettavasti.Ei todellakaan enää ole hauskaa,kun joka viestiketjussa jossa kansainvälinen,tai vähän uudempi nimi,niin samat nimimerkit ilkeilee minkä kerkiää.Asiaan- Sampo taipuu Sampon,Satu Satun mieluummin,kuin Sadun.
Aika paljon vaikuttaa se, onko jokin muu sana puoltamassa yleisten sääntöjen mukaista taivutusta.
Otetaanpa nimi Satu. Kun on olemassa yleisnimi satu, joka on suhteellisen yleinen, se vetää Satu-nimen vastaavaan taivutukseen eli muotoon Sadun, Sadulla jne.
Otetaan nimi Tatu. Siinä on ilmeisesti ainut mahdollinen muoto Tatun, Tatulla jne.; ei ole mitään tatu-yleisnimeä. Sama koskee myös nimeä Aatu.
Sampo-nimellä on tietenkin takanaan Kalevalan Sampo; Sammon, Sammolla jne. Nykyajan ihminen käyttää sitä kuitenkin vähän, ja niinpä Sampo-nimellä, niin pankilla kuin henkilöllä, on mahdollinen taivutus Sampo, Sampon, Sampolla.
Voisi olettaa, että se joka tuntee jonkun Sampo-nimisen, puhuu Samposta, joka taas ei tunne, puhuu helposti Sammosta. Pankin asiakkaat puhuvat useimmin kai Sampo-pankista välttäen siten taivutuksen.
Äidinkielen opettajani oli Ahti nimeltään,hän sanoi ettei ole Ahdi ,joten Ahti taivutetaan Ahtin..Satu Satun,Sampo Sampon,itse olen Satu,ja pidän myös pehmeämmästä taivutuksesta.Sadulle,Sadun-ei kuulosta Satulta.Etunimi muuttuu,jos se taivutetaan toisin,kuin nimi oikeasti on.
Tässä on vielä toinen ongelma: sellaisten taivutusmuotojen kuin Satun, Sampon, Tatun jne. perusmuoto olisi tavanomaisten kielioppisääntöjen mukaan Sattu, Samppo, Tattu jne., aivan kuin on Otto - Oton, Tomppa - Tompan (kutsumanimenä), Pekka -Pekan jne.
Minulle on kerrottu, että erisnimet pitäisi taivuttaa eritavalla kuin asiasanat. Satu - Satun,
Suvi - Suvin, Sampo - Sampon, Pilvi - Pilvin.
Siitä on kuulemma olemassa ihan jonkin sortin "sääntö".
Sampo-Sampon
Satu-Satun,näin nimetkin pysyy alkuperäisinä ja kauniina.
Näin vastasi IGS-toimitus, kun kysyin heiltä taivutuksesta:
Satu taivutetaan useimmiten Sadun. Kaunis merkitys on lisännyt halua säilyttää yhteys nimen ja yleisnimen välillä. Pilvi-nimessä on horjuvuutta: se voidaan taivuttaa Pilvin tai Pilven. I:llinen taivutus on yleistymässä, kuten on jo tapahtunut esimerkiksi nimen Tuuli kohdalla.
Pirjo Mikkonen kirjoittaa Kielikello-lehdessä (3/2002) etunimien taivutuksesta. Tässä muutama siteeraus pitkästä artikkelista "Pilvin vai Pilven – etunimien ja appellatiivien ristivetoa"
"Yleisohje on, että etunimeä taivutetaan samoin kuin vastaavaa appellatiivia (yleisnimeä). Jos kuitenkin nimenkantaja tai hänen lähipiirinsä haluaa poiketa tästä säännöstä, se on mahdollista. Nimenkantaja ei voi kuitenkaan vaatia, että vieraatkin ihmiset tuntisivat hänen toiveensa. Siksi pitää hyväksyä myös yleisohjeen mukainen taivutus."
"Etunimien taivutuksessa vaikuttaa ainakin kolme osittain ristiriitaistakin pyrkimystä:
Kauniiden ja mieluisten sanojen merkitys halutaan säilyttää tunnistettavana, esimerkiksi Kulta : Kullan, Satu : Sadun. Toiseksi vaikuttaa halu pitää erossa helposti sekoittuvat nimet, esimerkiksi Virpi : Virpin eikä Virven, Tyyni : Tyynin eikä Tyynen. Kolmanneksi voidaan erilaisella taivutuksella etäännyttää etunimet vastaavista appellatiiveista. Tämä pyrkimys on sitä selvempi, mitä nuoremmista ja kaupunkilaisemmista kielenkäyttäjistä on kyse. Suomenkielisetkin nimet ovat nykyihmiselle enemmän pelkkiä nimiä kuin merkityksiä sisältäviä sanoja, mikä lisää halua säilyttää nimien muoto mahdollisimman muuttumattomana."
Terveisin
iGS-toimitus / Helsingin kaupunginkirjasto
http://igs.kirjastot.fi