Kun nyt tässä on kaikesta "palstailkeilystä " sekä sieroittuneesta nahasta ja sanojen satuttamisesta kirjoitettu rivimäärin , niin oisko aika vähän "aromaattiseen sieluhierontaankin" päästä rentoutumaan:-)
Kenessä ja missä se syy milloinkin sitten lienee, että kipupisteet" oirehtivat ja jäykkyys, sekä äreys käyvät käsiksi soluihin, ja koko keho on kuin valmistautunut hyökkäykseen. Miksikähän edelleenkin kehomme ei ymmärrä, ettei ole mitään sellaista uhkaa, johon niin viimeistäkin hermoa myöten pitäisi olla jatkuvassa valmiustilassa. Kehomme ei siis ymmärrä moista.Eipä tietenkään, koska sen reagointi perustuu tuohon lajillemme ominaiseen alkukantaiseen toimintamalliin.Jos joku ulkopuolinen uhkaa, niin adrenaalin eritys alkaa. Mutta nyt tuo uhka" on useinkin kuviitteellinen , eikä vastaakkaan todellisuutta.Me emme Suomessa ole sodassa, emmekä voi , sikälimikäli jotenkin pyrimme sivistyneen ihmisen lailla käyttäytymään käydä pätkäisemässä naapuria turpiin, tai vetäistä kadulla mummoa kumoon,sohaista kepillä pappoja polveen ja hyökätä jonkun vastaantulevan päälle siitä syystä, että sattuu olemaan vain niin suunnattoman paha olla. Näikin valitettavasti tapahtuu ja jopa ihmisille, jotka eivät ole itse mitään sellaista pahaa olleet tekemässä , jotta moista kohtelua tuntisivat mitenkään ansainneensa.
Eli osa meidän sivistysihmisistämme purkaa kiukkuaan ja raivoaan kehen vain sattuu ja sotii jotain ulkopuolista tekijää vastaan. Miksiköhän?
No entäs sitten hän, jonka on kaikestakin huolimatta oltava naama perulukemilla ja käytävä heittämässä hikilenkkiä hampaat irvessä , tai vedettävä leukaa satakertaa tai ainakin kirjoitettava yleisöosatoon kitkerän katkeraa tekstiä kaikesta mahdollisesta ,joka ottaa nuppiin , niin että mitkään pilleritkään eivät oloa enää helpota.
Tai sitten hän, joka nykäisee kaiken pahanolon rintakehäänsä ja väistämättä alkaa kasvattaa , jos ei muuta niin ainakin lääketeollisuuden liikevoittoa.
Mites sitten, kun huomaa aamuyöstäkin purreensa leukaperänsä vinoon ja niska on kuin uppotukki, sekä selkäranka , kuin rautakanki olisi siihen työnnettynä.Kädet vain vaistomaisesti ovat tiukassa nyrkissä ja vaikka kuinka yrittäisi jotain mukavaa siinä aamusella puolisolleen ,lapsilleen ...tai töissä sanoa, niin puhe tulee kuin hamaskiskojen välistä.
Mikä se uhka oikein on? Mikä sen kehon on saanut niin vieraaksi itselleen, ettei edes siinäkään ole hyvä olla ja mieluimminkin kävisi sen vaihtamassa uuteen jos se suinkin olisi mahdollista. On vain niin käsittämättömän paha olla.
Milläs lääkeillä sitten sellainen aurinkoisen hymyn ja sopuisan elämänasenteen omaava ihminen , kaiken keskelläkin jaksaa ystävällisen sanasen lähimmäisilleen sanoa? Missä on se voimanlähde , josta hän näyttää ammentavan päivästä päivään, kun toiset jatkavat rutikuivassa erämaassa, ja janoisina ja uupuneina raahautuvat kohti väistämätöntä loppuunpalamista.Onko tuo vilpitön hymyilijä jatkuvassa pillerihuumeessa, tai liekkö ihan täysin hurahtanut johonkin lahkolaisuuteen.
