Masennuksen kroonistuminen - depressiivisen position läpikäynti

Kriisit, traumat ja niiden hoito..

"Kriisin eteneminen jaotellaan yleisesti Cullbergin (1973, 1991) kehittämän teorian mukaan neljään vaiheeseen: sokkivaihe, reaktiovaihe, työstämis- eli käsittelyvaihe ja uudelleensuuntautumisen vaihe. Vaiheiden kesto ja järjestys voivat vaihdella yksilöllisesti ja niissä voi olla lomittaisuutta ja päällekkäisyyttä. (Kiiltomäki 2007, 15.) Sokki- ja reaktiovaihe muodostavat yhdessä akuutin kriisin vaiheen (Poijula 2008, 29) Sokkivaihe Sokkivaihe alkaa heti laukaisevan tapahtuman jälkeen ja kestää muutamista hetkistä muutamiin vuorokausiin (Henrikkson & Lönnqvist 2011, 260). Sokkivaihe on sitä pidempi, mitä järkyttävämmästä tapahtumasta on kyse (Saari & Hynninen 2010, 45). Sokkivaiheelle on tyypillistä asioiden kieltäminen. Mieli suojaa itseään tiedolta, jota se ei kykene käsittelemään ja

12 7 kestämään. Reagointi sokkivaiheessa voi näkyä eri tavoin: hämmästyttävänä tyyneytenä, lamaantumisena, yliaktiivisuutena tai paniikkina. Sokissa oleva saattaa näyttää ulospäin rauhalliselta ja toimintakykyiseltä, mutta silti mieli voi olla kaaoksessa. Tunteet puuttuvat sitä varmemmin, mitä järkyttävämpi tapahtuma on kyseessä. Uhkaavassa tilanteessa tunteiden puuttuminen palvelee myös pelastautumisen tehokkuutta. (Saari 2003, ) Reaktiovaihe Sokkivaiheesta siirrytään vähitellen reaktiovaiheeseen. Edellytyksenä on, että vaara on ohi ja ihminen tuntee olevansa turvassa. Reaktiovaihe kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. (Henriksson & Lönnqvist 2011, 260.) Reaktiovaihetta pidetään kriisiprosessin vaiheista vaikeimpana. (Saari, Kantanen, Kämäräinen, Parviainen, Valoaho & Yli- Pirilä 2009, 39.) Reaktiovaiheessa ihminen tiedostaa tapahtuneen ja tunteet alkavat tulla esiin. Reaktiovaiheessa järkyttävä tapahtuma ja sen herättämät ajatukset ja tunteet kohdataan aktiivisesti. Tunteista suru, ahdistus, epätoivo, itsesyytökset, viha, pelko ja häpeä ovat tyypillisiä. Reaktiovaiheessa voi olla tarve löytää syyllinen tapahtuneelle. (Kiiltomäki 2007, 18; Saari 2003, ) Tässä vaiheessa saattaa ilmetä voimakkaita somaattisia oireita: vapinaa, pahoinvointia, sydänoireita, lihassärkyjä, huimausta ja painostavaa väsymystä. Toisaalta monilla on univaikeuksia. Kriisitilanteessa voi olla vaikea rauhoittua, koska ajateltavaa on paljon ja unettomuus antaa lisää aikaa työstää ajatuksia. (Saari ym. 2009, 34; Saari 2003, 56.) Käsittelyvaihe ja uudelleen suuntaumisen vaihe Käsittelyvaiheeseen siirryttäessä traumaattisen tapahtuman käsittelyprosessi hidastuu eikä tapahtuneesta haluta enää puhua. Tapahtuneen käsittely kääntyy sisäänpäin jatkuen omassa mielessä kuukausista vuoteen. (Saari 2003, 60-61, 64.) Kriisin käsittelyvaihetta voidaan kutsua varsinaiseksi surutyön vaiheeksi (Henriksson & Lönnqvist 2011, 261)."

