Jokainenhan meistä valehtelee itselleen, petkuttaa ja sahaa silmään elämänsä aikana useammin kuin kerran ellei suorastaan jatkuvasti, sitä ei käyne kiistäminen. Omissa oloissaan jokainenhan meistä voi elätellä minkälaisia harhaluuloja suinkin vain haluaa, keksii ja sietää. Jokaisella on sitä paitsi siihen vielä oikeuskin. Se on jokaisen oma asia ja omalla vastuullaan. Ihmettelenkin vain miksi siitä, tästä valehtelemisesta ja itsensä huiputtamisesta, pitäisi vielä tehdä kirkon ylläpitämän ja tunnustaman uskonnon/uskon kaltainen julkinen ja kollektiivinen tapahtuma ja kulttimeno?
Ja mikä käsittämättömintä, joillekin hyvällä omallatunnolla suoritetusta suoranaisesta potaskan jauhamisesta rohjetaan maksaa vielä palkkaakin! Ammattivalehtelija on keksimäni uusin ammattinimike tai titteli.
Mikäli jokainen ihminen siis on ainutkertainen olento, kuten kait krintisuskokin opettaa, niin ei mielestäni myöskään hänen maailmankatsomustaan voida kahlita ja pelkistää, tai latistaa, minkäänlaisiin krintisuskon kaltaisiin yliyksinkertaisiin oppijärjestelmiin, jotka rakentuvat auktoritatiivisiin hölynpöly-sääntöihin, jotka ovat kekseliään ihmismielen keinotekoisia, synteettisiä, kehitelmiä, fiktiivisiä luomuksia, vailla syvää totuudellista objektiivisuutta huokuvia elementtejä, jotka kuuluvat oleellisena osatekijänä suuren taiteen ominaisuuksiin, mihin niiden ajattomuus myöskin perustuu. Uskontoa voidaan sanoa mielestäni alkeelliseksi taiteeksi tai sellaisen esiasteeksi, josta on tullut tai tehty tietoisesti, kunj suuri taide vaikuttaa alitajunnan tasolla, siksi että pyhilä kirjoilla, esim, raamatulla, ei ole sellaista itseisarvoa ja substanssia kaunokirjallisuutena, vaan uskonnon perustajien taholta on yritetty vetää yhtäläisyysmerkkejä, tietoisen manipuloinnin tuloksena, sekä nähdä mukavia ja sopivia tarkoitusta palvelevia paralleeleja ulkoisen todellisuuden kanssa. Eli uskonto edustaa tekotaiteellisena instrumenttina taiteiden ylilyöntiä siinä, että sen harjoittaminen ja palvonta, ts. kulttimenot, nostetaan itse asiaa, objektia, keskeisemmälle ja näkyvämmälle sijalle, ikään kuin taulu tai maalaus nostetaisiin pois kehyksistään ja uskoteltaisiin, että siitä on tullut reaalista ja konkreettista todellisuutta, eikä nähdä sitä taiteellisena objektina, joka elää ja hengittää oman substanssinsa varassa.
Näin tämä uskonnoksi nimitetty alkeellinen kultuurin muoto ja haara saa tahtomattaankin vääristyneitä ja makaabereita piirteitä, ja koska se omana itsenään, omassa substanssissaan, siis sellaisenaan, ei ole kyllin kantava ja ylläpitävä voima, huomattavaan taiteelliseen saavutukseen verrattavissa oleva inspiraation lähde, se pyrkii tekeytymään todeksi harppaamalla faktan ja fiktion kuilun yli epärehellisin konstein, jääden väliin kiikumaan uhaten pudota alas maahan ja tuhoutua.
Taiteellisesta, kirjallisesta objektista yritetään luoda todellisuutta, tehdä totta, vastoin sen vertauskuvallista luonnetta, joloin se näivettyy taikauskon ja taiteen välimuodoksi, ja epäsikiöksi, menettäen pohjan uskottavuudeltaan.
Nyt en lainannut, vaan muistelin noin pääpiirteittäin hatarasti, mitä on joskus tullut hieman pohdiskeltua.
Raamatusta puuttuu suurien nerojen työskentelylle ominainen intuitiivinen tahdon palveluksesta irtautuneen älyn hetkellisenä maailman puhtaana kuvastimena oleminen ja puhtaasti objektiivinen maailman näkeminen, kun normaalisissa aivoissa, joihin testamenttien kirjoittajatkin voitaneen luokitella, maailmasta ei synny puhtaasti objektiivista kuvaa milloinkaan, älyllinen kapasiteettinsa rajoittuu pelkiin suhteisiin, joiden ärsykkeellisenä välittäjänä se normaalisti toimii. Ainoastaan neroilla on sellainen älyn ylimäärä, joka selittää heidän henkisesti ylivertaiset suorituksensa suuren taiteen saralla, joka perustuu ns. pyhityksen tuokioon, jolloin äly toimii hetken ajan täysin vapaasti riippumattomana tahdosta. Sellaisina hetkinä luodaan suurien teosten sielu.