Niinpä. Tuossa aidosti hymyilevässä ja luontaisessa ihmisessä on jokin tekijä, jokin voima ja jokin sellainen asenne ja kyky ,joka vain välittyy ympäristöönkin , kuin nektariini ja suloinen lämmin aaltoilu.Onko hän typerä ja nörtti tai lässykkä, kun ei ymmärrä reuhata, niin kuin muutkin ja kiskoa kaikkea negatiivista, sekä ärsyyntyä kaikesta niistä epäkohdista ja kaikesta maailman pahuudesta ja rähmiä siinä surkeudessa ja onnettomuudessa? Niin onko? Mutta , entäpäs jos hän sittenkin on ajatteleva ja tunteva ihminen. Hän vain "sattuu" kokemaan elämän toiselalailla.
Hänessä on kuin sisäinen aurinko, joka saa paistaa, niin pahoille kuin hyvillekin. Vaikka lunta tupruasi kylmän viiman ja pakkasen keskellä , niin hän kuljettaa mukaanaan sitä sisäistä lämmönlähdettään.Ei hänen tarvitse teeskennellä. Hän on vain oivaltanut jotain syvällistä ja varmaa, sekä elää sitä itsessään. Hänestä on mukavaa saada muissakin aikaan hyvää mieltä. Hän nauttii siitä, kun toisillekin tulee kiva olla.Hän näyttää omaavan, kuin hellät ja suuret siivet, jotka hän levittää muiden kipeiden selkien suojaksi. Hänen sanassa tuntuvat tulevan sydämen hehkusta ja ymmärryksestä. Hän saattaa empaattisesti ja herkästi surullisen iloon, turhautuneen innostuneeksi, toivonsa mentäneen taas uskomaan huomiseen.Hän kääntää vihan ja katkeruuden anteksiantoon. Hän ottaa syliinsä lohduttoman ja suuteelee kipeät kolhut. Hän paikkaa ja laastaroi...lastoittaa katkenneet kohdat.Hän saattelee eksyneen tielle.
Hän on se SielunHieroja, jonka käsissä on kosketuksen herkkä ja varma, sekä luottamuksellinen sively. Hän sivelee hellin käsin nahan alta* ja hieroo sydämeen suloisen soinnin.
Kenessä ja missä se syy milloinkin sitten lienee, että kipupisteet" oirehtivat ja jäykkyys, sekä äreys käyvät käsiksi soluihin, ja koko keho on kuin valmistautunut hyökkäykseen. Miksikähän edelleenkin kehomme ei ymmärrä, ettei ole mitään sellaista uhkaa, johon niin viimeistäkin hermoa myöten pitäisi olla jatkuvassa valmiustilassa. Kehomme ei siis ymmärrä moista.Eipä tietenkään, koska sen reagointi perustuu tuohon lajillemme ominaiseen alkukantaiseen toimintamalliin.Jos joku ulkopuolinen uhkaa, niin adrenaalin eritys alkaa. Mutta nyt tuo uhka" on useinkin kuviitteellinen , eikä vastaakkaan todellisuutta.Me emme Suomessa ole sodassa, emmekä voi , sikälimikäli jotenkin pyrimme sivistyneen ihmisen lailla käyttäytymään käydä pätkäisemässä naapuria turpiin, tai vetäistä kadulla mummoa kumoon,sohaista kepillä pappoja polveen ja hyökätä jonkun vastaantulevan päälle siitä syystä, että sattuu olemaan vain niin suunnattoman paha olla. Näikin valitettavasti tapahtuu ja jopa ihmisille, jotka eivät ole itse mitään sellaista pahaa olleet tekemässä , jotta moista kohtelua tuntisivat mitenkään ansainneensa.
Eli osa meidän sivistysihmisistämme purkaa kiukkuaan ja raivoaan kehen vain sattuu ja sotii jotain ulkopuolista tekijää vastaan. Miksiköhän?