Poimisin tässä yhteydessä maininnan "Reaktiovaiheessa järkyttävä tapahtuma ja sen herättämät ajatukset ja tunteet kohdataan aktiivisesti. Tunteista suru, ahdistus, epätoivo, itsesyytökset, viha, pelko ja häpeä ovat tyypillisiä. Reaktiovaiheessa voi olla tarve löytää syyllinen tapahtuneelle. (Kiiltomäki 2007, 18; Saari 2003, )"

Reaktiovaiheessa pitäisi olla turvallinen ja luotettava henkilö läsnä, jotta pystyttäisiin tukemaan Flashbackina nyt ehkäpä valtoimenaan purkautuvat flashbackit. Onko tieteellisiä tutkimuksia, mitä tapahtuu jos traumojen purku estetään, niille määritellään siinä tilanteessa ulkoa mikä on sopivaa tai sopimatonta? Uskoisin, että pinnalle pyrkivä trauma koteloituu ja kapseloituu, näin ihminen ei saa purettua traumaansa, jolloin trauma jää elinikäisesti kannettavaksi. Kun traumatilanteita syntyy liikaa, esim liiallisen stressin ja kuormittavuuden kannalta - usein näkee käsitteen dissosiaatio, jossa mieli hajoaa.

"Traumaperäinen stressihäiriö Joskus kuormittavat elämäntapahtumat saattavat laukaista tai pahentaa mielenterveyden häiriöitä. Psyykkisestä järkytyksestä johtuvaa lyhytaikaista tilaa kutsutaan äkilliseksi stressireaktioksi tai -häiriöksi. (Henriksson & Lönnqvist 2011, 258.) Pidempiaikaista järkytysoireyhtymää, joka on seurausta poikkeuksellisen voimakkaasta ja uhkaavasta tilanteesta, kutsutaan traumaperäiseksi stressihäiriöksi (Henriksson & Lönnqvist 2011, 273). "

"Traumaattisen tapahtuman kohtaamatta ja työstämättä jättäminen on vahingollista. Traumaperäisen stressihäiriön kroonistuessa sen rinnalle kehittyy usein depressio tai muita psyykkisiä häiriöitä, kuten ahdistuneisuushäiriö tai alkoholiriippuvuus. Kroonistuneen traumaperäisen stressihäiriön hoitaminen on vaikeampaa kuin tuoreesta traumasta johtuvan häiriön hoitaminen. (Saari & Hynninen 2010, 48.) "

Akuutissa kriisitilanteessa, siinä vaiheessa kun traumat ovat purkautumassa ulos, olisikin ehkä tärkeää tukea tässä työssä. Kun traumaattinen muisto ei kuormita mieltä, ihminen palautuu ja pystyy pikkuhiljaa alkaa käsittestämään sekä sanallistamaan sanojaan. Mikäli tämä estetään - kuten yllä todetaan, kroonistuneen traumaperäisen stressihäiriön hoitaminen on vaikeampaa, kuin tuoreen - pinnalle puskevan.

Traumaattisten kokemusten tulviessa pintaan useissa kirjoituksissa todetaan, että silloin tarvitaan vain rauhallista läsnäoloa.

Psykodynaaminen lähteekin ylläolevan mukaan siitä, että ensin pitää purkaa mielestä esteitä ja traumaattisten tilanteiden purussa päästään vasta usein hoidon loppupuolella - eroaako täten psykodynaamisen trauman käsittely siitä, että traumaan liittyvissä tilanteissa, niiden purku estetään analyytikon toimesta.

Eikö ihmisen pitäisi ensin saada päästää trauma pihalle,sellaisena kuin se luonnollisena tulee - eikä alkaa muokata sitä kesken flashbackin? Vai kuuluuko kesken flashbackin tulon keskeyttää se analyysiin esimerkiksi objekti tai subjektinäkökulmasta?

Kun flasbackit on saatu ulos ja tilanne vakiinnutettua, niin siinä vaiheessa voisin olettaa - että ihmisen ajattelu laajenisi myös ympäristöön ja vasta silloin, ihmisen sen hetkinen minä pystyisi tulemaan esille.

Ajattelin tuoda esille erilaisia näkökulmia traumojen ääreltä ja kroonistumiseen masennukseen ja asettaa vain muutama kysymys, jolla voisi pohtia erilaisten näkökulmien esille tuloa - tieteellisiin ja julkisiin kirjoituksista poimittujen lainauksien kautta.

Nuo ylläolevat kysymykset eivät ole ehkä täysin relevantteja, koska ilmeisesti yksi kommentti on poistettu. Sen lainaukset olivat täältä: https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/gustav-schulman-useita-kirjoituk/narsistisesti-vaikea-potilas/