henkensä edestä:
<<Sydän hakkaa niin lujaa, että Maria pelkää sen tulevan ulos rinnasta. Kurkkua kuivaa, henki salpautuu. Hän juoksee Lapin maisemien halki ja on varma, että kuolema koittaa ennen kuin hän ehtii kotiin. Hetkenä minä hyvänsä joku ajaa autolla hänen ylitseen tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.
–Antakaa anteeksi, olen tehnyt hirveää syntiä, Maria hokee vanhemmilleen kotiin päästyään.
Tyttö oli katsonut kaverinsa luona Pikku Kakkosta televisiosta ja pelkäsi joutuvansa helvettiin. Muun muassa televisio, tanssiminen, meikkaaminen, musiikki ja kilpaurheilu olivat vanhoillislestadiolaispiirissä syntiä. Mikäli niitä harhautui harrastamaan, piti katua ja pyytää anteeksi. Jos kuoli niin, ettei ollut ehtinyt pyytää anteeksi syntejään, helvetin tuli odotti.
–Helvettiin joutumisen pelko oli läsnä elämässäni koko ajan, olin kauhusta kankeana aamusta iltaan. Aina piti tavoitella jotakin, olla parempi uskovainen, pyytää enemmän anteeksi, katua ja kärsiä entistä kovemmin. Sitä pohjatonta pelkoa ja ahdistusta on vaikea edes kuvailla, Maria sanoo.<<
Lähde, Iltalehti artikkeli Tajusin, että olin jo helvetissä 11.8.2019
Hyvän olon, rauhan ja rakkauden uskonto? Olen iloinen, että paavi on saamassa muutoksen aikaan - kuten on ilmoitettu, helvettiä ei ole, syntiä ei ole, tuomiota ei ole - on vain omantunnon mukaan toimiminen, ja niin ateistit kuin uskovaisetkin ovat täysin samalla viisalla. Nyt on helvetistä tehty tie auki Jeesuksen opetuksin kohti paratiisia.
<<Sydän hakkaa niin lujaa, että Maria pelkää sen tulevan ulos rinnasta. Kurkkua kuivaa, henki salpautuu. Hän juoksee Lapin maisemien halki ja on varma, että kuolema koittaa ennen kuin hän ehtii kotiin. Hetkenä minä hyvänsä joku ajaa autolla hänen ylitseen tai tapahtuu jotain muuta kamalaa.
–Antakaa anteeksi, olen tehnyt hirveää syntiä, Maria hokee vanhemmilleen kotiin päästyään.
Tyttö oli katsonut kaverinsa luona Pikku Kakkosta televisiosta ja pelkäsi joutuvansa helvettiin. Muun muassa televisio, tanssiminen, meikkaaminen, musiikki ja kilpaurheilu olivat vanhoillislestadiolaispiirissä syntiä. Mikäli niitä harhautui harrastamaan, piti katua ja pyytää anteeksi. Jos kuoli niin, ettei ollut ehtinyt pyytää anteeksi syntejään, helvetin tuli odotti.
–Helvettiin joutumisen pelko oli läsnä elämässäni koko ajan, olin kauhusta kankeana aamusta iltaan. Aina piti tavoitella jotakin, olla parempi uskovainen, pyytää enemmän anteeksi, katua ja kärsiä entistä kovemmin. Sitä pohjatonta pelkoa ja ahdistusta on vaikea edes kuvailla, Maria sanoo.<<
Lähde, Iltalehti artikkeli Tajusin, että olin jo helvetissä 11.8.2019
Hyvän olon, rauhan ja rakkauden uskonto? Olen iloinen, että paavi on saamassa muutoksen aikaan - kuten on ilmoitettu, helvettiä ei ole, syntiä ei ole, tuomiota ei ole - on vain omantunnon mukaan toimiminen, ja niin ateistit kuin uskovaisetkin ovat täysin samalla viisalla. Nyt on helvetistä tehty tie auki Jeesuksen opetuksin kohti paratiisia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varmaan kuitenkin useammin on niin päin, että pelko hengenmenetyksen jälkeisestä saa uskomaan.
Näin varmasti useimmiten on, ja hyvä niin jos se usko saa tuon pelon poistumaan.
Uskon tarkoitus on antaa ihmiselle "rauha", jo täällä maallisessa vaelluksessa.
Välillä esim. tämmöisellä palstalla se uskon tarjoama rauha näyttäytyy harhaisena raivona, kuten mitä tulee esim. noihin tiede vs. Jumala -aloituksiin. Mikähän tuossa on mennyt pieleen?
