Rooman piispa Viktor (189–198) tuli huomatuksi kristinuskon syntysijoilla, kun hän ilmoitti julistavansa kirkonkiroukseen kaikki, jotka eivät ryhdy viettämään pääsiäistä hänen kanssaan samaan aikaan.
Suurin osa kristikuntaa vietti siihen aikaan pääsiäistä juutalaisen kanssa samanaikaisesti. Viktor väitti, että mikäli häntä ei totella, hän tuo kirousta maailmaan. Kirkko taipui kiroilijan tahtoon, mutta siitä huolimatta kirousta kirkko on tuonut, ja paljon. Asia olikin aivan toisinpäin.
Jeesus sääti muistoateriansa itse. Hän ei määrännyt muistoaterian vietolle mitään erityistä päivää, vaan sanoi: "tehkää se minun muistokseni", kts. Luuk 22:19. Jeesuksen käskyn Paavali välittää Korinttolaisille seuraavassa muodossa:
Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.; tehkää tämä minun muistokseni".
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein, kun te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
1.Kor 11:23–26.
Uskovilla on oikeus viettää muistoateriaa vaikka joka päivä, sillä ohje kuuluu: "Niin usein kuin te juotte …"
Viktorin hyökkäys oli hyökkäys uskovien vapautta vastaan, tarkoituksella alistaa uskovat hänen käskyvaltansa alle. Ehtoollisen vietto on kristikunnan tärkein näkyvä toimenpide, joten hyökkäyksen voi hyvin ymmärtää. Jeesuksen opetuksessa ei ole ainuttakaan kohtaa, johon vihollisen koneisto voisi puuttua.
Hyökkäyksen kohteeksi kelpaavien seikkojen puutteessa Saatana yrittää määräillä sitä, kenen kanssa ja milloin minä aterioitsen ja kenelle minä maljani nostan.
Viktorin sikamainen esiintyminen antaa väärän kuvan roomalaisten uskovien luonteenlaadusta. Kaikki eivät suinkaan olleet öykkäreitä. Ne, jotka olivat noudattaneet Jeesuksen kehotusta mielenmuutoksesta, pyrkineet nöyryyteen ja sävyisyyteen, eivät voineet yhtyä päällikkönsä puheisiin. Mutta järjestelmä, monarkkinen piispuus, nosti pyrkyrit pintaan. Siinä pelissä pärjäsivät vain kovanaamaisimmat konnat.
Tavallisen uskovan ongelmat olivat aivan muualla: mitä tehdä, kun yhteisön luonne muuttuu väärään suuntaan.
Suurin osa kristikuntaa vietti siihen aikaan pääsiäistä juutalaisen kanssa samanaikaisesti. Viktor väitti, että mikäli häntä ei totella, hän tuo kirousta maailmaan. Kirkko taipui kiroilijan tahtoon, mutta siitä huolimatta kirousta kirkko on tuonut, ja paljon. Asia olikin aivan toisinpäin.
Jeesus sääti muistoateriansa itse. Hän ei määrännyt muistoaterian vietolle mitään erityistä päivää, vaan sanoi: "tehkää se minun muistokseni", kts. Luuk 22:19. Jeesuksen käskyn Paavali välittää Korinttolaisille seuraavassa muodossa:
Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.; tehkää tämä minun muistokseni".
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein, kun te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
1.Kor 11:23–26.
Uskovilla on oikeus viettää muistoateriaa vaikka joka päivä, sillä ohje kuuluu: "Niin usein kuin te juotte …"
Viktorin hyökkäys oli hyökkäys uskovien vapautta vastaan, tarkoituksella alistaa uskovat hänen käskyvaltansa alle. Ehtoollisen vietto on kristikunnan tärkein näkyvä toimenpide, joten hyökkäyksen voi hyvin ymmärtää. Jeesuksen opetuksessa ei ole ainuttakaan kohtaa, johon vihollisen koneisto voisi puuttua.