No entäs sitten hän, jonka on kaikestakin huolimatta oltava naama perulukemilla ja käytävä heittämässä hikilenkkiä hampaat irvessä , tai vedettävä leukaa satakertaa tai ainakin kirjoitettava yleisöosatoon kitkerän katkeraa tekstiä kaikesta mahdollisesta ,joka ottaa nuppiin , niin että mitkään pilleritkään eivät oloa enää helpota.
Tai sitten hän, joka nykäisee kaiken pahanolon rintakehäänsä ja väistämättä alkaa kasvattaa , jos ei muuta niin ainakin lääketeollisuuden liikevoittoa.
Mites sitten, kun huomaa aamuyöstäkin purreensa leukaperänsä vinoon ja niska on kuin uppotukki, sekä selkäranka , kuin rautakanki olisi siihen työnnettynä.Kädet vain vaistomaisesti ovat tiukassa nyrkissä ja vaikka kuinka yrittäisi jotain mukavaa siinä aamusella puolisolleen ,lapsilleen ...tai töissä sanoa, niin puhe tulee kuin hamaskiskojen välistä.
Mikä se uhka oikein on? Mikä sen kehon on saanut niin vieraaksi itselleen, ettei edes siinäkään ole hyvä olla ja mieluimminkin kävisi sen vaihtamassa uuteen jos se suinkin olisi mahdollista. On vain niin käsittämättömän paha olla.
Milläs lääkeillä sitten sellainen aurinkoisen hymyn ja sopuisan elämänasenteen omaava ihminen , kaiken keskelläkin jaksaa ystävällisen sanasen lähimmäisilleen sanoa? Missä on se voimanlähde , josta hän näyttää ammentavan päivästä päivään, kun toiset jatkavat rutikuivassa erämaassa, ja janoisina ja uupuneina raahautuvat kohti väistämätöntä loppuunpalamista.Onko tuo vilpitön hymyilijä jatkuvassa pillerihuumeessa, tai liekkö ihan täysin hurahtanut johonkin lahkolaisuuteen.
Niinpä. Tuossa aidosti hymyilevässä ja luontaisessa ihmisessä on jokin tekijä, jokin voima ja jokin sellainen asenne ja kyky ,joka vain välittyy ympäristöönkin , kuin nektariini ja suloinen lämmin aaltoilu.Onko hän typerä ja nörtti tai lässykkä, kun ei ymmärrä reuhata, niin kuin muutkin ja kiskoa kaikkea negatiivista, sekä ärsyyntyä kaikesta niistä epäkohdista ja kaikesta maailman pahuudesta ja rähmiä siinä surkeudessa ja onnettomuudessa? Niin onko? Mutta , entäpäs jos hän sittenkin on ajatteleva ja tunteva ihminen. Hän vain "sattuu" kokemaan elämän toiselalailla.
Hänessä on kuin sisäinen aurinko, joka saa paistaa, niin pahoille kuin hyvillekin. Vaikka lunta tupruasi kylmän viiman ja pakkasen keskellä , niin hän kuljettaa mukaanaan sitä sisäistä lämmönlähdettään.Ei hänen tarvitse teeskennellä. Hän on vain oivaltanut jotain syvällistä ja varmaa, sekä elää sitä itsessään. Hänestä on mukavaa saada muissakin aikaan hyvää mieltä. Hän nauttii siitä, kun toisillekin tulee kiva olla.Hän näyttää omaavan, kuin hellät ja suuret siivet, jotka hän levittää muiden kipeiden selkien suojaksi. Hänen sanassa tuntuvat tulevan sydämen hehkusta ja ymmärryksestä. Hän saattaa empaattisesti ja herkästi surullisen iloon, turhautuneen innostuneeksi, toivonsa mentäneen taas uskomaan huomiseen.Hän kääntää vihan ja katkeruuden anteksiantoon. Hän ottaa syliinsä lohduttoman ja suuteelee kipeät kolhut. Hän paikkaa ja laastaroi...lastoittaa katkenneet kohdat.Hän saattelee eksyneen tielle.