Noh, en kuitenkaan henkilökohtaisesti ole mitenkään sitä vastaan, että jos ihminen nyt sattuu kokemaan suunnatonta ahdistusta siitä, että mitä hänelle mahtaa tapahtua hänen kuolemansa jälkeen, että itsehoitaa tuon ahdistuksen päättämällä uskoa, että kaikki käy hyvin, tai miten hän nyt sitten haluaa käyvänkään. Uskoon heittäytymisessä on kuitenkin sisäinen ongelma siitä, että mikä usko on oikea? Jos olet ylipäätään valmis uskomaan tuommoisia, niin millä perusteella arvioidaan, mikä usko on paras valinta? Ja mistä ihmeestä se johtuu, että usein valituksi tulee juuri se usko, jota edustavan uskonnon kultturipiiriin on satuttu syntymään?
Hyvä näkökulma. Näitä ihmisen pitäisi miettiä mielessään. Olisiko kuitenkin jotenkin niin että Kristinuskon suosio perustuu paljolti siihen että Raamatun opit kehottavat ihmistä hyvyyteen joka korreloi ihmisen omantunnon kanssa.esim.10 käskyä...
Joku Buddha tuntuu aika vieraalta ajatukselta vaikkakin uskontojen moraaliopeista löytyy paljon yhtäläisyyksiä.
"Olisiko kuitenkin jotenkin niin että Kristinuskon suosio perustuu paljolti siihen että Raamatun opit kehottavat ihmistä hyvyyteen joka korreloi ihmisen omantunnon kanssa.esim.10 käskyä..."
Tietysti voisi ollakin, mutta kun vastaavia käskyjä ja moraaliopetuksia on kuitenkin muissakin uskonnoissa, niin kristinusko ei tuossa mielessä ole mitenkään erityinen. Ja jos pysyttäydytään juuri niissä 10 käskyssä niitä vain jotenkin vastaavien sijaan, niin miksei juutalaisuus sitten olisi yhtä suosittua, kuin kristinusko, kun käskyt kerran ovat täysin samat?
Lisäksi tällä hetkellä lähes kristinuskon mittaista suosiota nauttivassa islamissa vain viitataan noihin käskyihin jotenkin, ja sen suosio on kasvussa ja pian ylittämässä kristinuskon. Ovako 10 käskyä sittenkään niin merkitykselliset, näillä perusteilla?
"Joku Buddha tuntuu aika vieraalta ajatukselta vaikkakin uskontojen moraaliopeista löytyy paljon yhtäläisyyksiä."
Tuo on ihan subjektiivinen asia. Minulle buddhalaisuus tuntuisi selvästi "tutummalta" kuin kristinusko, vaikka olenkin kasvanut kristinuskon kulttuuripiirissä. Tämä seikka olisi tietysti käänteinen edelliseen seikkaani nähden (siitä, että uskontoja näytetään valitsevan lähinnä syntyperän mukaan), mutta minäpä en olekaan valinnut mitään uskontoa, en niin syntyperän kuin liioin muunkaan syyn mukaan. Tämän perusteella kuitenkin näkisin, että silloin kun uskonnon valinta poikkeaa kulttuuripiiristä, on asioita ainakin jouduttu miettimään, kun ei kerran ole menty itsestäänselvän mukaan. En tarkoita, että kulttuuripiirinsä mukana menevä ei olisi miettinyt, mutta siitä moiset mietteet eivät kuitenkaan yhtä selkeästi ilmene.
Eipä tuohon tyhjentävään vastaukseesi paljon lisättävää löydy.
Nuo uskonasiat on loppupeleissä aika mutkikkaita ja ennenmuuta paljon kysymyksiä herättäviä.hmm...
Älä pelkää, eihän rakkaudessa sellaista ole tarjollakaan. Pimpelipom.
Kyseessähän oli Jehovan todistajista eronneen kertomus, ei luterilainen eikä paavinuskoinenkaan porukka. Jehovalaisilla on ihan omintakeinen uskonto ja seurakuntakuri, joka ei sovi oikein hyvin minkään kristiillisen kirkon tai lahkonkaan toimintatapaan.
Ei tainnut olla. Tuo pikkukakkosen katsomisen takia hengenmenetystä pelännyt oli vanhoillislestadiolaisten lapsi. VL liike kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
Epäilen, että tuollainen Helvetinpelko ei ole kovin yleistä, koska suurin osa kristityistä on varmoja siitä, että pääsevät Taivaaseen. Tuo pelko voi olla todellista lapsille, joita on peloteltu indoktrinaatiossa tai sellaisille, jotka ovat alkaneet epäillä omaa uskoaan.
Koko kristinusko perustui varsinkin keskiajalla pelolle. Painotukset vain ovat muuttuneet. Siitähän fundikset eivät pidä!
🤣🤣🤣
Lapsuudenkaverini oli v-lestadiolainen ja tunsin koko suurperheen. Kaveri kävi meillä vapaasti katsomassa telkkaria ja tiesi iskelmiä joita en ollut kuullutkaan. Perheen isä oli tunnettu vitsikkyydestään ja lapset olivat iloista porukkaa. Tapahtumapaikka tosin oli Tampere eikä Lapin jänkhä.
Nuorena kaveri sai paljon vapauksia, mutta lopulta pysyi liikkeessä ja siitälsi suurperheen hänkin.