MITEN OPIN SUHTAUTUMAAN ELÄMÄÄN POSITIIVISEMMIN??

Hei, monista henkilökohtaisista ongelmistani johtuen olin myös aikaisemmin todella masentunut ja olin sitä mieltä, että olisi paljon parempi, jos minua ei olisi täällä ollut. Tilanne vain paheni ja paheni... En uskonut, että enää yhtään mikään voisi minua auttaa, mutta sitten lopulta suostuin kokeilemaan masennuslääkkeitä. En olisi voinut kuvitellakaan miten paljon ne minun elämääni muttivat!! Olen syönyt niitä nyt noin neljä kuukautta ja elämäni on AIVAN erilaista! Jaksan hymyillä ja nauraa, enää kaikki ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä ja vaikealta, vaan pystyn näkemään myös asioiden positiivisimmat puolet. Tämä on uskomatonta! =)
Toivottavasti tämä minun kirjoitukseni piristäisi sinua edes pikkaisen ja auttaisi sinua selviämään eteenpäin!

Jos haluat mailailla, niin osoitteeni on [email protected]

Olen itsekin kärsinyt masennuksesta ja surusta ja negatiivisestä asenteesta. Olen pääsemässä siitä pois, avoimuudella, lujalla tahdolla ja terapia on auttanut. Siellä kun tarpeeksi monesti käy läpi elämäänsä niin kohta putkahti ne todelliset masennuksen syyt esille.

Halaus näin tietokoneen välityksellä.

1. Lopeta itsariajatukset ja ala tajuta, että sulla on vain tämä yksi ja ainoa elämä. Se poikaystäväkin tulee aikanaan. Eikä seurustelu pelkkää onnea ole. Nauti vapaudestasi! Tee vaikka jotain sellaista, mikä saa muut ihmiset hyvälle mielelle, jos et muuta keksi.

2. Kohenna elämäntapojasi. Ala lenkkeillä päivittäin (siis juosta, hiihtää, pyöräillä ym. missä tulee hiki). Huomaat, että se tosissaan auttaa. Terapian voit lopettaa, jos se ei tunnu tehoavan. Et sinä mitään hoitoa tarvitse, terve ihminen.

Kyllä susta välittää monikin. Esim. minä.

Ja muista, että välillä saakin masentaa! Ei koko ajan, mutta voi olla huonoja päiviä. Älä oo liian ankara äläkä liian löysä itseäsi kohtaan vaan etsi niiden välistä sellainen kultainen keskitie. Sillä pääset jo pitkälle, tosi pitkälle.

Halaus.

taistelevan leijonan neuvot olivat hyviä.
Isäni sanoi selvinneensä vaikeina aikoinaan juuri lenkkeilyn avulla. Itsekin olen huomannut sen vaikutuksen ajatusmaailmaan.

Kun minä pääsin huonosta itseluottamuksestani eroon , iski noin kuukauden-parin masennus kun tuntui etteihän millään nyt loppujen lopuksi ole mitään väliä. Yleensä olen aika iloinen , mutta silloin mua ei todellakaan naurattanut.. tuntui todellakin että mitä väliä kaikella on. Sitten eräs ihminen sai mut nauramaan.. ja elämään.
Puhuin myös eräälle ystävälleni tästä masennuksesta ja hän kertoi itsellään olevan välillä samanlaisia. Puhu ystävillesi , se auttaa.

Sitten mietin että jos mun isä jaksaa tätä elämää niin miksi en minäkin. Se on kestänyt niin paljon . Ja kun ajattelin ottaa elämäni tarkoitukseksi muitten ihmisten auttamisen , alkoi valoa näkyä.. Tajusin että monilla ihmisillä on asiat mua huonommin ja silti ne vain porskuttavat iloisena eteenpäin. Ja tuokin kokemus vain vahvistaa sua. Kaikki vastoinkäymiset pystyy kääntämään voimaksi.
Tuskin mummosi ja kummitätisikään haluaisivat sinun murehtivan heitä.. he kehoittaisivat sinua ELÄMÄÄN tätä todellakin ainutkertaista elämää.

Nyt mun mielialanvaihtelutkin ovat tasoittuneet kun ymmärsin että elämä itsessään on elämisen arvoista. Kaikki me joskus kuolemme , sillehän ei voi mitään. Maailma kuitenkin pysyy ennallaan.
Enää mulla ei ole hillittömiä naurukohtauksia tai kauheita masennuksia. Olen tasapainossa, oloni on tasaisen hyvä. Sinäkin pystyt siihen :D Tsemiä!