Minua on askarruttanut se, että miksi uskovaiset uskoon tullessaan unohtavat kaiken viisauden ja opetukset joita raamatussa opetetaan? Viekö sokea Jumalaan uskominen etiikan ja arvot elämästä? Suvusta löytyy pari "tosiuskovaista" Arvot tuntuu näiltä kahdelta olevan myös todella kateissa. Esim.Iso-Äitini uhkuu vielä elämää, mutta nämä kaksi sankaria ovat jo päättäneet jakaa perinnön etukäteen. Rahanhimo ajaa oman Äidin kunnioittamisen edelle. Onkahan tälläisillä ihmisillä sydämessään mitään hyvää? Voi kuulostaa yleistämiseltä. Kaikki kokemukseni uskoivaisista ihmisistä ovat kuitenkin samankaltaisia.
Kiperä kysymys "uskovaisille"
Harzaman
10476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ennen kuin hänestä tulee hihhuli.
Tunnen minäkin pari rahanahnetta uskovaista. Ja pari juoruilijauskovaista. Ja pari tupakoivaa. Ja pari kaljoittelevaa. Ja pari ylpeää. Ja pari... Outoa. Uskovaisten kun piti olla täysin synnittömiä yli-ihmisiä!
On ne kaikki "Saatanaankin" uskovat tosiuskovaisia.
että usko on hyvä renki mutta huono isäntä.
Minulle usko tarkoittaa rakkauden kaksoiskäskyä ja sen noudattamista.
Heh, kysyitkö tuota nyt ihan tosissasi? Eikö ole selvää että jos he toimivat kuten sanoit, he eivät voi olla aidosti ja vilpittömästi Jumalan kannalla? Hedelmistään se puu tunnetaan jne. Sillä saa nykyään aika hyvin huomiota omalle narsistiselle luonteelle kun julistaa tulleensa uskoon.
Ei ihmisen perusluonne siinä mihinkään muutu, vaikka elämänkatsomus vähän muuttuukin. Ihminen on samanmoinen paska, oli se sitten uskossa tai ei.
Ja tämä nimenomaan on kristinuskossa yksi olennainen pointti, että hyväksyy itsessään tämän, ettei siitä ihmisenä paljoa parane, vaikka mitä tekis, mutta ihminen saa olla sellainen ja Jumala rakastaa silti.
Vaikkakin, kyllä usko saa ihmisen tekemään hyviä asioita, mutta se ei tarkota sitä, etteivätkö pahatkin asiat jäisi elämään..
Paavalia mukaillen:"Teen silti, mitä en tahtoisi tehdä"
"Ei ihmisen perusluonne siinä mihinkään muutu, vaikka elämänkatsomus vähän muuttuukin. Ihminen on samanmoinen paska, oli se sitten uskossa tai ei."
Entäs jos se uskossa oleminen tarkoittaa sitä, että ei esimerkiksi varasta tai tapa? Eikö tällöin ihminen ole parempi kuin että jos tappaa ja varastaa? Tietenkin on ihmisiä jotka väittää olevansa uskossa mutta silti tekee näitä asioita...mutta ne pitääkin jättää omaan arvoonsa koska eivätän he silloin todella ole uskossa.
"Ja tämä nimenomaan on kristinuskossa yksi olennainen pointti, että hyväksyy itsessään tämän, ettei siitä ihmisenä paljoa parane, vaikka mitä tekis, mutta ihminen saa olla sellainen ja Jumala rakastaa silti."
Mielestäni on väärin, että ihmisillä on vallalla sellainen käsitys, jossa ihminen itse saa olla minkälainen tahansa ja jumala antaa aina anteeksi. Jumala antaa ehkä anteeksi silloin jos olet todella vilpittömästi yrittänyt muuttua jne mutta jos et ole niin silloin tuskin tulee anteeksi ainakaan automaattisesti. Silloin joutuu ehkä vähän kärvistelemään tulessa heh heh.
Se on totta, etteikö muka uskovainenkin kykenisi syntiin. Jokainen ihminen uskosta huolimatta tekee syntiä. Ihmisen täytyy hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin ovat, mutta pahoja tekoja ei todellakaan saa hyväksyä. Sanoisitko ystävillesi, että saatte tehdä minulle pahaa, sillä minä annan sen kuitenkin anteeksi? Jumalaa ei saa kiusata, vaikka armon saisimmekin. Jumala ei antanut armollaan lupaa syntiin.
Ja armon helppoheikkejä riittää tekemään Jeesuksen opetukset turhiksi. Turhaanko Jeesus moitti fariseuksia??Vain riitaa haastaakseenko????
...etsimistä ja oppimista jokaikiselle ihmiselle.
Ei niitä viisauksia ja opetuksia unohda, mutta kun olemme vajavaisia, teemme virheitä ...ja toivottavasti yritämme oppia niistä ja kehittyä ihmisinä ja uskossa. Näin minä ajattelen.