Hän on se SielunHieroja, jonka käsissä on kosketuksen herkkä ja varma, sekä luottamuksellinen sively. Hän sivelee hellin käsin nahan alta* ja hieroo sydämeen suloisen soinnin.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tää on mun tuhoni!!! (privana tälleen laitan, että kiva kirjoitus. Mielestäni parhaita, mitä olet kirjoittanut..noo, mää nyt mistään tiedä, mut kuiteskin.)
....vai , että tuhosi:-) ???
No ...tästä tekstistäni kiitos kuuluu myös hänelle,joka minun sieluani on hieronut*****
--hyvän olokin, kun on laajeneva ominaisuus***
En mä päästä ketään mun sisuksia rääppimään, mutta kivasti kirjoitit. Enempää positiivisuutta ei tule..perskales, tulee vielä joku myrkytys tässä kaikessa kiltteyspuuskassa.
Jos tuon alun jättää pois, niin tuosta oikeasti mielenkiintoisesta kohdasta, siis toiseksi viimeisestä kappaleesta, tuli mieleeni "happy idiot" -hahmo ensialkuun a'la Koirankynnen leikkaajan tyyliin, mutta vuodatuksesi parani jotenkin loppua kohti.
Sun kannattais kokeilla enkelin siipiesi havinaa VL-palstalle. Tatsisi on sellainen, että kenties saisit pari pakanaa käännytettyä.
Ja tämä viestini voidaan tulkita jopa kehuksi :D
....vai että "happy idiot" ...hmm...
*Kävelee suorastaan *typertyneenä* peilin eteen ja räpsyttää kasvaneita siipiään:DD
---millaisia ovat meidän aikamme pakanat? Minun tulisi tietää , jos tuota duunia tarjoat?---
* mitenköhän lienee tänään , niin hymyilyttääkin...väliin vain tapahtuu niitä "ihmeitä"
....tulkitsee varovaisesti kehusi..tai anakin hyvin vaatimattomasti sen nöyrästi vastaanottaa..
Todellakin, vanhalestadiolaiset kaipaavat uutta sielunhoitajaa ja siellä on näemmä sefun paikka avoinna tai ainakin teoriassa haussa.
Mitä tulee näihin vanhoihin haahkoihin tällä palstalla tai lepakoitako ne nykyisin ovat, niin niin niistä ei ole sulle kyllä mitään vastusta kyseisen viran hoidossa.
Tai sitten olet jo pappisvihkimyksen tehnyt tai olet muutoin vain ajankuluksi aloittanut maailmanparantamisen tällä chat-keskustelupalstalla. Voi olla, että olet kenties löytänyt itsesi näin monen vuoden jälkeen?
Kehuhan se edellinen viestini oli.... ja nyt tulee paljastus: se oli kehu ihan sen takia, että se oli selvästi kirjoitettu tajunnanvirralla ja ilmeisesti totta tarkoittaen ja siinä oli jotakin sympaattista jollakin käsittämättömällä tavalla.
tätä menoa olen lepakkomies, hohhoijaah
...tuolta pohjoisempaa , kun olen syntyjäni, niin noita vanhoillislestiksiä olen kyllä sen verran minäkin nähnyt..että sen sieluhoidon* mieluistikkin ohitan. Paitsi, että kun tyttösenä" olin yhdessä työpaikassa jossa suurin osa oli noita uskossa olevia" , niin yhden söpösen ja ihanaisen nuorukaisen kanssa teimme mitä sykähdyttävämpiä retkiä vinttihuoneistoon keskellä päivääkin ja siellä hän sai tarvisemaansa sieluhoitoa***. Pusailtiin oikein kunnon kielareita ja vähän taisi siinä puseron nappejakin aueta. Voi, voi...minä syntinen viettelevä olento...millaisiahan tunnontuskia lienen aiheuttanutkaan......Katuu syvästi ja heittäytyy pitkälleen sänkyyn nyyhkimään ....tosin kukaan ei näe , että tyynyn keskellä paremminkin tirskahdukset näitä nyyhkimisilmiötä tuottavat kehooni.
Ettäkö aijot ihan kiintyä meihin ylsalaisiin olentoihin. No ei muuta kuin tänne sanoillaan sekoittumaan!!!
