Elämä menee sitä vaikeammaksi mitä lähemmäksi pyrin Jumalaa ja mitä kauemmin pyrin pysymään uskossa.
Uskovan elämää
Anonyymi
59102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Mitä jos lopettaisit pyrkimisen (pinnistelyn ja ponnistelun)?
Kokeile välillä ottaa rennosti ja elää tätä elämää niin kuin ihmiset konsanaan.
Mitä järkeä on tuollaisessa pingottamisessa?
Pelkäätkö kuolemaa ja helvettiä vai miksi oikein pidät kiinni uskostasi?
En pelkää kuolemaa. Tarkoitin vaikeuksilla sairastamista, onnettomuuksia ja arjen sujumista. Raha-asioita ja monia muita. Jumala on ainoa turva.
Ei epäjumalasi ole mikään turva, päinvastoin.
Jos oikea jumala on olemassa, olet haukannut ison hatullisen luottaessasi ihmisen luomaan epäjumalaan.
Mikä on sinun turvasi vaikeuksiesi keskellä?
He-mahan luottaa muovipussin ja jonkin kaasun apuun hädän hetkellä. Kuulemma... mikäli nyt vain oikein muistan...
Niinkö? En usko,
Yhdesän millin burana tai heliumkaasu ja tuo mainittu muovipussi toimivat mainiosti.
Uskonharhaisilla on myös harha omasta tärkeydestään, johon liittyy harha ansaitusta ikuisesta elämästä. Takaan ja alleviivaan, että kyseessä on vain harha.
Yhdeksän millin Burana toimii aina ja varmasti. Suosittelen.
Miten voit taata ja alleviivata sen, että ikuinen elämä on vain harha? Onko sinulla tieteelliset todisteet tästä? Todisteiden puuttuminen ei takaa sitä, että ikuista elämää ei voisi olla luvassa niille, jotka Jumala on katsonut arvolliseksi elämän ylösnousemukseen.
Tieteellisiä todisteita ikuisesta elämästä ei ole löydetty. Siinä mielessä olet oikeassa, mutta tuskinpa sellaista rajatonta ja ääretöntä voidaan ikinä tieteellisesti todistaakaan? Sehän tarkoittaisi aineettoman tietoisuuden tutkimista! Tieteellisen metodin avulla se on hyvin vaikeaa: ei onnistu ainakaan luonnontieteissä! Ehkä psykologiassa ja filosofiassa, kenties historian, uskontojen ja kirjallisuuden tutkimuksen kautta?
Tuskinpa historiasta löytyy sen enempää näyttöä Jumalan tai jumalien olemassa olosta ja vaikutuksesta tähän maailmaan kuin luonnontieteistäkään. Tulipahan silti tuokin sanottua, josko ehkä joku pönttöpää alkaisi ajatella omilla aivoillaan sen sijaan, että seuraisi sokeasti Hamelnin pillipiiparia jorpakkoon ja hukkuisi omaan tyhmyyteensä.
Sinä et pysty takaamaan yhtään mitään.
Jos itse olet sokea ja haluat matkata välttämättä kohti kadotusta, älä kasaa lisää tulevaa kärsimystä päällesi eksyttämällä muitakin mukaasi tulijärveen.
Sitä paitsi, sinulla ei ole mitään hyvää ihmiselle tarjottavana ja yrität saada toista heittämään aarteensa roskiin, katkera ihminen.
Mene moskeijaan paasaamaan viestiäsi niin siitä olisi apua pyllistelijöille.
Älä sinä tuomitse, ettet joudu tuomittavaksi.
Muistuttaisin vielä oikean jumalan kohtaamismahdollisuudesta. Siinä ei sitten jeesustelu tai muhammadanismi auta yhtään.
Sairastaminen ja arjen vaikeudet ovat luonnollinen osa elämää. Et kai kuvitellut, että Jumala pelastaa sinut elämältä?
En tietenkään kuvitellut. Ei pelasta eikä happamilta ihmisiltä.
Anna periksi ja luovu uskostasi! Se saa sinut näkemään muut ihmiset rakastamisen arvoisina mielenkiintoisina lähimmäisinä sen sijaan, että pitäisit heitä uskosi vuoksi vihollisenasi tai pelkkänä käännytyksen kohteena.
Kokeilepa! On muuten ihmeen rauhallinen ja turvallinen sekä peloton olo sen jälkeen! Eikä se rakkaus siihen lopu: siitä se vasta alkaa! Ja totuutta kohtihan siinä silloin kuljetaan sen sijaan, että pidettäisiin kynsin hampain kiinni uskovien ja uskontojen valheista...
En koskaan luovu. En vaikka henki lähtisi.
Ihan varmasti henki lähtee, joten jätä tuon epäjumalan palvominen.
