Tieverkosto
========
Meillä on rakennettu vuosikymmeniä tiet väärin. Moni on varmaan huomannut, että kun tietä parannetaan, sen leveyttä lisätään puolimetriä. Sitten kuvitellaan että se on turvallinen.
Mutta edelleen se vastaantuleva auto tulee yllättäen sieltä mutkan tai mäen takaa. Tai sohjon takia autot eivät pysy omilla kaistoillaan. Liikenne sujuu sen hitaimman kulkijan mukaan, koska ohitusmahdollisuuksia on todella vähän.
Maassamme on moottoriteitä noin 600 kilometriä. Hinta on noin 5 miljoonaa euroa kilometriltä, joten maamme moottoriteiden hinta on 3 000 miljoonaa euroa eli jokaista työssä käyvää kansalaista kohden 1 200 euroa. Moottoriteiden rakentamista perustellaan liikenteen säästöillä ja turvallisuuden lisääntymisellä. Joissakin tiheästi liikennöidyllä epätasaisella alueella ne puoltavatkin paikkaansa. Tavallisen maantien keskihinta on 400 000 euroa kilometri. Metsäautotie 7 000 euroa kilometri.
Moottoritien rakentaminen on siis 12 kertaa kalliimpaa kuin tavallisen maantien rakentaminen. Tulevaisuudessa teitä kehitetään noin 250 miljoonan euron summalla vuodessa. Tällä saisi 50 kilometriä moottoritietä, mutta koska muitakin teitä tehdään, moottoriteitä rakennetaan vain 25 km vuodessa.
Jos tämä rahoitus siirrettäisiin uuden mallin mukaiseen moottoritierakentamiseen, sanottakoon sitä vaikka kevytmoottoritieksi, sillä saataisiin turvallista ja edullista kevytmoottoritietä 250 / 0.4 = 625 km vuodessa. Koska rahaa tarvitaan muuhunkin, voidaan kevytmoottoritietä tehdä 400 km vuodessa ja loput sitten muihin rakennushankkeisiin.
Tämä tarkoittaisi sitä, että kymmenessä vuodessa me voisimme nykyisillä tienrakennusmäärärahoilla rakentaa kaikkien maamme asutuskeskuksien väleihin kevytmoottoritien ja liikenne olisi turvallista ja nopeaa paikkakuntien välillä. Nämä päivittäiset uutiset ihmishenkiä vaativista kolareista jäisivät pois.
Millainen sitten on uuden mallin mukainen tierakentaminen eli kevytmoottoritie?
=========================================================
Autoilijan tarve on päästä turvallisesti paikasta toiseen mahdollisimman edullisesti ja nopeasti. Esimerkiksi kesämökille, anopin luokse tai hiihtokeskukseen. Ajonopeus on nykyisin vakiintunut noin 100 km/h kieppeille silloin, kun ei ole esteitä. Tiellä, jossa ei ole muita autoja tulossa vastaan, 100 km/h on turvallinen nopeus lähes kaikilla keleillä. Hyvällä kelillä 110, jopa 120 on turvallinen tavallisellakin tiellä, jos vastaantulijoita ei ole.
Tien korkeusvaihtelulla ei ole suurta merkitystä ajosuoritukseen, ainoastaan polttoaineen kulutukseen. Jos tielinjauksella leikataan suurimmat erot pois, saadaan tie, jonka polttoaineen kulutusta ei juuri saada vähennettyä vaikka loputkin korkeuserot poistettaisiin. Ei ole siis järkevää tehdä tietä jossa ei ole korkeusvaihteluita.
Tien sivuttaisvaihtelu vaikuttaa vastaavasti matkan pituuteen ja näkyvyyteen. Jos tiellä ei ole vastaantulijoita, sillä ei ole merkitystä. Tässä pätee sama asia kuin korkeudenkin suhteen. Poistamalla suurimmat sivuttaisvaihtelut, pienemmillä ei ole merkitystä.
Nyt varmaan monet huomaavatkin mihin suuntaan uuden mallin mukainen tienrakennus painottuu. Tarvitaan tie, jossa ei ole vastaantulijoita, mutta jossa voi olla sekä pieniä sivuttaisvaihteluita että pieniä korkeusvaihteluita. Eli suomeksi sanottuna tiessä saa olla pieniä mäkejä ja mutkia.
