Täällä puhuttiin aiemmin ateismin kuolemasta tai jostain sellaisesta...
Minä luulen, että ihmiset ovat aina jotenkin uskonnollisia, joko ateistisesti, teistisesti, polyteistisesti, henoteistisesti jne.jne. Joku uskoo niin, toinen näin.
Uskonnolliset asenteet eivät kuole, mutta me kuolemme.
Siksi kysyn mielenkiinnon vuoksi, miten tahtoisit itse kuolla ja miten siihen valmistautuisit?
Oma vastaukseni:
Itse haluaisin tietää etukäteen, että olen kuolemassa, kun se aika koittaa (toivottavasti ei ihan pian). Haluaisin valmistautua kuolemaan. En tahdo äkkikuolemaa.
Minä luulen, että ihmiset ovat aina jotenkin uskonnollisia, joko ateistisesti, teistisesti, polyteistisesti, henoteistisesti jne.jne. Joku uskoo niin, toinen näin.
Uskonnolliset asenteet eivät kuole, mutta me kuolemme.
Siksi kysyn mielenkiinnon vuoksi, miten tahtoisit itse kuolla ja miten siihen valmistautuisit?
Oma vastaukseni:
Itse haluaisin tietää etukäteen, että olen kuolemassa, kun se aika koittaa (toivottavasti ei ihan pian). Haluaisin valmistautua kuolemaan. En tahdo äkkikuolemaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
haluaisin tukehtua extra majoneesi juusto tupla hampurilaiseen.
Minä haluaisin syödä sen enkä tukehtua siihen (nyt tuli nälkä ja Ronald MacDonald on mennyt nukkumaan)!
Siirtymään Hesen hampurilaisiin niin elämä voittaaaaaa :)
Hmm. Mitenkähän kauan etukäteen se olisi hyvä tietää? Jos esim. tietäisi vuoden etukäteen niin ehtisi hyvin valmistella asioita mutta toisaalta ehtisi myös ahdistua.
Ja moisen asian sanominen läheisille olisi kyllä vaikeaa. "Hei, ensi vuonna XX.XX. minä lähden lopullisesti."
En tiedä mitä tarkalleen tekisin, mutta ainakin olisin kiitollinen kaikesta mitä elämä on antanut, ja onnellinen siitä että olen pyrkinyt näkemään elämän itsensä mahdollisimman kirkkaana vailla uskonnollisten selitysten verhoa.
Ehkä kirjoittaisin kaikille läheisille pitkät kirjeet, jättäisin jokaiselle pienet annokset kunkin lempiruokaa tai muun pienen lahjan. Sitten vain hyppäisin puiseen veneeseen ja ajelehtisin merelle :) Varmana siitä että elämä jatkuu. Minun yksilöllisyyteni on täyttänyt tehtävänsä ja on aika muiden elämän ilmausten.
Mutta se ei ole nyt oleellista. Menneet sukupolvet menivät, me nautimme elämästä nyt. (Ja tietysti myös kärsimme.)