Samalla sekä uskossa että järjissään?

On mielestäni sellainen, joka vain paapattaa uskostaan eikä elä enää tämän maan pinnalla. Niin monenlaista kommenttia ja monenlaista kastetta tyrkytetään, että minä ainakin olen ihan ulalla... sitten ajattelen, että eiköhän se uskokin ole henkilökohtainen asia ja kaipa omatunto kertoo, mitä synti on.

Minä luulen, että tämä mahdoton erilaisten näkemysten toitotus saa epäilemään itseään ja omaa omaatuntoaan. Tuosta tanssimisesta kysyin vain siksi, että eikös se ole yleinen käsitys, ettei uskovainen saa tanssia. En kyllä itsekään ymmärrä, mitä pahaa siinä on. Ainakin tosi mukavaa liikuntaa :)

AnskuS kirjoitti:

Minä luulen, että tämä mahdoton erilaisten näkemysten toitotus saa epäilemään itseään ja omaa omaatuntoaan. Tuosta tanssimisesta kysyin vain siksi, että eikös se ole yleinen käsitys, ettei uskovainen saa tanssia. En kyllä itsekään ymmärrä, mitä pahaa siinä on. Ainakin tosi mukavaa liikuntaa :)

Lue lisää

Omatunto nimenomaan ei ole paras mittari: se voi olla yliherkkä tai tunnoton. Paras on Jumalan sana.

Ja täysjärkisyys ei muuten ole uskoontulon tai uskossa olon vaatimus, hyödyksi kylläkin. Miten se Raamattu sanookaan, että ne, jotka kulkevat Jumalan tiellä, eivät eksy, eivät hullutkaan. Eli hullukin saa olla.

Baskeri. kirjoitti:

Ja täysjärkisyys ei muuten ole uskoontulon tai uskossa olon vaatimus, hyödyksi kylläkin. Miten se Raamattu sanookaan, että ne, jotka kulkevat Jumalan tiellä, eivät eksy, eivät hullutkaan. Eli hullukin saa olla.

Lue lisää

Sehän se vaikeus näistä puhuttaessa on, että hyvä sanoma kuuluu kaikille, kirkon tulee puhua jokaisen kanssa hänen omalla kielellään. Lapsille, älyköille ja veitikoille, terveille ja sairaille, kaikille niin, että he voivat sen ottaa vastaan. Näillä palstoilla esiintyy paljon kielestä johtuvaa kummeksuntaa. Tyyppiesimerkki on aikuinen, joka on kasvanut ulos lapsen tavasta käsittää uskonasiat. Uutta kieltä hän ei kuitenkaan ole ollut tilaisuudessa oppia. Ja uskosta / evankeliumista voidaan puhua niinkin, että professorille riittää haastetta. Joku loukkaantuu liialliseen yksinkertaisuuteen, toinen älyn haastamiseen. Kuinka oppisimme puhumaan jokaiselle hänen omalla kielellään. Kuinka uskoisimme, että evankeliumi on rikas. Siinä riittää ammennettavaa kaikille iästä ja älykkyysosamäärästä riippumatta.

Minä taas kuvittelisin tanssin olevan syntiä, jos sitä "harjoitetaan" tietyssä tarkoituksessa ja täysin vieraan ihmisen kanssa. Eikö esim. oman puolison kanssa tanssiminen ole ihan ok?

Onhan totta, että tanssissa joutuu ehkä tahtomattaankin tietynlaiseen mielentilaan. Ihminen kaipaa läheisyyttä ja sitäkin kai se antaa. Enpä tiedä. Ainakin mulla on joskus halipula. Outo tapaus?

AnskuS kirjoitti:

Minä taas kuvittelisin tanssin olevan syntiä, jos sitä "harjoitetaan" tietyssä tarkoituksessa ja täysin vieraan ihmisen kanssa. Eikö esim. oman puolison kanssa tanssiminen ole ihan ok?

Onhan totta, että tanssissa joutuu ehkä tahtomattaankin tietynlaiseen mielentilaan. Ihminen kaipaa läheisyyttä ja sitäkin kai se antaa. Enpä tiedä. Ainakin mulla on joskus halipula. Outo tapaus?

Lue lisää

Tanssin, tanssin tasahyppyjä pilvien päällä
purppuranpunaista riemua ja vaaleansinistä vapautta kaikesta...
olen iloinen kuin kuu ja valoinen kuin aurinko
tanssin, tanssin olemassaolostani
Sinun sydämessäsi.

;)

Kiitos kommenteista. Minä ainakin yritän pitää kiinni siitä, että Jumala-suhde on henkilökohtainen. Minusta ei ole tyrkyttämään uskon asioita kellekään ja se on varma keino saada ihminen "takajaloilleen" ja vastarintaan. Ehkä Jumala kutsuu jokaista muutaman kerran - niin ainakin olen kuullut. Sitten on näitä tulkintoja, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Onko avoliitto syntiä, onko tanssi syntiä jne. Ihan järkyttävintä on, että sotaakin käydään uskon varjolla! Aivan mielettömästi olisin kiinnostunut uskoontulokokemuksistanne ja siitä, miten usko teidän elämässänne vaikuttaa. Helpottaako elämää, jos parisuhteen molemmat osapuolet ovat uskossa, jne. KIITOS! Minulle voi kirjoitella privaatistikin.