Tällainen voidaan toteuttaa rakentamalla nykyisen kaltaisia kantateitä kaksi aina rinnakkain sopivan matkan päähän toisistaan. Toiset tiethän meillä jo onkin, tarvitsee vain rakentaa samanlainen tie niiden viereen. Tai ei aivan samanlainen, sillä leveyttä ei tarvitse olla kuin sen verran, että siinä kaksi autoa voi ajaa turvallisesti rinnakkain.
Teiden väli voi olla paristakymmenestä metristä pariin sataan metriin. Teiden väliin on hyvä saada riittävästi puustoa, jotta pimeään aikaan voidaan käyttää pitkiä valoja, eikä niitä tarvitse vaihtaa lähivaloille vastaantulijoiden takia, jotka ovat puiden ja pensaiden takana riittävän etäällä.
Tällaista tietä on miellyttävä ajaa. Liittymissä voi olla riittävän pitkät rampit, joten liityntäliikenne ei häiritse tiellä kulkevia. Ja vilkkaimmissa risteyksissä sitten isot liikenneympyrät. Maa on suhteellisen halpaa maaseudulla, joten rampit on helppo tehdä, samoin ympyrtä.
Hitaammat ajoneuvot voivat ajaa oikeaa kaistaa ja ne voidaan ohittaa vasenta kaistaa käyttäen turvallisesti mäessä tai mutkassa, koska vastaantulijoita ei ole.
Nopeudeksi tällaiselle tielle voidaan laittaa 110 km/h, jolloin se on monta kertaa turvallisempi ja nopeampi kuin nykyiset tiet, joissa ajetaan 80 km/h, usein muista johtuen 60-70 km/h ja vastaantulevat tulevat vastaan muutaman kymmenen sentin etäisyydellä. Ja mikä parasta, tien hinta on vain kahdestoista osa moottoritien hinnasta, mutta siirtokyky 90 % moottoritien vastaavasta.
Matka Helsingistä Lappiinkin sujuu nopeasti, jos matkaa on 1000 km, niin keskinopeus voi olla 100 km/h (110 km/h rajoitus tiellä) eli matka taittuu kymmenessä tunnissa, nykyisen lähes 20 tunnin sijasta.
========
Meillä on rakennettu vuosikymmeniä tiet väärin. Moni on varmaan huomannut, että kun tietä parannetaan, sen leveyttä lisätään puolimetriä. Sitten kuvitellaan että se on turvallinen.
Mutta edelleen se vastaantuleva auto tulee yllättäen sieltä mutkan tai mäen takaa. Tai sohjon takia autot eivät pysy omilla kaistoillaan. Liikenne sujuu sen hitaimman kulkijan mukaan, koska ohitusmahdollisuuksia on todella vähän.
Maassamme on moottoriteitä noin 600 kilometriä. Hinta on noin 5 miljoonaa euroa kilometriltä, joten maamme moottoriteiden hinta on 3 000 miljoonaa euroa eli jokaista työssä käyvää kansalaista kohden 1 200 euroa. Moottoriteiden rakentamista perustellaan liikenteen säästöillä ja turvallisuuden lisääntymisellä. Joissakin tiheästi liikennöidyllä epätasaisella alueella ne puoltavatkin paikkaansa. Tavallisen maantien keskihinta on 400 000 euroa kilometri. Metsäautotie 7 000 euroa kilometri.
Moottoritien rakentaminen on siis 12 kertaa kalliimpaa kuin tavallisen maantien rakentaminen. Tulevaisuudessa teitä kehitetään noin 250 miljoonan euron summalla vuodessa. Tällä saisi 50 kilometriä moottoritietä, mutta koska muitakin teitä tehdään, moottoriteitä rakennetaan vain 25 km vuodessa.
Jos tämä rahoitus siirrettäisiin uuden mallin mukaiseen moottoritierakentamiseen, sanottakoon sitä vaikka kevytmoottoritieksi, sillä saataisiin turvallista ja edullista kevytmoottoritietä 250 / 0.4 = 625 km vuodessa. Koska rahaa tarvitaan muuhunkin, voidaan kevytmoottoritietä tehdä 400 km vuodessa ja loput sitten muihin rakennushankkeisiin.