Hyökkäyksen kohteeksi kelpaavien seikkojen puutteessa Saatana yrittää määräillä sitä, kenen kanssa ja milloin minä aterioitsen ja kenelle minä maljani nostan.
Viktorin sikamainen esiintyminen antaa väärän kuvan roomalaisten uskovien luonteenlaadusta. Kaikki eivät suinkaan olleet öykkäreitä. Ne, jotka olivat noudattaneet Jeesuksen kehotusta mielenmuutoksesta, pyrkineet nöyryyteen ja sävyisyyteen, eivät voineet yhtyä päällikkönsä puheisiin. Mutta järjestelmä, monarkkinen piispuus, nosti pyrkyrit pintaan. Siinä pelissä pärjäsivät vain kovanaamaisimmat konnat.
Tavallisen uskovan ongelmat olivat aivan muualla: mitä tehdä, kun yhteisön luonne muuttuu väärään suuntaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...tapasin tuossa eräässä mutkassa farfaria, joka pyysi välittämään sinulle terveisiä! puhui silakansyönnistä...
niin, miksipä arvelet Jeesuksen nauttineen ehtoollista opetuslastensa kanssa, eikä esim. järven rannalla koko kansan mukanaollessa?
tuon hetken läheistensä kanssa yhdessä. Ehtoollinen oli muistoateria jo tuolloin ensimmäisellä kerralla.
Silakkalooraa söimme kotonani juuri eilen.
Oliko nyt 30 luvulla kun Roomassa Pietarin kirkon kellareiden suljetusta kammiosta löydettiin luut jotka arveltiin kuuluvan alun perin Apostoli Pietarille. Tehdyissä tutkimuksissa eräs tärkeä syy johtopäätöksiin oli, että luista voitiin päätellä niiden kuuluneen rotevalle miehelle joka on syönyt elämässään paljon kalaa. Näin oli perusteltu syy uskoa luiden kuuluneen kalastajalle.
Asiaan liittyvistä asiakirjoista ei erikseen käy selville oliko hänen syömänsä kala silakkaa.
Minusta silakka sopii erinomaisesti ehtoollis- pöydän lisukkeeksi, kunhan siihen liittyy leipä jonka voi murtaa ja juotavaksi viini josta alkoholi voi olla poistettu. Tuollaisella aterialla tiedämme Jeesuksen olevan läsnä.
Tällaisen muistoaterian voimme nauttia niin usein kuin haluamme. Ateriaa varten meidän ei tarvitse mennä turuille tai toreille näyttelemään hurskauttamme.
Nuoruudessani leipä pyhitettiin aina jo leipomus vaiheessa, muistan elävästi kuinka äitini painoi ristin taikinaan ja luki hiljaisen rukouksen. Osaltaan tämä antoi leivälle erityisen arvon joka valitettavasti on pitkälle unohtunut. Emme muista kuka meille leivän - ja silakan lopulta antaa.
Turust
saako teilläpäin siis silakoita tähän aikana vuodesta?
jos sulaa vettä vähänkään löytyy Pohjanlahdesta, josta troolarit rantautuvat mm. Uuteenkaupunkiin.
Turku on kalastusta ajatellen liian kaukana avomerestä, saaristossa voidaan kalastaa ainoastaan kesällä.
Toki silakkalaatikon voi tehdä suolasilakoistakin. Itse käytän tuoreita, jotka laitan yöksi suolaan.
Farfarille suosittelen pikkusillistä anjovis mausteeseen pakattua puolisäilykettä jota valmistetaan Göteborgin lähellä olevissa saarissa. Käytän sitä välillä itsekin. Aitoa kuohukermaa ja hyvää sian läskiä ei pidä unohtaa. Varsinaista silakkaa ruotsista ei nykyisin ole saatavana.
Liittyy mormonismiin siten ettei mormonikaan kykene elämään ilman silakoita, ei ainakaan uskovana.
Turust
saako suomesta tuota mainostamaasi göteborgilaista puolisäilykettä ja minkä nimisenä tuotteena?