En. En koskaan. Jos sen teen, Jumala jatkaa siittä eteenpäin kohdallani. Olen tehnyt ikuisuus lupauksen. Joka tarkoittaa, että kun uuvun, Jumala kantaa. Jos pyristelen irti, Jumala pitää kiinni. Kun henki lähtee, pääsen Luojani luo. Et tiedä He-ma mitä nyt kirjoitat, jos tietäisit et koskaan kehottaisi luopumaan uskosta.
Luotat siis ihmisen luomaan epäjumalaan?
Onnea vaan, jos oikea jumala vastoin kaikkea todennäköisyyttä on olemassa. En kadehdi kohtaloasi tuossa tapauksessa, mutta voi kyllä vilkuttaa sinun nilkuttaessasi vaivalloisesti kohti epäjumalanpalvojille tarkoitettua kuilua.
Muista antaa periksi ja hellittää ote elämästä, kun olet vanha ja raihnainen, jotta joku hoitokodin paikkaa tarvitseva saisi sen sinulta.
Hyvä!
Minäkään en luovu, en koskaan.
Jos dementoidun niin etten enää muista että uskon, Jeesus muistaa ja tietää tahtoni , uskoni ja rakkauteni Häntä kohtaan.
En usko että uskoaan hevillä unohtaa, läheisen dementia jo pitkällä ja hänen uskonsa on vain kasvanut selvästi.
Hänen uskonsa on muuttanut muotoaan paremmaksi, hän uskoo enemmän lapsen kaltaisesti, on rohkea puhumaan Herrasta ja rukoilee ääneen.
Ei ole enää yhtään oikeassa olemisen tarvetta tai tärkeilyä.
Tällaisia huomioita olen tehnyt ilahtuen.
Vaikeus on suhteellista. Vaikka täällä eräät lupas vapautta kun vaan luovut, ei se pidä paikkaansa. Jos heität kaiken, voin takuulla sanoa että sitten vasta hankalaksi käy. On selvä, että uskovan tie ei ole helppo mutta siunattua se on. Taisteluterveisin.
Ja näyttää siltä, että kovemmaksi käy. Oikein urakalla heitetään kapuloita rattaisiin niin että käämit kärähtäisi ilman uskoa.
On käynyt omalla kohdallani ja varmaan monen muunkin kohdalla, että tulee aikoja, jotka ovat vaikeuksien täyttämiä ja Jumala tuntuu olevan kuin jossakin salassa seuraamassa tai tulee ajatuksia Hänen hylkäämisestään. Kuitenkin tietämättä (ainakaan minä) syytä näihin joskus pitkiinkin jaksoihin, on koittanut päivät, jolloin Jumala ilmaisee itsensä useilla eri tavoilla ja on hyvin voimakas tunne Hänen läsnäolostaan.
Ei Hän minnekään ole poistunut, vaan on koko ajan seurannut tilannetta. Usko vaihtuu näkemiseen aika ajoin jo tässä maailmanajassa, mutta meidän on muistettava olevamme uskovia, jotka ojentaudumme näkymättömän Jumalan tahdon mukaiseen elämään tunteistamme riippumatta. Kirkkaudessa kerran paljastuvat kaikkia asiat ja silloin olemme onnekkaita, kun huomaamme, miten tärkeää oli olla kestävänä koetuksen hetkissä. Ei Jeesus Kristus heitä luotaan ketään, joka Hänen yhteyteensä on tullut; se on jo Jumalan teko ja ihme.
Rukouksen merkitystä ei voi riittävästi korostaa. Siinä tulisi luottaa Jumalaan, kiittää Häntä, vaikka olosuhteet olisivat mitkä, pyrkiä lepoon (väkinäisesti rukous ei toimi ja sitä ei jaksa kuin vain apua pyytää--sekin on tyhjää parempi). Koetukset loppuvat ja välillä tulee helpompaa. Jumala ei salli mitään meille mitään, mikä on yli voimiemme; ja Hän antaa todellista voimaa Pyhän Hengen kautta.
Sun aivot toimivat erilailla kuin uskovien siksi et pääse lähelle Jumalaa.
Vaikka joku huutaisi Jumalaa kuinka suureen ääneen TULE ja tee minut uudeksi, niin ei Hän tule, koska toisilla ihmisillä vaan on erilainen aivokapasiteetti.
He he. Vai aivokapasiteetti. Taitaa olla kysymys siitä että monet on kutsutut mutta harvat vallittu. Tosin aloittaja on kutsuttu kun on jo löytänyt.
Ja vallittu
Onneksi Jumalalle ei ole merkitystä aivokapasiteetillä. Ihmisille sillä voi olla suurikin auktoritäärinen vaikutus, mutta Jumalalle se on kuin roskaa.
Jos ihmisellä ei ole aivoja, niin ei hänellä ei ole kykyä uskoa Jumalaa.
Jumalaan uskominen tarvitsee jonkinlaista elämää aivokapasiteetissä, jotta hän uskoo. Jumala viisveisaa meidän ihmisten aivojen toiminnasta. Ihminen on itse jumalansa luonut ja luomaansa uskoo.
"Jumala viisveisaa meidän ihmisten aivojen toiminnasta" mutta ymmärsin ettet usko Jumalan olemassaoloon.
Jumala on tunnetusti niiden isä, joilla ei ole aivoja tai jotka eivät osaa käyttää niitä.
Ja saatana on se, joka syöttää tuollaisia valheita otollisempien viisasten aivoihin.
Mikä on uskottomien turva vaikeuksien keskellä?
Uskottomien turva? En ole koskaan ajatellut Jumala niin että se olisi turva.
Ylipäätänsä tämä uskominen on aivan vieras ajatus minulle. Että olisi jonkinlainen ulkopuolinen turva? Turva mihin?
Tein uuden aloituksen aiheesta. Onko sinulla ollut koskaan sellaista aikaa elämässäsi, että olisi ollut vuosia hyvin hankalaa aikaa?
Tottakai on ollut, mutta mitä hyödyttää asioiden jättäminen Jumalan haltuun, kun itsekin niille voi paljon tehdä.
Koska uskot Jumalaan, niin jätäkö omat ahdistuksesi Hänelle. Miksi et itse niitä pyri ymmärtämään tai jos et itse pysty niin sitten joku muu. Aina löytyy ahdistukseen apu.
Toisaalta taas ymmärrän heitä, jotka vilpittömästi uskovat, mutta eivät saa Ylhäältä apua, se on turhauttavaa ja syö ihmisestä energiaa ja kaupan päälle saa vielä epäuskon.
Siis joo, pyrin tekemään asioille mitä voin ja niille mitä en voi, pyrin luottamaan siihen, että Jumala huolehtii ja auttaa niin että asiat menevät lopulta parhain päin Hänen käsissään.
Niin itse ajattelen, että se apu mikä tulee ylhäältä on parempi apu kuin isaammekaan itse pyytää, koska Jumala näkee kokonaisuuden sekä menneen että tulevan ja kaikki asioiden vaikutussuhteet toisiinsa.
Eli välttämättä apu ei tule siinä muodossa jossa tahtoisimme sen itse tulevan kiska se meidän pyytämämme ei välttämättä ole se oaras ratkaisu tilanteeseen, kiska emme kykene näkemäön kokonaisuutta. Noin uskon.
Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti, joten minulla ei ole ollut koskaan hankalaa aikaa. Aina olen tullut toimeen enkä ole tarvinnut kaarneita tuomaan ruokaa itselleni. Hengellisissä asioissa en ole tarvinnut muuta kuin totuuden rakastamisen. Se onkin estänyt uskomasta satuja ja taruja.
Mutta tuohan on hyvä juttu, että olet saanut olla terve. Sairaudet ja onnettomuudet, tapaturmat kun eivät kysy lupaa tullakseen.
Hyvä ja usko vastaisuudessakin...vaikka näyttäisi miltä. Vielä tulevat päivät, jolloin saat nähdä Jumalan ihmeiden toteutuvan ja uskonelämässäsi saat levätä ja iloita.
Olkaa varovaisia https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6bc739f4-a649-48d1-922f-5d72afe14deb
Tässä näemme esimerkin väärän hengen hedelmästä siis kyseisessä lehtiartikkelissa.
Just luin tota.Olen niin uskonnon uhri,hellari perheestä..Olen eronnut helluntaiseurakunnasta,ei koskaan enää sinne.Muutenkin olen kyseenalaistanut koko Jumalan,niin paljon on elämääni mahtunut kärsimyksiä.Ei auta,vaikka kuinka rukoilee.Toiset kertovat suurista ihmeistä,en ole kokenut.
On se raskasta kun on paljon kärsimystä. Miksi ihmeet? Voiko uskoa ilman ihmeitä?
En enää halua.Kyllä minulla on jo raamatusta se käsitys,että jumala auttaa ja teki myöskin ihmeitä ihmisten elämässä.En juokse ihmeitten perässä,vaan joissain asioissa tarvitaan ihme.
Onko se ihme kun syntinen saa synnit anteeksi ja uudesti syntyy ylhäältä ja hänestä tulee Jumalan lapsi?
Kun en enää tuohonkaan usko.Jotenkin outoa.
Mihin uskot ja miten?
Juttuja piisaa, mutta yhtään elimellistä paranemista tai kuolleiden herättämistä ei ole voitu todistaa.