Tämä tarkoittaisi sitä, että kymmenessä vuodessa me voisimme nykyisillä tienrakennusmäärärahoilla rakentaa kaikkien maamme asutuskeskuksien väleihin kevytmoottoritien ja liikenne olisi turvallista ja nopeaa paikkakuntien välillä. Nämä päivittäiset uutiset ihmishenkiä vaativista kolareista jäisivät pois.
Millainen sitten on uuden mallin mukainen tierakentaminen eli kevytmoottoritie?
=========================================================
Autoilijan tarve on päästä turvallisesti paikasta toiseen mahdollisimman edullisesti ja nopeasti. Esimerkiksi kesämökille, anopin luokse tai hiihtokeskukseen. Ajonopeus on nykyisin vakiintunut noin 100 km/h kieppeille silloin, kun ei ole esteitä. Tiellä, jossa ei ole muita autoja tulossa vastaan, 100 km/h on turvallinen nopeus lähes kaikilla keleillä. Hyvällä kelillä 110, jopa 120 on turvallinen tavallisellakin tiellä, jos vastaantulijoita ei ole.
Tien korkeusvaihtelulla ei ole suurta merkitystä ajosuoritukseen, ainoastaan polttoaineen kulutukseen. Jos tielinjauksella leikataan suurimmat erot pois, saadaan tie, jonka polttoaineen kulutusta ei juuri saada vähennettyä vaikka loputkin korkeuserot poistettaisiin. Ei ole siis järkevää tehdä tietä jossa ei ole korkeusvaihteluita.
Tien sivuttaisvaihtelu vaikuttaa vastaavasti matkan pituuteen ja näkyvyyteen. Jos tiellä ei ole vastaantulijoita, sillä ei ole merkitystä. Tässä pätee sama asia kuin korkeudenkin suhteen. Poistamalla suurimmat sivuttaisvaihtelut, pienemmillä ei ole merkitystä.
Nyt varmaan monet huomaavatkin mihin suuntaan uuden mallin mukainen tienrakennus painottuu. Tarvitaan tie, jossa ei ole vastaantulijoita, mutta jossa voi olla sekä pieniä sivuttaisvaihteluita että pieniä korkeusvaihteluita. Eli suomeksi sanottuna tiessä saa olla pieniä mäkejä ja mutkia.
Tällainen voidaan toteuttaa rakentamalla nykyisen kaltaisia kantateitä kaksi aina rinnakkain sopivan matkan päähän toisistaan. Toiset tiethän meillä jo onkin, tarvitsee vain rakentaa samanlainen tie niiden viereen. Tai ei aivan samanlainen, sillä leveyttä ei tarvitse olla kuin sen verran, että siinä kaksi autoa voi ajaa turvallisesti rinnakkain.
Teiden väli voi olla paristakymmenestä metristä pariin sataan metriin. Teiden väliin on hyvä saada riittävästi puustoa, jotta pimeään aikaan voidaan käyttää pitkiä valoja, eikä niitä tarvitse vaihtaa lähivaloille vastaantulijoiden takia, jotka ovat puiden ja pensaiden takana riittävän etäällä.
Tällaista tietä on miellyttävä ajaa. Liittymissä voi olla riittävän pitkät rampit, joten liityntäliikenne ei häiritse tiellä kulkevia. Ja vilkkaimmissa risteyksissä sitten isot liikenneympyrät. Maa on suhteellisen halpaa maaseudulla, joten rampit on helppo tehdä, samoin ympyrtä.
Hitaammat ajoneuvot voivat ajaa oikeaa kaistaa ja ne voidaan ohittaa vasenta kaistaa käyttäen turvallisesti mäessä tai mutkassa, koska vastaantulijoita ei ole.
Nopeudeksi tällaiselle tielle voidaan laittaa 110 km/h, jolloin se on monta kertaa turvallisempi ja nopeampi kuin nykyiset tiet, joissa ajetaan 80 km/h, usein muista johtuen 60-70 km/h ja vastaantulevat tulevat vastaan muutaman kymmenen sentin etäisyydellä. Ja mikä parasta, tien hinta on vain kahdestoista osa moottoritien hinnasta, mutta siirtokyky 90 % moottoritien vastaavasta.