"Maa on syntinen laulu" -elokuva, mistä en ensinäkemältäni noin vuonna 1980 pitänyt muutoin kuin että kirkkokohtaus jotenkin nauratti.
Murrosiän kynnyksellä se vaikutti kuitenkin tehokkaasti ja ennaltaehkäisevästi viimeaikoina havaitsemaani vastenmielisyyteeni suomalaisia taide-elokuvia kohtaan.
Huomaan, että olet kovin keho- ja sänkykeskeinen nimimerkki. Perun aiemmat kirjoitukseni, koska kaikesta kirjoittamastasi päätellen mitä ilmeisimmin aiheuttaisit lisää sekaannusta syvästi uskovien keskuudessa.
...en nyt niin pohjoisesta kuin Mukka:-)
Tuo oli kyllä minusta jo hyvin itsetuntoani' hivelevää, sänky kehokeskeinen ..vai oliko se keho sängyssä*----ja jos vielä kykenisin saamaan näissä uskonnollis- hurmoksissa jotain sekaannusta aikaan...niin aina vain peranee:-))) Toisaalta..taas koska autuaita ovat hengessään köyhät...niin mitäpäs minä menisin kenenkään autuutta pilaamaan. Aineen hengellistäminen sen sijaan on kiehtovaa, vaikkapa nyt rakastelunkin kautta:-)
eikä ollenkaan tautisena :D
Sielua voivat ravita niin monet asiat, eikä tuo vaihtoehtosi ole ollenkaan pahasta.
..kun on niin monia ja itse kukanenkin vois valita siitä mukavammastakin päästä:-)
Sänkyhierontakin* kun voi olla sitä sielun sulattajaa , jos sitä oikein ja tehokkaasti siihen tarkoitukseen suunnataan. Kunnon orggu ja mieli on kirkas, kuin kesäisen sateen jälkeen. Minä ainakaan en sellaiseen taivaaseenkaan" ole paikkaa tilannut jossa ei saisi rakastella:=DD
miettimistä....toisinaan noita sielunhierojia kohtaa, täällä palstallakin on minun silmiini osunut kaksi.... kiitos kauniista kirjoituksestasi.
En kylläkään näkisi tätä kirjoitusta mitenkään verrannollisena vanhoillislesdadiolaiseen tyyliin, heidän ajatusmallinsa on paljon vihaisempi ja ankarampi.....viittaan tuohon keskusteluusi toisen nikin kanssa tuossa alempana :D
...mutta kyllä itse tuon VL..jutskun ihan vaan huumorina otin. Koskaan en ole kyllä kyseisellä palstalla edes suunnitellut vierailevani.
tietty se huumoriksi oli tarkoitettukin, näin oletin.. (ymmärrykseni mukaan)Sun sielunhoitojutut menee enemmän tuonne maalliselle puolen :DD
olen itse lähtenyt lestadiolaisesta kodista, ja tiedän mitä on ahdasmielisyys... lähdin murkkuikäisenä nostelemaan niistä ympyröistä...
....sinä varmaankin ymmärrät sitten vieläkin paremmin, millaista tuo heidän ahdas ja niin tuomitseva uskonsa" on. Itse olen kasvanut kodissa, jossa sain tutkia aikasen lailla rauhassa omaa maaimankatsomustani. Kotonanikun oli kirjallisuutta laidasta laitaan. Mitä nyt isälläni sattui nuorempana olevamaan niitä omia jyrkempiä fiilosofisia näkemyksiä ja parhaimillaan kyllä sitä hänen "saarnaansa" oli kuuneltava. Kovasti sitä otettiin yhteen joistain näkökulmista. Sellaisessa ilmapiirissä kylläkin oli osattava kantansa perustella ja selkeästi oppi kieltä käyttämään ilmaisunvälineenä.