"Ja vaatimus, että vaikkapa joku suuri henki hyväksyisi jonkun uskonnon opit vakaumuksekseen, olisi sama kuin vaatia, että jättiläinen vetäisi kääpiön kengän jalkaansa" (Schopenhauer)
Ja mikä käsittämättömintä, joillekin hyvällä omallatunnolla suoritetusta suoranaisesta potaskan jauhamisesta rohjetaan maksaa vielä palkkaakin! Ammattivalehtelija on keksimäni uusin ammattinimike tai titteli.
Mikäli jokainen ihminen siis on ainutkertainen olento, kuten kait krintisuskokin opettaa, niin ei mielestäni myöskään hänen maailmankatsomustaan voida kahlita ja pelkistää, tai latistaa, minkäänlaisiin krintisuskon kaltaisiin yliyksinkertaisiin oppijärjestelmiin, jotka rakentuvat auktoritatiivisiin hölynpöly-sääntöihin, jotka ovat kekseliään ihmismielen keinotekoisia, synteettisiä, kehitelmiä, fiktiivisiä luomuksia, vailla syvää totuudellista objektiivisuutta huokuvia elementtejä, jotka kuuluvat oleellisena osatekijänä suuren taiteen ominaisuuksiin, mihin niiden ajattomuus myöskin perustuu. Uskontoa voidaan sanoa mielestäni alkeelliseksi taiteeksi tai sellaisen esiasteeksi, josta on tullut tai tehty tietoisesti, kunj suuri taide vaikuttaa alitajunnan tasolla, siksi että pyhilä kirjoilla, esim, raamatulla, ei ole sellaista itseisarvoa ja substanssia kaunokirjallisuutena, vaan uskonnon perustajien taholta on yritetty vetää yhtäläisyysmerkkejä, tietoisen manipuloinnin tuloksena, sekä nähdä mukavia ja sopivia tarkoitusta palvelevia paralleeleja ulkoisen todellisuuden kanssa. Eli uskonto edustaa tekotaiteellisena instrumenttina taiteiden ylilyöntiä siinä, että sen harjoittaminen ja palvonta, ts. kulttimenot, nostetaan itse asiaa, objektia, keskeisemmälle ja näkyvämmälle sijalle, ikään kuin taulu tai maalaus nostetaisiin pois kehyksistään ja uskoteltaisiin, että siitä on tullut reaalista ja konkreettista todellisuutta, eikä nähdä sitä taiteellisena objektina, joka elää ja hengittää oman substanssinsa varassa.
Näin tämä uskonnoksi nimitetty alkeellinen kultuurin muoto ja haara saa tahtomattaankin vääristyneitä ja makaabereita piirteitä, ja koska se omana itsenään, omassa substanssissaan, siis sellaisenaan, ei ole kyllin kantava ja ylläpitävä voima, huomattavaan taiteelliseen saavutukseen verrattavissa oleva inspiraation lähde, se pyrkii tekeytymään todeksi harppaamalla faktan ja fiktion kuilun yli epärehellisin konstein, jääden väliin kiikumaan uhaten pudota alas maahan ja tuhoutua.
Taiteellisesta, kirjallisesta objektista yritetään luoda todellisuutta, tehdä totta, vastoin sen vertauskuvallista luonnetta, joloin se näivettyy taikauskon ja taiteen välimuodoksi, ja epäsikiöksi, menettäen pohjan uskottavuudeltaan.
Nyt en lainannut, vaan muistelin noin pääpiirteittäin hatarasti, mitä on joskus tullut hieman pohdiskeltua.
Raamatusta puuttuu suurien nerojen työskentelylle ominainen intuitiivinen tahdon palveluksesta irtautuneen älyn hetkellisenä maailman puhtaana kuvastimena oleminen ja puhtaasti objektiivinen maailman näkeminen, kun normaalisissa aivoissa, joihin testamenttien kirjoittajatkin voitaneen luokitella, maailmasta ei synny puhtaasti objektiivista kuvaa milloinkaan, älyllinen kapasiteettinsa rajoittuu pelkiin suhteisiin, joiden ärsykkeellisenä välittäjänä se normaalisti toimii. Ainoastaan neroilla on sellainen älyn ylimäärä, joka selittää heidän henkisesti ylivertaiset suorituksensa suuren taiteen saralla, joka perustuu ns. pyhityksen tuokioon, jolloin äly toimii hetken ajan täysin vapaasti riippumattomana tahdosta. Sellaisina hetkinä luodaan suurien teosten sielu.
