Ei kannata syyttää Stalinia. Ei todellakaan niin.
Siinä juuri mennään vipuun.
Kommunistinen järjestelmä oli kommunistisen ideologian tuote. Ja Stalin oli yhtä aikaa kommunistisen ideologian tuote ja täytäntöön panija. Ja silti ei silloin eikä tänäkään päivänä yksikään kommunisti pysty kertomaan mitä on kommunismi.
Siitä on turha etsiä järkeä ja logiikkaa, sillä kommunismissa ei todellisuudessa ole minkäänlaista logiikkaa. Yksikään kommunismin teoreetikko ei ole kyennýt esittelemään kommunismin logiikkaa ja mihin mikäkin toiminta kommunimin vallitessa johtaa.
Maailman kommunistit ovat hämmästelevinään sitä mihin kommunismissa, tai "kommunismin nimessä" kuten he haluavat asian ilmaista, on eri puolilla maailmaa päädytty. Mutta kommunismi on juuri täydellisen arvaamaton järjestelmä. Ainoa mitä ulkopuolinen voi siitä varmuudella sanoa että lukuisat pienet järjettömyydet kasaantuvat valtaviksi järjettömyyksiksi. Pieni mielivalta kasvaa pakkovallan täyteydeksi. Pienet epäinhimillisyydet paisuvat jättimäisiksi rikoksiksi. Tässä kohdin marxilainen kasaantumisteoria osoittaa selityskykynsä.
Se on kuin uskonlahko, josta ei vuosi ennen joukkoitsemurhaa voi mitenkään päätellä että tällaista tulee tapahtumaan. Ainoa mikä kommunismista voidaan varmuudella tietää on se, että kommunistinen ideologia on epätieteellisille uskomuksille rakentuva militantti uskonnollisuutta ja politiikkaa yhdistelevä hurmosliike.
Ideologiaan liittyvä dialektinen perusoppi,tekee siitä järjestelmän, jonka puitteissa mikä tahansa on mahdollista ja näennäisen loogisesti johdettavissa siitä. Lenin tai kukaan muukaan kommunismin teoreetikko ei pystynyt edeltä käsin ennustamaan yhtäkään kommunismin kehityskulkua. Kaikki teoretisointi tapahtui jälkikäteisesti. Ja jälkikäteisetkin teoriat muutettiin säännöllisin väliajoin toisiksi. Kommunismi ei teoreettisesti kykene selittämään edes menneisyyttä - paradoksaalisesti ei eds omaa menneisyyttään !Marxin teokset olivat Neuvostoliitossakin rajattu vain tutkijakäyttöön eikä heillekään kaikilta osin.
Kommunismi itsekin lähtee siitä perusajatuksesta että kommunismiin ei päädytä koskaan itsestään ja kivuttomasti. Kommunismi ei perustu siihen että ihmiset muuttuvat viisaiksi ja hyviksi ja alkavat elää kommunismissa. Kommunismi täytyy aina pystyttää. Tämä tapahtuu aina väkivaltaa käyttäen. Tämä väkivalta ei sulje pois mitään väkivallan muotoa eikä astetta. Kommunismi käyttää väkivaltaa kaikkein kultivoiduimmasta ja hienovaraisimmasta indoktrinaatiosta kaikkein brutaaleimpaan ja murskaavimpaan hirviömäisyyteen saakka.
Todellinen kommunisti on aina valmis mihin tahansa jos kommunistinen puolue tai järjestelmä vaatii. Jos kysyt tätä kommunistilta, ja hän väittää toista, voit olla varma että hän tuntee piston sydämessään koska hän tietää että Tosi Kommunisti -ideaalikommunisti- vastaisi epäröimättä ilmeenkään värähtämättä olevansa valmis mihin tahansa.
Tuhoavuus ja itsetuhoisuus ovat kommunismiin -tai oikeammin: kommunistiin - sillä tavoin sisäänrakennetut, että ihminen kokee, että hänen oma uhraamisensakin on oikein.
Jos hän ei ymmärrä oman kuolemansa tai vangitsemisensa merkitystä, osoittaa se hänelle ainoastaan sen kuinka paljon suurempi ja valtavampi tämä aate on kuin hänen rajoittunut yksilöllinen näkökulmansa.