vaikken hyväksy sellaista tuomitsemista... joo, käytiin niitä keskusteluja meilläkin,,vallankin siinä vaiheessa kun aloin kyseenalaistamaan asioita.... Onnneksi minulla oli mukava tyttöystävä ja hänellä lämpimät vanhemmat ja iloinen koti, josta tuli kuin toinen koti minulle :D
...tuota tarvetta toistensa tuomitsemiseen. En ole koskaan kyennyt sitä tajuamaan.Voimmehan toki olla hyväksymättä sellaista, mikä on julmaa, epäoikeudenmukaista ja vahingoittaa kanssaihmisiä. Sivistysvaltioissa on oltava tietystikkin oikeuslaitos ja lainsäädäntö. Mutta tuomita toisia ihmisiä vain heidän elämänkatsomustensa vuoksi, se on jo liikaa puuttumista.
Muistuipa tässä mieleeni, kun kadulla yksi Jehovantodistaja kauppasi uskontoaan. Kun ystävällisesti kieltäydyin ja sanoin, että minulla on ihan jees välit mun oman Jumalani kanssa.Niin hän siihen sanomaan: "No sittenpähän näet sen viimeisellä tuomiolla kuinka sinulle käy.Kyllä Jumala sen tietää ,mikä on oikea uskonto ja mikä ei." Siihen minä sitten hymyillen totesin, että ongelma onkin nyt ratkennut.Kuvittelehan , ettei sinun tosiaakaan tarvitse siitä olla pätkääkään enää huolissasi.Me ehkä emme menee samanlaisiin "TAIVAISIIN" mutta väliäkö sillä----on siellä varmaan lääniä meille kummallekkin.Huiskuttaessani mennessäni nauruni keskeltä vielä huudahdin: "olen kyllä tehnyt sellaisen sopimuksen, että minulla saa olla hauskaa eleäsessäni eikä tarvitse senkään jälkeen huumoriaan menettää." En millään ymmärtänyt, miksei häntä naurattanut:-)
(vl väki siis) asioita kuten me tavalliset ihmiset, heidät kasvatetaan pikkuvauvasta asti näkemään asiat hyvin kapealta sektorilta, voisin sanoa, ovat pullossa kasvaneita, anteeksi nyt jos joku loukkaantuu tästä...
He kokevat toisinajattelevien tuomitsemisen kuuluvan oikeaan käyttäytymismalliin, he jopa ovat "velvollisia" ajattelemaan näin. Eikä sitä ajatusmallia hyvin helposti horjuteta, usko on niin vahva kannustin, että sillä mennään vaikka seinän läpi...tai siirretään niitä vuoria :)
...olen itsekin elämässäni törmännyt. Upeaa, että heitä ylipäätään on. Antaa vähän toivoa ja esimerkkiä meille muillekin, kumpa vaan jaksaisimme edes hymyillä vähän enemmän toisillemme.
Mistä nämä SielunHierojat sitten ammentavat voimansa. Uskoakseni he ovat saavuttaneet sellaisen sisäisen tasapainon ja rauhan elämäänsä, että se heijastuu jo ulospäinkin. Perusluonteeltaankin he ovat varmaan iloisia ja avoimia. Toisin kuin monet muut, he eivät ole antaneet elämän kolhujen masentaa ja katkeroittaa mieltään vaan ovat kääntäneet vastoinkäymiset voitokseen. Kaikenkaikkiaan hieno kirjoitus :))
Pyrin olemaan selittelemättä tekstejäni jälkikäteen.
Parhaimillaan teksti sisällössään välittää juuri sen kokemuksen, minkä lukija omassa sisäisessä itsessään vastaanottaa.