Suuret ihmeet tapahtuvat aina jossakin kaukana, mutta kotiseurakunnassa vain sellaisia, joita ei voida pitää elimellisestä sairaudesta paranemisena. Uskova paranee epämääräisistä kivuista tai sitten eripituisista jaloista kärsivän lyhyempi jalka kasvaa pitemmän jalan mittaan. Harmi vain, että mittanauha jäi kotiin parantamiskokoukseen mentäessä eikä lääkäri voinut jälkikäteen todeta ihmettä tapahtuneeksi: jalat ovat edelleen eripituiset, vaikka "Jumalan mies" sanoi Jeesuksen parantaneen!
Uskon Simon Covelliin,amerikan x factorin tuomariin,hän nostaa nöyriä,valtavan talentin omaavia ihmisiä.Hän on antanut mahdollisuuden monille,auttanut,tukenut lahjakkaita esiintyjiä.Toisin on minulla,uskovien yhteisössä,mikään ei riittänyt,nolla olet.Mikä on sekin raamatun paikka,anokaa,mitä ikinä tahdotte minun nimessäni,niin te saatte.Mitään en ole saanut,pelkkä valhe,niin kuin moni muukin asia.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Psalmit 34:19 FINRK
https://bible.com/bible/1745/psa.34.19.FINRK
Juu,hänen haluaa kiduttaa niin kauan,että ihminen joko tulee mielisairaaksi tai tekee itsemurhan.
Olet elossa niin ilmeisesti sinulle kävi tuon toisen vaihtoehdon mukaisesti.
Niin se on, kun Herra kasvattaa. Jatka siunattua matkaa. Kyllä se siitä kirkastuu loppua kohden.
Ei kyllä näytä siltä, eikä tunnu tällä hetkellä, jos totta puhun, mutta tahdon uskoa lupauksiin.
Mihin vitun lupauksiin?
Ovatko kaikki pyyntösi toteutuneet? Eikö Jeesus sanonut Johanneksen evankeliumin mukaan, että mitä ikinä Isältä pyydät, niin saat sen! Eikö ole toteutunut?
Puhutko ikuisen elämän lupauksesta? No, siitä saat varmuuden... kun kuolet. Sitä ennen voisit keskittyä elämään ihmisenä tätä elämää ja se edellyttää myös niiden ihmisten kohtelemista rakkaina ihmisinä, jotka pitävät kusetuksena sitä uskoa, jota sinä nyt vielä edustat.
Koetapa päästää irti siitä ahdistavasta uskosta! Lähimmäiset muuttuvat vihamiehistä ja käännytyksen kohteista samalla viivalla oleviksi rakkaiksi ihmisiksi. Kokeile! Se kannattaa.
Onhan meitä tosin tosi vittumaisia ja vähemmän vittumaisia ihmisiä, mutta jokainen on yksilö, johon on syytä suhtautua muuten kuin uskonnon määräämällä tavalla.
Myös sielunvihollinen on säälimätön valehtelija, joka iskee silloin, kun näkee kristityn olevan heikoilla. Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
Pienen ihmisen ilman erityisiä Pyhän Hengen lahjoja siihen ei voi alkaa sielunvihollista komentelemaan. Vastustaa aina voi; sanoa olevansa Jeesuksen veren suojissa ja haluavansa kuulua vain Kaikkivaltiaalle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.
On täysin eri asia erota ihmisten muodostamista hengellisistä yhteisöistä (ne eivät pelasta) kuin erota Jumalan armosta ja yhteydestä. On järkyttävää, että joistakin "seurakunnista" eroaminen on mahdotonta tai vaikeaa ilman henkistä kärsimystä tai traumoja. Tämä ero tulee tunnistaa ja olla rohkea. Jumala ei petä sitä, joka Häneen Jeesuksessa Kristuksessa Hänen verensä kautta turvautuu.
Armo lupauksiin...että saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja turvata Jumalaan, olla vapaana ja iloita Herrassa.
Asiallinen linkki tässä ,liittyy uskontoihin https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6bc739f4-a649-48d1-922f-5d72afe14debTäällä ei kestetä asioita joten linkki uusiksi. Älkää aivopeskö ketään. Itse elin lapsena aivan hirveää aivopesua.
Kristityille ei riitä se, että Jeesus pesee synnit verellään. Sen lisäksi pitää antaa huijareiden pestä aivot puhtaaksi järjellisestä ajattelusta.
Jeesus sanoi, kun jalat on pesty, on kokonaan pesty.
Jeesuksen veri puhdistaa ja opastaa kuulemaan Hyvän Paimenen äänen.
Keitä ovat nuo valkopukuiset? He ovat ne Karitsan verellä pestyt.