Matka Helsingistä Lappiinkin sujuu nopeasti, jos matkaa on 1000 km, niin keskinopeus voi olla 100 km/h (110 km/h rajoitus tiellä) eli matka taittuu kymmenessä tunnissa, nykyisen lähes 20 tunnin sijasta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Ei vaan taitaisi kyllä tulla yhtään nykyisiä moottoriteitä halvemmaksi tämä "kevytmoottoritie". Malli kun vaatisi valtavasti uuden tien rakentamista. Ja maasta, etenkin tonttimaasta kun on pulaa kasvukeskuksissa, joissa liikennettä ja tarvetta liikenneväylille on eniten.
Tonttimaan hinta on valtiolle ja kunnille samanhintaista, oli se missä päin hyvänsä. Maapohja ei siis maksa käytännössä mitään. Vasta kun se kaavoitetaan, sen hinta kasvaa sen korkeammaksi mitä lähempänä kuviteltua keskustaa se on.
Kuvaamasi asia tulee eteen siis vain siinä tapauksessa, että kaupunki tai kunta on myynyt maan ja valtio joutuu sen ostamaan kalliimmalla kuin on myynyt teiden rakentamista varten. Tielaitoshan ei yleensä rakenna kaupungeissa, vaan kaupungit ja kunna maksavat itse omat tiensä niissä.
Sitten jos katsotaan mihin meillä näitä moottoriteitä nykyään rakennetaan, niin ne eivät enää ole kasvukeskuksissa, vaan niiden ympärillä. Suurimmat paikat ovat saaneet jo moottoritien, mikä on ihan hyvä asia. Mutta esimerkiksi Helsinki-Tampere moottoritie olisi voitu korvata kevytmoottoritiellä alkua, loppua ja paria kaupungin ohitusta lukuunottamatta. Se olisi maksanut vain kymmenesosan siitä, mitä se maksoi.
Kun liikennemäärät nousevat riittävän suuriksi, kannattaa harkita siltojen ja moottoriteiden rakentamista, mutta suurimmassa osassa tulevissa kohteissa kevytmoottoritie ja riittävän kokoiset liikenneympyrät antavat 90 % kapasiteetin moottoritiehen verrattuna. Siltoja tarvitaan vain tiheästi liikuttujen teiden ristetessä.
Uusia teitä meillä tehtiin kymmeniä tuhansia kilometrejä 50-60-luvuilla. Se ei ollut iso ponnistus vaikka ne tehtiin alkeellisilla välineillä.
Nykyisin uuden tavallisen tien rakentaminen on helppoa ja edullista, sillä tien ei tietenkään tarvitse olla leveä, perusleveys riittää koska kaistoja on kaksi samaan suuntaan, eikä vastaantulojoita ole. Tuolla hinnalla, 0.4 miljoonaa euroa kilometri, tielaitos rakentaa ja rakennuttaa nykyisin tavallisia teitä. Se siis sisältää myös maapohjan hankkimisen.
Jos tie nimetään kevytmoottoritieksi, ei hinnan pitäisi siitä miksikään muuttua. Moottoritien hinta on tielaitoksen tietojen mukaan 5 miljoonaa euroa kilometrille. Se on siis todellinen hinta, laskettu Helsinki - Tampere kustannusten mukaan. Se siis sisältää pitkiä osuuksia maaseudulla olevaa tietä.
Vaikka sanot olevasi alan mies, vaikuttaa siltä, ettet sinulla ole minkäänlaista tietoa tienrakentamiskustannuksista. Olet siis varmaankin jonkun muun alan mies. Ehkä asfalttimies, jonka tilipussi pienenisi kun päällystettävää tulisi vähemmän.
Kuten tuossa kerroin, en ole koskemassa näihin kasvukeskusten sisäisiin väyliin, joita tielaitos ei edes rakenna. Ne rahoittaa kunta tai kaupunki ja niillä on omat rahansa. Kyse oli vain nykyisten tielaitoksen rahojen käytöstä järkevämmin eli moottoritieosuuksista, joihin on varattu rahaa 250 miljoonaa euroa vuodessa yhdessä muiden kanssa.
Tuolla rahalla voisimme rakentaa 400 kilometriä kevytmoottoritietä, koska muiden väylien rakentamisen tarve vähenisi. Moottoritietä saamme samalla rahalla vain 25 kilometriä. Jos tekisimme näin, niin meillä olisi nelos-, vitos- ja kasitie rakennettu pohjoiseen saakka, samoin muutama poikittaisväylä, turvallisesti ja nopeasti ajettavana tienä vuonna 2015 nykyisillä pienellä rahoituksella.
Eihän siis mitenkään huono ajatus? Tiedän tiedän. Kaikkea uutta pitää vastustaa. Senhän eläin on oppinut syntyessään. Jos ei pelkää uutta, voi tuhoutua. Onneksi ihmiset pystyvät miettimään uusia asioita omassa päässään.
Laskelmia ei voi tehdä aivan noin yksioikoisesti...Tien rakentamisen hinta vaihtelee olosuhteiden mukaan melkoisen paljon. Ajatuksesi ei ole mitenkään uusi vaan moneen kertaan historiassa esiintuotu ja yhtä montakertaa unohdettu siihen liittyvien monien ongelmien vuoksi. Ensimmäinen on tietenkin maapohja, saako teiden välissä olla asutusta vai onko se tiealuetta? Liittymien ja taajamien järjestelyt tuottavat aika monimutkaisia härdellejä erillisten teiden yksisuuntaisuuden ja etäisyyden takia. Vesistöjen ylitykset on ikuinen ongelma, nyt tarvitaan kaksi siltaa? Monet näistä ongelmista on tietenkin ratkaistavissa, mutta hinta nousee paljon, paljon korkeammalle kuin tavallisen 0.4 M€/km tien rakentaminen.
Jatka kuitenkin kehittelyäsi.
Sinulla on aivan oikeita kommentteja, mitä ei heti tule mieleen kun idean vain kirjoittaa. Tietääkseni maan hehtaari hinta on noin 2000 €. Eli kilometrille sitä tarvitaan sitten 20 000 euron edesta. Silloin saadaan se väli sadaksi metriksi. Tielaitoksen mukaan sen tekemän tien keskihinta on 400 000 euroa kilometrille, tuo maapohja lisää sitä siis 20 000 eurolla. Sillehän ei tarvitse tehdä mitään kun se jää siihen joutomaaksi. Ei siis lopulta suuri lisäys. Tokihan se vaihtelee, mutta keskihinta on tuo.
Teiden välissä oleva alue on siis mielellään luonnotilanssa olevaa aluetta. Meillähän ei ole tarvetta rakentaa kaikkea täyteen. Keski-Euroopassa näitä keskialueita käytetään viljelysmaana, mitä en kyllä suosittele päästöjen vuoksi. Niin, tuolla kun kiertelee, siellä on paljon näitä kevytmoottoriteita, nyt vasta tulikin mieleen. Ehkä ajatus onkin jäänyt itämään sieltä.
Liittymät ovat yksinkertaisia, sillä yhdessä kohtaa on vain yksi tie. Taajamiinhan näitä ei tarvitse tuoda, vaan niissä voi tie olla nelikaistainen viiden metrin erotuksella ja silloilla. Kyse on vain paikkakuntien välisistä teistä.
Risteysten ei tarvitse olla kohdakkain, sillä on paljon helpompi mennä rampista tielle ja rampista pois. Samalla hoituu myös tienvarsiasutusten liittymät. Ja jos joku paikka vaatii kiertoliittymän, kaistat voidaan ohjata helposti niiden kohdalla vierekkäin kulkeviksi.
Vesistöt eivät tuota ongelmaa, sillä eihän tien tarvitse olla sillan kohdalla kaukana toisistaan. Samaa siltaa pitkin voidaan siirtää kumpikin kaista ja sitten taas takaisin leveämmälle. Tietenkin siltoja kannattaa rakentaa ajan kanssa molemmille kaistoille omat.
Kuten huomaat, eivät kustannukset paljoa nousseet näiden esittämiesi asioiden huomioimisesta.
Minulla ei nyt ole mitään isompaa intressiä kehitellä näitä asioita. Tulipahan vain mieleen kun näin tämän uuden palstan, jossa tieverkoista keskustellaan.
Mutta ehkä joku asioiden kanssa tekemisissä oleva lukee näitä ja aletaan kokeilla kevytmoottoriteitä. Olihan se paljon mukavampi ajella kun ei tarvitsi kokoaikaa pelätä että milloin sielä mäen tai mutkan takaa tulee kaksi autoa rinnakkain vastaan.
ja kun se vielä ei ole liikenneturvavirkamisten oma ajatus ,sillä ei ole vuosiin mahdoliisuuksia. Voihan sen silti postata eduskunnan liikennevaliokunnalle esim Olli Nepponen.
