Pekka Vennamo on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan Pekka, posti ja sonera, jonka luin. Siinä on muutama mielenkiintoinen arvio Suomalaisista keskustavaikuttajista.
Kekkonen Urho:
Edesmennyt tasavallan presidentti. Lähemmin tein tuttavuutta istuessani pikkupoikana hänen polvellaan.
Saari Aapo:
Suomen PT-n ja Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1996-99.
Ensin mainittu puheenjohtaja tuki konsernia ja sen toimintaa, jälkimmäinen esitti arvostelua minkä ehti. En olisi uskonut, että sama mies pystyy molempiin. Ehkä muutkaan eivät uskoneet, koska putosi eduskunnasta.
Saapunki Pauli:
Kansanedustaja, liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Rehti mies.
Suoraviivaisella tyylillään tuki toimintaani kaikissa vaiheissa, vaikka kepulaisena oli postikonttorikuvioissa välillä hankalassa välikädessä.
Tosi Kuusamolainen. Äänestäjätkin arvostavat rehellistä miestä, mikä nosti Saapungin keskustan ääniharavaksi kevään 1999 eduskuntavaaleissa puolueen tärkeimmässä vaalipiirissä.
Pekkarinen Mauri:
Kansanedustaja ja poliittinen herhiläinen, joka viihtyy oppositiossa. Ilman Pekkarista hallitus olisi päässyt edellisessä eduskunnassa kovin helpolla.
Pekkarisen hyökkävä tyyli ärsyttää monia eduskunnassa, minusta hän toimii niin kuin oppositiossa pitääkin.
Paavo Väyrynen:
Työtoveri ja poiittinen kiistakumppani, johon useimmat suhtatuvat ristiriitaisesti. Niin minäkin.
Mainettaan parempi poliitikko ja mainettaan pahempi taktikko. Sopeutuu sulavasti realiteetteihin ja kääntää ne yleensä edukseen. Paavolla olisi vielä resursseja, joita kannattaisi käyttää kansakunnan hyväksi.
Ei ole kuitenkaan presidenttiainesta.
Kuuskoski Eeva:
Kansanedustaja ja ministerikollegani Sorsan hallituksessa. Aluksi Väyrysen suojatti, jonka kanssa välit kuitenkin katkesivat. Lisäkseni ainoa, jonka olen nähnyt nukkuvan valtioneuvoston istunnossa.
Aho Esko:
Pääministeri, oppositiojohtaja ja kansanedustajakollega. Oppositiojohtajan rooli ei oikein istu päämisteriyden jälkeen. Sanavalmis poliitikko, jonka takaa löytyy mielyytävä perhe.
Rohkea sökömies. Toivottavasti ei bluffaa kansakunnan asioissa yhtä isolla riskillä.
Vennamo Pekka:
Politiikan kehäraakki ja poispotkittu pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Vapautunut vapaaherra.
Mitähän uutta ja jännää on edessä.
Kirjan mielenkiintoisin anti on kuitenkin Pekka Vennamon kertoma murhayritys, joka kohdistui häneen itseensä. Suosittelen luettavaksi, koska teksti ja kerronta on miellyttävää luettavaa. Kaikki poliitikot eivät pääse kovin helpolla.
Kekkonen Urho:
Edesmennyt tasavallan presidentti. Lähemmin tein tuttavuutta istuessani pikkupoikana hänen polvellaan.
Saari Aapo:
Suomen PT-n ja Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1996-99.
Ensin mainittu puheenjohtaja tuki konsernia ja sen toimintaa, jälkimmäinen esitti arvostelua minkä ehti. En olisi uskonut, että sama mies pystyy molempiin. Ehkä muutkaan eivät uskoneet, koska putosi eduskunnasta.
Saapunki Pauli:
Kansanedustaja, liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Rehti mies.
Suoraviivaisella tyylillään tuki toimintaani kaikissa vaiheissa, vaikka kepulaisena oli postikonttorikuvioissa välillä hankalassa välikädessä.
Tosi Kuusamolainen. Äänestäjätkin arvostavat rehellistä miestä, mikä nosti Saapungin keskustan ääniharavaksi kevään 1999 eduskuntavaaleissa puolueen tärkeimmässä vaalipiirissä.
Pekkarinen Mauri:
Kansanedustaja ja poliittinen herhiläinen, joka viihtyy oppositiossa. Ilman Pekkarista hallitus olisi päässyt edellisessä eduskunnassa kovin helpolla.
Pekkarisen hyökkävä tyyli ärsyttää monia eduskunnassa, minusta hän toimii niin kuin oppositiossa pitääkin.
Paavo Väyrynen:
Työtoveri ja poiittinen kiistakumppani, johon useimmat suhtatuvat ristiriitaisesti. Niin minäkin.
Mainettaan parempi poliitikko ja mainettaan pahempi taktikko. Sopeutuu sulavasti realiteetteihin ja kääntää ne yleensä edukseen. Paavolla olisi vielä resursseja, joita kannattaisi käyttää kansakunnan hyväksi.
Ei ole kuitenkaan presidenttiainesta.
Kuuskoski Eeva:
Kansanedustaja ja ministerikollegani Sorsan hallituksessa. Aluksi Väyrysen suojatti, jonka kanssa välit kuitenkin katkesivat. Lisäkseni ainoa, jonka olen nähnyt nukkuvan valtioneuvoston istunnossa.
Aho Esko:
Pääministeri, oppositiojohtaja ja kansanedustajakollega. Oppositiojohtajan rooli ei oikein istu päämisteriyden jälkeen. Sanavalmis poliitikko, jonka takaa löytyy mielyytävä perhe.
Rohkea sökömies. Toivottavasti ei bluffaa kansakunnan asioissa yhtä isolla riskillä.
Vennamo Pekka:
Politiikan kehäraakki ja poispotkittu pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Vapautunut vapaaherra.
Mitähän uutta ja jännää on edessä.
Kirjan mielenkiintoisin anti on kuitenkin Pekka Vennamon kertoma murhayritys, joka kohdistui häneen itseensä. Suosittelen luettavaksi, koska teksti ja kerronta on miellyttävää luettavaa. Kaikki poliitikot eivät pääse kovin helpolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.