(Kommunistit itse kutsuvat tätä porvarillis-individualistiseksi lastentaudiksi).
Mikään ei ole kommunistille ylevämpää kuin tulla uhratuksi kommunismin alttarilla.
Suurimmat kommunistit ovat kuolleita. Kuolleet eivät enää ailahtele.
Silti kommunistille ei ole mikään muu niin pelottavaa kuin tulla uhratuksi huonona kommunistina.
Siksi Tosi Kommunisti kaikista maailman ihmisistä on ainoa, joka ottaa kuoleman vastaan siunauksena. Suurin siunaus on tulla surmatuksi omien toimesta, tutuissa käsissä.
Kuolemaansa tyytymällä hän voi hänet teloittaville muille kommunisteille osoittaa, että hän ei nouse kommunismia vastaan vaikka se vaatisi hänen henkensä. Hän suorastaan haluaa kuolla, jotta hän kuolemalla puhdistuisi epäilyistä ettei hän ole hyvä kommunisti. Hän näyttää kuinka kommunisti kuolee. Kuoleman hetki on kommunistin elämän suurin hetki. Siihen hän on valmistautunut koko ikänsä. Teloitetuksi tuleminen on osa Vallankumousta.
Kuolema tulee silti aina kommunistille täytenä yllätyksenä. Mutta koska epäileminen on inhimillistä, on jokainen kuolemaansa menevä kommunisti ollut vakuuttunut siitä että hänet teloitetaan syystä. Hän on suorastaan iloinen, että hänet teloitetaan niin vähästä, ettei hän ehtinyt syyllistyä mihinkään suurempaan syntiin Puoluetta ja Aatetta vastaan.
Ja kommunistin psykologinen rakenne on sellainen, että silloinkin kun hän ehdottomasti tietää, että on väärin ja hirveä virhe tappaa hänet, ajattelee hän siltikin että loppujen lopuksi kaikki sittenkin koituu kommunismin hyödyksi.
Kommunismi on kuolemankultti.
Kommunismia on vaikea vastustaa tai vaatia tilille koska sekä ulkopuolisen että kommunistin itsensä on mahdotonta tavoittaa mikä on olemuksellisesti "oikeaa kommunismia". Sillä kommunismi hakee kaiken aikaa opportunistisesti muotoaan. Kommunisti on sopeutumisen mestari. ja kommunismi on olennaisesti "kätkeytyvä aate".
Mikään mitä kommunismia vastaan sanotaan ei kommunistin mielestä osu lähellekään "oikeaa kommunismia". Kommunisti opettaa itsensä johdonmukaisesti uskomaan, että mikään miltä kommunismi aidosti näyttää ei ole muuta kuin "oikean, puhtaan ja pyhän kommunismin" valtava mestarillinen piiloutumis- ja muuntautumisoperaatio, jolla se hämää kaikkia, niin kannattajia kuin vastustajia.
Kurjuus, köyhyys, mielivalta - kaikki on vain taitavaa naamioitumista, jonka todellisen tarkoituksen tietävät ylempänä puoluehierarkiassa olevat. Kaikki voitaisiin muuttaa hetkessä jos se olisi tarkoituksenmukaista. Mutta koska mitään ei muuteta, täytty kommunistin mielestä vallitsevan kurjuuden ja mielttömyyden olla tarkoituksenmukaisuuden korkein ilmentymä.
Tästä johtuu kommunistin selviytymiskyky. Yhtenä hetkenä kommunismi on rautaista tieteellistä teoriaa, toisella hetkellä syvää ja suurta maailmaa syleilevää tunteellista massahurmosta. Yhtäältä se on piinterävää ja loputonta älyllistä saivartelua, joka ajoittain näännyttää hänet itsensäkin, toisaalta hän pystyy hetkessä heittäytymään keskelle absurdia järjettömyyttä, joka oikeastaan on henkisenä rentoutumisena jatkuvan järkeilyn ohessa välttämätöntäkin.
Kommunismi tarjoaa kannattajilleen aina sitä mitä he kullakin hetkellä psykologisesti kaipaavat. Siksi kommunisti ei koskaan pety kommunismiinsa, vaan saa sen kaikista, kielteisistäkin käänteistä vain uutta elähdyttävää voimaa.
Siinä juuri mennään vipuun.
Kommunistinen järjestelmä oli kommunistisen ideologian tuote. Ja Stalin oli yhtä aikaa kommunistisen ideologian tuote ja täytäntöön panija. Ja silti ei silloin eikä tänäkään päivänä yksikään kommunisti pysty kertomaan mitä on kommunismi.
Siitä on turha etsiä järkeä ja logiikkaa, sillä kommunismissa ei todellisuudessa ole minkäänlaista logiikkaa. Yksikään kommunismin teoreetikko ei ole kyennýt esittelemään kommunismin logiikkaa ja mihin mikäkin toiminta kommunimin vallitessa johtaa.
Maailman kommunistit ovat hämmästelevinään sitä mihin kommunismissa, tai "kommunismin nimessä" kuten he haluavat asian ilmaista, on eri puolilla maailmaa päädytty. Mutta kommunismi on juuri täydellisen arvaamaton järjestelmä. Ainoa mitä ulkopuolinen voi siitä varmuudella sanoa että lukuisat pienet järjettömyydet kasaantuvat valtaviksi järjettömyyksiksi. Pieni mielivalta kasvaa pakkovallan täyteydeksi. Pienet epäinhimillisyydet paisuvat jättimäisiksi rikoksiksi. Tässä kohdin marxilainen kasaantumisteoria osoittaa selityskykynsä.
Se on kuin uskonlahko, josta ei vuosi ennen joukkoitsemurhaa voi mitenkään päätellä että tällaista tulee tapahtumaan. Ainoa mikä kommunismista voidaan varmuudella tietää on se, että kommunistinen ideologia on epätieteellisille uskomuksille rakentuva militantti uskonnollisuutta ja politiikkaa yhdistelevä hurmosliike.
Ideologiaan liittyvä dialektinen perusoppi,tekee siitä järjestelmän, jonka puitteissa mikä tahansa on mahdollista ja näennäisen loogisesti johdettavissa siitä. Lenin tai kukaan muukaan kommunismin teoreetikko ei pystynyt edeltä käsin ennustamaan yhtäkään kommunismin kehityskulkua. Kaikki teoretisointi tapahtui jälkikäteisesti. Ja jälkikäteisetkin teoriat muutettiin säännöllisin väliajoin toisiksi. Kommunismi ei teoreettisesti kykene selittämään edes menneisyyttä - paradoksaalisesti ei eds omaa menneisyyttään !Marxin teokset olivat Neuvostoliitossakin rajattu vain tutkijakäyttöön eikä heillekään kaikilta osin.
Kommunismi itsekin lähtee siitä perusajatuksesta että kommunismiin ei päädytä koskaan itsestään ja kivuttomasti. Kommunismi ei perustu siihen että ihmiset muuttuvat viisaiksi ja hyviksi ja alkavat elää kommunismissa. Kommunismi täytyy aina pystyttää. Tämä tapahtuu aina väkivaltaa käyttäen. Tämä väkivalta ei sulje pois mitään väkivallan muotoa eikä astetta. Kommunismi käyttää väkivaltaa kaikkein kultivoiduimmasta ja hienovaraisimmasta indoktrinaatiosta kaikkein brutaaleimpaan ja murskaavimpaan hirviömäisyyteen saakka.
Todellinen kommunisti on aina valmis mihin tahansa jos kommunistinen puolue tai järjestelmä vaatii. Jos kysyt tätä kommunistilta, ja hän väittää toista, voit olla varma että hän tuntee piston sydämessään koska hän tietää että Tosi Kommunisti -ideaalikommunisti- vastaisi epäröimättä ilmeenkään värähtämättä olevansa valmis mihin tahansa.
Tuhoavuus ja itsetuhoisuus ovat kommunismiin -tai oikeammin: kommunistiin - sillä tavoin sisäänrakennetut, että ihminen kokee, että hänen oma uhraamisensakin on oikein.
Jos hän ei ymmärrä oman kuolemansa tai vangitsemisensa merkitystä, osoittaa se hänelle ainoastaan sen kuinka paljon suurempi ja valtavampi tämä aate on kuin hänen rajoittunut yksilöllinen näkökulmansa.
(Kommunistit itse kutsuvat tätä porvarillis-individualistiseksi lastentaudiksi).