SielunHierontaa , kun voi tehdä, niin monella tasolla. Sanatkin voivat toimia kuten lempeät ja herkät kädet. Kuinka monesti olenkaan huomannut, kuinka yksi sana, yksi ele, yksi hetki voi saada sen auringon paistamaan, vaikka jäitä niskaan taivaalta putoilisi. Muistankin nyt yhden ihmisen kerran iloisesti sanoneen: "Kuka sen lopulta määrittelee, saako sitä olla vaikkapa rakastunut joka päivä.Tänään minä rakastin kissanpentuakin ja se vastasi siihen aidosti ja vilpittömästi kissan vatarakkaudella." Näihän se menee, ilo kasvaa seurassa ja hymy saa helposti toisetkin hymyilemään.
tässäpä yksi viisaaman ajatelma:
"Sinä itse olet vastuussa niistä vierastasi, joita kotiisi pyydät. Jos avaat ovesi ryöväreille , tai varkaille ja pahantekijöille, niin kotisi on heidän valtaama. Jos sallit vihan, kylmyyden tai katkeruuden täyttää mielesi, niin kehosi ja sydämesi on näiden tunteiden vallassa.
Viisas kutsuu kotiinsa rakkaat ystävänsä ja jakaa heidän kanssaan pöydän antimet. Sinun mielesi , on sinun kotisi, joten salli lempeyden, hyväntuulisuuden , ilon ja ystävyyden täyttää mielesi, sillä sitä mukanasi kuljetat, missä tahansa oletkin." *hymy tällekkin päivälle*
...että sinulta saa täällä näitä hieronta-aikoja ihan tilaamatta. Taidat olla hierontakorkeakoulun kasvatteja :)
..kiva jos tuo "aromaattinen sieluhieronta " tuntui kehossasikin:-)
Mielestä!
Kauniit, viisaat ja syvälliset sanat ovat jumalten lahja meille taviksille.
Kirjoituksesi muutti 180 astetta asennoitumista nikkiisi. HYVÄT SULLE!
...tuo suhtautuminen nikkiini on mahtanut aiemmin ollakaan:-) ? Kiitokset nyt jokatapauksessa tuosta positiivisesta heilahduksesta:-)))
*pyrkii pysyttelemään linjauksessa*
tänään lukenut noita teidän ketjuja. Aloitusteksti on upea!
Viime yönä seikkailin katsellen ensi kertaa kunnolla.
Täällä parhaat jutut!
Onks tääl yläikärajaa?
Iloiset illan jatkot kaikille =)
suurin osa porukasta on sellaista kasikymppistä, vaippaikäisiä siis. Ainakin vieroitusvaippa.
Jostain kuulin, että sellasta sataakymppiä täällä on pidetty vähän rajana, mutta kyllä sekin varmaan joustaa.
Että hyvin osut sakkiin vielä jonkun vuoden. =)
sittenhän minun täytyykin ruveta hivuttautumaan tänne pikkuhiljaa,vai olisikohan sellainen äkkirynnäkkö paras konsti ja pitääkö kauan olla rähmällään vai voiko rinta rottingilla vain marssia sisään ja se tärkein,että pitääkö porukkaa kestitä runsaasti etteivät pihiksi luule ja vielä se yksi juomapuoli,kai ihan tavalliset merkit kelpaa vai onkos joukossa pikkurilli pystys olevii.
Huhu mulle taitaa tulla rimakauhu.
Jos sittekii ihan sillee hiljaa...
..täällä ikärajoitusta on. Hyvin vaikeaa on arvioida ihmisten ikää täällä kirjoittavien tekstien perusteella. Ikä näyttää tuolla laffissakin olevan hyvinkin sujuva käsitteenä. Jotkut kun näyttävät nuoremmille, kuin mitä heidän fyysinen ikänsä on ja taas päinvastoin. Etköhän nyt ikäsi puolesta tänne hyvinkin sopeudu:-)
sinul on ihan kiltti sydän!
Tos minä taas lueskelin ja rupesin ihmettelemään,että mihin nuo kirjoitukset katoaa,vai onkos minun koneessani vika,sillä eihän niissä ollut mitään sensuroitavaa! Hö!
..noita katoavia tekstejä vielä lukemaankaan. Oiskohan joku siellä mennyt liikaa henkilökohtaisuuksiin * arvelen* ? Controlli on ilmeisesti alkanut ennaltaehkäisyn riitojen torjumiseksi. Kiitos tuosta; kiltistä sydämestä:-)
En varmaankaan ole luonteltani mitenkään tappeluhaluinen. Joskus on selkeästi osattava pitää puolensa, mutta turhat rähinät ovat mielestäni ikävystyttäviä.
mielummin yritän kuitata naurulla,mutta en minä nyt aivan tyhjälle nauraja ole =)
Miksiköhän ne sitten koko juttuja pois.Miksei vain ne hölmöt oksat?
Mukavaa palmusunnuntaita muuten!
...jo kertoakkin aiemmin, että hän tulee toimimaan näin jatkossa....mutta enpä tiedä, miksi sitten ihan aloituksia myöten ???? Oiskohan joku "kasvatusohjelma" meneillään:-)
Niin...huumorilla monestikkin pääsee paljolti pitemälle....ongelmana se ettei kaikille ihmisille sitäkään ole kovin suuresti suotu.
mullakin hattu hukas kun yritin yhes ketjus kysellä,että onko sillä nyt niin väliä onko älykästä huumoria jos saa parilla lauseella vaikka kaupan kassajonossa jonkun väsyneen olosen hetkeks hymyilemään.
Eihän siin minust ole tärkein se mitä minä sanon vaan miten minä sen sanon.
Mut minut kyl palautettii tänne maan pinnalle viestil,että kun sanoja itse nauttii sellaisesta rivien välis olevast jota ei muut muka huomaa.
No GRRR.. kyl minä olin huomannu,mut ku yritin ohittaa.
Silloin mun kyl piti laskee parii otteesee näit näppäimii,mut sit se helpotti kun minä tajusin,että se toinen ei itse tajunnut.
Ja taas mie nauroin =)
Saaks näist minun sekavist jutuist mitää tolkkuu.Minul itelläin tekeee joskus tiukkaa =)
minunkin puolestani ja tervetuloa vaan kaffeelle, täällä on ihan mielenkiintoista, välillä tyyntä, välillä myrskyä :)
kuha minä pääsen ni tuon tullessain jotaa.Onks siel pulla ihmisii vai kelpaaks voileivät?
Minul ois hyvii lohi-ja kinkkuleipii?
Enkä minä tykkää vaa yhest ilmast.Vaihteleva on parast!!
kyllä ne leivät maistuva välillä..meillä on täällä tarjoiltu milloin korvapuusteja, milloin mokapaloja ;)
Kun on oikein mokattu, niin juodaan juhlamokat, muulloin käy muutkin laadut ....:DD
siel sit varmaan kumminkaa kauheest haukata ain niit eilisii leipii ja mokapalat on mulle ihan tuttuu juttuu vaik yritän joskus vaa ilmoist jutella ja minul kumminkii ihan puhtaat korvat vaan ku minä ja joskus hyvää päivää kirvesvartta. =)
Jotkut kyllä tykkää pureskella jopa viikon vanhaakin ,meillä sitä täällä nimitetään jankkumopedin päristelyksi:D
Tosin jos oikeasti mielenkiintoinen aihe, niin kyllä siitä voidaan jutustella useampanakin päivänä.
Kuules, pieni kaino pyyntö, kun nyt kerran olet täällä, niin muistatkos joitain kivoja murre-sanoja tai sanontoja..jos niin käytkö heittämässä tuohon avaukseeni:sanoja murtaen. Murteet on niin mielenkiintoisia ainakin minusta.
Tuo riviväli luenta on mielestäni hyvinkin kiinnostavaa. Joskus sitä huomaa sinne piiloittaneensa" jotain ja sitäpä ei vain lukija näeäkkään ja joskus taas ei omasta mielestään mitään sinne ole "piilokirjoittanut ja se taas saa jossain lukijassa niin monenlaisia ajatuksia , että miettii mitenkä tuo nyt on edes mahdollistakaan. Sillai ne tekstit alkavat vaan omaa elämäänsä elellä lukijoiden mukana. Mutta näin se kait on ihan kasvokkainkin keskustelussa.....aina ei kaikki saavuta kuulijaa ja aina ei itse kuule myöskään juuri siten kuin toinen asian ilmaisee.