Liikenneturva keskittyy nopeuksien alentamiseen pysyvästi valta- ja kantateillä myös kesäaikaan, kun ovat VN hyväksyttäneet epärealistisen tavoitteen n 250 liikennevainajasta.
Täytyy laittaa korvan taakse. Kun tänne kertyy jonkin verran kommentteja ja keskustelua asista, laitan tämän keskustelun linkin liikennevaliokunnalle.
Taitaa mennä kauan aikaa ennen kuin asiassa päästään tekoihin. On aika vaikea asiasta päättävien tehdä esitykseni mukaan, koska veronmaksajien rahoja on tuhlattu pitkän aikaa toimiin, jolla on vain heikennetty liikenneturvallisuutta. Samalla kun esitykseni hyväksyttäisiin edes tutkittavaksi, myönnettäisiin että ammattialaiset eivät ole onnistuneet töissään.
Aikamoiset määrät maata joutuisi tuossa tapauksessa ostamaan pelkkään joutokäyttöön. Voisiko tuollaista 100 metrin levyistä kaistaletta sitten kutsua "luonnontilassa" olevaksi, mietipä sitä.
Olitko muuten miettinyt, muutettaisiinko koko Suomen tieverkko tällaiseksi kuvaamasi kaltaiseksi "kevyt moottoritieksi", vaiko esimerkiksi vain valtatiet? ;-)
Liittymässä muuten on aina vähintään kaksi tietä, muutenhan se ei olisi liittymä... Olitko ajatellut liittymät tasoliittymiksi? Onko niissä silloin lisäkaistoja, vai vain ne kaksi pääsuunnassa jatkavaa kaistaa? Ei aivan selvinnyt tuosta selostuksestasi.
Sillathan pitäisi rakentaa kaksikertaa nykyistä leveämmiksi, vaikka molemmat suunnat tuotaisiin vesistöjen kohdalla yhteen.
Ei tossa sun teoriassa oo mitään järkeä. Ja sitäpaitsi se on nykyään Tiehallinto eikä Tielaitos.
Mieti enemmän ja vaahtoo vähemmän.
Ei olekaan. Parempi se on maksaa turvallisesta tiestä aina viisi milliä kilometriltä kuin puoli milliä. Eihän sitä kehtaa edes ajaa puolenmillin tietä.
Mutta sanopa yksikin oikea syy, miksi samalla tiellä pitää autojen ajaa kahteen suuntaa välin ollessa muutamia kymmeniä senttejä ja törmätä päivittäin yhteen?
Lähes samalla rahalla saisimme turvallisen tien, jossa ei olisi ollenkaan vastaantulijoita. Miksi siinä ei ole mitään järkeä?
Se taitaa olla nykyisin tieliikelaitos rekisterissä. Jos tarkkoja ollaan.
Tarkemmin ajateltuna vois siinä tietysti ollakin ajatusta. Vaatisi vaan hieman lisäselvitystä.
Tielaitos jakautui vuonna 2001 kahdeksi erilliseksi organisaatioksi, Tiehallinnoksi ja Tieliikelaitokseksi.
Tiehallinto on se taho, joka vastaa Suomen YLEISESTÄ tieverkosta sekä sen ylläpidosta ja kehittämisestä. Tiehallinto ostaa tienpidon tuotteet ja palvelut avoimilta markkinoilta.
Tieliikelaitos on valtion liikelaitos, joka tuottaa liikenteeseen liittyviä palveluita.
Tiehallinto tilaa käytännössä vieläkin suuren osan urakoista Tieliikelaitokselta.
Kaikki tienrakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät urakat kilpailutetaan nykyään.
Ehkä tuli vähän liioiteltua. Kuitenkin käytännössä suuri osa urakoista menee Tieliikelaitokselle, mikä on kyllä myös aivan ymmärrettävää.
Tietä ei saa tehdä kerralla liian hyväksi, koska se lisää liikaa myös turhan liikenteen määrää. (liikennesuunnittelun perusteita).