Mikään ei ole kommunistille ylevämpää kuin tulla uhratuksi kommunismin alttarilla.
Suurimmat kommunistit ovat kuolleita. Kuolleet eivät enää ailahtele.
Silti kommunistille ei ole mikään muu niin pelottavaa kuin tulla uhratuksi huonona kommunistina.
Siksi Tosi Kommunisti kaikista maailman ihmisistä on ainoa, joka ottaa kuoleman vastaan siunauksena. Suurin siunaus on tulla surmatuksi omien toimesta, tutuissa käsissä.
Kuolemaansa tyytymällä hän voi hänet teloittaville muille kommunisteille osoittaa, että hän ei nouse kommunismia vastaan vaikka se vaatisi hänen henkensä. Hän suorastaan haluaa kuolla, jotta hän kuolemalla puhdistuisi epäilyistä ettei hän ole hyvä kommunisti. Hän näyttää kuinka kommunisti kuolee. Kuoleman hetki on kommunistin elämän suurin hetki. Siihen hän on valmistautunut koko ikänsä. Teloitetuksi tuleminen on osa Vallankumousta.
Kuolema tulee silti aina kommunistille täytenä yllätyksenä. Mutta koska epäileminen on inhimillistä, on jokainen kuolemaansa menevä kommunisti ollut vakuuttunut siitä että hänet teloitetaan syystä. Hän on suorastaan iloinen, että hänet teloitetaan niin vähästä, ettei hän ehtinyt syyllistyä mihinkään suurempaan syntiin Puoluetta ja Aatetta vastaan.
Ja kommunistin psykologinen rakenne on sellainen, että silloinkin kun hän ehdottomasti tietää, että on väärin ja hirveä virhe tappaa hänet, ajattelee hän siltikin että loppujen lopuksi kaikki sittenkin koituu kommunismin hyödyksi.
Kommunismi on kuolemankultti.
Kommunismia on vaikea vastustaa tai vaatia tilille koska sekä ulkopuolisen että kommunistin itsensä on mahdotonta tavoittaa mikä on olemuksellisesti "oikeaa kommunismia". Sillä kommunismi hakee kaiken aikaa opportunistisesti muotoaan. Kommunisti on sopeutumisen mestari. ja kommunismi on olennaisesti "kätkeytyvä aate".
Mikään mitä kommunismia vastaan sanotaan ei kommunistin mielestä osu lähellekään "oikeaa kommunismia". Kommunisti opettaa itsensä johdonmukaisesti uskomaan, että mikään miltä kommunismi aidosti näyttää ei ole muuta kuin "oikean, puhtaan ja pyhän kommunismin" valtava mestarillinen piiloutumis- ja muuntautumisoperaatio, jolla se hämää kaikkia, niin kannattajia kuin vastustajia.
Kurjuus, köyhyys, mielivalta - kaikki on vain taitavaa naamioitumista, jonka todellisen tarkoituksen tietävät ylempänä puoluehierarkiassa olevat. Kaikki voitaisiin muuttaa hetkessä jos se olisi tarkoituksenmukaista. Mutta koska mitään ei muuteta, täytty kommunistin mielestä vallitsevan kurjuuden ja mielttömyyden olla tarkoituksenmukaisuuden korkein ilmentymä.
Tästä johtuu kommunistin selviytymiskyky. Yhtenä hetkenä kommunismi on rautaista tieteellistä teoriaa, toisella hetkellä syvää ja suurta maailmaa syleilevää tunteellista massahurmosta. Yhtäältä se on piinterävää ja loputonta älyllistä saivartelua, joka ajoittain näännyttää hänet itsensäkin, toisaalta hän pystyy hetkessä heittäytymään keskelle absurdia järjettömyyttä, joka oikeastaan on henkisenä rentoutumisena jatkuvan järkeilyn ohessa välttämätöntäkin.
Kommunismi tarjoaa kannattajilleen aina sitä mitä he kullakin hetkellä psykologisesti kaipaavat. Siksi kommunisti ei koskaan pety kommunismiinsa, vaan saa sen kaikista, kielteisistäkin käänteistä vain uutta elähdyttävää voimaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
etc.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000007044905
Ole hyvä ja keski jotain parempaa tekemistä, kiitos.
keksi