Nimeä en muista. Ostan sitä tavallisesti Euromarketista. Tuote on sillifilee mausteliemessä.
Purkki on 1 litran, eli aika iso eikä kestä avattuna pitkää säilytystä. Kiinnitin aikanaan tuohon huomiotani kun tuote oli laadukas ja poikkeuksellisen edullinen jolloin selvisi, että tuote tehdään Göteborgin eteläpuolella saaressa johon valtio kohdensi tukitoimia tavallista enemmän.
Nyttemmin EU:n myötä tilanne lienee muuttunut. Muussa muodossa Pohjanmeren ns. pikkusilli ei minusta pärjää läheskään TUOREELLE silakalle.
Kaikkine kuohukermoineen laatikkoni on enemmänkin Janssonin kiusausta kuin perinteistä silakkalaatikkoa. Purkin ulkoasu on punainen ja siinä on jokin kalastusaiheinen kuva.
Ristin eikä totisen torvensoittajan kuvaa peltipurkissa ei ole.
Turust
PS. Älä laita tuohon muuta kuin kunnon kuohukermaa. Ns. kevytkermat reagoivat usein mausteiden kanssa kemiallisesti, jolloin saattaa tapahtua mitä tahansa.
taitaa olla turun reissu edessä minulla nyt, kun ei tuota euromarkettia ole meidän seutukunnilla ollenkaan? tai näkyyhän tuolla savossa olevan...
minun vaan tekeisi mieleni halstrattua silakkaa, eikä täältä ole koko talvena saanut silakkaa tuoreena. en tosin ole käynyt sitä ukovnkaan usein kyselemässä kauppahallista, jossa sitä voisi ollakin silloin tällöin.
mitähän tuo kevytkerma-reaktio pitänee sisällään, kun ollaan mormoni-palstalla? onko kysymys tosiaan vain kemiallisesta reaktiosta?
ps. olen välittänyt farfarille reseptisi. saa nähdä millaisen reaktion se saa aikaan?
tuore silakka, sitä ei voi millään korvata. Tuo kevytkerma juttu on aivan todellinen, kokemuksesta opittu. Reagoi kemiallisesti tuohon maustetun kalan liemeen. Pelkästään syntyvä haju on sietämätön. Ruuanvalmistus on nykyään kemiallinen prosessi.
Kaikkia kummallisuuksia, joita kemikaalien kanssa värkätessä tapahtuu, ei tavallinen syntinen kykene läheskään ymmärtämään. Siksi on turvallista pysytellä vanhoissa perusraaka-aineissa, sikäli kun se edelleen on mahdollista.
Mielestäni ravintoaineita koskeva keskustelumme noudattelee monipuolisesti viisauden sanaa.
Halstrauksessa kyllä voi hätätilassa käyttää tuoretta muikkua. Kai ne teilläkin päin sentään jään alta muikkunuottaa vetävät. Vai mitä te oikeastaan syötte. Tosin talvenaikana voidaan viisauden sanan mukaan hätätilassa ja pakottavassa tarpeessa syödä lihaakin.
Itse olen tuosta pihasta ampunut talven aikana muutaman rusakon, ei ole sekään särvin pahemmasta päästä. Kunhan on lisukkeeksi sienikastiketta (kuohukerma) ja puolukkasurvosta niin ei jänispaistinkaan vieressä nälkään kuole.
Nämä asiat ovat tärkeitä muistettavia ollessamme mormonien palstalla, ettemme ketään vahingossa loukkaisi.
minä en kyllä söisi rusakkoa edes sienikastikkeen kanssa.
meillä näet niitä on tuossa rannassa joka päivä peräjälkeen pomppimassa, mutta eipä ole hennottu heitä lahtaamaan alkaa.
on muuten merkillistä, etteivät puput ole tulleet puutarhaan omenapuita popsimaan. mistähän se johtunee?
muikkua tulen tosiaan ostaneeksi silloin tällöin ja eiköhän tuo naapuri taas kohta tuone madetta, kuten on joka kevät tuonut jo 20 vuoden ajan!