Asia on helposti hoidettu. Tehdään tie turvalliseksi kevytmoottoritienä, mutta vähennetään tiemäärärahoja puoleen. Saadaan saman verran turvallista tietä kuin nykyisinkin, mutta halvemmalla.
Sitten säästetään taas, eikä tule tiet liian hyviksi heti kohta.
Tämä malli sopisi vain harvaan asutuille pitkille taipaleille mutta niihin jopa erittäin hyvin.
Jos lähtökohta on, että osa teistä on jo valmiina, niin pitää muistaa, että ne tiet on erilaisessa käytössä. Jopa yksityisten talojen kohdalla on liittymä ja kevytliikennekin vaatii oman tilansa. Miten näiltä tonteilta liityttäisiin liikennevirtaan, ilman että päätien kulkijoiden tarvisi laskea nopeuttaan. Jos liikenne on vilkasta, niin ei oikein mitenkään. Ja jos liikenne on hiljaista, uuden tien rakentaminen tuskin kannattaa.
Yksi ratkaisu voisi olla kokoomatie, joka kokoaisi pienet liikennevirrat isompiin liittymiin. Mutta miten
suhtauduttaisiin siihen, että parin sadanmetrin päässä olevaan naapuriin pitää ajaa useita kilometrejä. Ja samoin lähipelloille menevä traktori menisi "mettiä pitkin" tai kiertäisi pitkän lenkin.
Tämä ongelma on todellinen vain tiheään asutuilla seuduilla. Suurin osa paikkakuntien välisistä teistä kulkee metsä ja peltotaipaleiden keskellä, ja niissä on muutama talo siellä täällä.
Tonteilta voidaan harvaan asutulla seudulla liittyä liikennevirtaan aivan samalla tavalla kuin nykyisinkin. Tielle tulija väistää päätietä ajavia. Yksittäisten liittymien osalla tie voi johtaa suoraan tielle, mutta taajamien kohdalla kannattaa käyttää kokoojateitä kahdestakin syystä.
Ensinnäkin se on hyvä ja turvallinen tapa liikkua taajaman alueella kun ei tarvitse mennä ollenkaan päätielle. Ja kokoojatiet jakavat liikennevirran useammalle tielle. Ja kiertoliittymillä saadaan sitten kokoojatiet turvallisesti päätielle.
Joissakin tapauksissa naapuriin meno tulee pitemmäksi, mutta ne ovat poikkeuksia ja voidaan tarvittaessa joustaa, tekemällä näitä tavallisia risteyksiä, joita on aika paljon olemassa kaupungeissa. Jokainen puistokatuhan on täsämälleen samanlainen kuin kevytmoottoritie.
Meillä Suomessa tulisi vähentää näitä 80-kympin ja 60-kympin alueita. Ne hidastavat usein liikennettä ja saavat sitten kuskit kaahaamaan kun taas pääsee. Jos olisi enemmän kokoojateitä, niin kylien läpi voisi olla 110 km/h nopeus kiertoliittymiä lukuunottamatta, joita olisi yksi tai kaksi per kylä.
Myös liityntärampit ovat edullisia tehdä kevytmoottoritielle ja niillä saadaan usein liityntä sujuvaksi. Silloin kannattaa vain välttää risteäviä ajoratoja.
Kevytmoottoritie auttaa juuri paikkakuntien väleillä, taajamissa tiet voivat olla nykyisenlaisia alkuun, sillä nehän ovat muutenkin ruuhkaisia eikä niiden nopeus voi olla taajamanopeutta suurempi.
Onnettomuudet sattuvat yleensä tieosuuksilla, joissa on 80 tai suurempi nopeus, eli harvemmin kuolonkolareita sattuu taajamissa muuten kuin kevyenliikenteen osalta. Ja toinen seikka, matkaan käytetty aika saadaan myös parhaiten hyödynnettyä jos jokainen voi valita itse matkanopeutensa.
Nimittäin Englannissa, ensi siellä kerran sellaista ajessani säikähdin pahanpäiväisesti kun rekka tuli sivusta poikittain tielle, oletin nimittäin olevani moottoritiellä...
Ei siinä mitään, "Ideasi" on tosi hyvä, ja puolustaa paikkaansa kustannusmielessä, ja riittäisi mainiosti suomen oloihin , ainakin joksikin aikaa....
"[Moottoritien] Hinta on noin 5 miljoonaa euroa kilometriltä..."
Lahden moottoritie 40 kilometrin mittainen pätkä Lahdesta Mäntsälään maksoi n. 100 miljoonaa euroa, eli apaut 2,5 miljoonaa euroa kilometriltä.
Nelikaistainen sekaliikennetie maksaa noin miljoonan kilometriltä (esimerkki Lappeenrannasta).
Eli hinta riippuu aika paljon tilanteesta... Esimerkiksi, paljonko joudutaan rakentamaan siltoja, meluesteitä jne.
Oletko kuullut uusista tietyypeistä, kuten ohituskaistatie? Kyseisessä vaihtoehdossa vastakkaiset ajosuunnat on erotettu toisistaan keskikaiteella. Ohituskaista on vuorotellen molemmille suunnille siten, että tie on periaatteessa kolmikaistainen. Selvästi edullisempi ratkaisu kuin perinteinen moottoritie ja selvästi turvallisempi ratkaisu kuin perinteinen kaksikaistainen sekaliikennetie = erittäin hyvä ratkaisu!
Sinänsä en halua tyrmätä innovatiivista ajattelua uusien tietyyppien kehittelyssä, onhan sellaisen tulos esim. mainittu keskikaiteellinen ohituskaistie, joka mielestäni on hyvin turvallinen ja edullinen ratkaisu isojen taajamien välisten valtateiden ongelmiin.
Tuosta pihin ajatuksesta vielä... Moottoritiessä hintaa nostavat yleensä sillat ja alikulut, melusuojaus, eritasoliittymäjärjestelyt, kokoojatiejärjestelyt ja pohjanvahvistustyöt sekä järeämmät päällysrakenteet korkeammista tasaisuusvaatimuksista johtuen.
Jos tällaisesta kevytmoottoritiestä halutaan turvallinen, näitä joudutaan joka tapauksessa toteuttamaan melko suuressa määrin. Kuitenkin, kun tarkemmin ajattelee, niin valtatiet lävistävät jonkunkokoisen kyläpahasen vähän väliä ja niiden kohdalla joudutaan aina jonkinlaisiin erikoisjärjestelyihin. Pienempiä maa- ja metsätalousteiden liittymiä on parinsadanmetrin välein ja nekin vaatisivat kai joitain järjestelyjä.
Ohituskaistatie on siitä hyvä, että ohituskaistat voidaan sijoittaa vapaaseen maastoon ja kylien kohdalla säilyttää tie entisellään.
Sitten on vielä sekin asia, että nykyisen tieverkon geometriapuutteethan eivät muuksi muutu tällä systeemillä. Vaikkakin kohtaamisonnettomuudet jäisivät pois, suistumisonnettomuuksiin ei tulisi vähennystä, ehkä jopa päinvaston.
Itseasiassahan Oulun eteläpuolella toteutettiin kevytmoottritienä puhuteltu hanke, mutta juuri päinvastaisella menetelmällä, siinähän erisuuntaiset kaistat rakennettiin yhteen ilman keskikaistaa (viheralue), mikä niitä yleensä erottaa. Tässä versiossa eri suuntia erottaa ainoastaan keskikaide, jolloin säästöä syntyy mm. siitä, että vältytään "kahden tien" rakentamiselta, tällaisen toteuttaminenhan on kuin rakentaisi yhtä leveää tietä. Lisäksi piennaralueet ovat tavallista kapeammat. Ei tämäkään malli ongelmaton ole mm. kunnossapidon ja geometriasuunnittelun kannalta. Lisäksi tietä ei ehkä koeta yhtä turvalliseksi, kun vastaantuleva liikenne vilisee heti kaiteen takana, mutta sehän voi olla asenteiden kannalta hyväkin asia.
Ananaksen kommentti toi jotain tolkkua tähän keskusteluun!
Kyllähän se näin on että halpaa olisi tietä tehdä jos ei tarvitsisi huolehtia ramppien ja siltojen rakentamisista. Tehtäisiin vain keskikaiteet. Kyllä niitä onnettomuuksia muutenkin sattuu kuin kohdattaessa. Kaksi kaistaa samaan suuntaan ja vauhtia satanen. Jotenkin tuntuu että olisi aika turvaton olo sellaiselle tielle liityttäessä...