"Ja vaatimus, että vaikkapa joku suuri henki hyväksyisi jonkun uskonnon opit vakaumuksekseen, olisi sama kuin vaatia, että jättiläinen vetäisi kääpiön kengän jalkaansa" (Schopenhauer)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älykkyys on maailman yliarvostetuin asia, ja todellisuudessa sillä ei tee yhtään mitään. Antaisin ilomielin 20 pistettä omasta ÄO:stani pois, jos saisin tilalle saman verran sosiaalisuutta.
ihminen ajattelee aivoillaan. Ihminen kokee maailman aivoillaan. Aivot ovat se osa, joka luo ihmisen.
Älykkyys tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, ajatella ja myös esim rakastaa.
Älykäs ihminen kykenee nauttimaan maailmasta ja elämästä muullakin tavoin kuin pinnallisilla huvituksilla jne.
Jos joku tästä maailmasta ja elämästä tekee miellyttävää, on se älykkyys.
Jos et ole tälle tasolle päässyt, en suosittelisi luovuttamaan noita 20 pistettä enää, vaikka Äo onkin vain yksi kaikista huonoista älykkyden mitoista.
Itse koen olevani suhteellisen älykäs, enkä luopuisi siitä ikinä. Sosiaaliset perustarpeet ovat todellakin tärkeitä, rakkaus ja ihmissuhteet myös, mutta ilman älykkyyttä ei niistäkään osaa nauttia täysipainoisesti.
"Niille, jotka haluavat nähdä, on tarpeeksi valoa, niille, jotka eivät halua, on riittävän pimeää." ( Blaise Pascal, kuuluisa uskova matemaatikko )
"Ihmettelenkin vain miksi siitä, tästä valehtelemisesta ja itsensä huiputtamisesta, pitäisi vielä tehdä kirkon ylläpitämän ja tunnustaman uskonnon/uskon kaltainen julkinen ja kollektiivinen tapahtuma ja kulttimeno"
Tätä valehtelemista ja harhakuvittelua juuri yritetään kirkon ja uskontojen voimin tainnuttaa. Kollektiivisesti yritetään vaikuttaa muihinkin kuin itseen.
Kun aikanani mietin mitä Raamattu oikeasti tarkoittaa sillä kun se mainitsee: "Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa." Vuosien varrella asia on kyllä selvinnyt kun tiedän myös varmuudella mitä me ihmiset todellisuudessa olemme. Kun ihmisen koostumuksesta aikanaan tehtiin perusteellinen tutkimus ja paljastui että olemme todellisuudessa sitä samaa maan tomua jota kohtaamme kaikkialta. Vaikka se pelkkä tomu tarkalla koostumuksella asetettaisiinkin parhaimman tietämyksen ja taitamuksen mukaan ihmismalli muottiin niin se ei kuitenkaan vielä olisi ihminen, vaan se on sitä vasta sitten kun siinä on elämän henki. Elämän hengestä enempää kuin sen antajastakaan ei neroimmallakaan tiedemiehellä ole laboratorissaan esittää alkeellisintakaan analyysiä. Elämän henki tekee siitä tomumajasta niin ihmeellisen luomuksen jolle ei löydy vertaa missään mitä neroinkaan tiedemies voisi koskaan saada aikaan. Sillä on älyllinen ja järjellinen kyky toimia, oppia, ajatella, puhua, viestittää, tehdä valintoja, johtopäätöksiä ym. Totta ihmeessä tällainen ihmeteos voi olla myös taiteilia ja kaikkea muutakin. Hänellä on toki kyky tehdä hyvää tai pahaa, valehdella tai puhua totta. Kyllä hänllä on mahdollisuus tehdä myös oikeita tai vääriä johtopäätöksiä. Mitä oikein ajattelette: voiko elämän hengen antaja olla vähemmän älykäs olento kuin meidän tomumajamme? Olen yli kolmekymmentä vuotta kysellyt "viisailta" onko heillä esittää jokin parempi teoria elämän tarkoitukselle kuin Raamattu, mutta sellaista neroa ei ole vastaan tullut vielä internet aikanakaan. Nyt ymmärrän kyllä hyvin miksi Psalmin kirjoittaja sanoo: "Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa."